Torstaina meillä oli Sabsin kouluvalmennus, joka meni ihan älyttömän hyvin!! Sain pääni pois päältä, joten pystyin keskittymään oleelliseen, enkä tällä kertaa stressannut niin paljoa, etten olisi kyennyt tekemään mitään. Heti alusta saakka keskityin vain siihen, että pysyn rauhallisena ja etten kasannut liikaa odotuksia. Jo verkatessa Sabsi katseli sivusilmällä ja pariin otteeseen kehui, että juuri noin, kun jatkan valmennuksessakin, niin päästään kunnolla hommiin. Hermot eivät pettäneet, vaan tosiaan pystyimme tekemään koko ajan kunnolla järkevästi töitä.
Keskityimme rauhallisuuteen ja siihen, ettei Acasina valahda liian syvälle edestä. Yksinkertaisilla korjausliikeillä saimme Acasinan todella hyväksi, eikä se yrittänyt kertaakaan olla vahva. Se oli todella hyvä ja nyt tajusin, mitä minun kannattaa tehdä, jos se rupeaa juoksemaan alta tai jännittyy. Ohjasin aina heti voltille, jotta sen täytyi taas keskittyä jalkoihinsa ja sitten se aina heti löysi itse taas oikean tahdin. Fiilis oli mainio, kun huomasin, miten rauhallisena me molemmat pysyimme.
Ravasimme paljon, mutta lopuksi otettiin muutamat laukannostot. Nostoissa jouduimme keskittymään kunnolla, sillä Acasinalla oli hiukan vaikeuksia nostaa laukat, kun se oli ravissa jo niin hyvin takaosan päällä, ettei se oikein vielä osannut nostaa laukkaa noin hyvästä ravista. Sillä meni vähän jalat solmuun, mutta kun nostin laukan heti voltilta kääntämisen jälkeen, saimme oikein hyvät nostot aikaiseksi. Laukka olikin aivan mieletöntä, kun hevonen oli heti ensimmäisestä askeleesta kunnolla takaosalla. Ihan todella hyvällä fiilikselle lopetimme, hevonen oli silminnähden tyytyväinen ja niin olin kyllä minäkin!
Eilen Sabsi ratsasti, sillä minulla oli edessä sen verran rankka viikonloppu, että oli varmasti paras idea olla ratsastamatta. Acasina yritti aluksi olla vahva edestä ja väänsi vastaan, mutta Sabsi sai sen todella nopeasti irti ja hitsiläinen, miten kivasti se sitten menikään. Muoto on vielä hiukan liian syvä ja niska liian alhaalla, mutta se ei tällä hetkellä haittaa, kun lihaksia, joilla Acasina voisi itsensä kantaa paremmin, ei vielä ole. Hitaasti, mutta varmasti olemme kuitenkin menossa siihen suuntaan, että kaulan muoto on kouluratsastuksellisesti sopiva! Paljon on jo saavutettu, mutta töitä on vielä valtavasti. Acasina aukoo suutaankin jo paljon vähemmän, joten tuntuma tulee aina vain tasaisemmaksi.
Sabsi on todella vaativa ihminen ja hänet on todella vaikea saada vakuuttuneeksi, joten hänen sanansa "tästä tulee vielä jotakin upeaa", tarkoittavat todella jotakin. Hän on sitä mieltä, että Acasinasta tulee vielä todella hyvä, kunhan se saa tarpeeksi aikaa ja ymmärrystä. Ja olen kyllä samaa mieltä, sillä silloin, kun se toimii, antaa se aivan järjettömän hyvän ratsastusfiiliksen. Onneksi se toimii nykyään suurimman osan ajasta, joten siitä fiiliksestä pääsee nauttimaan aina vain useammin ja joka kerta aina hiukan pidempään.
Acasina on muuten taas kasvanut korkeutta.. Taas on tullut pari senttiä lisää, joten eipä ole ihme, ettei siihen edelleenkään tartu läski, kun sen energia kuluu edelleen kasvamiseen kohti taivasta.. Siitä tulee kyllä vielä aikamoinen hevonen, kun tuohon kroppaan vaan saadaan raameja ja ihan sitä läskiäkin, jotta kroppa rupeaa näyttämään sopusuhtaiselta. Nyt ihan viime viikkojen aikana se on kuitenkin muuttunut taas rutkasti, joten katsellaan vaan, miltä se näyttää parin kuukauden päästä!
Alla kuvia eiliseltä, kun Sabsi ratsasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti