Lisää voimaa!

Meidän normaaliin viikkoon kuuluu aina myös juoksutusta, mitä olen aina pitänyt erittäin tärkeänä lisänä kuntoutettavien hevosten kanssa. Morillon ei toki ole kuntoutettava, vaan nuori, mutta lähestyn molempia aikalailla samanlaisin ottein. Tärkein asia nuoren kanssa on se, että sille annetaan tarpeeksi aikaa kehittyä ja saada lisää voimaa. Uskoisin Morlin olevan nyt lopettanut korkeuskasvunsa, joten voin ruveta keskittymään tarkemmin sen voiman kasvattamiseen, kun sen kroppa voi nyt käyttää kaiken energiansa ainoastaan siihen.

Juoksutan ihan jo senkin takia, etten edes jaksaisi ratsastaa joka päivä. Pääsen välillä niin myöhään tallille, etten yksinkertaisesti kerkeä ruveta ratsastamaan ja usein olen myös jo ratsastanut asiakkaiteni hevosia. Morillon on onneksi erittäin simppeli juoksutettava ja se huomaa selvästi eron siinä, että hölkätäänkö vai tehdäänkö oikeasti töitä. Välillä otan ihan vain naruriimun tai normaalin riimun ja annan sen hölkätä liinassa, yleensä päästän sen silloin myös juoksemaan vapaana, mitä ylipäätänsä teen varsinkin nyt talvella erittäin usein. Yleisestiottaen aina ratsastuksen tai juoksutuksen päätteeksi otan siltä kaikki kamat pois ja päästän sen vapaaksi maneesissa. Välillä se ottaa vielä kunnon laukkaspurtit ja välillä se vähän hölkkäilee ympäriinsä. Kunnon treenien jälkeen se yleensä vain kävelee ympäriinsä, tällä tavoin se tekee itsekseen loppukäynnit ja itse voin sillä välin viedä satulan tai muut kamppeet talliin. Kun on vähän aikaa, niin minun on täytynyt vähän opetella uusia ajankäyttötapoja, jotta saan kaikki asiat hoidettua... Onneksi Morillon on sopeutunut hyvin minun välillä vähän kiireiseen elämäntyyliini.

Yleensä juoksutus on meillä kuitenkin ihan yhtälailla töitä, kuin ratsastuskin. Yksi tapa treenata hevoselle voimaa ja pistää sen pää kunnolla raksuttamaan, on maapuomien ja kavalettien yli juoksuttaminen. Usein laitan 4-5 maapuomia peräkkäin ympyrälle ja niitä vastapäätä kavaletin. Välillä vielä toisen kavaletin yleensä X:n kohdalla olevan kavaletin ja puomien välille, (riippuen juoksutussuunnasta) jotta hevonen saa maapuomien jälkeen vähän venyttää askelta. Maapuomien välit laitan raville sopiviksi, ehkä aavistuksen pidennettynä, jos tarkoitus on saada hevonen myös venyttämään ravia pelkkien jalkojen nostamisen lisäksi.

Riippuen vähän siitä, mitä haluan treenata, käytän joko sivuohjia tai sitten pessoa-juoksutussysteemiä, kapsonia tai sitten en mitään härveleitä. Käytän pessoaa ehkä vähän väärin, mutta Morlille on tarpeetonta laittaa se kireälle, kun se osaa ihan itse liikkua haluamallani tavalla, mutta toki pessoa antaa sille tietyt "raamit" löysälläkin. Käytän pessoaa kuitenkin mielelläni ihan senkin takia, kun haluan joskus opettaa Morlin ajolle ja haluan totuttaa sen kaikkiin heiluviin vempeleisiin niin sen takana, kuin kyljilläkin. Morli ei ole koskaan ihmetellyt pessoaa, ei oikeastaan edes ensimmäisellä käyttökerralla ja pidänkin tärkeänä, ettei se stressaa mitään, mitä se koskaan "joutuukaan" käyttämään.

Usein tehdessäni puomitreeniä, laitan Morlille pessoan ja normaalit suitset sen normaalilla kuolaimella. Tällä hetkellä käytämme edelleen kolmipalaa, mutta olen vaihtanut oliivin liikkuvaan renkaaseen, löysin jostakin Marliesin vanhoista kamppeista jonkun ihmeellisen kuolaimen, jossa on yksi lisärengas, en oikein tiedä mikä se on, mutta laitan ohjat kiinni siihen, kuten täysin normaaliin liikkuvaan renkaaseen. Olen kadottanut normaalin kolmipalani jonnekkin, enkä ole raskinut ostaa uutta, koska toivon sen vielä löytyvän ja kyseessä on kuitenkin 130e arvoinen kuolain.. Eli tällä hetkellä mennään vähän oudonnäköisellä kuolaimella, mutta eipä muulla ole väliä, kuin sillä, että Morillon on sillä hiukan parempi, kuin oliivikuolaimella.

Eilen tein taas puomi/kavalettitreeniä viidellä puomilla ja vaikeutin harjoitusta vielä korottamalla kolmea viimeistä puomia ulkopuolelta. Välillä teen myös niin, että korotan jokatoista tai vaikka vain yhtä, mutta sitten sisäpuoleltakin. Saatan vaihdella myös yhden juoksutuskerran aikana korotettujen puomien järjestystä tai sitten laitan kavaletin maapuomien jälkeen/väliin. En pistä hevosta ihan joka kierroksella ylittämään puomeja, vaan välillä annan sen laukata isommalla ympyrällä puomien ulkopuolelta tai sitten pienemmällä ympyrällä puomien sisäpuolelta, jolloin hevonen toki joutuu kokoamaan lisää ja homma on taas erilaisella tavalla rankkaa. Välillä taas ohjaan Morlin vähän "huonosti" hiukan vinossa puomeille, välillä vähän ulompana ja välillä taas vähän sisempänä... Yleensä teen puomityötä ravissa, mutta välillä muutan välit laukalle sopivaksi tai pyydän esim puomien jälkeen laukkaan, jossa saa sitten ylittää kavaletit ja sitten ennen puomeja taas raviin.

Morillon tarvitsee aika paljon aivotyötä ja näillä harjoituksilla ja vaihtelemalla tehtäviä, saan sen selvästi miettimään, mitä se joutuu tekemään. Pelkkä voimatreeni muuttuukin nopeasti myös aivotyöksi, kun tarjoaa vaihtelua.

Alla video eiliseltä puomiharjoitukselta, jossa näkee, kuinka Morillon nostelee kiltisti jalkojaan ja kuinka hyvin se hakee itse matalampaa muotoa ja laittaa selkälihaksensa kunnolla töihin.

Mielestäni kyllä todella toimiva ja tehokas harjoitus, tietysti taukoja unohtamatta, ettei touhu ole liian rankkaa ja hevosella lopu mielenkiinto. Morillon on onneksi kiltti puurtaja ja tekee kaiken aikalailla tasan niin, kuin siltä vain viitsin pyytää :)

Käytän toki puomeja ja kavaletteja myös ratsastaessa, tässä tyytyväinen Morillon perjantain kavalettitreenin jälkeen :)

Hyvää alkanutta vuotta!

Meillä ei ole tapahtunut oikein mitään ihmeellistä sitten viime kerran, edelleen tehdään hommia ahkerasti ja Morillon sen kuin kehittyy. Joulukuun alussa lähdimme taas korottamaan vaatimustasoa ja nyt Morillon joutuu kyllä jo kunnolla töihin.

Olin itse joululomalla Suomessa viikon ja sen ajan Klaus ratsasti, kuten myös sen jälkeen, kun itse olen ollut taas kovassa flunssassa, jonka otin tuliaiseksi mukaan Suomesta. Olen itse nyt vasta pariin otteeseen jaksanut ratsastaa tammikuun puolella..

Ennen joulua Morillon rupesi vähän testailemaan, kun olen aika paljon treenannut laukannostoja. Sille jäivät ne nostot aikalailla päälle ja viime viikkoina se on sitten aina mielummin yrittänyt nostella laukkaa, kuin jatkaa isommassa ravissa. Hienoahan se tietysti on, että se laukka on ruvennut nousemaan helpommin, mutta nyt sitten saakin ravia hioa ihan eritavalla, kun se on keksinyt, että se laukka onkin vähemmän rankkaa, kuin iso ravi.

Vähän on siis saatu keskustella, mutta en kyllä voi valittaa, kun koko viisvuotisvuosi meni niin ongelmitta ja täysin ilman teineilyjä. Nyt kuusivuotiaaksi kääntyvä Morillon onkin alkanut tajuamaan voimansa, en nyt sano, että se edelleenkään teineilisi, mutta huomaa, että sillä alkaa olla voimaa ja enemmän omaa tahtoa.

Nyt olemme sitten siirtäneet laukannostoharjoitukset enemmänkin käynti-laukka nostoihin ja käytetty se ylimääräinen laukkailukiinnostus siihen. Vähitellen nostot käynnistä ovat alkaneet toimimaan erittäin hyvin. Aluksi Morillon vähän kuumui niitä treenatessa, mutta nyt se on alkanut käyttämään voimansa enemmänkin siihen itse nostoon, kuin sen jälkeiseen laukkaan. Laukka on edelleen todella hyvää, on kyllä käsittämätöntä verrata millainen sen laukka oli esim vaikka viime vuoden alussa ja mitä se nyt on. Ero on valtava, vaikka sitä vuosi sitten vielä kuvitteli, että se laukka oli jo silloin hyvä.

Raviin taas on nyt ruvettu ratsastamaan enemmän askelpituutta, olemme nyt ruvenneet vaatimaan enemmän lisäyksiä ja nyt Morillon jaksaa lisätä ravia jo yllättävän pitkät pätkät. Lisäysten kanssa olemme olleet tähän saakka todella varovaisia ja otettu vain parin askeleen mittoja. Vähitellen sitä on nyt ruvettu treenaamaan ja katsomaan, ettei Morillon nosta lisäyksestä heti laukkaa, vaan todella pysyy siinä lisätyssä ravissa. Aina välillä saa olla kyllä tarkkana, mutta nyt, kun olemme keskittyneet enemmänkin niihin käyntinostoihin, alkaa ravikin taas pysymään ravina.

Olen nyt pyrkinyt siihen, että Morillon hyppää joko kanssani selästä käsin pieniä esteitä, puomeja ja kavaletteja noin kerran viikossa. Jos itse en hyppää, irtohypytän sitä. Irtohypytyksestä se nimittäin tykkää hirveästi ja on kyllä aina erittäin motivoitunut hyppäämään. En tarvitse mitään apuvälineitä irtohypytyksessä, ihan yksikseni ilman piiskaa ja yleensä ilman ääntäkin saan Morlin helposti hyppäämään yli, tässä alla video viime kerrasta, tämä on vielä joulukuun puolelta, ennen kuin lähdin Suomeen.

Alla muita kuvia joulukuulta! Tällä hetkellä ilma näyttää enemmänkin maaliskuulta, lumesta ei ole tietoakaan.. Onneksi sentään ennen joulua oli lunta parina päivänä, niin sain edes muutaman talvisen kuvan. Toivottavasti se talvi vielä tulisi, täällä on kyllä nyt ihan ihmeellinen varhaiskevät.. Hevosetkin ihmettelevät ja monet hevoset elelevät jo ihan kevättä rinnassa..

 

Viikon päiväkirja

Pari viikkoa sitten sain vihdoin hankittua klipperin ja hevosen klipattua! Kylläpä helpotti, kun hevonen ei enää hikoa kauheasti.. Morlin mielestä karvattomuus on ihan mahtavaa, siihen löytyi nyt muutama vaihde lisää!

Klippaaminen onnistui helposti, Morillon aluksi vähän ihmetteli, mutta seisoi koko ajan todella kiltisti. Niska oli vähän hankala, kun olin yksin, enkä saanut ketään pitämään päätä paikallaan, mutta sekin onnistui pienen keskustelun jälkeen. Jätin jalat ja pään klippaamatta, mutta muuten vedin kaiken pois, sillä Morillon on kuitenkin paljon tallissa, jossa on aika lämmin.

Tämän viikon tekemiset näyttivät tältä:

Maanantaina:  Saimme estesatulan toppauksesta ja ratsastin sillä, aika kevyesti, kun olin aika pahassa flunssassa. Morli vähän ihmetteli erilaista istuntaa, mutta tottui kyllä aika nopeasti. Ratsastusfiilis oli vähän erikoinen, kun on tottunut ratsastamaan pelkästään koulusatulalla, joten tottumista se vaati kyllä minultakin.

Tiistai: Täysi vapaa, kun olin kuumeessa.

Keskiviikko: Oli tarkoitus lähteä maastoilemaan, mutta koirani (joka tulee aina mukaan maastoon) juoksi metsään tallin koiran kanssa, yleensä ne tulevat nopeasti takaisin, mutta jostain syystä ne tekivätkin vähän pidemmän kierroksen. Odotellessamme, että Cooper tulisi takaisin, kerkesi Morli vähän hermostumaan, joten päätin käydä ratsastamassa ensin maneesissa liiat energiat pois. Päätin sittenkin ratsastaa koulukentällä, jossa laukkasimme erittäin paljon. Morli oli ihan älyttömän energinen ja olisi laukannut varmaan tunnin putkeen, jos olisin itse flunssaisena jaksanut. Ylimääräisen energian purkamisen jälkeen Morillon olikin sitten todella letkeä ja jaksoin vähän vielä tehdä zikzak-väistöjä, jotka se tekikin ihan kuin ajatuksen voimalla.. Morli on välillä aika hidas varsinkin oikealle pohkeelle, mutta varsinkin nopeilla väistöillä sen saa nopeaksi ja sitten kaikki muukin on heti helpompaa.

Torstai: Olin itse edelleenkin sen verran kipeä, etten jaksanut ratsastaa, joten Klaus ratsasti ensin ja Marlies vähän aikaa sen jälkeen. Morillon oli aivan älyttömän hyvä Klausin kanssa, erittäin letkeä, nopea ja reaktiivinen. Ravi oli erittäin hyvää ja oli kivaa olla katsomassa.
Marliesille on nyt taas vähän epävarma kausi, kun hän tippui pari viikkoa sitten, kun Morli teki pienen sivupompun innostuksissaan.. Eiköhän se epävarmuus saada taas pian hallintaan, harmittaa vaan, että tyhmän tuurin takia hän tippui. Morli oli tippumisen jälkeen pysähtynyt paikoilleen ihmettelemään, että mites tässä näin kävi. No, vähitellen varmaankin Marlies taas uskaltaa, torstaina uskalsi onneksi jo laukatakkin, joten eiköhän suurin pelästys ole jo ohi.

Perjantai: Menin vasta aika myöhään tallille ja kasasin maneesiin ravipuomeja, korotettuja puomeja ja kavaletteja ja yhden esteen, joka oli ehkä 70-80 cm. Ensin pidin kavaletit matalina ja mentiin niitä ravissa, sitten nostin ne isommiksi ja mentiin niitä laukassa. Laukkasimme taas todella paljon ja tein paljon nopeita vaihtoja ravin kautta ja muutamia vaihtoja. Morli oli todella hyvä, eikä minua jännittänyt, vaikka nykyään yleensä jo kavaletitkin jännittävät.. Jopa tuo meidän hurja este onnistui hienosti, vaikka olenkin oikeasti aika pihalla hyppäämisestä, kun en ole niin pitkään aikaan kunnolla hypännyt. Kivaa meillä kyllä oli, Morli innostuu pienistä kavaleteistakin sen verran, että koko touhuun saa vähän nopeutta ja vauhtia, mitä välillä Morlin kanssa saa vähän odotella.

Lauantai: Menin taas vasta myöhään illalla tallille ja oli tarkoitus ensin vähän juoksuttaa ja sitten ratsastella vähän eteen-alas-venytyksiä, mutta muutinkin suunnitelmia, kun Morli oli niin hyvällä tuulella. Olisin kuvitellut, että se olisi vähän jumissa aikaisemman päivän hypyistä, mutta se olikin erittäin letkeä ja liikkui todella hyvin liinassa. Juoksutin ensin 15 min ja sitten hyppäsin selkään erittäin mukavasti liikkuvan hevosen selkään. Laukkasimme taas aika paljon ja rupesin pitkästä aikaa treenaamaan laukannostoja käynnistä. Aluksi sain hetken selitellä, mitä tässä tapahtuukaan, mutta oikeastaan toisesta kokeilukerrasta saakka nostot olivat oikeasti hyviä. Ratsastin paljon voltteja ja sain Morlin kokoamaan todella hyvin, en ole varmaan koskaan laukannut sillä noin hitaasti ja kootusti. Fiilis oli erittäin hyvä ja Morli oli reaktiivisempi ja nopeampi, kuin yleensä.

Koko viikko on siis mennyt ahkerasti treenaten, tänään illalla teemme sitten jotain kevyttä. Olen huomannut, että mitä enemmän Morli tekee töitä, sitä parempi ja motivoituneempi se on. Kääntyyhän se tosiaan pian 6veeksi, joten en näe monipuolisessa liikuttamisessa kyllä mitään negatiivista. Aika jännä ajatus, että se meille viimevuonna tullut pikkuinen nelivuotias on kasvanut ja kehittynyt niin nopeasti!

Viikkokatsaus

Viime päivinä olen taas arvostanut tätä Morillon-elämää, kun se on taas ollut aivan älyttömän kiltisti.
Sunnuntaina Marlies hyppäsi sillä pikkuesteitä ja meni kyllä jo tosi hyvin! Siihen nähden, miten paljon Marliesia jännitti, oli Morillon kyllä aivan järjettömän kiltti, se ei paljoa jännityksestä välitä, sillä se tosiaan tykkää hypätä. Uskoisin, että se juoksisi mielummin esteen läpi, kuin kieltäisi tai juoksisi ohi.. Patrick oli myös todella ylpeä heistä, hän nyt muutenkin on aivan järjetön Morlifani, aina käydessään täytyy meidän varautua ainakin kymmenen minuutin kehumistuokioon.. Mielelläänhän sitä kuuntelee, kun joku fanittaa meidän hevosta!

Tämä viikko on näyttänyt treenien kannalta tältä:

Maanantai: Ilman satulaa 1h käyntiä maneesissa, venyttelyä eteen-alas ja paljon väistöjä, avoja, sulkuja, kaikenlaisia taivutuksia.. Morillon oli todella letkeä ja selvästi nautti, kun sai rauhallisessa tahdissa venytellä kunnolla.
Tiistai: Marlies Klausin kouluvalmennus. Morillon oli maanantain venyttelyjen jälkeen todella letkeä ja Marliesilla oli hyvä fiilis. Valmennuksen jälkeen ratsastin itse vielä ilman satulaa ja suitsia käyntiä, ensimmäinen kokeilukerta ja meni todella hyvin, kaarteet ja pysähdykset ok, suoraan vähän hankalaa :D
Keskiviikko: Ratsastin myöhään illalla maneesissa, paljon siirtymisiä ilman jalustimia ravi-pysähdys-ravi ja käynti ravi. Laukassa voltteja ja voltilla laukka-käynti-siirtymisiä ja ravi-laukka-ravi siirtymisiä vain muutamalla raviaskeleella välissä. Laukka-ravi siirtymisissä jään helposti liian vahvaksi kädellä, Morillon jännittyy enkä pysty istumaan kunnolla ravin ensimmäisissä askeleissa... Vaatii siis treeniä.. Morillon oli aluksi vähän laiskahko, mutta vertyi onneksi nopeasti. Siirtymiset sujuivat todella hyvin, hetkittäin pyysin vähän isompaa kokoamisatetta ja korkeampaa niskaa. Pieniä pätkiä raviavoja ja -sulkuja pitkällä sivulla ja nopeita zikzak-väistöjä ravissa, TOSI hyvä ja sain takajalat erittäin nopeiksi ja hyvin alle, samaten lavat hyvin auki.
Torstai: Maasto. Pitkä pätkä laukkaa (5km) välillä vaihdellen laukkaa. Todella hyvä laukkapätkä, välillä spurttipätkiä ja Morillon innostui muutamaan otteeseen oikein kunnolla juoksemaan.
Morillon hikosi niin paljon, että kuivatteli solariumissa tunnin... Note to self... Osta jo vihdoin se klipperi..
Perjantai: Madotuksen jälkeinen täysvapaa.

Huomenna on tarkoitus ratsastaa Morillon letkeästi läpi ja sunnuntaina on taas Klausin valmennus. Tälläisiä meidän viikot yleensä ovat, yritän liikuttaa lähes joka päivä, nyt varsinkin, kun hevoset ovat pikkutarhoissa. Aamuisin Morillon menee kyllä joka päivä kävelytyskoneeseen eli se ei koskaan ole kokonaan liikkumatta. Tarhassa Morillon ei yleensä liiku ollenkaan, se vain seistä nököttää siellä katselemassa. Nyt viimeaikoina se on kyllä keksinyt itselleen vähän viihdykettä ja on tuhonnut aitoja, jotta se pääsisi kavereiden luokse.. Kivoja ylläreitä, kun hevonen onkin yhtäkkiä naapuritarhassa kaverin luona.. Valitettavasti meidän talvitarha on niin pieni, ettei siinä oikein voi olla kaverin kanssa.. Meidän tallin ainut miinuspuoli.. Itse bongasin kyllä vielä kohdan, johon saattaisi saada vielä yhden tarhan rakennettua, mutta täytyy nyt selvittää, olisiko se mahdollista. Olisi kyllä hyvä idea saada tuo puuhapete kaverin kanssa tarhaan, jotta se ei itse pakkohankkisi kavereita. Onneksi se on tuhonnut tähän mennessä vain sähköaitoja, eikä muuta ole käynyt.

Satulahommat ovat nyt hiukan edistyneet, estesatula (Prestige Elastic Professional New) on nyt uudelleentopattavana ja se meidän pitäisi saada ensi viikolla. Maastoilua ajatellen odotan estesatulaa kovasti!

Mittatilauskoulusatula on nyt tilattu.. Siinä vaan menee aika pitkään, että saadaan se (kiitos "meidän" (ehkä piiiikkusen enemmän Marliesin) erikoistoivomusten..), joten meille nyt jää lainasatulaksi tuo mikä meillä nyt on ollut jo muutaman viikon ajan kokeilussa (3s-Bentley Classic S). Valitsimme 3s-satulan, joka on itävaltalaista (ja jopa paikallista!) käsityötä. Meidän tallilaisilla on useilla 3s satula ja olen tykästynyt niihin kovasti, ne ovat upeita satuloita ja saimme tilattua juuri meidän näköisen satulan. Emme (tietystikään..) tilanneet mitään valmiista malleista, vaan sekoituksen parista plus vielä omia lisätoivomuksia. Tilattu on nyt sitten musta yksisiipinen satula isoilla tuilla, itse en välitä paneelin kuvioista, joten jätimme kuviot pois, mutta takakaaressa on sitten senkin edestä blingiä. Siihen tilasimme koko yläosan pituudelta Swarowskin kristallit ja takakaari on tummanruskeaa lakkanahkaa. Tikkaukset ovat vaaleanruskeat (about Morillonin väriset). Istuimen tilasin vähän pehmeämpänä, kuin tuossa kokeilusatulassa, joka on mielestäni vähän liian kova. Nyt sitten vain odottamaan :)

Alla kuvia meidän upeista maisemista, tänä syksynä on kyllä ollut aivan mielettömän kaunista. Syksy vaan valitettavasti alkaa olla lopuillaan, ensi viikon keskivaiheille on luvattu ensimmäiset yöpakkaset.. Brr.. No, en saa valittaa, kun on tähän mennessä ollut ihana syksy ja saanut nauttia kauniista ilmasta normaalia syksyä enemmän.

Syksykuvia

Ilmat ovat olleet aivan mielettömät ja olemme päässeet nauttimaan hienoista aurinkoisista päivistä. Lämpöä on riittänyt, mikä on toisaalta todella kivaa, mutta hevosen kannalta aikamoisen rankkaa, kun Morillon on talvikarvansa kanssa hikoillut todella nopeasti. Klippaamaan emme ole vielä kerenneet, mutta on ollut mukavaa, kun hevonen on nyt sitten saanut olla vielä ilman loimea ulkona, kun ilma on ollut niin lämmin. Klipattuna kun pitäisi kuitenkin aina pitää joku takki niskassa.. Tarkoitus olisi kuitenkin täksi talveksi klipata, sillä kuivatus kestää tällä hetkellä aina vähän liian pitkään, enkä viitsi loimittaa märkää hevosta, saati jättää ilman loimea kuivumaan.

Meillä on nyt edelleen kokeilusatula käytössä, Morillon liikkuu sillä todella hyvin, ero meidän satulaan on kyllä huima.. Estesatulan hankimme nyt vihdoin myös, mutta se täytyy nyt vielä sovittaa kunnolla, mutta se ei minua stressaa kuten tuo koulusatula, sillä sitä luonnollisesti käytämme enemmän. Maastoiluun olisi kyllä kiva saada estesatula käyttöön, sillä olen nyt aloittanut kasvattamaan Morillonin kuntoa pitkillä laukkapätkillä.
Viime perjantaina laukkasin sen kanssa jo 3 km ylämäen, jonka se jaksoi hienosti. Tarkoitus olisi aina vähän pidentää laukkapätkää, onneksi meillä on täydellinen metsätie tuollaista varten, joka on jatkuva ylämäki, välillä jyrkempiä pätkiä ja välillä loivaa. Mutkissa voimme harjoitella vaihtoja ja vastalaukkoja ja tähän mennessä Morillon on kyllä tehnyt aina kaiken hienosti. Se on jopa oppinut nyt jo vähän spurttailemaankin, siitä tuskin koskaan tulee kauhean nopeaa juoksijaa, se on yleisestiottaen aina suhteellisen rauhallinen, Acasinaan verrattavaa vauhtia siitä ei kyllä koskaan tule saamaan. Mutta eipä se ole tarpeellistakaan, tuollainen treeni on kivaa niin minulle, kuin hevosellekin, eipä sillä vauhdilla niin väliä. Ja jos hevonen juoksee vähän hitaampaa, niin ei tarvitse odotella perässäjuoksevaa koiraanikaan niin kauaa!

Alla kuvapläjäys syksyisiä kuvia!

Kuulumisia!

Pari kuukautta taas vierähtänyt viime kerran kuulumisista. Eipä näiden kuukausien aikana olekaan tapahtunut mitään sen suurempaa, perustreenit jatkuvat ja Morillon kehittyy silmissä. Se on saanut voimaa melkoisen hyvin lisää ja jaksaa jo kantaa itsensä paremmin. Minulla oli hetkellisesti vähän motivaatio-ongelmia, kun jonkin aikaa Morillon oli aika laiska, eikä oikein viitsinyt mennä eteenpäin, sitä sai ratsastaa koko ajan eteen, eikä voinut oikein keskittyä muuhun. Rupesin ratsastamaan sitä paljon laukassa isosti eteen ja jo parissa viikossa huomasi, kuinka sen kunto rupesi kohoamaan ja vähitellen sen motivaatiokin palasi.

Uskoisin, että tuon hitauden voisi selittää kasvukaudella, sillä nyt meillä on epäsopiva satula. Itse en enää halua panostaa tuon meidän viimevuonna ostetun Prestigen uudelleentoppaamiseen, sillä itse en siitä ihan täysin ole oikein koskaan pitänyt. Meillä on ollut nyt satuloita kokeilussa ja Morillon liikkuu kaikilla muilla satuloilla paremmin, kuin omallaan. Itse istun myös missä tahansa satulassa paremmin ja ratsastan ylipäätänsä mielummin kaikilla muilla satuloilla.

Satulakauppiaalle olin kyllä vaikea asiakas, kun en todellakaan tiennyt, mitä haluan. Nyt ainakin osaan sanoa jo jotakin, sillä olen ihastunut monoflap-satuloihin. Fiilis on paljon parempi ja saan aivan erilaisen tuntuman hevoseen, kun istun niinsanotusti lähempänä hevosta. Saa nyt nähdä mikä satula loppujenlopuksi valitaan, haluan kokeilla mahdollisimman monia erilaisia, jotta ei sitten taas vuoden päästä ruveta vaihtamaan koko satulaa, kun itse en olekaan täysin tyytyväinen.

Nyt koko viime viikon, kun olen ratsastanut yhdellä kokeilusatuloista, on ruvennut koko ratsastus tuntumaan ihan erilaiselta. Morillon liikkuu paljon vapaammin ja mielummin, se on nyt ollut aivan älyttömän hyvä. Tuossa satulassa on vain liian kova istuin, mutta olen kestänyt sen siksi, koska Morillon on ollut niin käsittämättömän hyvä.

Marlieskin on nyt ruvennut ahkerasti ratsastamaan, mutta aina vain valmentajan silmien alla. Homma on ruvennut toimimaan varsin hyvin, kun hän vihdoin lopetti jännittämisen. Morillon ei myöskään enää yritä laiskotella hänen kanssaan ihan niin paljon, kuin aluksi, vaikka se välillä kyseleekin, että onko ihan pakko. Marlies ratsastaa yleensä 1-2 kertaa viikossa, minä sitten loput kerrat. Klaus käy siis 2-3 kertaa, sillä itse yritän ratsastaa yhden valmennuksen viikossa ja Marlies tosiaan sen 1-2 kertaa viikossa.

Klaus ei ole nyt ratsastanut enää ollenkaan, sillä Morillon on niin ongelmaton, ettei ole ollut tarvetta. Tietysti heti, jos minulla tulee fiilis, että joku on hankalaa, voimme edelleen pyytää Klausin ratsastamaan, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että Morillon kehittyy ihan minunkin kanssa tarpeeksi.

Tänä vuonna ei sitten lähdetykkään kisoihin, emme vain yksinkertaisesti viitsineet. Ensi keväänä hankimme oman trailerin, joten sitten lähteminenkin tulee helpommaksi. Ehkä sitten ensi vuonna ja jos ei, niin eipä sitten. En viitsi ottaa paineita kisaamisesta, koska tiedän jännittäväni kisatilanteessa niin paljon, että eipä se minulle kauhean hauskaa ole. Morillon nyt vain sattuu olemaan niin mukava ratsastaa, että ehkä sen kanssa kisaaminen olisikin vähemmän pelottavaa.. Enpä tiedä.

Alla muutama kuva parin viikon takaa :)

Hyppyjä

Olemme päässeet taas kunnolla treeniin ja Morillon ansaitsee kyllä taas vain kehuja.. Ihan käsittämätön hevonen. En oikein edes osaa kuvailla, miten ylpeä olen sen kehityksestä. En ole varmaan koskaan ollut näin ylpeä, kuin mitä olen nyt Morillonista.

Viime viikolla kävimme maastoilemassa ja minulla oli koiranikin mukana, oli kyllä mahtavaa, kun tuo yhdessä maastoilu toimii jo noin ongelmitta. Treenattuhan on jo ihan alusta saakka ja nyt vasta homma toimi ensimmäisen kerran ilman mitään ongelmia. Cooper on vähän arka Morillonin kanssa, muut hevoset ovat sille paljon sympaattisempia, mutta joku sillä välillä tökkii Morillonin kanssa. Nyt kuitenkin se on tainnut päästä yli asenteestaan ja reilun tunnin lenkki laukkapätkineen kaikkineen onnistui hienosti.

Alla video yhdestä laukkapätkästä, kun Cooper juoksee kiltisti meidän edessä.

Viime perjantaina meidän uusi estevalmentajamme Patrick tuli käymään ensimmäistä kertaa. Aluksi tietysti kerroin nippelitietoa Morlista ja hän ensin vähän skeptisenä kuunteli, kun kerroin, kuinka ongelmaton viisivee kyseessä onkaan. No, muutaman rundin jälkeen, kun olin lämmitellyt, sanoi Patrick jo heti, että näyttääpä mukavalta. Alkuverkkojen jälkeen Patrick nousi selkään ja Morli oli aluksi ensin vähän laiskalla tuulella, kun oli kuitenkin treenannut kolme aikaisempaa päivääkin. Minulla oli ollut torstaina vielä valmennuskin, joten ymmärsin pienen laiskuuden. Laiskuus kyllä katosi nopeasti, kun Patrick sai Morlin motivoitumaan. Ja se tosiaan motivoitui ja parin rundin jälkeen Patrick vain hymyili selässä ja sanoi, että onpa mukavan tuntuinenkin.

Morli ei ollut koskaan ennen hypännyt mitään erikoisesteitä, vedestä olen ratsastanut läpi, mutta esteenä se ei ollut sitäkään koskaan mennyt. Noin montaa estettä perkäkkäin se ei ollut myöskään vielä koskaan hypännyt. Okseri ollaan taidettu kerran hypätä, mutta siitä on pitkä aika.

Antaa videon puhua puolestaan:

Sarjan ekalle pikkuesteelle tuli virhe, mutta muuten täysin ongelmaton rata. Patrick oli erittäin tyytyväinen ja oli oikeastaan aika sanaton, miten mukavaa touhua hyppääminen Morlin kanssa olikaan.

Veden ja sarjan Patrick tuli vielä uudestaan, mutta lopetettiin siihen. Olin enemmän, kuin tyytyväinen ja niin oli Patrickkin.

Ongelmatonta ja tasaista menoa :) Patrick tulee uudestaan sunnuntaina ja mietiskelin hyppääväni ensin muutaman pikkuisen lämmittelyesteen itse ja sitten Patrick saa kokeilla taas jotakin uutta.

Oli kyllä ihan mahtavaa kuulla kehuja ja kuulla, kuinka järkevä Morillon onkaan. Se kun ei tosiaan tuijottele mitään, eikä hölmöile muutenkaan. Siihen nähden, miten vähän sillä on hypätty, se kyllä tosiaan hyppää mielestäni hyvin ja näyttää ainakin siltä, että se hyppäisi mielellään. Tähän mennessä ei kyllä ollakaan tehty mitään, mitä Morillon ei tekisi mielellään, joten eiköhän olla aika hyvään suuntaan menossa. :)

Helteitä

Kylläpäs aika on taas rientänyt! Oikeastaan nyt on ollut vain hyviä hetkiä, Marlieskin on nyt taas ratsastanut muutamaan otteeseen ja homma on toiminut hyvin. Nyt kuitenkin pari päivää sitten Morillon pääsi laitumelle kaverinsa kanssa ja he olivat riehuneet oikein olan takaa ja molemmat saivat vähän osumaa. Morillonilla oikea etujalka sai vähän isomman tällin ja nyt sitten olemme viimeiset pari päivää vain kävelleet ja syötelleet antibioottia, ettei jalka näillä helteillä kehitä impparia. Tähän mennessä jalka ei ole pahemmin turvonnut, joten eiköhän ollut hyvä idea soittaa samantien eläinlääkäri paikalle. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että meidän kannattaisi pitää haava jonkin aikaa sidottuna, jotta haava arpeutuisi nätisti. Kunhan pääsisimme mahdollisimman nopeasti taas normaaliin treeniin, sillä näillä ilmoilla hevosen sisällä seisottaminen on kyllä aika kamalaa, kun tallin lämpötila on koko ajan yli helteen ja päivällä varmasti yli 30 astetta.

Olemme nyt kävelyttäneet Morillonia pari kertaa päivässä ja aamuisin se pääsee vielä kävelytyskoneeseenkin, joten uskoisin, että viikonloppuna saatamme päästä liikkumaan jo suhteellisen normaalisti. Se on ollut viimeaikoina niin älyttömän kiva ratsastaa, että nämä tauot kyllä jo vähän ärsyttävät. Mutta minkäs sille mahtaa.. Onneksi ei kuitenkaan tälläkään kertaa ollut mitään pahempaa.

Jos nyt ei tätä loukkaantumista oteta huomioon, niin muuten kaikki on ollut mukavaa ja toimivaa. Olen itsekin jo hypännyt ja sekin toimi täysin ongelmitta. Hypätessä kyllä huomaa, ettei Morillon jaksa kovinkaan montaa hyppyä, mutta on sekin nyt jo parantunut. Ensi viikolla perjantaina tulee uusi estevalmentaja käymään ja olisi tarkoitus, että hän rupeisi käymään säännöllisesti. Klaus on nyt kyllä hypännyt, mutta hänestä kyllä huomaa, että hänen kiinnostuksensa on enemmänkin koulupuolella, joten siksi olemme päättäneet hankkia muutakin apua hyppäämiseen.

Olemme myös päättäneet, että ratsastamme nyt enemmän itse, Klaus voi auttaa jos on oikeasti joku suurempi ongelma, mutta nyt toistaiseksi tarkoitus olisi ratsastaa itse. Tänä kesänä meitä ei oikein kisatkaan kiinnosta, kun meillä ei ole omaa traileria ja ensi keväänä tulee vasta mahdolliseksi vaihtaa auto vetoautoon ja hankkia traileri. Morillonista on kuitenkin tarkoitus tulla hevonen meille, eikä valmentajalle, joten keskitymme nyt omaan treeniin. Klaus tulee siis kyllä edelleen 2-3 kertaa viikossa pitämään meille valmennuksia, sillä tarkoitus on tietysti kehittyä kunnolla, eikä vain ratsastella.

Olen myös ruvennut taas käymään vähän ahkerammin Acasinan luona. Kati on nimittäin raskaana ja olen luvannut auttaa häntä niin paljon, kuin kerkeän. Acasina on kehittynyt hyvin ja on varsin tyytyväinen elämäänsä ja viime vuoden loukkaantumiset ovat nyt onneksi takanapäin. Kati maastoilee paljon ja tekee paljon maastakäsin hommia, joten kuntoa Acasinalla kyllä on. Ratsastaessa Acasina on aika hankala, mutta rupeaa kyllä toimimaan, kunhan rentoutuu. Rentoutuessaan Acasina onkin oikeasti aivan ihana ratsastaa, mutta se vain kestää aina jonkin aikaa. En tietystikkään voi vaatia siltä, että se toimisi heti, sillä sitä ratsastetaan vain yksinkertaisesti liian vähän, jotta ylipäätänsä voisi toimia. Onneksi se kuitenkin tekee töitä mielellään, kunhan löytää oikean tavan motivoida sitä.

Antaa minullekin hyvää vaihtelua ratsastaa välillä vaikeaakin hevosta, niin voi sitten taas Morillonin selässä arvostaa sen toimimista vielä enemmän. Ihan jokapäivä en jaksaisikaan Acasinaa ratsastaa, mutta välillä kyllä erittäin mielelläni. Siinä hevosessa vain on sitä jotakin, se on näyttänyt minulle kyllä niin useaan otteeseen, että se vain yksinkertaisesti kuuluu elämääni.

Alla muutamia kuvia Acasinasta. Kuvista selvästi näkee, kuinka tyytyväinen se onkaan.