Identiteettikriisejä

Tällä hetkellä en oikeasti ymmärrä itseäni. Kuvittelin, että suurin ongelma tässä harrastuksessa oli vain yksinkertaisesti väärä hevonen. Eipä se tainnut olla, vaan motivaatiovaikeuteni taitavatkin johtua jostakin muusta. Olen edelleen tyytyväinen siihen, että tein sen päätöksen, että Acasina lähti. En ole katunut sitä kertaakaan, joten tiedän, että se oli ehdottomasti paras päätökseni pitkään aikaan, vaikkei se helppo päätös ollutkaan.

Mitä en kuitenkaan ymmärrä, on se, että minulla on taas motivaatiovaikeuksia. Collin on ihana hevonen, se on osaava ja oikeastaan kaikkea, mitä hevoselta haluan. Pääsin taas nauttimaan oikeasta ratsastusfiiliksestä, mutta silti minun täytyy motivoida itseäni lähtemään ratsastamaan.

Lähdin selvittämään päätäni spontaanisti siskoni luokse Saksaan ja pysyin siellä melkein viikon. Minulla ei tullut kertaakaan kiirettä kotiin, jotta olisin päässyt ratsastamaan. Ennen olisin viikon reissun jälkeen juossut pää kolmantena jalkana tallille ja ratsastanut vaikka viisi hevosta, jotta olisin saanut vieroitusoireet kadotettua. Nyt ajoin kotia kohti, enkä todellakaan ikävöinyt tallille.

Kotimatkalla soitin Collinin omistajalle ja kerroin tuntemuksistani. Pelkäsin soittoa valtavasti, koska en yksinkertaisesti osaa selittää, mistä tämä tunne johtuu. Kun en osaa edes selittää, mikä tämä tunne on.. Collinin omistaja suhtautui mietteisiini hyvin ja sovimme, että kokeilemme nyt ainakin lokakuun ajan, että ratsastaisin vain kerran viikossa.

Alkuperäinen sopimuksemme oli siis puoliylläpito eli Collin olisi ollut puoliksi käytössäni. Olisin saanut valmentautua ja myöhemmin kisatakkin ihan miten olisin tahtonut. Nyt sitten kuukauden jälkeen muutimme sopimuksen ihan normaaliksi vuokrasopimukseksi niin, että saan tosiaan ratsastaa kerran viikossa. Minun ei enää tarvitse laittaa edes ruokia valmiiksi, kunhan käyn vain ratsastamassa ja hoidan hevosen pintapuolisesti ja vien tarhaan.

En ole ratsastanut vain kerran viikossa niin moneen vuoteen, etten edes osaa laskea. Olen nyt asunut viisi vuotta Itävallassa ja täällä minulla on ollut koko ajan joko oma hevonen tai jopa kaksi ratsastettavaa samaan aikaan. Nyt minulla on vuokrahevonen, jota ratsastan kerran viikossa..

No, omaa itseään täytyy kuunnella, vaikka tämä tuntuukin aivan järjettömältä. Minulla olisi pitkästä aikaa käytössäni hevonen, jonka kanssa voisin oppia kunnolla ja valmentautua tavoitteellisesti, mutta silti tämä harrastus ei anna minulle enää sitä, mitä se on minulle ennen antanut.

Katsellaan palautuuko motivaationi vielä joskus vai kelpaisiko minulle tälläinen tilanne muka ihan oikeasti.. En kykene lopettamaan kokonaan, varsinkaan, koska Collin on niin täydellinen hevonen. Mutta en voi myöskään jatkaa harrastusta entiseen tapaan vain sen takia, etten tiedä, mitä ajallani muuten tekisin.

Monet kyynelet on vuodatettu tämän takia ja olisin valmis tekemään mitä vain, jotta saisin tietää, minne motivaationi lempiharrastustani kohtaan on kadonnut.

---

Collinin kanssa kaikki on sujunut mainiosti. Joka kerta uskallan ratsastaa enemmän ja homma toimii kerta kerralta paremmin. Perjantaina sain Collinin aivan todella hyväksi varsinkin laukassa. Collinin laukka on aivan mieletön ja nyt saan sen jo varmaan metrin lyhyemmäksi, kuin alussa.

Teen Collinin kanssa oikeastaan joka kerta saman verryttelyn. Käymme ensin tekemässä kymmenen minuutin maastolenkin ja sitten kävelemme vielä jonkin aikaa kentällä tehden väistöjä ja venytellen kaulaa. Siitä sitten vähitellen siirymme raviin ja jatkamme ravissa väistöjä.

Teen paljon temponmuutoksia ja siirtymisiä, jotta tiedän, että Collin kuuntelee minua. Collin on perusasioissa sen verran helppo, että sen kanssa jää helposti vain ratsastelemaan, koska fiilis on niin kiva. Mitä enemmän siltä vaatii, sitä enemmän puhtia siihen tulee ja sen saa siirtymisillä melkoisen reaktiiviseksi. Olen myös löytänyt tavan saada siihen vähän lisää räjähdysvoimaa; kun antaa sen laukata pitkät sivut ihan täysiä! Se rakastaa sitä! Ja niin kyllä minäkin, on nimittäin melkoinen fiilis, kun tuon kokoinen hevonen lähtee kunnolla juoksemaan. Aikamoista pauketta se pitää, kun sen jättiläisjalat lähtevät kauhomaan. Kun sen antaa jonkin aikaa irroitella, saa sen laukassa ihan mielettömään pakettiin ja se rupeaa kunnolla siirtämään painonsa takaosalle. Peilistä kun katselee, niin rupeaa omakin ryhti paranemaan, kun hevonen on ryhdikäs ja kunnolla takaosalla.

Yksi huono puoli tässä vuokrahevostelussa on se, etten viitsi käyttää aina omia kamppeitani.. Collinin omistajan värivalinnat ovatkin sitten välillä mielestäni ehkä hiukan kyseenalaiset.. Tunnetusti olen aika tarkka väreistäni, sillä ne nyt vain miellyttävät silmääni ja mielestäni on kiva, jos ratsastajan ja hevosen kamppeet sopivat yhteen.
Taidan kyllä jatkossakin raahata omat kamppeet mukana, ettei ihan tuollaista kuvanmukaista väripommia tarvitse enää kovinkaan usein päästä ihastelemaan :D

Uusi talli

Talli, jossa Collin asuu, on valtava, yli sadan hevosen koulukilpatalli. Enpä olisi välttämättä kuvitellut enää meneväni näin isolle tallille, kun nyt muutaman vuoden olin niin pienellä, kotoisalla tallilla. Suomessahan olin Ruskeasuolla ja täällä Itävallassa ensimmäiset vuodet myöskin yli sadan hevosen tallilla, niin isoista talleista on tosiaan ihan tarpeeksi kokemusta. Isolla tallilla on kuitenkin se hyvä puoli, että sinne ihmis- ja hevospaljouteen helposti hukkuu, eikä minua välttämättä edes huomata eli saa aivan rauhassa touhuta.

Yksi koulukentistä, toinen on heti tämän vieressä vasemmalla, kentän päässä näkyy täyspitkä maneesi.

Tuolla tallilla on kaksi maneesia, kolme kenttää, joista kaksi on täyspitkää koulukenttää, tarhoja on muutaman hehtaarin edestä ja tallirakennuksiakin on useampia. Karsinoita löytyy ihan laidasta laitaan, on ulkokarsinoita, pihattoja, normaaleja sisäkarsinoita ja paddock-karsinoita. Lisäksi löytyy yksi iso kävelytyskone ja juoksumatto.

Yleensä noin isoilla talleilla harvemmin hevosia ylipäätänsä tarhataan, mutta tuolla suurin osa hevosista on vähintään aamupäivät tarhoissa. Aikamoinen hommahan se on viedä kymmeniä hevosia tarhoihin, mutta työntekijöitäkin on niin monta, etten edes osaa sanoa monta heitä yhteensä on.

Huomaa alpit horisontissa ;)

Collin tarhaa karsinanaapurinsa kanssa tarhassa, jossa on kunnon katos. Tarha on jaettu kahteen osaan, toisessa osassa on hakepohja ja toisessa kasvaa vihreää. Tarhaamme hevoset itse, joten ne saavat olla vaikka 24h ulkona jos sää vain sallii. Omistajan mies vie normaalisti Collinin ja sen tamman jo aamulla kuudelta ulos, minä haen hevoset aamupäivällä sisälle, kun olen menossa ratsastamaan. Tamman vien kävelytyskoneeseen siksi aikaa, kun ratsastan Collinin. Ratsastamisen jälkeen molemmat pääsevät talliin syömään ja vien ne sitten vielä takaisin tarhaan, josta ne haetaan sitten illalla tamman omistajan puolesta sisään.

Hepoilla on melkoinen kasa heinää tarhassa, joten niillä on oikeastaan koko päivän vapaa heinä.

Collin ja sen tamma Roy syömässä päärynöitä

Collin asuu avoimessa karsinassa, joka on periaatteessa ulkokarsina. Siinä on kyllä katto päällä, mutta käytävä on yhdestä sivusta avoin. Karsina on todella kivan kokoinen ja kuiviketta on enemmän, kuin tarpeeksi. Kuivikkeena käytetään tälläkin tallilla olkea, kun purua ei saa enää käyttää uusien säädösten takia.

Collinin karsinan siivoavat omistajat ja heinätkin laitetaan itse. Tällä tavoin Collin saa varmasti aina (enemmän kuin) tarpeeksi heinää. Talli on oikeastaan täysihoitotalli, mutta Collin hoidetaan kokonaan itse, sillä sen omistajat asuvat vieressä ja omistaja on todella tarkka kaikesta. Omistaja on myöskin äitiyslomalla, joten hänellä on mahdollisuus käydä tallilla parikin kertaa päivässä.

Näissä roikkuu Collinin yöheinät..

Olen kyllä varsin tyytyväinen tähän uuteen talliin. Kaikki toimii ainakin näin parin viikon tutustumisen jälkeen ja on mukavaa, kun ympärillä on muitakin kouluratsastajia. On myös ihanaa, kun pääsee näkemään vähän eritasoista kouluratsastusta, kuin vanhalla tallilla.. Ja pakko on sekin myöntää, että on kivaa, kun näkee vihdoin omasta mielestäni hienoja hevosia eli kunnon kouluhevosia! Aika paljon silmänruokaa on kyllä, sillä tällä tallilla asuvat tämän alueen parhaat kouluratsut, koska valmennusmahdollisuudet ovat niin äärettömän hyvät.

Ainut miinuspuoli tässä tallissa on se, että joudun ajamaan tallille nyt 20 minuuttia entisten viiden minuutin sijaan. Eipä sekään pitkä tallimatka ole, mutta nyt tallireissua pitää edes jollakin tavalla suunnitella, etten jumita aamu- tai iltapäiväruuhkissa, mitkä tuohon suuntaan ovat aivan järjettömät.

Collin uteliaana putsauspaikalla

Tallinvaihdosta

Päätös tallinvaihdosta oli pyörinyt mielessäni jo vaikka kuinka kauan. Olin kuitenkin ollut entisellä tallilla jo muutaman vuoden, joten tallinvaihto tuntui melkoisen vaikealta. Vanha talli kun on aivan ihanalla paikalla, se on vain parin kilometrin päässä minun kotoani ja talli pidetään Itävallan mittakaavassa todella siistinä. Pidän myös kentän ja maneesin pohjien kuntoa todella tärkeänä, eikä vanhalla tallilla kummassakaan ollut mitään moittimista, molempia pohjia huolletaan jatkuvasti ja ne ovat todella hyvät. Myös maastot olivat todella kivat ja rauhalliset.

Joskushan kirjoitin siitä, että tallillamme oli pari ihmistä, jotka myrkyttivät koko tallin ilmapiiriä. He eivät kuitenkaan enää olleet ongelma, sillä muut ihmiset vain yksinkertaisesti oppivat olemaan välittämättä. Suurin vaikeus tallilla oli tallin omistajat. Jatkuvasti joku jäi heidän hampaisiinsa, he saivat aivan järjettömiä raivokohtauksia ja saivat meitä aikuisia ihmisiä jopa itkemään toiminnallaan. Saattoi olla niin, että tänään tallinomistajat olivat todella mukavia ja huomenna he sitten raivosivat tai niin, että viisi minuuttia sitten vielä hymyiltiin ja nyt sitten vihattiin kaikkia hevosenomistajia ja varsinkin heidän hevosiaan.

Tallinomistaja Hans raivosi minulle pari viikkoa ennen lähtöäni täysin järjettömästä syystä ja häneltä tuli muutama vähän väärä sanavalinta niin, että hän todellakin satutti sanoillaan. Silloin päätin, että en todellakaan ansaitse tuollaista kohtelua, eikä kyllä kukaan muukaan tallilainen. Minulle ei ole koskaan elämäni aikana huudettu tuollaisella tavalla, varsinkaan täysin päättömästä syystä. Kestän paljon, mutta jossakin menee raja ja minun rajani menee siinä, että jos minulle aiheutetaan noin paha mieli, vaikka olen aina ollut (liiankin) avulias.

Raivokohtaukset saivat alkunsa aivan käsittämättömistä syistä, eikä yleensä vaadittu edes minkäänlaista syytä. Tallinomistajat ovat yksinkertaisesti kyllästyneitä hommiinsa, joten he sitten purkavat frustraatiotaan meihin asiakkaisiin. Tallin emäntä on sairas ja joutuu syömään koko ajan vahvoja kipulääkkeitä, mutta se ei silti oikeuta häntä käyttäytymään asiakkaitaan kohtaan kuin raivohullu. Viime aikoina tilanne oli pahentunut koko ajan, raivokohtaukset vain yleistyivät. Viimeisten viikkojen aikana tallinomistajien kateellisuus muiden menestyksestä nousi aivan uusiin svääreihin. Tällä kaudella heidän tyttärensä eivät ole menestyneet, mutta tallin muut kisaavat sitäkin enemmän, eikä se tietystikään sovi ollenkaan. Tilanne oli oikeasti täysin järjetön, enkä itse halunnut enää olla todistamassa tuollaista toimintaa, jossa kilpahevosten omistajien täytyi pelätä, että heidän hevosilleen tapahtuisi sattumoisin ennen kisoja jotakin..

Vähänkin vaativamman hevosen omistaja oli jatkuvasti silmätikkuna, mutta asioita ei todellakaan voinut muuttaa, jotta hevosen ongelmat olisivat vähentyneet, vaikka olisi ollut selviä tapoja asioiden helpottamiseksi. Acasina on todella aktiivinen hevonen ja se tosiaan kasvoi vielä, joten sen energiantarve oli todella korkea. Se olisi tarvinnut vähintään kolminkertaisesti sen määrän heinää ja väkirehua, mitä se sai. Sovittu oli aivan jotakin muita määriä, kuin mitä se oikeasti sai.

Sain päivittäin kuulla, kuinka sekopää Acasina on, kun se pitää tallinomistajia aamuyöstä hereillä, kun se rupesi riehumaan karsinassaan. No, kumma juttu, kun aamuyöstä oli jo 12 tuntia siitä, kun hevonen oli viimeksi saanut heinää.. Kyllä, 12 tuntia. Tilanne oli mennyt siihen, että hevoset saivat iltapäivällä tarhasta tullessaan heinät, eikä määrä ikinä enää riittänyt pidemmälle iltaan, eikä varmasti yöhön saakka.

Acasina joi öisin vettä nälkäänsä ja karsina oli tosiaan sen näköinenkin. Kuiviketta oli tietysti niin vähän, että virtsat valuivat jo pitkin käytävää.. Sain kuulla tästäkin jatkuvasti ja viimeinen tikki tallinvaihtamisesta oli se, kun tallinomistaja sanoi, että on laittanut Acasinan karsinasta veden pois yöksi, jotta karsina ei tulvisi aamulla. Meinasin saada halvauksen, kun kuulin tämän. Olimme myös sopineet, että Acasina saisi vaihtaa karsinaa, kun se ei tullut toimeen naapurinsa kanssa, mutta tätä ei myöskään koskaan toteutettu.

Olin tutkiskellut uusia talleja ja tein onnentanssin, kun tajusin, ettei minulta oltu koskaan pyydetty allekirjoitusta karsinavuokrasopimukseen, joten pystyin todellakin lähtemään vaikka seuraavana päivänä, ilman kuukauden irtisanomisaikaa. No, tässä yhteydessä teinkin sitten päätöksen, ettei Acasina rupea muuttamaan kanssani minnekään, joten tilanne helpottui vieläkin enemmän, kun minun ei tarvinnutkaan ruveta etsimään sille sopivaa tallipaikkaa.

Ennen kuin lähdin Suomeen, en kerennyt pakata kamppeitani tallilla. Hain kamani vasta yli kuukauden sen jälkeen, kun olin lähtenyt. Tallinomistajat kyselivät kaveriltani Suomenreissuni aikana muutamaan otteeseen, että milloin olen oikein tulossa takaisin. He eivät siis todellakaan tajunneet, etten enää ole tulossa takaisin. Heille ei todellakaan ollut selvää, kuinka loukkaantunut olin heidän käytöksestään.

Kaiken huippu on kuitenkin se, että voitteko kuvitella, kuka osti Acasinan? Acasinahan lähti minulta takaisin kasvattajalleen, mutta kappas vain, Hans osti Acasinan tyttärelleen. Sain kuukausitolkulla kuunnella, kuinka Acasina on pakko saada pois tai että minun on vähintään pakko maksaa siitä lisää karsinavuokraa, koska se on niin hankala ja se vaatii niin paljon enemmän hommia. Joka päivä kuulin, kuinka he kiroilivat, kuinka paska kaakki se on ja miten heidän vain tekisi mieli jättää koko kopukka seisomaan yksin tarhaan (mitä he myös muutamaan kertaan harrastivat, kaikki muut hevoset pääsivät sisään syömään ja Acasina oli jätetty alatarhaan yksin ilman heiniä...). Tallinomistaja oli myös kehdannut kysellä kaveriltani, että en kai vain ole loukkaantunut, kun Acasina on nyt heillä...

Acasina sai uuden karsinan, se saa tarpeeksi heinää ja litratolkulla väkirehua.. En ole sitä nähnyt, enkä todellakaan halua sitä nähdäkään.. Kavereilta olen kuullut, että Acasina on Manun kanssa todella jännittynyt ja että se ratsastaa sitä gramaaneilla. Well, that's a brilliat idea. No, tässä se taas nähdään, että sen jälkeen, kun on päätöksen siitä tehnyt, että hevosta ei enää itsellään pidä, ei siihen pysty vaikuttamaan, mitä hevoselle tapahtuu. Valitettavasti Acasinan kohtalo ei kauhean valoisalta näytä, mutta nyt se vähintään saa ainakin tarpeeksi ruokaa.....

Minun lähtemiseni jälkeen meitä tallilla pidempään olleita on lähtenyt jo kolme muutakin. Myös Oliver on muuttanut pois tallilta ja vienyt hevosensa pois.

Huh, tulipas sekava avautuminen, mutta voin kuvitella, että on täysin ymmärrettävän kuuloista, että halusin mahdollisimman kauas tuosta tallista.

oh, those happy times <3

Uudet saappaat

Uudet saappaani ovat niin hyvät, että ne ansaitsevat ihan kokonaan oman postauksen. Olin miettinyt ja pohtinut jo yli vuoden uusien saappaiden hankkimista. Minulla oli edelleen jo Suomessa vielä asuessani ostetut saappaat, jotka olivat kyllä vielä ehjät, mutta ne olivat venyneet, eivätkä istuneet enää ollenkaan.

Olin suunnitellut Cavallon mittatilauskoulusaappaiden hankkimista ja olin jo säästänytkin niihin ikuisuuden. Olin käynyt moneen otteeseen suunnittelemassa niitä myyjän kanssa ja olin jo päättänyt minkälaiset tilataan. Vähitellen kuitenkin rupesin miettimään aina vain enemmän, ettei minulla yksinkertaisesti ole tarpeeksi käyttöä yli tonnin koulusaappaille, sillä eihän Acasinalla ollut edes koulusatulaa, enkä ollut varma edes semmoisen hankkimisesta, ennen kuin hevonen olisi vihdoin lopettanut kasvamisen. Rupesinkin miettimään vähän rennompien saappaiden hankkimista, mutta edelleen oli tarkoitus tilata ne Cavallolta. Cavallolla kun on ihan mielettömän hienoja estesaappaita, joihin olisi kuitenkin saanut tilattua kovempinahkaisen ulkopuolen, jotta saappaista olisi tullut jotakin este- ja koulusaappaiden väliltä.

Mietinnät tyssäsivät kuitenkin siihen, kun törmäsin näiden minun saappaideni tekijään. Tilasin saappaani italialaiselta suutarilta, jolta sain täysin vapaat kädet saappaiden suunnitteluun. Halusin suhteellisen normaalit saappaat ilman mitään sen suurempaa blingblingiä, mutta kuitenkin sellaiset, joista heti näkee, että ne ovat minun. Yläosa tummansinistä nahkaa minun nimikirjaimillani on kyllä tosiaan aikalailla minun näköiseni. Lopputulokseen olen todella tyytyväinen! Kaunis perussaapas, joissa on kuitenkin sitä jotakin, eikä tälläisiä samanlaisia tule todellakaan tulemaan koskaan vastaan.

Käyttömukavuudeltaahan nämä saappaat ovat tietysti aivan järjettömän hyvät, kun on omilla mitoilla tehdyt. Lisäksi halusin vetoketjun sivuun kapean venyvän osan, jotta saappaat saa jalkaan myös kuumemmilla ilmoilla ja myös salin jälkeen jalkapäivinä ;)

Nyt sen kyllä tosiaan huomaa, minkälaisen eron hyvät saappaat saavatkaan aikaan ratsastaessa. Saappaani tukevat, mutta eivät ole liian kovat. Ratsastusfiilis onkin nyt aika hyvä, kun Collinilla on yksisiipinen koulusatula, joten hevosen tosiaan tuntee kunnolla. Aikamoinen plussa on myöskin se, etteivät nämä saappaat ole hanganneet yhtään ja parin käyttökerran jälkeen saan ne nyt jo yksin kiinni.

Uskalsin myös pitkän miettimisen jälkeen ostaa vihdoin myös punaiset ratsastushousut. Ne eivät ole sentään mittatilatut, mutta ovat jalassa kuin toinen iho, joten meni myös uusien pöksyjen ostaminen ihan nappiin. Housut ovat Mountainhorsen Jeaniet, ainakin näin yhden käyttökerran jälkeen voin niitä suositella lämpimästi. Eikä tuo punainen värikään nyt sittenkään niin jännä ollutkaan, ihan hyvin punaiset housut sopivat kouluratsastajallekin.

Ratsastuskuvia Collinin kanssa!

Olemme nyt Collinin kanssa ahkerasti tutustuneet toisiimme ja on mukavaa huomata, kuinka selväjärkinen ja pilaamaton hevonen onkaan kyseessä. Collin hörisee jo nyt nähdessään minut ja se on kivaa, kun huomaa, että hevonen tunnistaa minut jo näin lyhyen ajan jälkeen. Kaikki tuntuu jotenkin niin helpolta ja stressittömältä. Koko harrastus tuntuu taas todella mielekkäältä ja sehän se on tärkeintä.

Viime viikolla olin itse jotenkin niin väsynyt, että keskityimme ihan vaan siihen, että ylipäätänsä pysyin hevosenselässä. Collin on siitäkin todella mukava, että se huomaa millaisella tuulella olen ja käyttäytyy sen mukaisesti. Jos se huomaa minun olevan vähän voimaton, on se paljon pehmeämpi ja humputtelee menemään rennosti. Kun se sitten taas huomaa, että nyt vaaditaan jotakin, on se ihan täysillä mukana ja kuumuukin hiukan.

Eilen ja tänään olin vihdoin taas täysissä voimissani ja jaksoin panostaa ratsastukseen ihan täysillä. Eilen menin jo aamusta ratsastamaan ja oli aivan ihanaa tehdä ensin pieni maastolenkki sumuisissa maisemissa. Nuoret hevoset riehuivat tarhoissaan ja oli jotenkin äärettömän idyllinen fiilis. Juuri tälläistä tarvitsen nyt. Hyvällä fiiliksellä aloitimme tekemään töitä ja Collin oli ahkera ja teki hommia mielellään. Edelleen keskityn suurimmaksi osaksi siihen, että uskaltaisin oikeasti ratsastaa. Vähitellen löydän jo sitä oikeaa uskallusta, mutta suurimmaksi osaksi Collin menee vielä liian pitkänä.

Tänään jatkoimme taas hommia ja Collin tuntui heti alusta saakka todella hyvältä. Siltä täytyy aluksi pyytää paljon väistöjä ja siirtymisiä, jotta sen saa vertymään nopeammin. Noin ison hevosen kanssa täytyy selvästi aina muistaa pistää se heti aluksi jo kunnolla hommiin, sillä se jää muuten helposti pitkäksi ja etupainoiseksi. Vähitellen löydän oikeat nappulat, jotta saan sen nopeammin letkeäksi.

Ei taaskaan tehty mitään sen ihmeellisempää, yritän oppia istumaan kunnolla Collinin harjoitusravissa, siinä minulla on vielä hiukan vaikeuksia. Laukassa istun mielelläni ja se tuntuu mukavalta, ravissa on vielä jonkin verran totuttelemista. En ole oikeastaan edelleenkään kokeillut Collinin taitoja, keskityn nyt varmasti vielä jonkin aikaa perusratsastukseen, ennen kuin rupean sen kanssa temppuilemaan. 

Parit sarjavaihdot olemme kyllä jo kokeilleet ja tänään ihan huvikseen kokeilin siksak-sulkuja laukassa ja hitsiläinen, Collin se vain meni ja näytti, että eihän tämä ole edes hankalaa. Enpä tiedä, milloin olisin viimeksi tuollaisia kokeillut. Kokeilut jäävät nyt vielä varmasti joksikin aikaa vielä mietintämyssyyn, mutta oli vähän pakko päästä kokeilemaan, että miltäs se tuntuikaan, kun hevoselta voi tosiaan pyytää onnistuneesti harjoituksia, joissa jo todella täytyy ratsastaa.

Lauantaina meillä on valmennus ja sinne on varmasti kiva mennä, kun on vähän päässyt tämän homman makuun.

Tänään meillä kävi tuuri ja saatiin meistä kuvia!

Näin sen kuuluu mennä :)

Nyt olen jo jokusen kerran päässyt tutustumaan Collinin kanssa työskentelemiseen ja ai että, on kyllä pakko myöntää, että fiilis on kuin olisin kotiin päässyt. Ihan vieras hevonen, mutta silti heti tunne on oikea. Juuri tätä fiilistä olen yrittänyt niin kauan saavuttaa ja olin jo varma siitä, etten vain enää yksinkertaisesti osaa ratsastaa. Kyllä ne taidot vielä löydetään, mutta menee kyllä varmasti jonkin aikaa, ennen kuin uskallan oikeasti kunnolla ratsastaa.

Meillä oli viime torstaina syntymäpäiväni kunniaksi valmennus. Kokeilin nyt uutta valmentajaa ja ainakin ensimmäisen valmennuksen jälkeen kiinnostaa kovasti jatkaa hänen kanssaan. Kyseessä on Pernilla Markusson, ruotsalainen kansainvälisen GP-tason kouluratsastaja. Hän on itävaltalaisen olympiaratsastaja Viktoria Max-Theurerin tallin pääratsuttaja, joten saan kyllä olla aikamoisen tyytyväinen, että hän rupeaa minua valmentamaan. Tulimme oikein hyvin toimeen ja pidin hänen valmennustavastaan kovasti. On myös mukavaa päästä puhumaan ruotsia!

Oli todella hyvä päästä nyt jo heti aluksi valmentajan silmien alle, jotta pääsi heti analysoimaan, mihin asioihin täytyy keskittyä. Olen kyllä vielä vähän hukassa, kun nyt yhtäkkiä voinkin tehdä painetta ja hevonen reagoi paineeseen toivotulla tavalla. Nyt kun viimeiset vuodet olen joutunut keskittymään siihen, että hevonen liikkuu ylipäätänsä jollakin tavalla rentona, on ihmeellistä, kun voikin esimerkiksi ruveta kokoamaan hyvinkin nopeasti. Ei tarvitsekaan antaa hevoselle ensin puolta vuotta vain tilaa ja vapautta, vaan voi hyvin istua satulaan, ottaa ohjat käteen ja pyytää hevoselta asioita, ilman, että se edes yrittää vastustella.

Valmennuksessa keskityimme siihen, että rupeaisin oikeasti tekemään jotakin siellä hevosenselässä. Meillä oli tietysti loistava tuuri, kun tallilla järjestettiin viikonloppuna isot kisat ja kisajärjestäjät pitivät juuri sopivasti taukoa kentän vieressä. Hirveä määrä porukkaa katsomassa, uusi valmentaja, uusi hevonen ja minun hermoni olisivat voineet olla aikamoisen kaaoksen ainekset, mutta sain kasattua itseni ja keskityin vain ja ainoastaan siihen, mitä olin tekemässä.

Collin on valtava hevonen, jolla on isot liikkeet ja se on sataprosenttisesti erilainen ratsastettava, kuin mikään ratsuni tässä viime vuosien aikana. Minä olin jo tyytyväinen, kun sain sen rennoksi ja letkeäksi venyttämään eteen-alas, sillä jo sekin tuntui niin äärettömän hyvältä. Pernilla tietysti vaati, että hevosen täytyy liikkua ainakin metrin lyhyempänä, kuin mihin minä olin tyytyväinen. Olen niin kangistunut kaavoihini, että kesti kyllä jonkin aikaa tajuta, mites sitä hevosta ylipäätänsä kootaankaan.

Lopuksi uskalsin jo enemmän ja sain, kuin sainkin Collinin koottua sellaiseen kokoomisasteeseen, että se rupesi kelpaamaan valmentajallekkin. Jos fiilis oli jo ennen sitä mielestäni loistava, niin sitä loppuvalmennuksen fiilistä en voi oikein edes verrata siihen, mitä alun ja aikaisempien ratsastuskertojen fiilis oli ollut.

Olin koko viikonlopun työreissussa ja oli ihanaa, kun pystyin olemaan reissussa stressaamatta hevosen liikutusten takia. Kivaa tämä uusi vapaus ;) Juuri tälläinen tämän harrastuksen kuuluu tällä hetkellä ollakin.

Tästä on todella hyvä jatkaa ja odotan jo innolla, mitä fiiliksiä vielä tulen tuon hevosen kanssa kokemaan.

Huomatkaa uudet saappaat, ne ovat aivan mielettömän hyvät ratsastaessa!