Viime viikko meni todella hyvin ja niin meni kyllä tämäkin! Olemme edelleen hoitaneet Klausin kanssa ratsastukset ja olemme kyllä ihan älyttömän tyytyväisiä. Morillon edistyy todella kovalla vauhdilla, viime viikolla Klaus kokeili huvikseen, miten sivulle vievä pohje toimii ja se toimi niin hyvin, että Morillon näytti meille ihan mielettömän hienot väistöt ravissa ja jopa laukassa! Eipä noita vielä todellakaan treenaamaan ruveta, mutta kyllä meitä nauratti, miten hienosti se reagoi! Ylipäätänsä Morillon oppii ihan järjettömän nopeasti, esimerkiksi peruutuskin luonnistuu jo kuin vanhalta tekijältä.
Maanantaina ratsastin itse ja olin taas aika sanaton. Tuo hevonen on kyllä aivan mieletön. Ratsastin kyllä aika kevyesti, kun tiesin, että Klaus oli tulossa tiistaina, mutta Morillonille on kyllä aivan se ja sama, että meneekö sillä kevyesti vai täysiä, kun se jokatapauksessa tekee töitä mielellään.
Tällä viikolla tiistaina Klaus ratsasti kentällä ja sai vähän komentaa Morillonia. Se ei tuijottele tai pelkää mitään, mutta sen keskittymiskyky on kyllä ulkona vähän koetuksella. Klaus sai vähän aikaa todella keskittyä siihen, että Morillon todella meni sinne suuntaan, minne hän halusi, mutta onneksi vähän ajan päästä homma rupesi toimimaan hienosti. Itselleni on todella tärkeää, että Morillon toimii ihan missä tahansa, joten kyllä me sinne pihalle menemme, vaikka siellä selvästi vaikeampaa onkin.
Keskiviikkona Morillon sai vapaapäivän ja torstaina Klaus ratsasti. Morillon oli niin kiltisti, että Klauskin hymy naamallaan sanoi, kuinka mukavaa on välillä ratsastaa myös noin yhteistyöhaluista hevosta. Hymy naamalla sitä ratsastusta tosiaan sai taas ihastella.
Perjantaina hymy nousi taas naamalleni, kun päätin lähteä Morillonin kanssa maastoon. Olemmehan me maastakäsin käyty jo vähän kauempanakin, mutta selästä en ole tallin tietä pidemmällä vielä kerennyt käymään. Olin varustautunut turvaliivillä ja kuvittelin, etten kyllä ainakaan laukata vielä uskalla, mutta Morillon se vain taas yllätti. Käynti, ravi ja laukka toimivat täysin ongelmitta. Laukatessa se oli täysin kontrolloitavissa, vaikka edessä oli hyväpohjainen hiekkatie, missä todella hevonen olisi voinut innostua. Morillon oli kyllä innoissaan, mutta silti aivan täysin kontrollissa. Fiilis oli kyllä aika huikea! Teimme jopa aika pitkän reissun ihan yksikseen, eikä Morillon säpsähtänyt, kuin yhden ainoan kerran omalle kotitielle ilmestynyttä vaalimainosta. Ohitsemme ajoi vaikka mitä traktoria heinäpaalien kanssa, mutta Morillon se vain jatkoi eteenpäin, vähän sentään korvat höröllä, mutta muuten niin lungisti, kuin vain mahdollista.
Kuten Acasinankin kanssa, tulee maastoilu olemaan varmasti osa viikko-ohjelmaa, sillä siinä saan niin minä, kuin hevonenkin vähän tyhjentää päätään. Tekee varmasti hyvää molemmille.
Alla video laukasta!
Eilen juoksutimme Morillonin Marliesin kanssa, otimme muutaman maapuomin ja pikkuheppa se vain meni niistäkin oikein hienosti yli. Aikamoisen mukava toveri :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti