Vuodenloppupohdiskeluja

Edelleen on hepparintamalla hiljaista. Lunaa käyn ratsastamassa noin kerran viikossa, eikä siitä ole oikeastaan mitään kerrottavaa. Keskitymme sen kanssa ihan vain perusjuttuihin ja siihen, että se oppisi reagoimaan pohkeeseen paremmin. Se kun on joko liian yliherkkä pohkeelle tai sitten todella hidas. Parannusta tapahtuu, mutta hitaasti.. Vähän turhauttavaa, kun niin harvoin sen kanssa teen hommia, kun muina päivinä ei tapahdu yhtikäs mitään. Kyllähän Luna tulee liikutetuksi, mutta siinäpä se. No, tiesinhän minä tämän, joten saan ihan rauhassa yksikseni hermostua, kun en asiaa voi muuttaa. Not my horse, not my problem.

Tällä hetkellä oma hevonen ei edelleenkään kiinnosta. On kivaa päästä vähän talleilemaan, mutta en jotenkin osaa edes kaivata hevosta tällä hetkellä. En ole edes katsellut mitään hevosilmoituksia, mutta  kuitenkin jossakin kaukana takaraivossa pyörii se kaukainen unelmani siitä varsasta, jonka ottaisin jonnekkin kasvamaan. Se on jo kauan ollut mietinnässä, mutta tällä hetkellä se tuntuu jopa entisiä mietiskelyitä kaukaisemmalta. Tässä on ainakin aikaa vertailla ja tutkiskella, että minkälaisesta yhdistelmästä sitä lähtisi varsaa etsimään.

Katsotaan mitä vuosi 2015 tuo, eipä sitä koskaan tiedä. Vuosi 2014 oli ainakin muutosten vuosi, joten katsotaan, millä tavalla muutan elämääni sitten ensi vuonna :)

Olin viikon Suomessa ja tulin eilen takaisin kotiin. Kävin eilen aamulla vielä ratsastamassa kaverini ylläpitohevosen, kun hän toivoi, että tulisin kokeilemaan. Tällä kertaa en ollut ottanut mitään ridakamppeita mukaan Suomeen, mutta onneksi löysin jotkut sata vuotta vanhat pöksyt ja chapsit ja lainakypärän, niin pääsin kaverin toivomuksen täyttämään.
Oli kyllä aika veikeä hevonen, meinasin lentää ensimmäisen parin minuutin sisällä, mutta sain onneksi vielä pidettyä itseni satulassa.. Pakkasta oli kevyet -22 astetta, joten pientä sähköisyyttä oli ilmassa. Kuitenkin, kun hiukan keskittymishäiriöisen ruunan sai toimimaan, niin ihan kivalta se rupesi tuntumaan.

Kaveri napsi kuvia upeassa talvisäässä. Oli mielettömän hieno ilma, mutta oli kyllä liian kylmä ilma ratsastaa ulkona.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maagista maastoilua ja hoidetut hampaat

Viikko meni nopeasti, kun minä olin vatsataudissa ja yritin raahautua jaksamisieni mukaan tallille. Perjantaina kävi vihdoin eläinlääkäri raspaamassa ja hän sanoikin, että oli kyllä jo todella välttämätön saada piikit pois. Piikit olivat jo kuulemma hanganneet ihoa auki, joten eipä ole kumma, että Luna vastusteli.

Lauantaina sitten kokeilin, miltäs Luna tuntui ilman piikkejä. Sen suu on tietysti varmasti vielä jonkin aikaa herkkänä, mutta selvästi huomasin parannuksen. Juoksutin Lunaa taas ennen, kuin hyppäsin selkään ja tehtiin ensin vähän maastakäsin töitä. En ole selästä käsin oikeastaan edes kertaakaan kokeillut, osaako Luna väistää, mutta jotenkin en usko, että sille olisi koskaan kunnolla opetettu sivuttaisliikeitä. Maastakäsin treenailimme pieniä väistöpätkiä ja Luna oli todella ahkera.

Hyppäsin selkään, kun Luna oli maasta käsin keskittynyt hyvin. Se oli heti alusta saakka kuulolla ja päästiin heti hommiin. Oli kyllä kivaa ratsastaa, vaikka Lunalta loppuukin puhti aika nopeasti. Asetukset vasempaan suuntaan menivät vihdoin läpi ja Luna oli paljon tasaisempi. Aika paljon ratsastin käynnissä, mikä on sen vaikein askellaji. Laukassa Lunan on todella raskasta liikkua, jos siltä vaatii minkäänlaista kokoamisastetta. Kokeilin kuitenkin pienet pätkät istuen alas, mutta muuten laukkaamme vielä kevyessä istunnassa.

Tänään pääsimme vihdoin tekemään kunnon maastolenkin. Saatiin maastoiluseuraa niin tehtiin ihana kahden tunnin maastoreissu. Ilma oli kirpeän kylmä, mutta metsässä ei onneksi tuullut ja kunnon talvivarusteissa selvittiin lämpiminä koko reissun. Olin laittanut sille hackamoren, jotta suuhun ei vielä ihan joka päivä laitettaisi kuolainta ja se oli ihan mukavasti ratsastettavissa silläkin.

Laukkasimme muutaman kilometrin pätkän ja Luna nautti vauhdista taas oikein kunnolla. On kyllä ihana fiilis, kun näin lyhyen ajan jälkeen luotan Lunaan jo oikeastaan ihan täysin, laukassa uskallan sen antaa mennä niin kovaa, kuin se tahtoo ja kovaahan se meneekin, kun saa luvan. Nähtiin alpakoita, kanoja ja vaikka mitä, eikä Luna reagoinut mitenkään, niin nätisti tepasteli ohi metsäkoneista ja kaikesta, mitä vastaan tuli.

Laukkapätkän jälkeen kävelimme pitkään ihan täydessä metikössä. Kiipesimme taas niin ylös, että puut olivat kohmeessa ja lätäköt jäässä. Sumuisessa metsässä oli jotenkin maaginen fiilis ja tulipa taas mietittyä, miten ihanaa tuo homma onkaan. Kun pääsee tarpomaan ihanaan mäkiseen maastoon kiltin hevosen kanssa, peurat hyppivät ympärillä sumuisessa metsässä, täydellisessä hiljaisuudessa. Aika ihanaa.

Nyt meillä olisi sitten vielä viikko aikaa ahkeroida Lunan kanssa.

Ahkera Luna-poni

Eilen Luna pääsi kunnolla hommiin. Kokeilin meksikolaisturpis ja leveämmän Sensogan-kuolaimen yhdistelmää nyt kentälläkin. Otin mukaan hackamorenkin jos olisin huomannut vastustelua mahdollisesti hampaista johtuen. Raspaaja pääsee vasta loppuviikosta, mutta nyt taisi kyllä mennä vastustelut muuhun piikkiin, kuin raspaustarpeeseen. Voihan se tietysti olla, että vähän erimallinen kolmipala ja eri kohtiin painetta aiheuttava turpahihna helpottivat tilannetta, vaikea sanoa. Jokatapauksessa Luna oli oikein miellyttävä ratsastaa, eikä minun tarvinnut vaihtaa hackamoreen.

Juoksutin Lunan ensin molempiin suuntiin, jotta minun ratsastusaika olisi ollut vähän lyhyempi, kun minulla kramppasi eilen pohje heti pienestäkin liikkeestä. Onneksi ratsastaessa pohje ei sittenkään vaivannut, mutta oli kiva, kun pääsimme heti hommiin, kun nousin selkään. Luna oli heti alusta saakka varsin yhteistyöhaluinen ja mukava. Sitä sai kyllä jonkin verran komentaa, jotta varsinkin vasen pohje meni läpi. Vaikka se onkin herkkä, saa sitä kyllä välillä vähän herätellä pohkeella. Minun täytyy myöskin keskittyä sen kanssa kovasti siihen, että muistan pitää pohkeet kiinni, jotta pohjeavut eivät tule liian yllättäen, sillä se helposti pelästyy jos pohjeapu tulee varoittamatta.

Eilen vasempaan suuntaan asettuminen ja taipuminen onnistui aivan järjettömän paljon paremmin, kuin tähän saakka. Pääsin oikeasti ihan ratsastamaankin. Teimme paljon siirtymisiä ja vaihtelin suuntaa usein, sillä Luna on suunnanvaihdoksissa vähän epätasainen ja sen on vielä vaikea vaihtaa asetuksen suuntaa nopeasti.
Laukassa Luna on ehdottomasti tasaisin, mutta se ei jaksa työskennellä laukassa kovinkaan kauaa. Se lähtee helposti kaahottamaan laukassa jos sitä ei pistä kunnolla hommiin, eikä se jaksa kovinkaan kauaa olla työskentelymuodossa. Eilen teimme muutamat nostot ja pysyin koko ajan kevyessä istunnassa, jotta Luna saa vielä tarpeeksi vapautta löytää itse tasapainonsa.

Luna oli ratsastuksen jälkeen todella tyytyväisen oloinen ja todella rento. Oli kiva huomata, kuinka rennoksi sen saakaan, kun vain pistää sen kunnolla töihin. Se nimittäin keksii tuhat muuta katseltavaa ja pelättävää asiaa, jos se ei keskity ratsastajaansa.

Tänään olen koko päivän töissä, joten en kerkeä Lunan luokse, mutta huomenna jatkamme taas harjoituksia.

tälläisestä ilmasta saimme eilen nauttia, rapsipeltokin kukassa :D

Horsesitting

Ensimmäiset päivät horsesitterinä ovat menneet oikein kivasti. Eilen juoksutin Lunan pessoalla ja pistin sen kyllä oikein kunnolla hommiin. Tehtiin paljon siirtymisiä ja sain sen keskittymään todella kivasti. Pessoaan se tottui heti, eikä edes aluksi ihmetellyt sitä ollenkaan. Se teki töitä tyytyväisenä ja oli oikeasti kivaa touhuta sen kanssa.

Tänään sitten valmistauduin taisteluun, kun halusimme lähteä maastoon. Säilyimme kuitenkin täysin ongelmilta, sillä Luna oli todella kiltisti! Tehtiin kunnon kahden tunnin lenkki laukkapätkineen kaikkineen ja Luna nautti silminnähden kun annoin sen juosta sydämensä kyllyydestä. Oli muuten pikkuhepassa pikkuisen vauhtia.. Vähän jouduin sitä pidättelemään, kun se innostui oikein kunnolla juoksemaan maastokaveri Marcon perässä. Oli kyllä ihanan rentouttava maasto ja huomasin kyllä, että kyllä elämästäni on selvästi jotakin puuttunut, kun laukkapätkän jälkeen en meinannut saada hymyä pois kasvoiltani.

Suurimmaksi osaksi ihan vain kävelimme ja nautimme upeista maastoista ja mielettömistä maisemista. Nousimme 900m korkeuteen ja aamun kylmyys oli siellä kyllä melkoinen, mutta se ei onneksi haitannut meidän menoamme millään tavalla.

Kokeilin Lunalla meksikolaista turparemmiä ja Acasinan vanhaa Sensogan-kolmipalaa ja se oli tuolla yhdistelmällä parempi, joten taidan nyt viikonlopun aikana kokeilla noilla vermeillä kentälläkin.

Sori huonoista kuvista, mutta näistä nyt ainakin näkyy jollakin tavalla, millainen poni on kyseessä. On se kyllä aika hauska hevonen, kunhan joku antaa sille rajat, eikä vain rakkautta..

Odottelen mielenkiinnolla mitä nyt näiden parin viikon aikana tulen sen kanssa keksimään.

Lennonjohdosta päivää

Tänään menin parin viikon tauon jälkeen ratsastamaan Lunan. Lunaa ei oltu liikutettu kolmeen päivään ja sille oli vahingossa syötetty koko viikonloppu kauraa, molemmat asioita, joita en ennen ratsastusta tiennyt. No, vahinkoja sattuu, mutta olisi kyllä ollut ihan kiva tietää. Lunalla nousee kaura heti päähän, joten voi helposti kuvitella, että tänään oli aikamoinen katastrofipäivä.

Nousin selkään ja Luna lähti, kuin tykinkuula. Se veti aivan järjettömät rodeot, semmoiset, mitä en ole vuosiin nähnyt. Pysyin selässä yllättävän pitkään, mutta päätin heittäytyä alas, ennen kuin olisin lentänyt hallitsemattomasti. Onneksi onnistuin tipahtamaan tyylikkäästi takapuolelleni, joten säilyin ehjänä, mitä nyt valtava mustelma koristaa pakaraa, mutta eipä onneksi muuta.

Luna lähti juoksemaan kenttää ympäri ja juoksi aivan täysiä kymmenen minuuttia, kunnes saatiin se vihdoin kiinni. Päätin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi pistää sen ensin hetkeksi töihin liinan päähän, mutta hyppäsin aika pian takaisin selkään. Luna oli edelleen vähän hermostunut, mutta olipahan ainakin lämmitellyt tarpeeksi.. Oikea suunta oli taas ongelmaton, mutta vasen suunta todella huono. Kutsuttiin sitten saman tien raspaaja tsekkaamaan tilanne, sillä Antonia sanoi, että nyt viime viikot vasen puoli on ollut hankala ja kuulemma mennyt aina joka ratsastuskerralla huonommaksi.

Antonialla on vielä kyllä jonkin verran opeteltavaa hevosenomistajana, mutta eipä kukaan opi jos ei koskaan kokeile. Seuraavat pari viikkoa minä saan taas kokeilla hevosenomistajuutta, kun Antonia lähtee reissuun ja Luna on minun hoidettavana. Aika kivaa toisaalta, mutta pakko kyllä myöntää, että en kyllä omasta ehdotuksesta kahdeksi viikoksi ottaisi hevosta taas täysin omalle vastuulleni. No, katsotaan miten sujuu ja tulee kyllä varmasti kivaa, kun kahdessa viikossa tulee varmasti huomattua edistystä.

Lunan hampaat raspataan mahdollisimman pian ja sitten päästään kunnolla hommiin. Olisi myös tarkoitus viedä Luna ensimmäistä kertaa maastoon, kun Antonia ei ole vielä uskaltautunut.

Lunailua

Heppailun puolella tapahtuu taas ja on Luna kyllä kiva heppa. Maanantaina kokeilin sitä nyt ihan ensimmäistä kertaa. Luna on vähän hukassa vielä, mutta alkuvaikeuksien jälkeen siitä varmasti kyllä kuoriutuu oikein kelpo polle. Se on todella vastaanottavainen ja mukava, ei ollenkaan kiukuttele, vaikka vähän pihalla onkin. Se on ollut jonkin aikaa liikuttamatta, paitsi nyt viimeiset pari viikkoa Antonian kanssa, mutta Antonian taidot eivät kyllä läpiratsastukseen oikein riitä. Kuntoa Lunalla ei ole kovinkaan paljoa, mutta poweria kyllä löytyy, joten eiköhän kuntokin nouse nopeasti.

Meillä oli maanantaina valitettavasti ihan karsea ilma, mutta eipä se Lunaa ainakaan haitannut. Pidin ensin vähän aikaa tuntia Antonialle ja Lunalle ja hyppäsin sitten vasta itse selkään. Olipas muuten jännittävää.. En tajua, miten minua jännittikään niin paljon nousta hevosen selkään. Ensimmäiset minuutit olimme Lunan kanssa molemmat ihan pihalla, kun itse yritin lopettaa jännittämisen ja Luna ihmetteli, kun siellä selässä oli joku, joka siltä jotakin vaati.

Kuvittelin Lunan olevan herkempi, kuin mitä se loppujenlopuksi olikaan. Olihan se aluksi vähän yliherkkä, mutta heti, kun se rentoutui, sain kyllä käyttää apuja ihan normaalisti. Aluksi se reagoi esim pohkeeseen kunnolla hypähtäen ja jännitti alakaulansa kivenkovaksi, kun vähän yritti ottaa ohjaa tuntumalle. Eipä onneksi mennyt kuin vain pari minuuttia, kun sen yliherkkyys oli jo unohdettu ja pystyimme keskittymään oleelliseen.

Oikea suunta toimi oikeastaan heti, mutta vasempaan suuntaan sain kyllä venytellä sitä aika paljon, jotta se kunnolla rupesi myötäämään. Se veti aika paljon vastaan, eikä meinannut millään taipua. Aloitin ihan pienistä asetuksista, jotka menivät kuitenkin aika pian läpi, vaikka alussa aikamoista vastustelua tapahtuikin. Laukassa Luna oli ihan mieletön, mutta se ei oikein enää jaksanut, joten laukattiin vaan pari kierrosta molempiin suuntiin ja lopetettiin aika pian sen jälkeen. Antonia nousi vielä hetkeksi selkään, kun halusin näyttää sille, miten kevyt Luna voikaan olla, mutta lopuksi huomasi jo selvästi, että Luna oli jo aika väsynyt, joten lopetimme ihan heti, kun Antonia sai Lunan myötäämään hetkeksi.

Aika paljon hommia meillä on edessä, mutta alku on kyllä hyvä. Meillä ei ole minkäänlaista aavistusta, mitä Luna on tähän saakka tehnyt tai mikä sen koulutustaso todellisuudessa on. Antonia kun ei ollut hevosta ostaessaan edes kysynyt, oli vain kokeillut ja päättänyt ostaa sen, kun se oli ensimmäisellä kokeilukerralla kiltti.. No, eiköhän meille selviä ennemmin tai myöhemmin mitä Luna osaa.
Se Antonialle oli kerrottu, että se on Irlannissa hypännyt jonkin verran ja on siinä kuulemma hyvä. Eipä sitä tiedä, mitä tuo tarkoittaa, mutta onneksi Lunasta huomaa, että se on kyllä varmasti saanut hyvän peruskoulutuksen. Selväpäinen se ainakin on, joten uskon kyllä, että saamme siitä oikein kivasti toimivan pelin.

 

Uusia tuulia ja mietiskelyjä

Kuten jo vähän ajattelinkin, ei tuo kerran viikossa ratsastelu minua sittenkään paljoa innostanut. Olen "kaikki tai ei mitään"-ihminen, joten parin viikon kokeilun jälkeen motivaationi loppui kokonaan. Collin-asia on nyt sitten mietitty läpi ja lopulta unohdettu kokonaan. Minulle ei tainnut sopia se, että joku sanoo minulle, mitä saan tehdä ja milloin ja millä tavalla. Kun on vuosien ajan tottunut tekemään itse kaikki päätökset koskien hevosta, ei todellakaan ole helppoa ruveta toimimaan jonkun muun tapojen mukaan.

Olen kyllä ihan tyytyväinen, että kokeilin, josko tuo olisi minulle hyvä tapa harrastaa. No, eipä se ollut. Tiedän sen nyt. Collin olisi ollut sopiva hevonen, mutta päätösvalta siihen liittyen ei kuulunut minulle (ja joitakin asioita olisin varmasti tehnyt eritavalla, kuin omistaja), joten paras päätös oli päästää irti ja myöntää, ettei tuo sopinut minulle.

Minulla ei ole varaa ostaa sellaista hevosta, jonka haluaisin. Se on aika valitettava totuus, mutta en kyllä ole edes varma, että uskaltaisinko sijoittaa sellaista määrää rahaa eläimeen, joka niin helposti sairastuu tai jopa kuolee. Olen valitettavasti jo kerran menettänyt todella arvokkaan hevosen täysin absurdin syyn takia (silmätulehdus), joten kynnykseni ostaa hevonen on todella korkea. Myös Remingtonin menettäminen kummittelee mielessäni, vaikka se ei ollutkaan rahallisesti arvokas. Menetyksistä kuvittelisi joskus pääsevän yli, mutta itse raahaan niitä arvokkaita muistoja edelleen perässäni ja vertaan uusia hevosia aina entisiin. Näköjään olen mielummin ilman hevosta, kuin hevosen kanssa, joka ei täytä toivomuksiani.

Olin jo oikeastaan aika sinut tämän hevosettomuuden kanssa ja olin jopa aika yllättynyt, etten tylsistynyt ilman heppailua. Tottakai huomasin, että yhtäkkiä minulla on aikaa asioille, joita en ennen olisi kerennyt tekemään. Pystyn olemaan paljon spontaanimpi, mikä on mielestäni mukavaa. En itse edes erityisemmin ajatellut hepattomuutta. Kunnes.. ystäväni ja entinen oppilaani Antonia osti itselleen ensimmäisen hevosensa. Hän tietysti kutsui minut katsomaan hevostaan. Nuori tamma Luna oli minusta varsin kiinnostava. Hevosella ei ollut vielä satulaa, joten vain juoksutettiin se, mutta iloitsin jo pelkästään juoksuttamisesta niin suunnattomasti, että kyllä se hevosrakkaus taas heräsi henkiin.

Eilen kävin pitämässä pikkutammalle ja Antonialle tunnin. Olen hirveässä flunssassa, joten en itse kavunnut selkään, mutta huomasin kyllä, että olisi tehnyt mieli. Kun ajoimme taas kotiinpäin, Antonia sanoi, että hän toivoisi, että tehtäisiin yhdessä hommia Lunan kanssa. Hän oli sitä mieltä, että en todellakaan saa lopettaa tätä harrastusta ja hän on enemmän kuin mielellään valmis maksamaan minulle siitä, että ratsastaisin hänen hevostaan ja pitäisin heille tunteja.

Kiinnostukseni heräsi ja nyt sitten olisi tarkoitus kokeilla, jos tämä olisi oikea tapa harrastaa. Luna on todella miellyttävä hevonen, se on tuotu kuukausi sitten Irlannista ja se oli vain kaksi viikkoa välittäjällä, ennen kuin muutti uuteen kotiinsa Antonian luokse. Se on 7-vuotias, mutta on kyllä ikäisiään jäljessä. Se on käsitellessä todella kiltti, joten se sopii hyvin Antonialle, joka ei ole erityisen kokenut hevosten kanssa. Ratsastaessa Luna on todella herkkä, mutta kuitenkin yleisesti kiltti, joten homma rupeaa kyllä jossakin vaiheessa toimimaan, kunhan Antonia saa varmuutta ja kasvatettua itseluottamustaan.

Katsellaan mitä tästä tulee. Antonian kanssa homma toimii varmasti, sillä hän tietää tapani ja minä saan varmasti päättää asioista, sillä Antonia uskoo ehkä vähän sokeasti siihen, mitä mieltä minä olen ;) Puitteet eivät ole hulppeat, eikä hevonenkaan mikään tulevaisuuden lupaus, mutta homma vaikuttaa silti mielenkiintoiselta.

Tässä on teille Lunan nenä, on se aika söpö pikkuheppa :)

Identiteettikriisejä

Tällä hetkellä en oikeasti ymmärrä itseäni. Kuvittelin, että suurin ongelma tässä harrastuksessa oli vain yksinkertaisesti väärä hevonen. Eipä se tainnut olla, vaan motivaatiovaikeuteni taitavatkin johtua jostakin muusta. Olen edelleen tyytyväinen siihen, että tein sen päätöksen, että Acasina lähti. En ole katunut sitä kertaakaan, joten tiedän, että se oli ehdottomasti paras päätökseni pitkään aikaan, vaikkei se helppo päätös ollutkaan.

Mitä en kuitenkaan ymmärrä, on se, että minulla on taas motivaatiovaikeuksia. Collin on ihana hevonen, se on osaava ja oikeastaan kaikkea, mitä hevoselta haluan. Pääsin taas nauttimaan oikeasta ratsastusfiiliksestä, mutta silti minun täytyy motivoida itseäni lähtemään ratsastamaan.

Lähdin selvittämään päätäni spontaanisti siskoni luokse Saksaan ja pysyin siellä melkein viikon. Minulla ei tullut kertaakaan kiirettä kotiin, jotta olisin päässyt ratsastamaan. Ennen olisin viikon reissun jälkeen juossut pää kolmantena jalkana tallille ja ratsastanut vaikka viisi hevosta, jotta olisin saanut vieroitusoireet kadotettua. Nyt ajoin kotia kohti, enkä todellakaan ikävöinyt tallille.

Kotimatkalla soitin Collinin omistajalle ja kerroin tuntemuksistani. Pelkäsin soittoa valtavasti, koska en yksinkertaisesti osaa selittää, mistä tämä tunne johtuu. Kun en osaa edes selittää, mikä tämä tunne on.. Collinin omistaja suhtautui mietteisiini hyvin ja sovimme, että kokeilemme nyt ainakin lokakuun ajan, että ratsastaisin vain kerran viikossa.

Alkuperäinen sopimuksemme oli siis puoliylläpito eli Collin olisi ollut puoliksi käytössäni. Olisin saanut valmentautua ja myöhemmin kisatakkin ihan miten olisin tahtonut. Nyt sitten kuukauden jälkeen muutimme sopimuksen ihan normaaliksi vuokrasopimukseksi niin, että saan tosiaan ratsastaa kerran viikossa. Minun ei enää tarvitse laittaa edes ruokia valmiiksi, kunhan käyn vain ratsastamassa ja hoidan hevosen pintapuolisesti ja vien tarhaan.

En ole ratsastanut vain kerran viikossa niin moneen vuoteen, etten edes osaa laskea. Olen nyt asunut viisi vuotta Itävallassa ja täällä minulla on ollut koko ajan joko oma hevonen tai jopa kaksi ratsastettavaa samaan aikaan. Nyt minulla on vuokrahevonen, jota ratsastan kerran viikossa..

No, omaa itseään täytyy kuunnella, vaikka tämä tuntuukin aivan järjettömältä. Minulla olisi pitkästä aikaa käytössäni hevonen, jonka kanssa voisin oppia kunnolla ja valmentautua tavoitteellisesti, mutta silti tämä harrastus ei anna minulle enää sitä, mitä se on minulle ennen antanut.

Katsellaan palautuuko motivaationi vielä joskus vai kelpaisiko minulle tälläinen tilanne muka ihan oikeasti.. En kykene lopettamaan kokonaan, varsinkaan, koska Collin on niin täydellinen hevonen. Mutta en voi myöskään jatkaa harrastusta entiseen tapaan vain sen takia, etten tiedä, mitä ajallani muuten tekisin.

Monet kyynelet on vuodatettu tämän takia ja olisin valmis tekemään mitä vain, jotta saisin tietää, minne motivaationi lempiharrastustani kohtaan on kadonnut.

---

Collinin kanssa kaikki on sujunut mainiosti. Joka kerta uskallan ratsastaa enemmän ja homma toimii kerta kerralta paremmin. Perjantaina sain Collinin aivan todella hyväksi varsinkin laukassa. Collinin laukka on aivan mieletön ja nyt saan sen jo varmaan metrin lyhyemmäksi, kuin alussa.

Teen Collinin kanssa oikeastaan joka kerta saman verryttelyn. Käymme ensin tekemässä kymmenen minuutin maastolenkin ja sitten kävelemme vielä jonkin aikaa kentällä tehden väistöjä ja venytellen kaulaa. Siitä sitten vähitellen siirymme raviin ja jatkamme ravissa väistöjä.

Teen paljon temponmuutoksia ja siirtymisiä, jotta tiedän, että Collin kuuntelee minua. Collin on perusasioissa sen verran helppo, että sen kanssa jää helposti vain ratsastelemaan, koska fiilis on niin kiva. Mitä enemmän siltä vaatii, sitä enemmän puhtia siihen tulee ja sen saa siirtymisillä melkoisen reaktiiviseksi. Olen myös löytänyt tavan saada siihen vähän lisää räjähdysvoimaa; kun antaa sen laukata pitkät sivut ihan täysiä! Se rakastaa sitä! Ja niin kyllä minäkin, on nimittäin melkoinen fiilis, kun tuon kokoinen hevonen lähtee kunnolla juoksemaan. Aikamoista pauketta se pitää, kun sen jättiläisjalat lähtevät kauhomaan. Kun sen antaa jonkin aikaa irroitella, saa sen laukassa ihan mielettömään pakettiin ja se rupeaa kunnolla siirtämään painonsa takaosalle. Peilistä kun katselee, niin rupeaa omakin ryhti paranemaan, kun hevonen on ryhdikäs ja kunnolla takaosalla.

Yksi huono puoli tässä vuokrahevostelussa on se, etten viitsi käyttää aina omia kamppeitani.. Collinin omistajan värivalinnat ovatkin sitten välillä mielestäni ehkä hiukan kyseenalaiset.. Tunnetusti olen aika tarkka väreistäni, sillä ne nyt vain miellyttävät silmääni ja mielestäni on kiva, jos ratsastajan ja hevosen kamppeet sopivat yhteen.
Taidan kyllä jatkossakin raahata omat kamppeet mukana, ettei ihan tuollaista kuvanmukaista väripommia tarvitse enää kovinkaan usein päästä ihastelemaan :D

Uusi talli

Talli, jossa Collin asuu, on valtava, yli sadan hevosen koulukilpatalli. Enpä olisi välttämättä kuvitellut enää meneväni näin isolle tallille, kun nyt muutaman vuoden olin niin pienellä, kotoisalla tallilla. Suomessahan olin Ruskeasuolla ja täällä Itävallassa ensimmäiset vuodet myöskin yli sadan hevosen tallilla, niin isoista talleista on tosiaan ihan tarpeeksi kokemusta. Isolla tallilla on kuitenkin se hyvä puoli, että sinne ihmis- ja hevospaljouteen helposti hukkuu, eikä minua välttämättä edes huomata eli saa aivan rauhassa touhuta.

Yksi koulukentistä, toinen on heti tämän vieressä vasemmalla, kentän päässä näkyy täyspitkä maneesi.

Tuolla tallilla on kaksi maneesia, kolme kenttää, joista kaksi on täyspitkää koulukenttää, tarhoja on muutaman hehtaarin edestä ja tallirakennuksiakin on useampia. Karsinoita löytyy ihan laidasta laitaan, on ulkokarsinoita, pihattoja, normaaleja sisäkarsinoita ja paddock-karsinoita. Lisäksi löytyy yksi iso kävelytyskone ja juoksumatto.

Yleensä noin isoilla talleilla harvemmin hevosia ylipäätänsä tarhataan, mutta tuolla suurin osa hevosista on vähintään aamupäivät tarhoissa. Aikamoinen hommahan se on viedä kymmeniä hevosia tarhoihin, mutta työntekijöitäkin on niin monta, etten edes osaa sanoa monta heitä yhteensä on.

Huomaa alpit horisontissa ;)

Collin tarhaa karsinanaapurinsa kanssa tarhassa, jossa on kunnon katos. Tarha on jaettu kahteen osaan, toisessa osassa on hakepohja ja toisessa kasvaa vihreää. Tarhaamme hevoset itse, joten ne saavat olla vaikka 24h ulkona jos sää vain sallii. Omistajan mies vie normaalisti Collinin ja sen tamman jo aamulla kuudelta ulos, minä haen hevoset aamupäivällä sisälle, kun olen menossa ratsastamaan. Tamman vien kävelytyskoneeseen siksi aikaa, kun ratsastan Collinin. Ratsastamisen jälkeen molemmat pääsevät talliin syömään ja vien ne sitten vielä takaisin tarhaan, josta ne haetaan sitten illalla tamman omistajan puolesta sisään.

Hepoilla on melkoinen kasa heinää tarhassa, joten niillä on oikeastaan koko päivän vapaa heinä.

Collin ja sen tamma Roy syömässä päärynöitä

Collin asuu avoimessa karsinassa, joka on periaatteessa ulkokarsina. Siinä on kyllä katto päällä, mutta käytävä on yhdestä sivusta avoin. Karsina on todella kivan kokoinen ja kuiviketta on enemmän, kuin tarpeeksi. Kuivikkeena käytetään tälläkin tallilla olkea, kun purua ei saa enää käyttää uusien säädösten takia.

Collinin karsinan siivoavat omistajat ja heinätkin laitetaan itse. Tällä tavoin Collin saa varmasti aina (enemmän kuin) tarpeeksi heinää. Talli on oikeastaan täysihoitotalli, mutta Collin hoidetaan kokonaan itse, sillä sen omistajat asuvat vieressä ja omistaja on todella tarkka kaikesta. Omistaja on myöskin äitiyslomalla, joten hänellä on mahdollisuus käydä tallilla parikin kertaa päivässä.

Näissä roikkuu Collinin yöheinät..

Olen kyllä varsin tyytyväinen tähän uuteen talliin. Kaikki toimii ainakin näin parin viikon tutustumisen jälkeen ja on mukavaa, kun ympärillä on muitakin kouluratsastajia. On myös ihanaa, kun pääsee näkemään vähän eritasoista kouluratsastusta, kuin vanhalla tallilla.. Ja pakko on sekin myöntää, että on kivaa, kun näkee vihdoin omasta mielestäni hienoja hevosia eli kunnon kouluhevosia! Aika paljon silmänruokaa on kyllä, sillä tällä tallilla asuvat tämän alueen parhaat kouluratsut, koska valmennusmahdollisuudet ovat niin äärettömän hyvät.

Ainut miinuspuoli tässä tallissa on se, että joudun ajamaan tallille nyt 20 minuuttia entisten viiden minuutin sijaan. Eipä sekään pitkä tallimatka ole, mutta nyt tallireissua pitää edes jollakin tavalla suunnitella, etten jumita aamu- tai iltapäiväruuhkissa, mitkä tuohon suuntaan ovat aivan järjettömät.

Collin uteliaana putsauspaikalla