Toissapäivänä pyysin tallikaveria ratsastamaan, hänen issikkatammansa on viimeisillään kantavana, joten hän ei ole hetkeen päässyt ratsastamaan. Kaveri pääsi vähän ratsastelemaan ja samalla itse sain vähän apua hevosen liikuttamisen kanssa. Acasina oli kiltisti, mutta vähän helpotin Laran ratsastamista ja laitoin Acasinalle goguen. Ihan kivasti he menivät, pääsipähän Acasina vähän liikkeelle. Lara on islanninhevosratsastaja, joten Acasinan isot askeleet ja vauhdikkuus tuntuivat hänelle todella omituisilta. Kaikki muut varmasti kehuisivat, kuinka ihana Acasinan laukka on istua, mutta Lara ei ollut oikein vakuuttunut. Kivasti he kuitenkin laukkasivat, pienistä istunta- ja vauhtiongelmista huolimatta ;)
Alkuviikosta, kun jalkani oli vielä kunnossa, tein Acasinan kanssa pitkän maastolenkin pitkästä aikaa. Oli vähän sateinen ja tuulinen ilma, niin ei ollut paarmoja, joten pystyimme lähtemään pidemmälle. Tällä hetkellä kauniilla ilmalla maastoilun voi unohtaa, kun tulee melkein syötyä elävältä. Yritän kuitenkin kävellä edes loppukäynnit ulkona, kun nyt en uskalla ratsastaa kentällä, kun joudun tosiaan ratsastamaan vain ilman jalustimia. Acasina ei pelästy usein ja on kentällä ylipäätänsä kiltti, mutta en tahdo ottaa riskiä, että näiden kipujen lisäksi tulisi enää yhtään mitään lisäongelmia.
Nyt vaan on pidettävä peukut pystyssä, että tämä jalka-asia tulisi hoidettua nopeasti pois, jotta päästäisiin taas takaisin kunnon treeniin mahdollisimman nopeasti. Rasitusmurtumat vaan valitettavasti ovat pitkäikäinen vaiva.. Olen lähdössä kahden viikon päästä Suomeen, joten taukoa nyt oli jokatapauksessa tulossa, mutta ei ihan sopinut suunnitelmiin, että jo ennen minun suomireissuakin joutuisimme jo vähän hidastamaan tahtia. Mutta tuleepahan tehtyä ainakin hyvää istuntatreeniä, kun pitää mennä ilman jalustimia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti