Kisailua ja kipuilua..

Huh, olipas taas kisapäivät.. Kisahoitajana oleminen on kyllä kivaa, vaikka päivät venyvätkin yleensä todella pitkiksi.. Perjantaina reissu oli aika turha, kun meni oikein harvinaisen huonosti, kyseessä oli siis lisenssikoe, jonka läpisaamisen jälkeen saisi kisata yli metriä, alle metrin luokkia saa mennä kuka vaan. Ratsastajaa jännitti niin paljon koetilanne, ettei siitä valitettavasti tullut mitään..
Lauantaina sitten taas oli kiva päivä, vaikka vauhtia olikin liikaa. Eka luokka meni hyvin, liian vauhdikasta menoa kylläkin, mutta 0-rata ja sijoitus tuli silti. Toinen rata meni sitten huonommin, kun vauhti oli ihan järjetön, hylkyhän siitä tuli, kun tuollaisessa vauhdissa melkein kaikille esteille tuli tiputus. Heppa oli ehkä vähän liian innoissaan isosta kentästä, eikä N saanut Boyta millään hidastettua, ohjaamaan pystyi juuri ja juuri, mutta oli se aika hurjaa katseltavaa. Tulipahan ainakin opittua, että seuraavan kerran ison kentän kisoihin laitetaan suuhun jotakin vähän vahvempaa, kuin paksu nivel..
Muilla tutuilla meni paremmin, oman tallin hevosia oli mukana 5. Kisat oli todella hyvin järjestetty ja lähtijöitä oli todella paljon. Otin aikamoisen kasan kuvia ja oli kyllä paljon sellaisia ratsukoita, joita mielellään kuvasi.. On täällä kyllä hevosten laatu jotain aivan muuta, kuin Suomessa.. Hieno asia on myös se, että ns ihan normaaleilla ihmisillä on superhienoja hevosia. Muutenkin kilparatsastus on täällä paljon mukavampaa kuin Suomessa. Täällä harvemmin näkyy mitään järjetöntä snobimeininkiä, ihmiset ovat jotenkin maanläheisempiä.

Tässä olisi vähän lauantain kuvasaldoa..

 

Ja vielä muutama kuva perjantailta..

Boy ei meinannut mennä lauantaina traikkuun, joka aiheutti meissä aikamoista hilpeyttä, tarvittiin ihan vain 6 blondia, että saatiin hevonen lastattua ;)

La illalla kisojen jälkeen irtojuoksutin Remingtonin ja eilen tehtiin kunnon takaosatreeni maastossa, mentiin kyllä aikamoisia mäkiä ja Remi olikin lenkin jälkeen ihan läpimärkä. 

Eilen suunnittelin, että tänään treenailtaisiin taas ahkerasti, mutta jostain hämärästä syystä selkäni oli aamulla herätessäni niin järjettömän kipeä, etten ole pystynyt liikkumaan kunnolla koko päivänä. Käväsin lääkärissä ja tajusin siellä, ettei selkään satu ollenkaan jos siihen koskee, mutta heti jos liikkuu niin kipu on aivan käsittämätön. Kipulääkkeillä elellään, mutta jos huomenna aamulla edelleen sattuu, niin sitten pitää taas mennä lääkäriin.. En tajua mistä tämä johtuu, toivon vaan, että selviäisin päivän kärsimisellä, nyt ei olisi todellakaan aikaa tälläiselle invaliidina olemiselle..