Maagista maastoilua ja hoidetut hampaat

Viikko meni nopeasti, kun minä olin vatsataudissa ja yritin raahautua jaksamisieni mukaan tallille. Perjantaina kävi vihdoin eläinlääkäri raspaamassa ja hän sanoikin, että oli kyllä jo todella välttämätön saada piikit pois. Piikit olivat jo kuulemma hanganneet ihoa auki, joten eipä ole kumma, että Luna vastusteli.

Lauantaina sitten kokeilin, miltäs Luna tuntui ilman piikkejä. Sen suu on tietysti varmasti vielä jonkin aikaa herkkänä, mutta selvästi huomasin parannuksen. Juoksutin Lunaa taas ennen, kuin hyppäsin selkään ja tehtiin ensin vähän maastakäsin töitä. En ole selästä käsin oikeastaan edes kertaakaan kokeillut, osaako Luna väistää, mutta jotenkin en usko, että sille olisi koskaan kunnolla opetettu sivuttaisliikeitä. Maastakäsin treenailimme pieniä väistöpätkiä ja Luna oli todella ahkera.

Hyppäsin selkään, kun Luna oli maasta käsin keskittynyt hyvin. Se oli heti alusta saakka kuulolla ja päästiin heti hommiin. Oli kyllä kivaa ratsastaa, vaikka Lunalta loppuukin puhti aika nopeasti. Asetukset vasempaan suuntaan menivät vihdoin läpi ja Luna oli paljon tasaisempi. Aika paljon ratsastin käynnissä, mikä on sen vaikein askellaji. Laukassa Lunan on todella raskasta liikkua, jos siltä vaatii minkäänlaista kokoamisastetta. Kokeilin kuitenkin pienet pätkät istuen alas, mutta muuten laukkaamme vielä kevyessä istunnassa.

Tänään pääsimme vihdoin tekemään kunnon maastolenkin. Saatiin maastoiluseuraa niin tehtiin ihana kahden tunnin maastoreissu. Ilma oli kirpeän kylmä, mutta metsässä ei onneksi tuullut ja kunnon talvivarusteissa selvittiin lämpiminä koko reissun. Olin laittanut sille hackamoren, jotta suuhun ei vielä ihan joka päivä laitettaisi kuolainta ja se oli ihan mukavasti ratsastettavissa silläkin.

Laukkasimme muutaman kilometrin pätkän ja Luna nautti vauhdista taas oikein kunnolla. On kyllä ihana fiilis, kun näin lyhyen ajan jälkeen luotan Lunaan jo oikeastaan ihan täysin, laukassa uskallan sen antaa mennä niin kovaa, kuin se tahtoo ja kovaahan se meneekin, kun saa luvan. Nähtiin alpakoita, kanoja ja vaikka mitä, eikä Luna reagoinut mitenkään, niin nätisti tepasteli ohi metsäkoneista ja kaikesta, mitä vastaan tuli.

Laukkapätkän jälkeen kävelimme pitkään ihan täydessä metikössä. Kiipesimme taas niin ylös, että puut olivat kohmeessa ja lätäköt jäässä. Sumuisessa metsässä oli jotenkin maaginen fiilis ja tulipa taas mietittyä, miten ihanaa tuo homma onkaan. Kun pääsee tarpomaan ihanaan mäkiseen maastoon kiltin hevosen kanssa, peurat hyppivät ympärillä sumuisessa metsässä, täydellisessä hiljaisuudessa. Aika ihanaa.

Nyt meillä olisi sitten vielä viikko aikaa ahkeroida Lunan kanssa.

Ahkera Luna-poni

Eilen Luna pääsi kunnolla hommiin. Kokeilin meksikolaisturpis ja leveämmän Sensogan-kuolaimen yhdistelmää nyt kentälläkin. Otin mukaan hackamorenkin jos olisin huomannut vastustelua mahdollisesti hampaista johtuen. Raspaaja pääsee vasta loppuviikosta, mutta nyt taisi kyllä mennä vastustelut muuhun piikkiin, kuin raspaustarpeeseen. Voihan se tietysti olla, että vähän erimallinen kolmipala ja eri kohtiin painetta aiheuttava turpahihna helpottivat tilannetta, vaikea sanoa. Jokatapauksessa Luna oli oikein miellyttävä ratsastaa, eikä minun tarvinnut vaihtaa hackamoreen.

Juoksutin Lunan ensin molempiin suuntiin, jotta minun ratsastusaika olisi ollut vähän lyhyempi, kun minulla kramppasi eilen pohje heti pienestäkin liikkeestä. Onneksi ratsastaessa pohje ei sittenkään vaivannut, mutta oli kiva, kun pääsimme heti hommiin, kun nousin selkään. Luna oli heti alusta saakka varsin yhteistyöhaluinen ja mukava. Sitä sai kyllä jonkin verran komentaa, jotta varsinkin vasen pohje meni läpi. Vaikka se onkin herkkä, saa sitä kyllä välillä vähän herätellä pohkeella. Minun täytyy myöskin keskittyä sen kanssa kovasti siihen, että muistan pitää pohkeet kiinni, jotta pohjeavut eivät tule liian yllättäen, sillä se helposti pelästyy jos pohjeapu tulee varoittamatta.

Eilen vasempaan suuntaan asettuminen ja taipuminen onnistui aivan järjettömän paljon paremmin, kuin tähän saakka. Pääsin oikeasti ihan ratsastamaankin. Teimme paljon siirtymisiä ja vaihtelin suuntaa usein, sillä Luna on suunnanvaihdoksissa vähän epätasainen ja sen on vielä vaikea vaihtaa asetuksen suuntaa nopeasti.
Laukassa Luna on ehdottomasti tasaisin, mutta se ei jaksa työskennellä laukassa kovinkaan kauaa. Se lähtee helposti kaahottamaan laukassa jos sitä ei pistä kunnolla hommiin, eikä se jaksa kovinkaan kauaa olla työskentelymuodossa. Eilen teimme muutamat nostot ja pysyin koko ajan kevyessä istunnassa, jotta Luna saa vielä tarpeeksi vapautta löytää itse tasapainonsa.

Luna oli ratsastuksen jälkeen todella tyytyväisen oloinen ja todella rento. Oli kiva huomata, kuinka rennoksi sen saakaan, kun vain pistää sen kunnolla töihin. Se nimittäin keksii tuhat muuta katseltavaa ja pelättävää asiaa, jos se ei keskity ratsastajaansa.

Tänään olen koko päivän töissä, joten en kerkeä Lunan luokse, mutta huomenna jatkamme taas harjoituksia.

tälläisestä ilmasta saimme eilen nauttia, rapsipeltokin kukassa :D

Horsesitting

Ensimmäiset päivät horsesitterinä ovat menneet oikein kivasti. Eilen juoksutin Lunan pessoalla ja pistin sen kyllä oikein kunnolla hommiin. Tehtiin paljon siirtymisiä ja sain sen keskittymään todella kivasti. Pessoaan se tottui heti, eikä edes aluksi ihmetellyt sitä ollenkaan. Se teki töitä tyytyväisenä ja oli oikeasti kivaa touhuta sen kanssa.

Tänään sitten valmistauduin taisteluun, kun halusimme lähteä maastoon. Säilyimme kuitenkin täysin ongelmilta, sillä Luna oli todella kiltisti! Tehtiin kunnon kahden tunnin lenkki laukkapätkineen kaikkineen ja Luna nautti silminnähden kun annoin sen juosta sydämensä kyllyydestä. Oli muuten pikkuhepassa pikkuisen vauhtia.. Vähän jouduin sitä pidättelemään, kun se innostui oikein kunnolla juoksemaan maastokaveri Marcon perässä. Oli kyllä ihanan rentouttava maasto ja huomasin kyllä, että kyllä elämästäni on selvästi jotakin puuttunut, kun laukkapätkän jälkeen en meinannut saada hymyä pois kasvoiltani.

Suurimmaksi osaksi ihan vain kävelimme ja nautimme upeista maastoista ja mielettömistä maisemista. Nousimme 900m korkeuteen ja aamun kylmyys oli siellä kyllä melkoinen, mutta se ei onneksi haitannut meidän menoamme millään tavalla.

Kokeilin Lunalla meksikolaista turparemmiä ja Acasinan vanhaa Sensogan-kolmipalaa ja se oli tuolla yhdistelmällä parempi, joten taidan nyt viikonlopun aikana kokeilla noilla vermeillä kentälläkin.

Sori huonoista kuvista, mutta näistä nyt ainakin näkyy jollakin tavalla, millainen poni on kyseessä. On se kyllä aika hauska hevonen, kunhan joku antaa sille rajat, eikä vain rakkautta..

Odottelen mielenkiinnolla mitä nyt näiden parin viikon aikana tulen sen kanssa keksimään.

Lennonjohdosta päivää

Tänään menin parin viikon tauon jälkeen ratsastamaan Lunan. Lunaa ei oltu liikutettu kolmeen päivään ja sille oli vahingossa syötetty koko viikonloppu kauraa, molemmat asioita, joita en ennen ratsastusta tiennyt. No, vahinkoja sattuu, mutta olisi kyllä ollut ihan kiva tietää. Lunalla nousee kaura heti päähän, joten voi helposti kuvitella, että tänään oli aikamoinen katastrofipäivä.

Nousin selkään ja Luna lähti, kuin tykinkuula. Se veti aivan järjettömät rodeot, semmoiset, mitä en ole vuosiin nähnyt. Pysyin selässä yllättävän pitkään, mutta päätin heittäytyä alas, ennen kuin olisin lentänyt hallitsemattomasti. Onneksi onnistuin tipahtamaan tyylikkäästi takapuolelleni, joten säilyin ehjänä, mitä nyt valtava mustelma koristaa pakaraa, mutta eipä onneksi muuta.

Luna lähti juoksemaan kenttää ympäri ja juoksi aivan täysiä kymmenen minuuttia, kunnes saatiin se vihdoin kiinni. Päätin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi pistää sen ensin hetkeksi töihin liinan päähän, mutta hyppäsin aika pian takaisin selkään. Luna oli edelleen vähän hermostunut, mutta olipahan ainakin lämmitellyt tarpeeksi.. Oikea suunta oli taas ongelmaton, mutta vasen suunta todella huono. Kutsuttiin sitten saman tien raspaaja tsekkaamaan tilanne, sillä Antonia sanoi, että nyt viime viikot vasen puoli on ollut hankala ja kuulemma mennyt aina joka ratsastuskerralla huonommaksi.

Antonialla on vielä kyllä jonkin verran opeteltavaa hevosenomistajana, mutta eipä kukaan opi jos ei koskaan kokeile. Seuraavat pari viikkoa minä saan taas kokeilla hevosenomistajuutta, kun Antonia lähtee reissuun ja Luna on minun hoidettavana. Aika kivaa toisaalta, mutta pakko kyllä myöntää, että en kyllä omasta ehdotuksesta kahdeksi viikoksi ottaisi hevosta taas täysin omalle vastuulleni. No, katsotaan miten sujuu ja tulee kyllä varmasti kivaa, kun kahdessa viikossa tulee varmasti huomattua edistystä.

Lunan hampaat raspataan mahdollisimman pian ja sitten päästään kunnolla hommiin. Olisi myös tarkoitus viedä Luna ensimmäistä kertaa maastoon, kun Antonia ei ole vielä uskaltautunut.

Lunailua

Heppailun puolella tapahtuu taas ja on Luna kyllä kiva heppa. Maanantaina kokeilin sitä nyt ihan ensimmäistä kertaa. Luna on vähän hukassa vielä, mutta alkuvaikeuksien jälkeen siitä varmasti kyllä kuoriutuu oikein kelpo polle. Se on todella vastaanottavainen ja mukava, ei ollenkaan kiukuttele, vaikka vähän pihalla onkin. Se on ollut jonkin aikaa liikuttamatta, paitsi nyt viimeiset pari viikkoa Antonian kanssa, mutta Antonian taidot eivät kyllä läpiratsastukseen oikein riitä. Kuntoa Lunalla ei ole kovinkaan paljoa, mutta poweria kyllä löytyy, joten eiköhän kuntokin nouse nopeasti.

Meillä oli maanantaina valitettavasti ihan karsea ilma, mutta eipä se Lunaa ainakaan haitannut. Pidin ensin vähän aikaa tuntia Antonialle ja Lunalle ja hyppäsin sitten vasta itse selkään. Olipas muuten jännittävää.. En tajua, miten minua jännittikään niin paljon nousta hevosen selkään. Ensimmäiset minuutit olimme Lunan kanssa molemmat ihan pihalla, kun itse yritin lopettaa jännittämisen ja Luna ihmetteli, kun siellä selässä oli joku, joka siltä jotakin vaati.

Kuvittelin Lunan olevan herkempi, kuin mitä se loppujenlopuksi olikaan. Olihan se aluksi vähän yliherkkä, mutta heti, kun se rentoutui, sain kyllä käyttää apuja ihan normaalisti. Aluksi se reagoi esim pohkeeseen kunnolla hypähtäen ja jännitti alakaulansa kivenkovaksi, kun vähän yritti ottaa ohjaa tuntumalle. Eipä onneksi mennyt kuin vain pari minuuttia, kun sen yliherkkyys oli jo unohdettu ja pystyimme keskittymään oleelliseen.

Oikea suunta toimi oikeastaan heti, mutta vasempaan suuntaan sain kyllä venytellä sitä aika paljon, jotta se kunnolla rupesi myötäämään. Se veti aika paljon vastaan, eikä meinannut millään taipua. Aloitin ihan pienistä asetuksista, jotka menivät kuitenkin aika pian läpi, vaikka alussa aikamoista vastustelua tapahtuikin. Laukassa Luna oli ihan mieletön, mutta se ei oikein enää jaksanut, joten laukattiin vaan pari kierrosta molempiin suuntiin ja lopetettiin aika pian sen jälkeen. Antonia nousi vielä hetkeksi selkään, kun halusin näyttää sille, miten kevyt Luna voikaan olla, mutta lopuksi huomasi jo selvästi, että Luna oli jo aika väsynyt, joten lopetimme ihan heti, kun Antonia sai Lunan myötäämään hetkeksi.

Aika paljon hommia meillä on edessä, mutta alku on kyllä hyvä. Meillä ei ole minkäänlaista aavistusta, mitä Luna on tähän saakka tehnyt tai mikä sen koulutustaso todellisuudessa on. Antonia kun ei ollut hevosta ostaessaan edes kysynyt, oli vain kokeillut ja päättänyt ostaa sen, kun se oli ensimmäisellä kokeilukerralla kiltti.. No, eiköhän meille selviä ennemmin tai myöhemmin mitä Luna osaa.
Se Antonialle oli kerrottu, että se on Irlannissa hypännyt jonkin verran ja on siinä kuulemma hyvä. Eipä sitä tiedä, mitä tuo tarkoittaa, mutta onneksi Lunasta huomaa, että se on kyllä varmasti saanut hyvän peruskoulutuksen. Selväpäinen se ainakin on, joten uskon kyllä, että saamme siitä oikein kivasti toimivan pelin.