Tulin tänään takaisin Lontoosta ja järjettömän väsyneenä raahauduin tallille. Teki melkein mieli skipata koko tallireissu, kun en ollut (..ole edelleenkään..) nukkunut reilusti yli vuorokauteen. No, tulipahan lähdettyä, etten olisi päikkäreillä sekoittanut rytmiä enää yhtään enempää. Talliin saapuessani minua tervehti energisen oloinen hörisevä Remington! Ei enää yhtään ottanut väsymys päähän. Päätin juoksuttaa, että näkisin, miten Remington liikkuu, kun yli viikon sitä on liikuttanut joku muu kuin minä. Laitoin sivuohjat kiinni ja Remi ravaili heti oikein tarmokkaasti, tuntui vähän siltä, että olisi kaveri saanut pitää parikin vaparia... En saanut ketään kiinni, joka olisi tarkemmin tiennyt, niin juoksuttaminen oli oikein hyvä idea. Energiaa Remistä tosiaan löytyi, mutta nyt askel nousi eikä poni vaan kaahottanut menemään. Annoin mennä aika pitkillä ohjilla, että Remi sai kunnolla venytettyä selkäänsä ja Remi menikin tosi kivasti pitkälle eteen alas.
Pyysin paljon laukka/ravi-siirtymisiä ja laukka oli hirmu hyvä, taas nousi laukat pelkällä maiskutuksella ja lyhyt 'ptrrr' siirsi takaisin raviin. On kiva, kun Remi on niin mukava juoksuttaa. Tekisi vaan mieli hankkia juoksutus-pessoa, tekisi superhyvää Remille.. Suomessa olen käyttänyt pessoaa aina juoksuttaessani Landoria ja mielestäni se on paljon parempi vaihtoehto, kuin sivuohjat. Täällä vaan harvemmin kukaan käyttää mitään apuohjia juoksutuksessa, minua katsotaan aina välillä vähän vinoon, kun juoksutuksenkin täytyy olla oikeasti työtä. Mielestäni ilman ohjia kannattaa vain irtojuoksuttaa. Voisi muuten kokeilla Remingtonin irtojuoksuttamista, nyt kun olen vielä lomalla noin viikon niin pääsisin päivällä tyhjään maneesiin kokeilemaan.
Ilmoittauduin viikonloppu-koulukurssille Remingtonin kanssa, 3.-4.3. Pitää ottaa vähän vielä selvää, miten rankka treeni on edessä niin osaan suunnitella ensi viikon treenailut sen mukaan, miten paljon viikonloppuna tulee ahkeroitua. Itävallassa on superhyvä systeemi, että alle 25-vuotiaat ratsastajat saavat tehdä kursseja paikallisen ratsastajainliiton piikkiin. Liityin tallimme seuraan ja sitä kautta myös Itävallan ratsastajainliittoon. Pitääpä siitäkin ottaa vähän selvää, että mitä muita etuja sitä kautta saa. Suomessa kuulun edelleen Leppävaaran ratsastuskoulun seuraan Majoraniin, vaikka en olekaan vuosikausiin kyseisellä tallilla ratsastanut. Jotenkin seuran vaihtaminen ei koskaan tullut ajankohtaiseksi ja mikäpäs siinä, ihan mukavaahan se on pientä seuraa tukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti