Kotona taas :)

Viime viikko menikin sitten tälläisissä maisemissa.. Ajeltiin vanhempieni kanssa ensin Saksan puolelle Bayeriin, sieltä Innsbruckiin ja vielä Italiankin puolelle Meranoon. Oli kyllä hyvä reissu, mutta oli kiva myöskin tulla takaisin kotiin. En kerennyt ratsastamaan, mutta seuraavan kerran (ja seuraava kerta tulee ihan varmasti), menen kyllä ehdottomasti maastoreissulle Haflingiin, haflingereiden kotikylään, joka on Meranon naapurikylä. 

Remington sai siis muutaman vähän rennomman päivän juoksuttelun ja maastoilun parissa. Maanantaina tultiin takaisin kotiin, kävin myöhään illalla tsekkaamassa, onko poni kunnossa. Siellähän se oli, paskonut ruokakuppiin ja suolakivitelineeseen..

Tiistaina Remi sai vapaapäivän, kun olin ajanut edestakaisin pitkän matkan, kun vein vanhempani lentokentälle, enkä yksinkertaisesti jaksanut tehdä yhtään mitään, kävin vain antamassa sapuskat.. Huono, laiska minä.. Eilen sitten meninkin jo aamupäivällä tallille ja sainkin kokea taas pitkästä aikaa, millainen Remi onkaan, kun se on saanut vapaapäivän viileämmällä ilmalla. Oli kyllä aika energistä menoa, ei tehty mitään erikoista, laukattiin aika paljon ja lopuksi Remi olikin oikein kiva. Edelleen satulassa istuminen tuottaa vaikeuksia, kuukauden ilman satulaa meneminen todella muutti omaa istuntaa sen verran, että edelleen saa totutella. Kun mennään pidemmän aikaa harjoitusravia, niin menen mielummin ilman jalustimia, kun tuntuu, ettei jalustimet jalassa saa pohjetta kunnolla käyttöön.

Remington hikoili eilen kyllä aikalailla, ei liikuttu kuin reilu puoli tuntia ja Remi oli ihan läpimärkä. Onneksi sain sen kuivaksi 15 minuutin solariumseisottamisen jälkeen, mutta eipä tuollainen hikoilumäärä kovin terveellistä ole. Kai se on vaan pakko surauttaa karvat pois..

Nyt olisi muuten jalustimet hakusessa uuteen estesatulaan, en vain tiedä mitkä haluaisin. Mietintämyssyssä ovat niin Jin Stirrupin punaiset jalustimet, kuin Sprengerin turvajalustimetkin. Sprengereillä olen ratsastanut ja ne ovat käytössä todella mukavat, Jin Stirrupeja en ole kokeillut. Kokemuksia, muita suosituksia?

Vihdoin taas esteitä!

Tänään oli taas pitkästä aikaa estevalmennus ja oli kyllä aivan superhauskaa! Uusi valmentaja on todella hyvä, oli ihan eri fiilis koko valmennuksen ja paljon mielummin (ja PAREMMIN) hypättiinkin! Aloitettiin ihan vain ristikolla ravissa ja muutamat ekat hypyt olivat aika laiskoja, laukassa ekat hypyt myöskin. Tehtiin ristikosta okseri ja edelleen Remington oli puoliunessa, yli mentiin kyllä, mutta itse lähdin ponnistamaan liian aikaisin ja Remington meinasi nukahtaa kesken hypyn. Seuraavaksi hypättiin pystyn ja okserin sarjaa kolmella laukka-askeleella, jolla oma keskittymiseni vähän herpaantui ja mentiin ensimmäisellä oikealta ohi okserista, mutta tokalla kerralla meni hyvin, vaikka väliin tulikin neljä askelta.. Kolmas kerta todensanoo selvästi ja sitten menikin hyvin, kolmella askeleella.

Saatiin Remingtoniin kyllä aikalailla vauhtia, kun kokeiltiin, että mitäs se sanoisi vesihaudasta ja siihen saatiinkin sitten päivän eka kielto. Kokeilin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla Remi oli jo hyppäämässä, mutta sitten kauhistuneena jäikin tuijottamaan vettä. Oliver hyppäsi selkään ja Remi kielsi taas viime sekunnilla, hyppäsi muutamat kerrat pystyyn ja pörisi, mutta tokalla kerralla menikin oikein todella kiltisti yli. Hyppäsin itse takaisin selkään ja päästiin veden yli ihan ilman ihmettelyä.

Lopuksi mentiin vielä pieni rata, ensin okseri, sitten pysty-okseri-sarja, vesi ja taas okseri. Remi jotenkin heräsi vasta kunnolla siinä vaiheessa. Oli kyllä ensimmäinen kerta koskaan, että sain oikein kunnolla pidellä Remingtonia. Ihan mieletön fiilis, kun Remi oikein kunnolla "imi" esteelle, pääsin itsekin hyvin vauhtiin. Hyppäsin lopuksi okserin yksittäin vielä muutamaan otteeseen ja tajusin vähitellen, että minun täytyy ponnistaa vasta siinä vaiheessa, kun hevonenkin hyppää, ei kaksi metriä ennen estettä.. Heti, kun sain pidettyä pohkeet kiinni ennen estettä ja sen takapuolen siellä satulassa niin jopas alkoi tuntumaan koko hyppääminen ihan erilaiselta, oikeastaan ihan MAHTAVALTA.

Olin todella tyytyväinen ja iloinen, kun Remington oli niin innoissaan, oli ihan mieletön fiilis, kun siihen sai kunnolla vauhtia. Vähän heräiltiin hitaasti, mutta lopussa olin kyllä todella, todella tyytyväinen. Tälläistä esteratsastuksen kai täytyy olla, hyviä fiiliksiä ja yhden valmennuksen aikana monen uuden asian tajuamista. Harmittaa, kun Oliverin valmennukset ovat aika arvokkaita, niin en kyllä voi kovin usein niitä ottaa, mutta kuhan välillä päästäisiin hyppäämään niin sekin riittää, jos fiilikset ovat noin hyviä! 

Vanhempani olivat tänään tosiaan katsomassa ja äitini otti kasan lyhyitä videoita, kaikki epätarkkoja.. No, saatiinpahan ainakin yksi kuva, joka on tarkka :D

Huomenna lähdetään Alpeille, viikonlopuksi Italiaan ja maanantaina tai tiistaina tullaan taas takaisin kotiin. Italiassa yritän päästä ratsastamaan jos vain aikaa löytyy, muuten aijon nauttia maailman kauneimmista maisemista ja ihanasta loppusyksyn auringosta. :) Palaillaan taas ensi viikolla :)

N&R & N&B.

Vähän jotakin muuta

Eilen kokeilin ratsastaa vähän erilailla. Halusin kokeilla, miten Remington toimisi ilman kuolainta, mutta enpä tietenkään omista sidepulleja, joten ratsastin kapsonilla, jonka sivuille kiinnitin ohjat. Remi toimi tuolla lailla ihan kivasti, vaatii tietysti totuttelua niin minulta, kuin hevoseltakin. Kyllähän tuossa kapsonissakin on vähän vääntövoimaa, mutta vähitellen voidaan kokeilla muitakin tapoja. Kaulanarulla kokeilen tässä joku päivä minäkin, kaverin hevonen on aikamoinen vauhtipolle ja tajusi ilman varusteita menemisen ihan hetkessä, joten uskoisin, ettei minulla tule olemaan ongelmia Remingtoninkaan kanssa. Eli ihan hyvä alku tälle "tehdään jotakin muuta"-kaudelle. 

Tänään varmaan juoksutan, kun selkä taas tuntuu vähän inhottavalta ja pitäisi kyetä vielä tänään illalla ajamaan 200 kilometriä autolla..

Toivottavasti saisin kuvamateriaalia sitten tiistain valmennuksesta, jänskättää, miten Remi tykkää hypätä maneesissa.. Voisin ehkä jopa kuvitella, että paremmin, kuin ulkona, kun on vähemmän häiriötekijöitä.. Mutta on kyllä kiva päästä kokeilemaan uuden valmentajan tapoja, uskoisin, että Oliverin opetustapa sopii meille aika hyvin :)

Ja taas on viikonloppu.. Aika menee tällä hetkellä jotenkin aivan liian nopeasti.. Alkuviikko totuteltiin taas satulassa istumiseen, keskiviikkona juoksutin ja Remi meni ihan superhyvin. Torstaina käytiin ihan maastakäsin kävelyllä, kun kerta keskiviikkona Remington oli niin superjees. 

Tänään (taino eilen..) katsoin ja kuvasin taas estevalmennuksia ja innostuin taas itse kovasti. Ensi tiistaina kokeillaan sitten, millaista valmennusta Oliver meille pitää. Jännittää jo nyt vähän, mutta sanoin Oliverille heti, että suurin ongelma kanssamme tulee olemaan oma järjetön jännittämiseni.. 

Minun vanhempani tulevat ensi viikolla tänne, joten hekin pääsevät näkemään minut esteillä, iiks! Äitini on nähnyt minut hevosen selässä varmaan viimeksi vuonna 2006, eikä isäni koskaan.. Saa nähdä, pitääkö äitini lupaus, että tänne tullessaan he tulevat katsomaan.. Lähdemme ensi keskiviikkona sitten reissuun porukoideni kanssa pitkäksi viikonlopuksi, joten Remi saa muutaman vähän rennomman päivän.

Minulla on ollut tässä viimeisen viikon aikana jotenkin vähän kummallinen fiilis Remingtonista.. Jotenkin kaipaan lisää haastetta hevosessa, Remington on jotenkin liian kiltti ja ongelmaton minulle.. En saisi valittaa, onhan se ihan mieletöntä, että hevosen ainoat huonot tavat ovat ehkä kerran kuukaudessa yksi pukki ja välillä vihreiden miesten näkeminen vähän joka nurkassa.. 13-vuotiaalle uusien asioiden opettaminen on vain vähän liian hidasta.. Onhan Remington nyt oppinut vuodessa (tällä viikolla tuli tasan vuosi täyteen) vaikka mitä ja perus ratsastettavuudeltaan se on parantunut ihan valtavasti, mutta minulla on vain fiilis, että sen potentiaali koulupuolella on nyt lähellä loppuaan.. Tarvitsisin nyt ehdottomasti jonkun heräämisen, että jaksaisin vääntää vaan eteenpäin, minulla kun ei ole tällä hetkellä minkäänlaista mahdollisuutta toiseen hevoseen. Motivaationpuutteeksi tätä ei oikein voi kutsua, kun saan itseni todella mielellään hevosen selkään, mutta ratsastuksen jälkeen on vähän sellainen fiilis, että en tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä ja mitä tehdä..

Ehkä tekee ihan hyvää olla muutama päivä reissussa, niin eiköhän sitten tunnu jo paremmalta. Ja sen jälkeen voitaisiin ehkä keskittyä vaikka vähäksi aikaa johonkin ihan muuhun.. Voisin vaikka tehdä paljon maasta käsin asioita tai jotain.. Ehkä Remingtoninkin motivaatio kasvaisi, jos vain vähän aikaa keskityttäisiin johonkin ihan muuhun. Pitää katsoa..

Nyt saatiin vihdoin se uusi loimi, kesti puoli ikuisuutta, että se juuri oikea löytyi. En halunnut sitä highneckiä enkä big neckiä, vaan normaalin, sillä Remington on edestä sen verran kapea, että kaikki muut kuin Classic cutin voi unohtaa. Sitä sitten piti metsästää kissoin ja koirin.. Tänään en vielä laittanut loimea, sillä ilma oli aika lämmin, mutta huomisesta lähtien Remingtonista tulee kunnon hopeanuoli uudessa Bucasin Power Turnoutissaan :D Onhan hopean värinen loimi aika karsea, mutta uskoisin, että selvitään hyvinkin pitkälle oikeastaan tuolla loimella. -10 asteeseen saakka lukee ainakin paketissa ja harvemmin täällä enemmän pakkasta onkaan, suurin ongelma on tosiaan se, että auringon paistaessa muut loimet tulevat liian kuumiksi, hopea väri pitää lämmön tasaisena. 

Meidän pöllöpää kaverukset syömässä.. Viime sunnuntaina tarhasta talliin tullessaan nämä kaksi viisasta otusta päättivät sitten mennä yhdessä Remin karsinaan. Siellä ne olivat yhdessä karsinassa popsimassa Remin heiniä, sulassa sovussa.. Vierailijaa ei saanut ulos ennen kuin Remington oli viety ulos ja sitten vasta kaveri suostui lähtemään omaan karsinaansa.. On kyllä aika huvittavaa huomata, miten hyviä kavereita hevosillakin voi olla.. :)

Maanantai

Viime viikko meni selkäkivuista kärsien, mutta nyt on ainakin selvitetty, että onneksi vaan lihakset ovat järjettömän pahasti jumissa, eikä muusta ole kyse. Pelotti jo, että selässäni olisi jotakin vakavampaa, sillä siihen koskiessa ei tuntunut missään, mutta liikkuessa sattui aivan järjettömästi. Tein lääkärissä pienen onnentanssin, kun hoidoksi kelpaa kuulemma ratsastus ;) Joudun nyt kuukauden napsimaan nappia naamaan, mutta tärkeintä on se, että pääsen hevosen selkään ongelmitta. Tänään selkään taas sattuu, olen selvästi allerginen maanantaille.. Pitää katsoa, että kykenenkö tänään ratsastamaan..
Viime viikolla liikutukset hoituivat siis suurimmaksi osaksi juoksuttamalla, perjantaina sain itseni selkään ja Remington oli ihan superhyvä. Teki varmaan aika hyvää muutamat päivät ilman ratsastajaa. Lauantaina taas juoksutus ja eilen ratsastin, kun lauantaina saatiin vihdoin satula takaisin. Nyt se ainakin istuu, mutta itse en osaa enää istua satulassa.. Melkein kuukauden satulatta meneminen on tehnyt tepposet, enkä pystynyt kovinkaan fiksusti istumaan harjoitusravissa, otin jalustimet pois ja kappas, rupesi heti toimimaan. Laukkaa treenattiin taas, mutta en oikein tiedä mitä voisin tehdä saadakseni vasemman laukan paremmaksi.. Oikeaan suuntaan mennään jo melkein piruettilaukkaa, mutta vasempaan suuntaan volttikin aiheuttaa ongelmia. Hassua, miten ero onkaan eri suuntiin niin suuri. Sain Remin eilen todella hyvin läpi niskasta, vähitellen Remi alkaa taas olemaan samassa kunnossa, kuin ennen kesää. Hikoilu on vaan taas niin järjetöntä, etten tiedä mitä ihmettä oikein keksin, kun en millään vielä haluaisi klipata. Turkki on tässä viikon sisällä saanut oikein kasvuspurtin, ihan karsea teddykarva jo.. Jos nyt edes viikon pari vielä voisi odotella sen klippauksen kanssa, niin ei tarvitisi taas heti olla uudestaan klippailemassa. Jos edes tuon pöllöpään saa klipattua, kun nyt on taas kaikki niin hirveän jännää ja pelottavaa.. Tallin ulkoseiniä rempataan ja esimerkiksi raksatelineet ovat ihan kammottavia..

Sitten vähän muuhun asiaan.. Meillä on tässä muutaman viikon ajan ollut vähän mielenkiintoiset hetket estevalmentajamme kanssa. Tallin omistajat olivat nimittäin päättäneet, etteivät tahdo Jaron enää käyvän tallillamme. Jaro oli taas heittänyt ilmoille niin tyhmiä kommentteja, ettei tallin omistajia enää kiinnosta katsella häntä. Minua valmentajanvaihdos ei kyllä hirveästi hetkauta, sillä Jaro on käynyt kesälomani jälkeen hermoilleni aika pahastikin, joten olen ihan tyytyväinen siihen, että joku teki vähän niinkuin päätöksen puolestani. Mietittiin valmennuskaverini kanssa aika kauan, että miten ihmeessä asiasta kerromme Jarolle, mutta tämä ongelma hoituikin toissaviikon perjantaina siellä lisenssikokeessa ihan itsestään.
Jaro oli aivan järjettömän törkeä N:lle kokeen keskeytymisen jälkeen. Itse en voinut pitää suutani kiinni, sillä mielestäni oli aivan todella hävytöntä, millainen Jaro oli, sanoin hänelle ihan suoraan, miten karseaa hänen käytös olikaan. Onneksi N ei kuullut puoliakaan Jaron kommenteista, mutta kaikki muut kyllä kuulivat.. Oli puolisokeallekin selvää, että N oli todella hermostunut, eikä tilannetta todellakaan auttanut törkeä valmentaja, joka rääkyi loukkauksia kentän reunalla. Yleensä osaan kyllä hillitä itseni, mutta nyt oli kyllä sellainen hetki, että olen varsin tyytyväinen suorasanaisuudestani. Hetki oman purkautumiseni jälkeen tuli jopa tuomarikin huomauttamaan Jarolle hänen käyttäytymisestään. No, eipä sen jälkeen Jaroa näkynytkään, eikä ole kyllä soitellutkaan..
Onneksi meillä on hyvä valmentaja tiedossa, jonka kanssa N on jo treenannut ja joka ratsuttaa tallillamme tällä hetkellä useampaakin hevosta. Itseäni häiritsi Jarossa se, ettei hän enää itse ratsasta, joten valmentaja ei voinut ongelmatilanteissa hypätä selkään. Uudessa valmentajassa Oliverissa ainakin tämä on mahdollista ja hänen ratsastustaan olen katsellut jo aika kauan, joten tasan tiedän millainen hänen tyylinsä on ja pidän hänen tyylistään kovasti. En kyllä itse hyppää varmaankaan pariin viikkoon selkäni takia, mutta jatkossa olisi tarkoitus aina välillä päästä hyppäämään. Estesatulankin ostin nyt vihdoin omaksi, kun ennen olen sitä vain lainannut, niin kyllä sille käyttöä tarvitsee, ettei ihan hukkaostos ollut. Nyt vähitellen siirrytään hyppäämään maneesissa, sillä tännekin syksy saapuu, vaikka lauantaina olikin taas hellepäivä.. Taisi kyllä jäädä viimeiseksi tänä vuonna..

Kisailua ja kipuilua..

Huh, olipas taas kisapäivät.. Kisahoitajana oleminen on kyllä kivaa, vaikka päivät venyvätkin yleensä todella pitkiksi.. Perjantaina reissu oli aika turha, kun meni oikein harvinaisen huonosti, kyseessä oli siis lisenssikoe, jonka läpisaamisen jälkeen saisi kisata yli metriä, alle metrin luokkia saa mennä kuka vaan. Ratsastajaa jännitti niin paljon koetilanne, ettei siitä valitettavasti tullut mitään..
Lauantaina sitten taas oli kiva päivä, vaikka vauhtia olikin liikaa. Eka luokka meni hyvin, liian vauhdikasta menoa kylläkin, mutta 0-rata ja sijoitus tuli silti. Toinen rata meni sitten huonommin, kun vauhti oli ihan järjetön, hylkyhän siitä tuli, kun tuollaisessa vauhdissa melkein kaikille esteille tuli tiputus. Heppa oli ehkä vähän liian innoissaan isosta kentästä, eikä N saanut Boyta millään hidastettua, ohjaamaan pystyi juuri ja juuri, mutta oli se aika hurjaa katseltavaa. Tulipahan ainakin opittua, että seuraavan kerran ison kentän kisoihin laitetaan suuhun jotakin vähän vahvempaa, kuin paksu nivel..
Muilla tutuilla meni paremmin, oman tallin hevosia oli mukana 5. Kisat oli todella hyvin järjestetty ja lähtijöitä oli todella paljon. Otin aikamoisen kasan kuvia ja oli kyllä paljon sellaisia ratsukoita, joita mielellään kuvasi.. On täällä kyllä hevosten laatu jotain aivan muuta, kuin Suomessa.. Hieno asia on myös se, että ns ihan normaaleilla ihmisillä on superhienoja hevosia. Muutenkin kilparatsastus on täällä paljon mukavampaa kuin Suomessa. Täällä harvemmin näkyy mitään järjetöntä snobimeininkiä, ihmiset ovat jotenkin maanläheisempiä.

Tässä olisi vähän lauantain kuvasaldoa..

 

Ja vielä muutama kuva perjantailta..

Boy ei meinannut mennä lauantaina traikkuun, joka aiheutti meissä aikamoista hilpeyttä, tarvittiin ihan vain 6 blondia, että saatiin hevonen lastattua ;)

La illalla kisojen jälkeen irtojuoksutin Remingtonin ja eilen tehtiin kunnon takaosatreeni maastossa, mentiin kyllä aikamoisia mäkiä ja Remi olikin lenkin jälkeen ihan läpimärkä. 

Eilen suunnittelin, että tänään treenailtaisiin taas ahkerasti, mutta jostain hämärästä syystä selkäni oli aamulla herätessäni niin järjettömän kipeä, etten ole pystynyt liikkumaan kunnolla koko päivänä. Käväsin lääkärissä ja tajusin siellä, ettei selkään satu ollenkaan jos siihen koskee, mutta heti jos liikkuu niin kipu on aivan käsittämätön. Kipulääkkeillä elellään, mutta jos huomenna aamulla edelleen sattuu, niin sitten pitää taas mennä lääkäriin.. En tajua mistä tämä johtuu, toivon vaan, että selviäisin päivän kärsimisellä, nyt ei olisi todellakaan aikaa tälläiselle invaliidina olemiselle..