Maanantai

Elämäni on tällä hetkellä melkoista logistista sumplimista, sillä työmatkani on yhteensä 100km päivässä. Tallille sentään ajan kotoa vain 10 minuuttia, mutta nyt varsinkin, kun Klaus ratsastaa usein, tulee kyllä varmasti vähän sumplittua, että mitenhän ihmeessä kerkeän itseni saamaan tallille juuri siihen aikaan, kun Klaus ratsastaa. Haluan tietysti myös olla paikalla, kun hän ratsastaa, eikä hän muutenkaan laita hevosta kuntoon, joten pakkohan se on olla. Eilen oli onneksi pyhäpäivä, joten kerkesin ongelmitta laittamaan hevosen kuntoon ja katsomaan, kun Klaus ratsasti.

Morillon meni todella hyvin, ohjaus on vielä vähän kyseenalaista, vasen puoli on hankalampi. Ravi toimii todella kivasti, Klaus istahti jopa pieniksi pätkiksi harjoitusraviin ja Morillon meni, kuin vanha tekijä. Laukannostot menivät eilen myös hyvin, vaikka tietysti vaativat vielä paljon viilausta. Laukassa Klaus vaan sai varoa, ettei Morillon mennyt liian läheltä seinää, se selvästi kyllä tietää, missä sen kylki loppuu, mutta ei oikein tajua, etteivät satula ja Klausin jalka lopu ihan samassa kohdassa.. Onneksi muutaman kierroksen jälkeen sekin jo vähän helpotti, mutta varuillaan saa kyllä taatusti olla jatkossakin.

Klaus on onneksi todella pitkäpinnainen ja rauhallinen, luotan hänen ratsastukseensa kyllä todella. Kiva, kun löytyi heti sopiva valmentaja ja vielä sellainen, jonka tunnen jo niin pitkältä ajalta. Hän oli silloin paikalla, kun ratsastin ihan ensimmäisen valmennukseni Itävallassa. En tule ikinä unohtamaan sitä, sillä olin aivan pihalla. Osasin kyllä silloinkin täydellisesti saksaa, mutta saksankielinen hevossanasto oli kyllä aivan hakusessa. Tiesin vain, että Sattel on satula, mutta muuten minulla ei todellakaan ollut aavistustakaan yhtään mistään. Valmennuksessa sain päätellä aikalailla jokaisen neuvon, eikä todellakaan kaikki mennyt ihan niin, kuin piti.

Hauskin oli kyllä, kun valmentaja pyysi ratsastamaan kolmikaarisen kiemura-uran. Eli saksaksi Schlangenlinien. Pystyin kyllä päättelemään, mistä saattaisi olla kyse, mutta päätin silti vielä kysyä, jotta varmasti ratsastaisin oikein. No, valmentaja kysyi, että enkö voi suomalaisesta sanasta ollenkaan päätellä. Hän vielä kysyi, että mikä on Schlangenlinie suomeksi ja minähän sen tosiaan sitten sanoin: kolmikaarinen kiemuraura. Maustettuna minun ärräviallani sana kuulosti vielä hirveämmältä ja sain kyllä jokaikisen katsojan nauramaan. Valmentajan ilme oli kyllä unohtumaton ja siitä lähtien hän selitti kaikki tiet erikseen. Nykyään tuollaisia ongelmia ei onneksi enää ole ja Klauskin muisteli, kuinka täydellistä kirjakieltä aluksi puhuinkaan. Nykyään saksani on kaikkea muuta kuin saksaa, puhun aivan täyttä yläitävallan murretta.. Ja onneksi opin sen hevossanatonkin saksaksi.

Toivottavasti yhteistyö Klausin kanssa tulee olemaan pitkä-aikaista ja toimivaa. Estepuolelle tarvitsemme myöhemmin tietysti myös valmentajan, haluaisimme Oliverin auttamaan, sillä hän on ehdottomasti paras nuorten hevosten kanssa. Minusta vain vähän tuntuu, että välimatka tulee olemaan hänelle vähän liian pitkä, enkä tiedä suostuukohan hän ylipäätänsä meidän luokse tulemaan, kun olemme aikamoinen kaksikko Marliesin kanssa :D Tällä kertaa olisi edes hyvä hevonen kyseessä, eikä minun tarvitsisi kuunnella, kuinka minun pitää hankkia parempi hevonen ja kuinka vain heitän taitoni hukkaan, kuten silloin Dessien kanssa.

No, sen näkee sitten, jos ylipäätänsä koskaan päästään hyppäämään. Pieniä esteitä Morillon onkin jo hypännyt, joten kylläpä kai sen kanssa joskus päästään esteitäkin treenaamaan.

Tänään Klaus ratsastaa uudestaan ja minun täytyy huristella vauhdilla töistä, jotta kerkeän hakemaan koiran ensin kotoa ja laittamaan hevosen kuntoon.

Alla vielä yksi kuvakaappaus videolta eiliseltä. Nappasin muutaman videon, mutta en kerennyt niitä vielä laittamaan koneelle. Ehkä tänään saan vielä muutaman videon otettua, niin voin sitten laittaa muutaman tännekin.