Kuutamolla

Tällä viikolla en ole itse ratsastanut kertaakaan, Marlies ratsasti viime sunnuntaina minun silmieni alla ja lisäksi maanantaina Klausin valmennuksessa. Tiistaina Morillon sai ensimmäistä kertaa kengät jalkaan ja stressasi kengitystä valtavasti, koko touhuun meni melkein kaksi tuntia, mutta lopulta kengät oli jalassa.. Morillon ei oikein osaa vielä nostaa takajalkojaan edes kavioita putsatessa, joten kengitys oli sille melkoisen hankalaa. Etujalat nousevat onneksi ja melkein pysyvätkin ylhäällä, mutta takasten kanssa saamme kyllä vielä harjoitella todella paljon. Mutta nyt on ainakin kengät jalassa..

Perinteiset X-merkit vauvahevosen ensimmäisen kengityksen kunniaksi

Kengityksen jälkeen sanoin Marliesille, että uskoisin, että olisi parempi, jos jätetään ratsastus seuraavalle päivälle. Hän kuitenkin päätti, että haluaa silti kokeilla, sillä harvoin meillä käyvä valmentaja oli tulossa käymään. No, kuten kuvittelinkin, Morillon oli ratsastuksesta hiukan eri mieltä ja heitti Marliesin saman tien alas.. Tilanne oli nopeasti ohi, Marlies satutti itsensä niin, ettei voinut enää nousta selkään. Mutta voitteko kuvitella, ettei valmentajakaan noussut nelivuotiaan selkään, joka juuri tiputti luultavasti ensimmäisen kerran ratsastajansa?! Itse en ollut paikalla, mutta eiköhän sen täytyisi olla jokaiselle (varsinkin ammattilaiselle!) selvä, että tuollaisessa tilanteessa todella noustaan saman tien takaisin selkään! Olin aivan raivona, mutta mitäs minä sille asialle toimistosta käsin olisin pystynyt tekemään.

Marlies & Morillon maanantaina

Marlies joutui pariksi päiväksi sairaalaan vahdittavaksi ja keskiviikkona Klaus ratsasti, joka tuntui parhaimmalta idealta. Sovimme myös Marliesin kanssa, että nyt varsinkin aluksi valmentaudumme pelkästään Klausin kanssa, eikä todellakaan tuon superammattilaisen kanssa..

Klausin tunnen aivan Itävalta-aikani alusta saakka, häneen luotan nuoren hevosen kanssa ja hän varmasti jaksaa taistella minun ja Marliesin kanssa. Olemme ehkä vähän erikoinen yhdistelmä pitämään hevosta yhdessä, mutta eiköhän me saada homma toimimaan, kun on hyvä valmentaja vahtimassa meidän touhuja. Marlies päätti, ettei hän nyt aluksi sittenkään halua ratsastaa, sillä hän pelästyi tippumista todella paljon ja päätimme, että Klaus ratsastaa nyt seuraavat pari viikkoa pari kertaa viikossa ja minä samaten.

Keskiviikkona Morillon oli Klausin kanssa hienosti, selkäännousussa se kuitenkin vähän lähti, joten oli varmasti hyvä idea pistää ammattilainen selkään. Torstaina kävimme pitkällä kävelyllä maastakäsin, perjantaina Morillon harjoitteli jalkojen nostamista ja peruskäyttäytymistä maastakäsin. Eilen se sai vapaan tarhailupäivän, koska oli kuitenkin koko viikon ahkeroinut.

En kyllä voi valittaa meidän maisemista..

Tänään juoksutimme Morillonin ja se meni taas kerran todella hienosti. Olen tähän mennessä kokeillut ohjasajaen, sivuohjilla ja pelkät suitset päässä juoksuttamista. Tänään sitten kokeilin naruriimulla ja sekin toimi ihan yhtä vaivattomasti, kuin muutkin tavat tähän mennessä. Laukka tulee vaatimaan paljon hommia, mutta kunhan Morillonin tasapaino paranee, tulee laukkakin olemaan sille luonnollisempaa.

Huomenna Klaus ratsastaa, yritän saada napattua kuvia tai ainakin vähintään vähän videonpätkää!

Otin tänään vielä muutamat kuutamokuvat Marliesista ja hevosesta, kun oli niin kaunis ilma.