Tallinvaihdosta

Päätös tallinvaihdosta oli pyörinyt mielessäni jo vaikka kuinka kauan. Olin kuitenkin ollut entisellä tallilla jo muutaman vuoden, joten tallinvaihto tuntui melkoisen vaikealta. Vanha talli kun on aivan ihanalla paikalla, se on vain parin kilometrin päässä minun kotoani ja talli pidetään Itävallan mittakaavassa todella siistinä. Pidän myös kentän ja maneesin pohjien kuntoa todella tärkeänä, eikä vanhalla tallilla kummassakaan ollut mitään moittimista, molempia pohjia huolletaan jatkuvasti ja ne ovat todella hyvät. Myös maastot olivat todella kivat ja rauhalliset.

Joskushan kirjoitin siitä, että tallillamme oli pari ihmistä, jotka myrkyttivät koko tallin ilmapiiriä. He eivät kuitenkaan enää olleet ongelma, sillä muut ihmiset vain yksinkertaisesti oppivat olemaan välittämättä. Suurin vaikeus tallilla oli tallin omistajat. Jatkuvasti joku jäi heidän hampaisiinsa, he saivat aivan järjettömiä raivokohtauksia ja saivat meitä aikuisia ihmisiä jopa itkemään toiminnallaan. Saattoi olla niin, että tänään tallinomistajat olivat todella mukavia ja huomenna he sitten raivosivat tai niin, että viisi minuuttia sitten vielä hymyiltiin ja nyt sitten vihattiin kaikkia hevosenomistajia ja varsinkin heidän hevosiaan.

Tallinomistaja Hans raivosi minulle pari viikkoa ennen lähtöäni täysin järjettömästä syystä ja häneltä tuli muutama vähän väärä sanavalinta niin, että hän todellakin satutti sanoillaan. Silloin päätin, että en todellakaan ansaitse tuollaista kohtelua, eikä kyllä kukaan muukaan tallilainen. Minulle ei ole koskaan elämäni aikana huudettu tuollaisella tavalla, varsinkaan täysin päättömästä syystä. Kestän paljon, mutta jossakin menee raja ja minun rajani menee siinä, että jos minulle aiheutetaan noin paha mieli, vaikka olen aina ollut (liiankin) avulias.

Raivokohtaukset saivat alkunsa aivan käsittämättömistä syistä, eikä yleensä vaadittu edes minkäänlaista syytä. Tallinomistajat ovat yksinkertaisesti kyllästyneitä hommiinsa, joten he sitten purkavat frustraatiotaan meihin asiakkaisiin. Tallin emäntä on sairas ja joutuu syömään koko ajan vahvoja kipulääkkeitä, mutta se ei silti oikeuta häntä käyttäytymään asiakkaitaan kohtaan kuin raivohullu. Viime aikoina tilanne oli pahentunut koko ajan, raivokohtaukset vain yleistyivät. Viimeisten viikkojen aikana tallinomistajien kateellisuus muiden menestyksestä nousi aivan uusiin svääreihin. Tällä kaudella heidän tyttärensä eivät ole menestyneet, mutta tallin muut kisaavat sitäkin enemmän, eikä se tietystikään sovi ollenkaan. Tilanne oli oikeasti täysin järjetön, enkä itse halunnut enää olla todistamassa tuollaista toimintaa, jossa kilpahevosten omistajien täytyi pelätä, että heidän hevosilleen tapahtuisi sattumoisin ennen kisoja jotakin..

Vähänkin vaativamman hevosen omistaja oli jatkuvasti silmätikkuna, mutta asioita ei todellakaan voinut muuttaa, jotta hevosen ongelmat olisivat vähentyneet, vaikka olisi ollut selviä tapoja asioiden helpottamiseksi. Acasina on todella aktiivinen hevonen ja se tosiaan kasvoi vielä, joten sen energiantarve oli todella korkea. Se olisi tarvinnut vähintään kolminkertaisesti sen määrän heinää ja väkirehua, mitä se sai. Sovittu oli aivan jotakin muita määriä, kuin mitä se oikeasti sai.

Sain päivittäin kuulla, kuinka sekopää Acasina on, kun se pitää tallinomistajia aamuyöstä hereillä, kun se rupesi riehumaan karsinassaan. No, kumma juttu, kun aamuyöstä oli jo 12 tuntia siitä, kun hevonen oli viimeksi saanut heinää.. Kyllä, 12 tuntia. Tilanne oli mennyt siihen, että hevoset saivat iltapäivällä tarhasta tullessaan heinät, eikä määrä ikinä enää riittänyt pidemmälle iltaan, eikä varmasti yöhön saakka.

Acasina joi öisin vettä nälkäänsä ja karsina oli tosiaan sen näköinenkin. Kuiviketta oli tietysti niin vähän, että virtsat valuivat jo pitkin käytävää.. Sain kuulla tästäkin jatkuvasti ja viimeinen tikki tallinvaihtamisesta oli se, kun tallinomistaja sanoi, että on laittanut Acasinan karsinasta veden pois yöksi, jotta karsina ei tulvisi aamulla. Meinasin saada halvauksen, kun kuulin tämän. Olimme myös sopineet, että Acasina saisi vaihtaa karsinaa, kun se ei tullut toimeen naapurinsa kanssa, mutta tätä ei myöskään koskaan toteutettu.

Olin tutkiskellut uusia talleja ja tein onnentanssin, kun tajusin, ettei minulta oltu koskaan pyydetty allekirjoitusta karsinavuokrasopimukseen, joten pystyin todellakin lähtemään vaikka seuraavana päivänä, ilman kuukauden irtisanomisaikaa. No, tässä yhteydessä teinkin sitten päätöksen, ettei Acasina rupea muuttamaan kanssani minnekään, joten tilanne helpottui vieläkin enemmän, kun minun ei tarvinnutkaan ruveta etsimään sille sopivaa tallipaikkaa.

Ennen kuin lähdin Suomeen, en kerennyt pakata kamppeitani tallilla. Hain kamani vasta yli kuukauden sen jälkeen, kun olin lähtenyt. Tallinomistajat kyselivät kaveriltani Suomenreissuni aikana muutamaan otteeseen, että milloin olen oikein tulossa takaisin. He eivät siis todellakaan tajunneet, etten enää ole tulossa takaisin. Heille ei todellakaan ollut selvää, kuinka loukkaantunut olin heidän käytöksestään.

Kaiken huippu on kuitenkin se, että voitteko kuvitella, kuka osti Acasinan? Acasinahan lähti minulta takaisin kasvattajalleen, mutta kappas vain, Hans osti Acasinan tyttärelleen. Sain kuukausitolkulla kuunnella, kuinka Acasina on pakko saada pois tai että minun on vähintään pakko maksaa siitä lisää karsinavuokraa, koska se on niin hankala ja se vaatii niin paljon enemmän hommia. Joka päivä kuulin, kuinka he kiroilivat, kuinka paska kaakki se on ja miten heidän vain tekisi mieli jättää koko kopukka seisomaan yksin tarhaan (mitä he myös muutamaan kertaan harrastivat, kaikki muut hevoset pääsivät sisään syömään ja Acasina oli jätetty alatarhaan yksin ilman heiniä...). Tallinomistaja oli myös kehdannut kysellä kaveriltani, että en kai vain ole loukkaantunut, kun Acasina on nyt heillä...

Acasina sai uuden karsinan, se saa tarpeeksi heinää ja litratolkulla väkirehua.. En ole sitä nähnyt, enkä todellakaan halua sitä nähdäkään.. Kavereilta olen kuullut, että Acasina on Manun kanssa todella jännittynyt ja että se ratsastaa sitä gramaaneilla. Well, that's a brilliat idea. No, tässä se taas nähdään, että sen jälkeen, kun on päätöksen siitä tehnyt, että hevosta ei enää itsellään pidä, ei siihen pysty vaikuttamaan, mitä hevoselle tapahtuu. Valitettavasti Acasinan kohtalo ei kauhean valoisalta näytä, mutta nyt se vähintään saa ainakin tarpeeksi ruokaa.....

Minun lähtemiseni jälkeen meitä tallilla pidempään olleita on lähtenyt jo kolme muutakin. Myös Oliver on muuttanut pois tallilta ja vienyt hevosensa pois.

Huh, tulipas sekava avautuminen, mutta voin kuvitella, että on täysin ymmärrettävän kuuloista, että halusin mahdollisimman kauas tuosta tallista.

oh, those happy times <3