Viime viikko meni selkäkivuista kärsien, mutta nyt on ainakin selvitetty, että onneksi vaan lihakset ovat järjettömän pahasti jumissa, eikä muusta ole kyse. Pelotti jo, että selässäni olisi jotakin vakavampaa, sillä siihen koskiessa ei tuntunut missään, mutta liikkuessa sattui aivan järjettömästi. Tein lääkärissä pienen onnentanssin, kun hoidoksi kelpaa kuulemma ratsastus ;) Joudun nyt kuukauden napsimaan nappia naamaan, mutta tärkeintä on se, että pääsen hevosen selkään ongelmitta. Tänään selkään taas sattuu, olen selvästi allerginen maanantaille.. Pitää katsoa, että kykenenkö tänään ratsastamaan..
Viime viikolla liikutukset hoituivat siis suurimmaksi osaksi juoksuttamalla, perjantaina sain itseni selkään ja Remington oli ihan superhyvä. Teki varmaan aika hyvää muutamat päivät ilman ratsastajaa. Lauantaina taas juoksutus ja eilen ratsastin, kun lauantaina saatiin vihdoin satula takaisin. Nyt se ainakin istuu, mutta itse en osaa enää istua satulassa.. Melkein kuukauden satulatta meneminen on tehnyt tepposet, enkä pystynyt kovinkaan fiksusti istumaan harjoitusravissa, otin jalustimet pois ja kappas, rupesi heti toimimaan. Laukkaa treenattiin taas, mutta en oikein tiedä mitä voisin tehdä saadakseni vasemman laukan paremmaksi.. Oikeaan suuntaan mennään jo melkein piruettilaukkaa, mutta vasempaan suuntaan volttikin aiheuttaa ongelmia. Hassua, miten ero onkaan eri suuntiin niin suuri. Sain Remin eilen todella hyvin läpi niskasta, vähitellen Remi alkaa taas olemaan samassa kunnossa, kuin ennen kesää. Hikoilu on vaan taas niin järjetöntä, etten tiedä mitä ihmettä oikein keksin, kun en millään vielä haluaisi klipata. Turkki on tässä viikon sisällä saanut oikein kasvuspurtin, ihan karsea teddykarva jo.. Jos nyt edes viikon pari vielä voisi odotella sen klippauksen kanssa, niin ei tarvitisi taas heti olla uudestaan klippailemassa. Jos edes tuon pöllöpään saa klipattua, kun nyt on taas kaikki niin hirveän jännää ja pelottavaa.. Tallin ulkoseiniä rempataan ja esimerkiksi raksatelineet ovat ihan kammottavia..
Sitten vähän muuhun asiaan.. Meillä on tässä muutaman viikon ajan ollut vähän mielenkiintoiset hetket estevalmentajamme kanssa. Tallin omistajat olivat nimittäin päättäneet, etteivät tahdo Jaron enää käyvän tallillamme. Jaro oli taas heittänyt ilmoille niin tyhmiä kommentteja, ettei tallin omistajia enää kiinnosta katsella häntä. Minua valmentajanvaihdos ei kyllä hirveästi hetkauta, sillä Jaro on käynyt kesälomani jälkeen hermoilleni aika pahastikin, joten olen ihan tyytyväinen siihen, että joku teki vähän niinkuin päätöksen puolestani. Mietittiin valmennuskaverini kanssa aika kauan, että miten ihmeessä asiasta kerromme Jarolle, mutta tämä ongelma hoituikin toissaviikon perjantaina siellä lisenssikokeessa ihan itsestään.
Jaro oli aivan järjettömän törkeä N:lle kokeen keskeytymisen jälkeen. Itse en voinut pitää suutani kiinni, sillä mielestäni oli aivan todella hävytöntä, millainen Jaro oli, sanoin hänelle ihan suoraan, miten karseaa hänen käytös olikaan. Onneksi N ei kuullut puoliakaan Jaron kommenteista, mutta kaikki muut kyllä kuulivat.. Oli puolisokeallekin selvää, että N oli todella hermostunut, eikä tilannetta todellakaan auttanut törkeä valmentaja, joka rääkyi loukkauksia kentän reunalla. Yleensä osaan kyllä hillitä itseni, mutta nyt oli kyllä sellainen hetki, että olen varsin tyytyväinen suorasanaisuudestani. Hetki oman purkautumiseni jälkeen tuli jopa tuomarikin huomauttamaan Jarolle hänen käyttäytymisestään. No, eipä sen jälkeen Jaroa näkynytkään, eikä ole kyllä soitellutkaan..
Onneksi meillä on hyvä valmentaja tiedossa, jonka kanssa N on jo treenannut ja joka ratsuttaa tallillamme tällä hetkellä useampaakin hevosta. Itseäni häiritsi Jarossa se, ettei hän enää itse ratsasta, joten valmentaja ei voinut ongelmatilanteissa hypätä selkään. Uudessa valmentajassa Oliverissa ainakin tämä on mahdollista ja hänen ratsastustaan olen katsellut jo aika kauan, joten tasan tiedän millainen hänen tyylinsä on ja pidän hänen tyylistään kovasti. En kyllä itse hyppää varmaankaan pariin viikkoon selkäni takia, mutta jatkossa olisi tarkoitus aina välillä päästä hyppäämään. Estesatulankin ostin nyt vihdoin omaksi, kun ennen olen sitä vain lainannut, niin kyllä sille käyttöä tarvitsee, ettei ihan hukkaostos ollut. Nyt vähitellen siirrytään hyppäämään maneesissa, sillä tännekin syksy saapuu, vaikka lauantaina olikin taas hellepäivä.. Taisi kyllä jäädä viimeiseksi tänä vuonna..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti