Nousin selkään ja Luna lähti, kuin tykinkuula. Se veti aivan järjettömät rodeot, semmoiset, mitä en ole vuosiin nähnyt. Pysyin selässä yllättävän pitkään, mutta päätin heittäytyä alas, ennen kuin olisin lentänyt hallitsemattomasti. Onneksi onnistuin tipahtamaan tyylikkäästi takapuolelleni, joten säilyin ehjänä, mitä nyt valtava mustelma koristaa pakaraa, mutta eipä onneksi muuta.
Luna lähti juoksemaan kenttää ympäri ja juoksi aivan täysiä kymmenen minuuttia, kunnes saatiin se vihdoin kiinni. Päätin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi pistää sen ensin hetkeksi töihin liinan päähän, mutta hyppäsin aika pian takaisin selkään. Luna oli edelleen vähän hermostunut, mutta olipahan ainakin lämmitellyt tarpeeksi.. Oikea suunta oli taas ongelmaton, mutta vasen suunta todella huono. Kutsuttiin sitten saman tien raspaaja tsekkaamaan tilanne, sillä Antonia sanoi, että nyt viime viikot vasen puoli on ollut hankala ja kuulemma mennyt aina joka ratsastuskerralla huonommaksi.
Antonialla on vielä kyllä jonkin verran opeteltavaa hevosenomistajana, mutta eipä kukaan opi jos ei koskaan kokeile. Seuraavat pari viikkoa minä saan taas kokeilla hevosenomistajuutta, kun Antonia lähtee reissuun ja Luna on minun hoidettavana. Aika kivaa toisaalta, mutta pakko kyllä myöntää, että en kyllä omasta ehdotuksesta kahdeksi viikoksi ottaisi hevosta taas täysin omalle vastuulleni. No, katsotaan miten sujuu ja tulee kyllä varmasti kivaa, kun kahdessa viikossa tulee varmasti huomattua edistystä.
Lunan hampaat raspataan mahdollisimman pian ja sitten päästään kunnolla hommiin. Olisi myös tarkoitus viedä Luna ensimmäistä kertaa maastoon, kun Antonia ei ole vielä uskaltautunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti