Takapakkia

Hyvä fiilis on vähän kokenut takapakkia, mutta ei onneksi hevosen takia! Acasina on ollut ihana ja hyvä ratsastaa, mutta itse olen vähän huonossa kunnossa. Minulla on rasitusmurtumia jalassa, joten ratsastus normaalisti on minulta kielletty nyt moneksi viikoksi. Kokeilin ratsastaa kokonaan ilman jalustimia ja se on ainut tapa, jolla pystyn ratsastamaan. En voi pistää painoa jalalle, eikä jalka jalustimessa aiheuta kovinkaan mukavia tuntemuksia.

Toissapäivänä pyysin tallikaveria ratsastamaan, hänen issikkatammansa on viimeisillään kantavana, joten hän ei ole hetkeen päässyt ratsastamaan. Kaveri pääsi vähän ratsastelemaan ja samalla itse sain vähän apua hevosen liikuttamisen kanssa. Acasina oli kiltisti, mutta vähän helpotin Laran ratsastamista ja laitoin Acasinalle goguen. Ihan kivasti he menivät, pääsipähän Acasina vähän liikkeelle. Lara on islanninhevosratsastaja, joten Acasinan isot askeleet ja vauhdikkuus tuntuivat hänelle todella omituisilta. Kaikki muut varmasti kehuisivat, kuinka ihana Acasinan laukka on istua, mutta Lara ei ollut oikein vakuuttunut. Kivasti he kuitenkin laukkasivat, pienistä istunta- ja vauhtiongelmista huolimatta ;)

Alkuviikosta, kun jalkani oli vielä kunnossa, tein Acasinan kanssa pitkän maastolenkin pitkästä aikaa. Oli vähän sateinen ja tuulinen ilma, niin ei ollut paarmoja, joten pystyimme lähtemään pidemmälle. Tällä hetkellä kauniilla ilmalla maastoilun voi unohtaa, kun tulee melkein syötyä elävältä. Yritän kuitenkin kävellä edes loppukäynnit ulkona, kun nyt en uskalla ratsastaa kentällä, kun joudun tosiaan ratsastamaan vain ilman jalustimia. Acasina ei pelästy usein ja on kentällä ylipäätänsä kiltti, mutta en tahdo ottaa riskiä, että näiden kipujen lisäksi tulisi enää yhtään mitään lisäongelmia.

Nyt vaan on pidettävä peukut pystyssä, että tämä jalka-asia tulisi hoidettua nopeasti pois, jotta päästäisiin taas takaisin kunnon treeniin mahdollisimman nopeasti. Rasitusmurtumat vaan valitettavasti ovat pitkäikäinen vaiva.. Olen lähdössä kahden viikon päästä Suomeen, joten taukoa nyt oli jokatapauksessa tulossa, mutta ei ihan sopinut suunnitelmiin, että jo ennen minun suomireissuakin joutuisimme jo vähän hidastamaan tahtia. Mutta tuleepahan tehtyä ainakin hyvää istuntatreeniä, kun pitää mennä ilman jalustimia..

Hyvää juhannusta!

Koko viikko meni ahkerasti töitä tehden ja saatiin kenkäkin kiinni alkuviikosta. Ainakin eiliseen saakka kenkä oli vielä pysynyt kiinni, joten päästiin kunnolla hommiin. Keskityimme taas siirtymisiin ja Acasina oli oikeastaan joka päivä oikein hyvä.

Torstaina meillä oli Sabsin kouluvalmennus, joka meni ihan älyttömän hyvin!! Sain pääni pois päältä, joten pystyin keskittymään oleelliseen, enkä tällä kertaa stressannut niin paljoa, etten olisi kyennyt tekemään mitään. Heti alusta saakka keskityin vain siihen, että pysyn rauhallisena ja etten kasannut liikaa odotuksia. Jo verkatessa Sabsi katseli sivusilmällä ja pariin otteeseen kehui, että juuri noin, kun jatkan valmennuksessakin, niin päästään kunnolla hommiin. Hermot eivät pettäneet, vaan tosiaan pystyimme tekemään koko ajan kunnolla järkevästi töitä.

Keskityimme rauhallisuuteen ja siihen, ettei Acasina valahda liian syvälle edestä. Yksinkertaisilla korjausliikeillä saimme Acasinan todella hyväksi, eikä se yrittänyt kertaakaan olla vahva. Se oli todella hyvä ja nyt tajusin, mitä minun kannattaa tehdä, jos se rupeaa juoksemaan alta tai jännittyy. Ohjasin aina heti voltille, jotta sen täytyi taas keskittyä jalkoihinsa ja sitten se aina heti löysi itse taas oikean tahdin. Fiilis oli mainio, kun huomasin, miten rauhallisena me molemmat pysyimme.

Ravasimme paljon, mutta lopuksi otettiin muutamat laukannostot. Nostoissa jouduimme keskittymään kunnolla, sillä Acasinalla oli hiukan vaikeuksia nostaa laukat, kun se oli ravissa jo niin hyvin takaosan päällä, ettei se oikein vielä osannut nostaa laukkaa noin hyvästä ravista. Sillä meni vähän jalat solmuun, mutta kun nostin laukan heti voltilta kääntämisen jälkeen, saimme oikein hyvät nostot aikaiseksi. Laukka olikin aivan mieletöntä, kun hevonen oli heti ensimmäisestä askeleesta kunnolla takaosalla. Ihan todella hyvällä fiilikselle lopetimme, hevonen oli silminnähden tyytyväinen ja niin olin kyllä minäkin!

Eilen Sabsi ratsasti, sillä minulla oli edessä sen verran rankka viikonloppu, että oli varmasti paras idea olla ratsastamatta. Acasina yritti aluksi olla vahva edestä ja väänsi vastaan, mutta Sabsi sai sen todella nopeasti irti ja hitsiläinen, miten kivasti se sitten menikään. Muoto on vielä hiukan liian syvä ja niska liian alhaalla, mutta se ei tällä hetkellä haittaa, kun lihaksia, joilla Acasina voisi itsensä kantaa paremmin, ei vielä ole. Hitaasti, mutta varmasti olemme kuitenkin menossa siihen suuntaan, että kaulan muoto on kouluratsastuksellisesti sopiva! Paljon on jo saavutettu, mutta töitä on vielä valtavasti. Acasina aukoo suutaankin jo paljon vähemmän, joten tuntuma tulee aina vain tasaisemmaksi.

 Sabsi on todella vaativa ihminen ja hänet on todella vaikea saada vakuuttuneeksi, joten hänen sanansa "tästä tulee vielä jotakin upeaa", tarkoittavat todella jotakin. Hän on sitä mieltä, että Acasinasta tulee vielä todella hyvä, kunhan se saa tarpeeksi aikaa ja ymmärrystä. Ja olen kyllä samaa mieltä, sillä silloin, kun se toimii, antaa se aivan järjettömän hyvän ratsastusfiiliksen. Onneksi se toimii nykyään suurimman osan ajasta, joten siitä fiiliksestä pääsee nauttimaan aina vain useammin ja joka kerta aina hiukan pidempään.

Acasina on muuten taas kasvanut korkeutta.. Taas on tullut pari senttiä lisää, joten eipä ole ihme, ettei siihen edelleenkään tartu läski, kun sen energia kuluu edelleen kasvamiseen kohti taivasta.. Siitä tulee kyllä vielä aikamoinen hevonen, kun tuohon kroppaan vaan saadaan raameja ja ihan sitä läskiäkin, jotta kroppa rupeaa näyttämään sopusuhtaiselta. Nyt ihan viime viikkojen aikana se on kuitenkin muuttunut taas rutkasti, joten katsellaan vaan, miltä se näyttää parin kuukauden päästä!

Alla kuvia eiliseltä, kun Sabsi ratsasti.

 

 

Satulapohdintaa

Meidän arki on kyllä aika tylsää.. Joka päivä samaa, kun tällä hetkellä keskitymme ainoastaan siihen, ettei Acasina vajoa etupainoiseksi. Ratsastan paljon siirtymisiä ja keskityn siihen, että pidän käteni aina kiltisti tarpeeksi edessä ja ylhäällä, ettei hevonen rupea vajoamaan liian eteen. Nyt olen saanut ratsastaettua aika hyvin jo eteen-alas venytellen, mikä ei ole ennen onnistunut lainkaan. Ylälinjan lihakset ovat voimistuneet, kun Acasina jaksaa kantaa itsensä jo paremmin. Vähän jotenkin vaan turhauttaa, kun ei tunnuta oppivan mitään uutta, mutta niinhän se vain on, että perusratsastus ensin kuntoon ja sitten vasta temppuja..

Eilen sen vaikean takakavion kenkä lähti taas, joten nyt sitten odotellaan taas kengittäjää.. Menee kyllä hermot koko kenkätouhuun.. Voi kun vaan voisi nappaista kengät pois. Vähitellen se taitaakin olla ainut vaihtoehto, kun kenkä ei meinaa millään pysyä. No, täytyy nyt odottaa mitä Gerald sanoo ja minkälaisia taikatemppuja hän vielä voi tehdä.

Meillä oli uusi estesatula kokeilussa (Stübbenin Siegfried), josta tykkäsin kovasti. Meillä kun on käytössä Remingtonille ostamani sata vuotta vanha estesatula, jota ei enää kannata edes ruveta toppaamaan, kun se on jo niin vanha. Koulusatulanhan minä tahtoisin, mutta kun ei kuitenkaan sen suurempia kouluratsastuksellisia temppuja tehdä, niin tuota perusratsastusta voi ratsastaa ihan yhtälailla estesatulallakin. Kivahan se olisi, jos nyt voisin investoida koulu-ja estesatulaan, mutta se ei tällä hetkellä ole mahdollista. Järkevämpi olisi luultavasti hankkia nyt uusi estesatula ja miettiä sitä koulusatulaa sitten myöhemmin jos rahatilanne sen mahdollistaa.

Acasinan selkä kuitenkin tulee vielä jonkin verran muuttumaan ja tuo kokeilemani Stübben istuu täydellisesti vähän paksumman lampaankarvaromaanin kanssa, joten se tulisi olemaan hyvä myöhemminkin vähän ohuemmalla romaanilla. Stübbenin arvokin säilyy varsinkin noissa vanhemmissa malleissa, joten sen eteenpäinmyyminen tuskin olisi mahdottomuus, jos se ei myöhemmin enää ollenkaan sopisi.. No, ainakin minulla on nyt hetki vielä aikaa päättää, että otanko tuon satulan, vai jatkanko vielä jonkin aikaa vanhalla koppuralla, kunnes Acasinan kroppa olisi vielä hiukan muuttunut..

Nyt toivon, että kengittäjä pääsisi jo huomenna käymään, kun olen pe-su työreissussa, joten olisi kiva nyt vielä alkuviikko ainakin päästä kunnolla hommiin. Sabsi tulee torstaina ja tarkoitus olisi tällä kertaa olla saamatta hermoromahdusta valmennuksessa, joten olisi kiva, jos saisin vähän vielä treenata, jotta osaisin myös valmentajan silmän alla ratsastaa.

Kotona taas ja hommat jatkuvat

Kylläpäs viime viikko pyrähti nopeasti ohi! Ahkeroimme Acasinan kanssa koko viikon, eikä se onneksi pelleillyt enää kauheasti maanantain jälkeen. Vähän se oli kyllä hankala, se ei selvästikään ole oikein suuri aamuliikunnan fani. Kävin koko viikon aina aamulla jo ratsastamassa, sillä oli melkoiset helteet ja jouduin olemaan koko viikon töissä, joten täytyi lähteä jo aamulla aikaisin liikenteeseen.

Oikeastaan joka päivä jouduin aina aluksi vähän keskustelemaan Acasinan kanssa, kun sillä ei oikein ollut työmotivaatiota. Viiden minuutin jälkeen se kyllä onneksi rentoutui ja pääsimme kunnolla hommiin. Mentiin oikeastaan koko viikko paljon laukkaa ja todella paljon siirtymisiä. Ravi-käynti-siirtymisiä olemme harjoitelleet nyt urakalla, jotta Acasina joutuu koko ajan keskittymään ja siirtymisten avulla saan Acasinan varsin kivasti toimimaan. Mukana treeneissä oli oikeastaan lähes joka päivä puomeja ja keskiviikkona hypättiin kavalettia. Kavaletin avulla tulee treenattua lyhyempää, hallittua laukkaa, jolloin oikein tuntee, miten etupää nousee ja koko hevonen tekee hommia.

Perjantaina menin vasta myöhään illalla tallille ja kävin tekemässä pienen kävelylenkin Acasinan kanssa ihan maastakäsin. Huomasin, että enpä olekaan käynyt Acasinan kanssa tuolla tavalla kävelyllä oikeastaan koskaan. Se ei ihan ymmärtänyt tylsän kävelyn syytä ja vähän yritti pörheillä milloin mistäkin syystä. Juoksutin sen vielä pikkulenkin jälkeen.

Lauantaina olin tallilla taas jo ennen kahdeksaa, kun olin lähdössä aamupäivällä reissuun ja halusin lauantaina vielä pistää Acasinan kunnolla hommiin. Hypeltiin kavalettia ja Acasina oli oikein hyvä, vaikka oli taas aluksi vähän kiukutellut.

Sunnuntaina Acasinalla oli laidunpäivä ja maanantaina Etta oli juoksuttanut sen. Olimme sopineet, että Etta olisi vielä tiistainakin liikuttanut sen, mutta hän ei ollut sittenkään kerennyt ja tulin itse vasta yöllä kotiin. Tuskinpa Acasinaa paljoa oli häirinnyt muutama kevyt päivä, kun helteet hipoivat 35 astetta ja täällä oli ollut melkoisen tunkkainen ilma.

Itse olin vuorilla, jossa kyllä sielläkin oli ihan järjettömän kuuma. Kävin taas tekemässä pitkän vaelluksen ja mountainbiket meillä oli myös mukana. Pyörillä vedimme aikamoisen reissun myöskin, yli 30 asteessa oli kyllä melkoisen rankkaa polkea, mutta upeat maisemat kyllä motivoivat minua näkemään vielä seuraavankin mutkan takana aukeavat näkymät.

Tänään lähdin taas aamulla tallille, kun oli luvattu ihan hullua hellettä. Olin ennen kahdeksaa tallilla ja silti oli jo yli 25 astetta.. Acasina tuli innokkaana vastaan laitumella ja lähti varsin innoissaan töihin. Juoksutin sitä hetken, ennen kuin nousin selkään, jotta näkisin minkälaisella tuulella se oli. Ihan järkevästi se käyttäytyi juoksuttaessa, mutta ratsastaessa se oli hiukan hankala taas hetkittäin. Kun keskityin siihen, että ratsastin kunnolla eteen, heti, kun Acasina yritti pelleillä, niin selvisimme ilman sen suurempia keskusteluita. Laukkasimme tänään paljon ja taas jatkoimme siirtymisten harjoittelua.

Acasina ei taida olla kesähevonen, huomaan selvästi, että kuumimilla ilmoilla sitä vähän kiukuttaa, eikä se viitsisi keskittyä kovinkaan pitkiä aikoja. Täytyisi varmaankin mennä vielä vähän aikasemmin se liikuttamaan, kun ei vielä olisi niin kuuma. Tänään Acasina hikosi melkoisen määrän ja sai ratsastuksen jälkeen pitkän suihkun, jota se selvästi osasi arvostaa. Acasina ei oikein perusta vedestä, eikä tykkää suihkuttelusta, mutta tänään se rentoutui ja seisoi nätisti suihkun ajan. Teki mieli mennä itsekin suihkun alle, kun lämpötila oli taas kerennyt nousta jo 30 asteeseen, ennen kuin pääsin pois tallilta.

Tähän loppuun taas pari vuorikuvaa :)

Maanantai

Torstaina ja perjantaina ahkeroimme Acasinan kanssa vielä kunnolla, kun tiesin, etten viikonloppuna kerkeä paljoa hevoseen panostamaan. Acasina teki siis töitä oikein kiltisti monta päivää putkeen ja oli ihan joka päivä oikein hyvä.

Keskiviikkona menin jännittäen tallille, että onkohan molemmat takakengät vielä kiinni ja sain kerrankin yllättyä positiivisesti. Kengät oli vielä jaloissa! Gerald sanoi minulle, että minun täytyy vahtia, ettei Acasina onnu, kun hän oli joutunut tekemään pari riskinaulaa. Acasina kuitenkin liikkui puhtaasti, joten kengitys oli onneksi onnistunut, vaikka lähtökohdat olivatkin aikamoisen hankalat.
Nyt maanantaina kengät ovat edelleen kiinni, joten selvästi riskinottaminen kannatti ja kavion seinämät ovat sittenkin hiukan paksummat, kuin luulimme.

Olin viikonlopun vaeltamassa, joten lauantaina Acasina vain tarhaili. Sunnuntaina kävin illalla tallilla ja juoksutin Acasinan suhteellisen kevyesti, jotta se pääsi edes vähän liikkeeseen. Hankin viime viikolla Acasinalle naruriimun juuri tälläisiä nopeita juoksuttamisia varten ja se sopii mielestäni Acasinalle varsin hyvin.

Tänään olin aika poikki viikonlopun ahkeroinnista, joten olisin mielelläni tehnyt Acasinan kanssa maastolenkin. Acasina oli kuitenkin aivan äärettömän raivostuttavalla tuulella, joten ei päästy pitkälle tallinpihasta, kun jo päätin, että tänään tehdään sittenkin hommia. Menimme kentälle, jossa Acasina oli ihan täysi idiootti, se hyppäsi jopa pari kertaa pystyyn.. En tajua mikä sitä vaivasi.. En viitsinyt ruveta leikkimään hengelläni, joten hain liinan ja goguen ja juoksutin Acasinan kunnolla, ennen kuin kokeilin uudestaan ruveta ratsastamaan.

Kun hyppäsin uudestaan selkään, oli Acasina oikein hyvä ratsastaa. Ei ollut enää mitään merkkejä pelleilystä. Laukattiin paljon ja tehtiin loivia kiemurauria vastalaukassa. Harjoitus vaati Acasinalta aika paljon keskittymistä, mikä oli vain hyvä, kun se kerta oli ollut niin idiootti aluksi.

Lopuksi tein vielä pienen maastolenkin, joka onnistui ongelmitta, eli Acasina selvästi tarvitsi aivoille hommia, jotta se taas kykenisi normaaliin kanssakäymiseen.

Tässä vielä muutama kuva meidän ihan mielettömästä vaelluksesta!

  

Sinabell 2 349m