Sipookuvailuja

Kävin tänään Sipoossa kuvaamassa paria tuttua hevosta. Ihan kivoja kuvia tuli sateesta ja usvaisesta ilmasta huolimatta.

Reggio II

Grimoire

Kylmyyttä

Tänään kävi taas hyvä tuuri, kun pääsin ratsastelemaan pikkuserkkujen hevosella. Porvoossa oli pakkasta -19 astetta ja luntakin semmoiset 50cm, joten tosiaan tuli vain vähän ratsasteltua. Heppa oli 10v virolaisruuna, ihan hauska tapaus. Käytiin vähän maastoilemassa ja mentiin muutamat kierrokset pellolla, oli kyllä kivaa, vaikka jokapaikka jäätyikin hetkessä. 

Pitää vaan mennä kokeilemaan sitten kesällä uudestaan, kun olosuhteet ovat vähän paremmat. 

Enää muutama lomapäivä ja sitten pitäisi taas mennä kotiin. On kyllä ollut ihan kiva olla Suomessa vähän paossa arkea, mutta on se kyllä kiva mennä takaisin kotiinkin. Ainakin on tullut pohdittua asioita ja eiköhän kaikki vähitellen järjesty :)

Suomiloma

Olen nyt viettänyt joululomaa Suomessa töitä tehden, mutta nyt olisi vielä vajaa viikko aikaa lomailla ja tankata energiaa.. Olen ihan tarkoituksella ollut ajattelematta (tai yrittänyt olla) koko hevosharrastusta. Ajatukset vaan vievät aina siihen suuntaan ja olen nyt yrittänyt miettiä, että millainen ratkaisu olisi paras tähän väliin. En tiedä, mitä teen ensi vuonna, en edes tiedä missä olen ensi vuonna, joten uuden hevosen hankkiminen tuntuu aikamoiselta riskiltä. Mitä tekisin siinä vaiheessa, jos muutankin vaikka muualle? Johonkin toiseen maahan? En tällä hetkellä voisi kuvitellakaan muuttavani pois, mutta pakkohan se on ajatella uraa, eikä harrastusta. Tämä harrastus on vaan niin järjettömän tärkeä.. Jonkunlainen kompromissi täytyisi keksiä.
Ilman hevostakaan en osaa olla, mutta Itävallassa ylläpitohevosia on lähes mahdoton löytää. Ylläpitohevonen olisi minulle juuri nyt oikea vaihtoehto, haluaisin hevoseni asuvan tutulla tallilla ja haluaisin olla ainut, joka sitä ratsastaisi.. Vuokrahevosen kanssa kun on aina se omistaja, joka tekee kaikki suurimmat päätökset, eikä vuokraajalla ole kovinkaan suurta vaikutusta päätöksiin. Vuokrahevosissa valikoimakin on aika säälittävää, nyt kun olisi hakusessa hevonen, jota voin kehittää tai jonka kanssa voin kehittää itseäni. Mikään puskaponi ei kyllä nyt kelpaisi..
En todellakaan ollut suunnitellut, että joutuisin tälläiseen tilanteeseen. Remingtonin oli tarkoitus olla hyvä harrastuskaveri vielä ainakin muutamaksi vuodeksi, mutta mitäpäs sille mahtaa. Hevosta hankkiessa täytyisi ottaa huomioon se, että se saattaakin sairastua, mutta kukapa hankkisi hevosen jos pelkäisi vain pahinta.. Vaikka tässä on näitä asioita joutunut pohtimaan jo keväästä saakka, niin silti aina vain harmittaa. Olen kyllä aika katkera, että juuri Remingtonille tuli joku omituinen sairaus, mutta kenelleppä sitä toivoisikaan.. Pitää vain muistella niitä hyviä hetkiä, mistä olen saanut nauttia Remin kanssa, eikä keskittyä siihen, mitä ei tule enää koskaan olemaan..

No, jospa siirtyisin vähän positiivisempiin juttuihin; pääsin eilen ratsastamaan! Olen nyt viimeiset päivät ollut aikamoisessa flunssassa, mutta kun toissapäivänä kaveri soitti, että haluaisinko liikuttaa hänen kaverinsa hevosen, niin jopas ne flunssan oireet lieventyivätkin ;) En ollut koskaan edes nähnyt tätä hevosta, enkä ollut käynyt sillä tallilla ja vielä vähemmän tunsin edes hevosen omistajaa, mutta jos nyt joku minulle heppaa liikutettavaksi tarjoaa, niin en kyllä mene kieltäytymään.
Oikein mukava 20v estepapparainen oli kyseessä. Laitoin sen ensin kävelytyskoneeseen vartiksi ja annoin vielä kävellä alkukäyntejäkin, kun omistaja sanoi, että ruunalla saattaa heräämisessä kestää oma aikansa.. No kestihän sillä tosiaan, aluksi tuntui, ettei otusta saa eteen sitten millään.. Kunnon teräspappa kyseessä kirjaimellisesti, kun ei raippaakaan meinannut tuntea.. Meni puolisen tuntia, että sain sen menemään tarpeeksi reipasta tahtia, mutta heti, kun se meni kunnolla eteenpäin, niin se tuntui oikein kivalta. Vähän jännittelin sen kuolainta, kun en ole tuollaista kankea koskaan käyttänyt ja varmaan myötäilin ja taputtelin viisinkertaisesti enemmän, kuin normaalisti, mutta eipä se huono asia olekaan. En ratsastaessa edes huomannut, että niin olisin yhtään enemmän tehnyt, mutta kuvia katsoessa huomasin, että melkein jokatoisessa kuvassa olen juuri taputtamassa tai myötään toisella ohjalla.
Ei tehty mitään sen ihmeellisempää, jokunen väistö ja paljon laukannostoja ja vaihtoja. Lopuksi annoin sen jolkotella eteen alas ja siinä vaiheessa papparainen olikin jo oikein mukavasti herkistynyt, eikä enää tuntunut, kuin olisi tarvinnut avustaa jokaisella askeleella, jotta saataisiin se jalka nostettua..
Oli kyllä todella kivaa päästä kunnolla ratsastamaan ja kaipuu hevosenselkään sen kun vain kasvaa.. :)

 

Talvikuvia

Tänne iski viimeisen parin päivän aikana ihan järjetön talvi. Menin kerrankin arkena valoisaan aikaan tallille niin päätettiin räpsäistä parit kuvat kauniissa lumimaisemassa. Järjettömässä kylmyydessä napattiin muutama kuva ja menin hetkeksi keventelemään maneesiin. Remington kyttäili ulkona vähän jokaista asiaa, pellolla juossut peurakin vähän jännitti.  Ihmettelin vähän, miten kiltisti Remi oli, vaikka oli niin järjettömän kylmä. Ehkä oli jo niin kylmä, ettei pakkasenergiaa enää ollutkaan.. 

Olen nyt yrittänyt joka päivä liikutella Remiä, vaikka se on nyt vastustellut jonkin verran. En vaan voi jättää sitä seisoskelemaan karsinaansa. Remi tarhaileekin nyt vähemmän aikaa, kun tarhassa ei ole näin kylmillä ilmoilla juomamahdollisuutta. Normaalisti tarha-aika on 7-16, mutta Remi otetaan nyt jo klo 12 sisään. Onneksi se ei kuitenkaan joudu seisoskelemaan yksin tallissa, kun muutama muukin otetaan jo aikaisemmin sisään.

Odotan jo kovasti sitä päivää, että löytyy eläinlääkäri, joka Remin suostuu leikkaamaan.. Hannoverissa Saksassa suostuttaisiin useamman leikkauksen kokemuksella, mutta 900 kilometrin ajomatka olisi kyllä ihan järjetön.. Varsinkin leikkausta varten, jonka onnistumisesta ei ole mitään takeita. Itävallassa tosiaan muutama on sanonut voivansa mahdollisesti leikata, mutta vastaavista leikkauksista heillä ei ole kokemusta, joten aika riskanttia touhua tulee kyllä olemaan. Olen vaan sitä mieltä, että joko Remington leikataan tai sitten se lopetetaan, en kykene katselemaan sen kärsimistä, eikä ole todellakaan reilua pitkittää toisen kärsimyksiä..

Saan onneksi vähän lomaa tästä kaikesta, kun lähden jouluksi Suomeen. Ehkä joulun jälkeen sitten asiat rupeaisivat vähitellen selviämään :)

Kuulumisia

Jossakin vaiheessa, kuhan löytyy lääkäri, joka suostuu endoskooppisesti leikkaamaan, Remingtonin huono munuainen tullaan leikkaamaan pois. Avoleikkausta en halua, riskit leikkauksessa ja sen jälkeen ovat liian suuret. Ennuste munuaisen poiston jälkeen olisi varsin hyvä, sillä hevonen kuulemma selviää yhdellä munuaisella. Tällä hetkellä Remin huono munuainen mätii enemmän ja vähemmän jatkuvasti, joka tietysti vaikuttaa sen yleiskuntoon ja aiheuttaa jatkuvia tulehduksia rakkoon, josta seuraa vaikeudet pissata, josta seuraa kipuja, josta seuraa se, että selkä jumittaa, josta taas seuraa se, että pissaaminen vaikeutuu vieläkin enemmän. Jatkuva kierre siis, jonka saisi vain munuaisen poistolla estettyä.

Muutama lääkäri on nyt sanonut mahdollisesti leikkaavansa, joten ihan mahdottomuus tuo ei ole. Optimaalisin aika leikata olisi aikalailla niin pian kuin mahdollista, koska Remin yleiskunto on tällä hetkellä vielä hyvä, kun kuitenkin vielä kuukausi sitten pystyttiin treenaamaan suht normaalisti. Odottelen tallinvaihdon kanssa nyt ainakin vielä hetken, sillä jos Remi saataisiin vaikka tammikuussa leikattua, niin mielummin pidän sen tuolla tallilla stressittömästi siihen saakka. Toipilasajan se saisi kyllä olla tuolla myöskin, sillä ajan kotoa autolla tallille alle kymmenessä minuutissa, joten pääsisin heti paikalle, jos jotakin tulisi.

Uuden tallipaikan löytäminen ei ole myöskään ollut helppoa, sillä vaatimukseni eivät oikein käy yhteen.  Haluan sen pihattoon, jossa on aina juomamahdollisuus (eli lämmitetty sisätila/juomakuppi) ja maneesi. No, vähän hankala yhdistelmä, kun en halua mitään järjetöntä matkaakaan ajella tallille. Mutta pistän nyt tallipaikan etsimisen jäihin, kunnes selviää, että saadaanko Remi leikattua ja mistäs sitä tietää, miten hyvään kuntoon se leikkauksen jälkeen tulisikaan.

Muuten hevostilanteeni on edelleen ihan täysi kysymysmerkki.. Sen 7v pikkuruunan omistajaan ei saa millään yhteyttä ja olen hänestä kuullut kyllä nyt oikeastaan vaan huonoa, joten en todellakaan tiedä, että tuleeko se hevonen minulle tammikuussa vai ei.. En tiedä, että pistänkö hepan etsimiset jäihin, kunnes tiedän, miten Remingtonin tilanne etenee.. Sen toipilasaikaan kuitenkin uppoaa paljon aikaa, mutta

Oltiin sunnuntaina Salzburgissa Pappas Amadeus Horse Indoors-tapahtumassa. Mentiin paikalle suurimmaksi osaksi siksi, koska oli tarkoitus tilata italialaiset mittatilaussaappaat, mutta haluamani suutari ei ollutkaan paikalla.. Pitää siis odottaa uusia saappaita kevääseen, sillä haluan ehdottomasti juuri sen tietyn italialaisen saappaat. Sain kuitenkin hankittua vihdoin uudet hanskat, vanhat Roecklit olivat kyllä nähneet jo kauan sitten parhaat päivänsä. Ostin taas siniset, mutta tällä kertaa valkoisilla rajoilla.

Katsottiin Youngsters Cupin finaali. Harmitti, ettei Anna-Julia Kontio osallistunut, sillä ennen Salzburgia hän oli rankingissä kolmantena ja tippui seitsemänneksi. Hyvä saavutus tuo seitsemäskin sija on, mutta harmi, että viimeinen osakilpailu jäi häneltä väliin.
Viikonlopun huipennus oli 1,60 metrin GP, johon osallistui niin John Whitaker, kuin tietysti muitakin maailman huippunimiä. Taas kerran oli kyllä upeita hevosia katseltavaksi ja hyvää ratsastusta. Rata oli todella vaikea ja alussa näyttikin siltä, että uusintaan pääsisi vain muutama ratsastaja, mutta lopun lähtijöistä moni sai vielä nollaradan. Uusinnassa ratsasti 9 ratsastajaa, kaksi heistä nollana. Voiton vei hollantilainen Maikel Van der Vleuten VDL Groep Verdillä.

Sain muutaman kuvan napattua, mutta keskityin kyllä katsomaan mielummin muuten, kuin linssin läpi ;) Alla kuvia Youngsters Cupista, laitan GP:n kuvia toiseen postaukseen.

Emil Orban (HUN) - Viper

Emil Orban (HUN) - Viper

Denis Nielsen (GER) - Come Undone 

Monika Noskovicova (SLO) - Giunco della Loggia

Antonia Andersson (SWE) - Ouganda la Silla

Maria Madenova (RUS) - Silvana 

Pippa Allen (GBR) - Cupido Z

Vanessa Borgmann (GER) - Quismy des vaux

Voittoon ratsasti Ruotsin Antonia Andersson ja Ouganda la Silla