Talutusratsastusta

Kämppikseni lähti tänään mukaani tallille ja hän sai kokeilla ratsastaa Remingtonilla. Talutin koko ajan, koska aloittelijana kämppistäni jännitti aika lailla. Mentiin ensin pitkään käyntiä ja tehtiin pysähdykset aina sivujen keskelle, sitten peruutukset ja lopuksi pysähdykset pitkille sivuille ja voltit lyhyille sivuille. Ravi oli aika jännittävää, mutta parin ravipätkän jälkeen kämppikseni pääsi jo kevennystahtiin ja pystyttiin jonkun verran ravailemaan. Remington oli vähän jäykkänä ja ihmetteli mikä perunasäkki siellä selässä pomppii, mutta rentoutui vähitellen. Ratsastin itse myös, perus laukat ja ravailut. Laukka oli oikein hyvä, mutta ravissa Remi yritti laiskotella, kun oli saanut aloittaa niin rennosti. Lopuksi tehtiin muutama väistö ja Remington rentoutui todella hyvin. Halusin vielä näyttää kämppikselleni mitä tarkoittaa rento hevonen ja hän sai ravailla loppuravit, pitkälle eteen alas ja tahti suht nopea. Kämppikseni tykkäsi kovasti ja teki Remillekin hyvää vähän rentoilla välillä.
Taisin mennä sopimaan meille estevalmennuksen ensi viikolle.. Remi kuulemma hyppää kyllä ihan kivasti, mutta itselläni (ja niin kyllä Remilläkin) on kyllä jo jokunen aika siitä, kun olen viimeksi hypännyt. Ajattelin, että mieluiten otan heti valmennuksen, enkä rupea yksin räpeltämään. Olen moneen otteeseen ajatellut rupeevani hyppäämään, mutta jotenkin se on aina jäänyt.. Nyt kun on ainakin kiltti heppa alla niin on vähän helpompi päästä taas vauhtiin, eiköhän alkujännityksen jälkeen taas löydy enemmän innostusta! Tekisi kyllä tosi hyvää niin hepalle kuin minullekin. On se kumma kun iän mukana rupee jännittämään, onhan niitä esteitä tullut hypättyä silmät kiinni, kädet sivuilla, ilman satulaa, osaamattomilla hevosilla ja kaikin mahdollisin tavoin, mitä silloin nuorempana keksi.. Nyt kun uskaltaisi edes kavaletin ylittää..

Kevättä kohti!

Juhuu tänään rupesi Remingtonilta lähtemään talvikarva! En ole varmaan koskaan ollut niin innoissani karvanlähdöstä! Kevät on siis vihdoin täällä ja kohta voidaan treenailla hyvillä mielin ilman järjettömiä hikoiluja ja kuivatteluaikoja! Harjailin pitkään ennen ratsastusta, varsinkin ryntäistä ja kaulasta lähti paljon karvaa ja ne onkin juuri ne paikat, mistä Remington eniten hikoilee. Heti, kun hyppäsin selkään, huomasin, että Remi oli energisellä ja menevällä tuulella. Aluksi otin Remingtonin kunnolla avuille ihan käynnissä, tuleekin ihan liian vähän treenailtua käyntiä.. Ravikin oli mukavampi aloittaa, kun Remi käveli jo valmiiksi oikein päin. Remi oli aluksi jäykähkö vasempaan suuntaan, mutta vähitellen vertyi, eikä puolieroa enää ollut. Tehtiin aluksi kevyessä ravissa paljon suunnanmuutoksia, voltteja, täyskaartoja ja pääty-ympyröitä. Tahti oli aluksi taas aika nopea, nopeatempoinen alkuverryttely on Remingtonille ehdottomasti paras. Tehtiin parit lisäykset diagonaalilla, Remi lisää aika kivasti, mutta pitää tehdä töitä vielä sen eteen, ettei se innostu liikaa.
Alkuverkan jälkeen istuin harjoitusraviin ja tehtiin paljon käyntisiirtymisiä ja pysähdyksiä ravista. Jokunen peruutus tehtiin myös, mutta jostain syystä Remi lähti pari kertaa taka-osalla liikaa oikealle, kun vihdoin sain peruutuksen onnistumaan, kehuin kunnolla ja annoin olla, ettei tulisi liikaa väännettyä yhtä ja samaa.
Laukattiin pitkät pätkät molempiin suuntiin ja tuntui ihan selkään saakka, että Remi käytti taka-osaansa enemmän kuin normaalisti. Se astui kunnolla alle ja laukka pyöri hyvin, oli todella mukavaa. Ei tehnyt mieli lopettaa laukkaamista, kun Remi tuntui nauttivan vauhdista oikein kunnolla.
Tehtiin vielä lisää ravityöskentelyä ja pakko sanoa, että joka kerta tuntuu siltä, että Remi kokoaisi itseään paremmin. Tänään niska oli jo oikein mukavan korkealla ja Remi meni oikein mukavassa paketissa, takaosa teki ravissakin hyvin töitä, eli kyllä ne lihakset ja kunto vaan kasvavat, kun jaksaa vääntää ja odotella :)

Perjantain treeni

Taas sain vastaani Remingtonin energisen hörinän, kun saavuin tallille. Remi pääsi taas kunnolla treenailemaan, heti alusta saakka tehtiin paljon käynti-ravi-siirtymisiä ja niin sain Remin todella kivasti avuille. Harjoiteltiin pysähdyksiä ravista ja laukasta, peruutuksia, peruutuksesta suoraan raviin/laukkaan siirtymisiä. Remington keskittyi todella hyvin, laukka pyöri kivasti ja taas saatiin kokoomisastetta vähän korotettua. Vähitellen Remi taitaa saada lihaksia kaulaan, saa kyllä vielä paljon edistystä tapahtua, että saan kunnolla aloitettua piaffin opettamisen. Haluan, että Remi saa itseään koottua jo hyvin paljon, ennenkuin rupean tosissani siltä vaatimaan mitään piaffin tapaistakaan, hitaasti hyvää tulee.

Laitoin tänään yhden reijän pidemmät jalustimet, olen mennyt normaalia lyhyemmillä jalustimilla, kun Remillä on yleissatula ja olen tottunut ratsastamaan kunnon koulusatuloilla. Pidemmät jalustimet olivat kyllä taas paljon paremmat. Käytin tänään myös vähän pidempää raippaa, kun reissuni aikana raipalleni oli käynyt vähän hassusti ja se oli mennyt poikki.. En sitten tiedä, oliko kyse jalustinten pituudesta, raipasta vai mistä ikinä, mutta yhteistyömme toimi tänään oikein hyvin. Remi ravaili tyytyväisenä ja minäkin olin tyytyväisempi, kun ei enää tarvitse jäätyä. Niinkuin toivoinkin, reissuni aikana ilmat lauhtuivat mukavasti. Valitettavasti lauhtunut sää tarkoittaa myöskin mutaista ponia...

Juoksutusta

Tulin tänään takaisin Lontoosta ja järjettömän väsyneenä raahauduin tallille. Teki melkein mieli skipata koko tallireissu, kun en ollut (..ole edelleenkään..) nukkunut reilusti yli vuorokauteen. No, tulipahan lähdettyä, etten olisi päikkäreillä sekoittanut rytmiä enää yhtään enempää. Talliin saapuessani minua tervehti energisen oloinen hörisevä Remington! Ei enää yhtään ottanut väsymys päähän. Päätin juoksuttaa, että näkisin, miten Remington liikkuu, kun yli viikon sitä on liikuttanut joku muu kuin minä. Laitoin sivuohjat kiinni ja Remi ravaili heti oikein tarmokkaasti, tuntui vähän siltä, että olisi kaveri saanut pitää parikin vaparia... En saanut ketään kiinni, joka olisi tarkemmin tiennyt, niin juoksuttaminen oli oikein hyvä idea. Energiaa Remistä tosiaan löytyi, mutta nyt askel nousi eikä poni vaan kaahottanut menemään. Annoin mennä aika pitkillä ohjilla, että Remi sai kunnolla venytettyä selkäänsä ja Remi menikin tosi kivasti pitkälle eteen alas.
Pyysin paljon laukka/ravi-siirtymisiä ja laukka oli hirmu hyvä, taas nousi laukat pelkällä maiskutuksella ja lyhyt 'ptrrr' siirsi takaisin raviin. On kiva, kun Remi on niin mukava juoksuttaa. Tekisi vaan mieli hankkia juoksutus-pessoa, tekisi superhyvää Remille.. Suomessa olen käyttänyt pessoaa aina juoksuttaessani Landoria ja mielestäni se on paljon parempi vaihtoehto, kuin sivuohjat. Täällä vaan harvemmin kukaan käyttää mitään apuohjia juoksutuksessa, minua katsotaan aina välillä vähän vinoon, kun juoksutuksenkin täytyy olla oikeasti työtä. Mielestäni ilman ohjia kannattaa vain irtojuoksuttaa. Voisi muuten kokeilla Remingtonin irtojuoksuttamista, nyt kun olen vielä lomalla noin viikon niin pääsisin päivällä tyhjään maneesiin kokeilemaan.
Ilmoittauduin viikonloppu-koulukurssille Remingtonin kanssa, 3.-4.3. Pitää ottaa vähän vielä selvää, miten rankka treeni on edessä niin osaan suunnitella ensi viikon treenailut sen mukaan, miten paljon viikonloppuna tulee ahkeroitua. Itävallassa on superhyvä systeemi, että alle 25-vuotiaat ratsastajat saavat tehdä kursseja paikallisen ratsastajainliiton piikkiin. Liityin tallimme seuraan ja sitä kautta myös Itävallan ratsastajainliittoon. Pitääpä siitäkin ottaa vähän selvää, että mitä muita etuja sitä kautta saa. Suomessa kuulun edelleen Leppävaaran ratsastuskoulun seuraan Majoraniin, vaikka en olekaan vuosikausiin kyseisellä tallilla ratsastanut. Jotenkin seuran vaihtaminen ei koskaan tullut ajankohtaiseksi ja mikäpäs siinä, ihan mukavaahan se on pientä seuraa tukea.

Sunnuntaimaastoilua

Omien lihaskipujeni ja sen viikontakaisen kylkilihaksen reväyttämisen takia (alkoi taas vähän tuntumaan..) torstaina ja perjantaina hoiti muut Remingtonin liikutuksen. Lauantaina oli Remingtonilla lepopäivä ja tarhaili koko päivän.Tänään oli tarkoitus ratsastaa kunnolla läpi, mutta maneesi oli varattu niin mentiinkin maastoilemaan. 

Käveltiin vuorta ylöspäin, eli tuli tehtyä hyvä takapään treeni. Vähän oli liukasta, mutta pystyssä pysyttiin. Kotiinpäin talutin, kun alkoi jalat jäätymään ja saatiinpa siinä samalla vähän räpsittyä kuvia. Remington oli pörheällä tuulella ja pörisi jokatoisen puskan kohdalla, nätisti meni kyllä kaikesta ohi, mitä nyt vähän säpsähti haukkuvaa koiraa. 

Pari kertaa ollaan käyty porukassa maastoilemassa ja useamman kerran olen mennyt maasta käsin, mutta nyt mentiin ensimmäistä kertaa ihan yksin. Oli mukavaa huomata, että Remington on oikein hyvä maastoilukaveri ihan yksinäänkin. 

En ole koskaan ollut mikään suuri maastoilun ystävä. Tulihan tietysti Ruskeasuon ratsastuspolut koluttua läpikotaisin, mutta eipä sitä hirveästi maastoiluksi voi kutsua. Täällä Itävallassa entisellä tallilla maastoilin jonkin verran, mutta Ramis oli aikamoinen aikapommi maastossa, stressasi ja säikkyi, niin siitä oli rentouttava maastoilu kaukana.. Nyt alkaa taas valoa riittämään pidempään niin kerkeän maastoilemaan, valaistuja reittejä ei täällä vuorenpäällä todellakaan ole.. Sitäkin hienompia maisemia kyllä löytyy, aina välillä jään katselemaan upeita maisemia ja tulee niin onnellinen fiilis, kun saa tälläisissä maisemissa hevostella! En näiden vuosienkaan jälkeen ole kyllästynyt, enkä usko, että voikaan kyllästyä!
Lähden huomenna reissuun, niin käyn aamupäivällä liikuttamassa Remin, sitten se saa olla viikon vähän vähemmällä liikutuksella, mutta onneksi saa olla koko päivät tarhassa kavereiden kanssa, niin ei ihan kokonaan tylsisty. Saisi kyllä pakkaset olla historiaa, kun tulen takaisin reissusta...

Maisemia tallin lähistöltä (huomaa Tonava!)

Keskellä kuvaa meidän talli

Keskiviikkotreeni

Höyryävä ja hikinen jääpuikkonassu.

Huh, eipä tuo kylmyys vieläkään hellitä.. Meidän tallilla suurin osa hevosista ulkoilee ilman loimia ja Remington myöskin. Se pärjää tuolla pakkasessakin hyvin nakuna, kun on koko elämänsä ilman loimia ulkoillut. Mutta nyt kun treenataan, olisi mukava, jos ei Remington hikoilisi niin paljon.. Tekeehän se hyvää aina treenin jälkeen kävellä pitkät loppukäynnit kuivatellessa, mutta eipä tuo hikoilu ole kovinkaan fiksua. Jos muistelee viime kevättä, niin maaliskuussa otin jo aurinkoa eli ehkä vaan hikoillaan nämä pari talviviikkoa ja yritetään ensi syksynä loimittaa ja klipata ajoissa.
Tänään Remi pääsi taas kunnolla treeniin. Aluksi nopeaa tempoa ravia eteen alas, pidemmällä kaulalla ja laukkaa vapaammassa muodossa koko uraa pitkin. Taitaa olla Remille näillä keleillä sopivin alkuverkka, sillä saa purkaa vähän ylimääräistä energiaa ja saa lihakset lämpimiksi. Vähän vastusteli kun siirryttiin harjoitusraviin, taisi katsella juoksutettavan ponin kiukuttelusta vähän mallia.. Tehtiin taas paljon kiemurauria ja avojen treenausta, avot meni hyvin! Tehtiin laukanvaihtojen harjoittelua keskihalkaisijalla. Remi kyllä osaa vaihtaa laukat, mutta tänään vaihdettiin pysähdyksen kautta. Nosti tosi hyvin pysähdyksestä, varsinkin oikeat laukat. Samallalailla kuin eilen nostin pitkällä sivulla suoraan väistöstä laukat ja näin saatiin taas laukan kokoomisastetta nostettua.
Lopuksi laukkailtiin kevyessä istunnassa taas koko uraa pitkin, Remillä tuntui olevan edelleen hiukan ylimääräistä energiaa. Loppuravit pitkällä kaulalla eteen alas ja paljon suunnanmuutoksia. Loppukäynnit kuivatellessa taas noin 30 min.

Tiistaitreeni

Tänään Remington näyttikin sitten taas parhaita puoliaan, eikä eilisen kiukuttelusta ollut tietoakaan. Hepat tuli sisälle jo puoli kolmelta, koska ulkona oli niin järjettömän kylmä ja osuinkin samaan aikaan tallille. Remington sai vähän ruokaa nassuun ja siitä sitten hytisemään maneesiin. Tehtiin taas pitkä verkka ja laukattiin lämpimiksemme. Remi oli reippaalla tuulella, oikealta oli heti irti, vasen puoli vaati vähän enemmän lämmittelyä. Kun ruvettiin kunnolla töihin, mentiin ensin paljon kiemurauria ja suunnanmuutoksia. Tehtiin aika monet avot molempiin suuntiin ja taas Remi rentoutui avojen jälkeen ja rupesi kokoomaan itseään todella kivasti. Tehtiin väistöjä pituushalkaisijalta ja pitkällä sivulla väistön jälkeen nostin aina laukan. Remington nosti hyvät laukat ja kokoamisaste laukassa oli väistöjen/avojen jälkeen paljon parempi kuin muuten. Laukka pyöri tänään normaalia paremmin ja takaosakin teki enemmän töitä kuin yleensä. Loppuravit Remi sai ravailla pitkällä kaulalla eteen alas, ravaili tyytyväisen oloisena. Kävelin loppukäynnit maasta käsin, koska oli niin jäätävän kylmä.
Oli kyllä harvinaisen hyvä treeni, eilisen kiukuttelun jälkeen en todellakaan olisi uskonut.

Viime viikon treenit

Ma: Perus läpiratsastus, jokunen väistö. Maneesissa oli paljon porukkaa, Remiä ärsytti toiset hevoset. Ihan ok.
Ti: Vapari.
Ke: Juoksutus sivuohjilla, oli todella energinen, mutta alun laukkapyrähdysten jälkeen ravasi hyvin eteen, nosti laukat pelkästä maiskutuksesta. Vähän piaffin opettamista edeltävää todella hidastempoista ravia pienellä ympyrällä, kokosi itseään hyvin. Lopuksi otin sivuohjat irti ja Remi sai venytellä kaulaansa/selkäänsä. Remi menee sivuohjien kanssa juoksutuksen jälkeen todella hyvin pitkälle eteen ja alas.
To: Ilman satulaa kunnon treeni, väistöjä ja avoja, Remi liikkui todella hyvin ja oli tosi hyvin irti. Mentiin paljon kiemurauria ja suunnanmuutoksia. Yleensä Remi on parempi oikeaan suuntaan, mutta torstaina ei ollut mitään eroa kummassakaan puolessa. Kokosi itseään avojen jälkeen todella hyvin, meni ehkä parhaiten koskaan. Väistöt meni hyvin, mutta aika hitaalla tempolla.
Pe: K ratsasti.
La: Ilma oli todella kylmä niin verkattiin aika kauan, pidemmällä kaulalla korkeatempoista ravia ja paljon suunnanmuutoksia keskihalkaisijalla. Olin laittanut 3 puomia peräkkäin pääty-ympyrälle, ihan jees, pari kertaa kolisteli. Tuntui olevan vähän jumissa, lämmiteltiin pitkillä laukkapätkillä, laukkasi hyvin eteen. Pitkät laukat toi hien pintaan niin ravailtiin pitkät, rennot loppuravit ja käveltiin 30 min kuivatellen.
Su: Venäytin kylkilihaksen lauantaina, niin Remi sai lomapäivän.
Ma: Remi oli raivostuttavalla tuulella, ei meinannut antaa laittaa pinteleitä ja vyön kiristäminen oli selvästi ihan kamalaa. En saanut tolla rikkinäisellä kyljelläni itseäni selkään niin päätin juoksuttaa sivuohjilla. Remiä ei todellakaan työnteko kiinnostanut, ei viitsinyt keskittyä ja kaahasi hirveää vauhtia.. Oli kylmä ilma ja sunnuntain vapari tehnyt tehtävänsä..

Harmittaa, kun ilma on ollut niin järjettömän kylmä. Olen lomalla ja olisi aikaa touhuta hevosen kanssa enemmänkin, mutta tuolla kylmässä ei jaksa yhtään kauemmin olla kuin mitä on pakko. Saisi kevät jo tulla niin pääsisi muuallekin kuin maneesiin..

Mistäs se kaikki alkoikaan...

Grete

Piccolo

Aloitetaan pienellä historiikilla omasta hevostelutaustastani. Innostus ratsastusharrastuksen aloittamiseen alkoi, kun pääsin kerran kaverini mukaan Leppävaaran ratsastuskoululle ja ihastuin siellä mustaan Jackpot-ruunaan (joka muuten edelleen on tuntikäytössä Leppävaarassa). Jonkin ajan päästä oikeastaan äidiltäni salaa isäni varasi minulle paikan alkeiskurssilta, joka alkoi helmikuussa 2002. Olin onneni kukkuloilla, kun sain pyytämättä ensimmäisellä tunnilla ratsastaa Jackpotilla ja siitähän se alkoi; rakkaus hevosiin.

2004 sain ensimmäisen hoitoponini til-t. Greten, seuraavana vuonna halusin hoitaa mielummin hevosta, joten vaihdoin KWPN-ruuna Piccoloon. Syksyllä 2006 aloitin hoitamaan Ruskeasuon Urheilutallissa Riverboy "Ripa"-nimistä holsteiner-ruunaa. Vähitellen innostus ratsastuskoulumaailmaan lopahti, kesällä 2007 siirryin pelkästään yksityishevosten pariin. 2007 sain liikutettavakseni juuri eläkkeelle GP-kouluradoilta jääneen Iso Griffon, joka opetti minulle valtavasti. Iso G muutti vielä 2007 muualle ja Ripa myytiin kesällä 2008. Hyvin luonteikkaina ja upeina hevosina ne jäivät kyllä ikuisesti mieleeni.

Riverboy

Iso Griffo

Ripan tilalle tuli silloin 8v Lenny Kravitz, musta piirtopää. Lenny oli minulle kuin oma hevonen, mikään hevonen ei ole koskaan ollut minulle yhtä tärkeä, eikä mikään hevonen, ole opettanut minulle yhtä paljon. Kärsivällisyyttäni Lenny kasvatti valtavasti, sen luonne vaati pitkäjänteisyyttä ja ymmärrystä, mutta se palkitsi aina valtavalla onnellisuudentunteella, kun joku ennen vaikea asia ei enää ollutkaan vaikea. Lenny oli minulle se "elämän hevonen", jonka kuvittelin olevan myös se hevonen, joka tulee viettämään eläkepäivänsä kanssani. En olisi ikinä antanut sen omistajan myydä sitä kenellekkään muulle paitsi minulle. No, eipä päästy sinne saakka, kun Lenny 10-vuotiaana ähkypotilaana lopetettiin Viikin hevossairaalassa, 11.10.2010.

Lenny Kravitz

Landor

Keväällä 2010 olin aloittanut ratsastamaan 17v Tsekkiläistä puoliveristä Ramisia Reitstall Kastnerilla, Gallneukirchenissä, Itävallassa. Ramis oli rapakuntoinen entinen estehevonen, josta valtavalla työllä sain aikaiseksi varsin mukavan koulutuuppauskaverin. Keväällä 2011 Ramis muutti toiselle tallille ja koki muutoksen todella traumaattisena, olihan se elänyt viimeiset 15 vuotta samalla tallilla. Ramis sekosi täysin uudella tallilla, ensimmäiseen kuukauteen siihen ei edes sen kymmenen vuoden aikainen omistaja uskaltanut koskea.. Ratsastettavaa maneesittomalla tallilla Ramisista ei olisi saanut ilman aivan järjetöntä työpanosta, 18 vuotiaan hevosen alusta opettaminenkaan ei tuntunut kovin houkuttelevalta, joten päätin ruveta etsimään uutta hevosta. 

Ramis

Lennyn tilalle Suomihevosekseni tuli Landor, 11v oldenburgilainen. Sitä ratsastan aina Suomeen mennessäni ja tämän isokokoisen ruunan kyydissä saa kyllä nauttia sen upeista liikkeistä.

Lokakuussa 2011 löysin Remington Red:in, 12-vuotiaan, pienikokoisen täykkäri/trakehner-ruunan. Kuten Ramis, tämäkin oli pidetty todella vähällä liikunnalla, mutta ihastuin tähän piirtopäähän samantien. Nyt meillä on 4 kuukautta takana, joista 1,5 kuukautta olin ratsatuskiellossa. Tammikuussa aloitimme taas treenauksen, joten aivan alussa ollaan edelleen. Ja meidän treenistähän tämä blogi kertookin ;)

Remington Red

Muita mieleenjääneitä hevosia ovat tinkertamma Rosie, budjonnyi-ruuna Nikolai ja onhan niitä tietysti muitakin, mutta näiden kanssa olen ollut eniten ja mieluiten tekemisissä.