Sipookuvailuja

Kävin tänään Sipoossa kuvaamassa paria tuttua hevosta. Ihan kivoja kuvia tuli sateesta ja usvaisesta ilmasta huolimatta.

Reggio II

Grimoire

Kylmyyttä

Tänään kävi taas hyvä tuuri, kun pääsin ratsastelemaan pikkuserkkujen hevosella. Porvoossa oli pakkasta -19 astetta ja luntakin semmoiset 50cm, joten tosiaan tuli vain vähän ratsasteltua. Heppa oli 10v virolaisruuna, ihan hauska tapaus. Käytiin vähän maastoilemassa ja mentiin muutamat kierrokset pellolla, oli kyllä kivaa, vaikka jokapaikka jäätyikin hetkessä. 

Pitää vaan mennä kokeilemaan sitten kesällä uudestaan, kun olosuhteet ovat vähän paremmat. 

Enää muutama lomapäivä ja sitten pitäisi taas mennä kotiin. On kyllä ollut ihan kiva olla Suomessa vähän paossa arkea, mutta on se kyllä kiva mennä takaisin kotiinkin. Ainakin on tullut pohdittua asioita ja eiköhän kaikki vähitellen järjesty :)

Suomiloma

Olen nyt viettänyt joululomaa Suomessa töitä tehden, mutta nyt olisi vielä vajaa viikko aikaa lomailla ja tankata energiaa.. Olen ihan tarkoituksella ollut ajattelematta (tai yrittänyt olla) koko hevosharrastusta. Ajatukset vaan vievät aina siihen suuntaan ja olen nyt yrittänyt miettiä, että millainen ratkaisu olisi paras tähän väliin. En tiedä, mitä teen ensi vuonna, en edes tiedä missä olen ensi vuonna, joten uuden hevosen hankkiminen tuntuu aikamoiselta riskiltä. Mitä tekisin siinä vaiheessa, jos muutankin vaikka muualle? Johonkin toiseen maahan? En tällä hetkellä voisi kuvitellakaan muuttavani pois, mutta pakkohan se on ajatella uraa, eikä harrastusta. Tämä harrastus on vaan niin järjettömän tärkeä.. Jonkunlainen kompromissi täytyisi keksiä.
Ilman hevostakaan en osaa olla, mutta Itävallassa ylläpitohevosia on lähes mahdoton löytää. Ylläpitohevonen olisi minulle juuri nyt oikea vaihtoehto, haluaisin hevoseni asuvan tutulla tallilla ja haluaisin olla ainut, joka sitä ratsastaisi.. Vuokrahevosen kanssa kun on aina se omistaja, joka tekee kaikki suurimmat päätökset, eikä vuokraajalla ole kovinkaan suurta vaikutusta päätöksiin. Vuokrahevosissa valikoimakin on aika säälittävää, nyt kun olisi hakusessa hevonen, jota voin kehittää tai jonka kanssa voin kehittää itseäni. Mikään puskaponi ei kyllä nyt kelpaisi..
En todellakaan ollut suunnitellut, että joutuisin tälläiseen tilanteeseen. Remingtonin oli tarkoitus olla hyvä harrastuskaveri vielä ainakin muutamaksi vuodeksi, mutta mitäpäs sille mahtaa. Hevosta hankkiessa täytyisi ottaa huomioon se, että se saattaakin sairastua, mutta kukapa hankkisi hevosen jos pelkäisi vain pahinta.. Vaikka tässä on näitä asioita joutunut pohtimaan jo keväästä saakka, niin silti aina vain harmittaa. Olen kyllä aika katkera, että juuri Remingtonille tuli joku omituinen sairaus, mutta kenelleppä sitä toivoisikaan.. Pitää vain muistella niitä hyviä hetkiä, mistä olen saanut nauttia Remin kanssa, eikä keskittyä siihen, mitä ei tule enää koskaan olemaan..

No, jospa siirtyisin vähän positiivisempiin juttuihin; pääsin eilen ratsastamaan! Olen nyt viimeiset päivät ollut aikamoisessa flunssassa, mutta kun toissapäivänä kaveri soitti, että haluaisinko liikuttaa hänen kaverinsa hevosen, niin jopas ne flunssan oireet lieventyivätkin ;) En ollut koskaan edes nähnyt tätä hevosta, enkä ollut käynyt sillä tallilla ja vielä vähemmän tunsin edes hevosen omistajaa, mutta jos nyt joku minulle heppaa liikutettavaksi tarjoaa, niin en kyllä mene kieltäytymään.
Oikein mukava 20v estepapparainen oli kyseessä. Laitoin sen ensin kävelytyskoneeseen vartiksi ja annoin vielä kävellä alkukäyntejäkin, kun omistaja sanoi, että ruunalla saattaa heräämisessä kestää oma aikansa.. No kestihän sillä tosiaan, aluksi tuntui, ettei otusta saa eteen sitten millään.. Kunnon teräspappa kyseessä kirjaimellisesti, kun ei raippaakaan meinannut tuntea.. Meni puolisen tuntia, että sain sen menemään tarpeeksi reipasta tahtia, mutta heti, kun se meni kunnolla eteenpäin, niin se tuntui oikein kivalta. Vähän jännittelin sen kuolainta, kun en ole tuollaista kankea koskaan käyttänyt ja varmaan myötäilin ja taputtelin viisinkertaisesti enemmän, kuin normaalisti, mutta eipä se huono asia olekaan. En ratsastaessa edes huomannut, että niin olisin yhtään enemmän tehnyt, mutta kuvia katsoessa huomasin, että melkein jokatoisessa kuvassa olen juuri taputtamassa tai myötään toisella ohjalla.
Ei tehty mitään sen ihmeellisempää, jokunen väistö ja paljon laukannostoja ja vaihtoja. Lopuksi annoin sen jolkotella eteen alas ja siinä vaiheessa papparainen olikin jo oikein mukavasti herkistynyt, eikä enää tuntunut, kuin olisi tarvinnut avustaa jokaisella askeleella, jotta saataisiin se jalka nostettua..
Oli kyllä todella kivaa päästä kunnolla ratsastamaan ja kaipuu hevosenselkään sen kun vain kasvaa.. :)

 

Talvikuvia

Tänne iski viimeisen parin päivän aikana ihan järjetön talvi. Menin kerrankin arkena valoisaan aikaan tallille niin päätettiin räpsäistä parit kuvat kauniissa lumimaisemassa. Järjettömässä kylmyydessä napattiin muutama kuva ja menin hetkeksi keventelemään maneesiin. Remington kyttäili ulkona vähän jokaista asiaa, pellolla juossut peurakin vähän jännitti.  Ihmettelin vähän, miten kiltisti Remi oli, vaikka oli niin järjettömän kylmä. Ehkä oli jo niin kylmä, ettei pakkasenergiaa enää ollutkaan.. 

Olen nyt yrittänyt joka päivä liikutella Remiä, vaikka se on nyt vastustellut jonkin verran. En vaan voi jättää sitä seisoskelemaan karsinaansa. Remi tarhaileekin nyt vähemmän aikaa, kun tarhassa ei ole näin kylmillä ilmoilla juomamahdollisuutta. Normaalisti tarha-aika on 7-16, mutta Remi otetaan nyt jo klo 12 sisään. Onneksi se ei kuitenkaan joudu seisoskelemaan yksin tallissa, kun muutama muukin otetaan jo aikaisemmin sisään.

Odotan jo kovasti sitä päivää, että löytyy eläinlääkäri, joka Remin suostuu leikkaamaan.. Hannoverissa Saksassa suostuttaisiin useamman leikkauksen kokemuksella, mutta 900 kilometrin ajomatka olisi kyllä ihan järjetön.. Varsinkin leikkausta varten, jonka onnistumisesta ei ole mitään takeita. Itävallassa tosiaan muutama on sanonut voivansa mahdollisesti leikata, mutta vastaavista leikkauksista heillä ei ole kokemusta, joten aika riskanttia touhua tulee kyllä olemaan. Olen vaan sitä mieltä, että joko Remington leikataan tai sitten se lopetetaan, en kykene katselemaan sen kärsimistä, eikä ole todellakaan reilua pitkittää toisen kärsimyksiä..

Saan onneksi vähän lomaa tästä kaikesta, kun lähden jouluksi Suomeen. Ehkä joulun jälkeen sitten asiat rupeaisivat vähitellen selviämään :)

Kuulumisia

Jossakin vaiheessa, kuhan löytyy lääkäri, joka suostuu endoskooppisesti leikkaamaan, Remingtonin huono munuainen tullaan leikkaamaan pois. Avoleikkausta en halua, riskit leikkauksessa ja sen jälkeen ovat liian suuret. Ennuste munuaisen poiston jälkeen olisi varsin hyvä, sillä hevonen kuulemma selviää yhdellä munuaisella. Tällä hetkellä Remin huono munuainen mätii enemmän ja vähemmän jatkuvasti, joka tietysti vaikuttaa sen yleiskuntoon ja aiheuttaa jatkuvia tulehduksia rakkoon, josta seuraa vaikeudet pissata, josta seuraa kipuja, josta seuraa se, että selkä jumittaa, josta taas seuraa se, että pissaaminen vaikeutuu vieläkin enemmän. Jatkuva kierre siis, jonka saisi vain munuaisen poistolla estettyä.

Muutama lääkäri on nyt sanonut mahdollisesti leikkaavansa, joten ihan mahdottomuus tuo ei ole. Optimaalisin aika leikata olisi aikalailla niin pian kuin mahdollista, koska Remin yleiskunto on tällä hetkellä vielä hyvä, kun kuitenkin vielä kuukausi sitten pystyttiin treenaamaan suht normaalisti. Odottelen tallinvaihdon kanssa nyt ainakin vielä hetken, sillä jos Remi saataisiin vaikka tammikuussa leikattua, niin mielummin pidän sen tuolla tallilla stressittömästi siihen saakka. Toipilasajan se saisi kyllä olla tuolla myöskin, sillä ajan kotoa autolla tallille alle kymmenessä minuutissa, joten pääsisin heti paikalle, jos jotakin tulisi.

Uuden tallipaikan löytäminen ei ole myöskään ollut helppoa, sillä vaatimukseni eivät oikein käy yhteen.  Haluan sen pihattoon, jossa on aina juomamahdollisuus (eli lämmitetty sisätila/juomakuppi) ja maneesi. No, vähän hankala yhdistelmä, kun en halua mitään järjetöntä matkaakaan ajella tallille. Mutta pistän nyt tallipaikan etsimisen jäihin, kunnes selviää, että saadaanko Remi leikattua ja mistäs sitä tietää, miten hyvään kuntoon se leikkauksen jälkeen tulisikaan.

Muuten hevostilanteeni on edelleen ihan täysi kysymysmerkki.. Sen 7v pikkuruunan omistajaan ei saa millään yhteyttä ja olen hänestä kuullut kyllä nyt oikeastaan vaan huonoa, joten en todellakaan tiedä, että tuleeko se hevonen minulle tammikuussa vai ei.. En tiedä, että pistänkö hepan etsimiset jäihin, kunnes tiedän, miten Remingtonin tilanne etenee.. Sen toipilasaikaan kuitenkin uppoaa paljon aikaa, mutta

Oltiin sunnuntaina Salzburgissa Pappas Amadeus Horse Indoors-tapahtumassa. Mentiin paikalle suurimmaksi osaksi siksi, koska oli tarkoitus tilata italialaiset mittatilaussaappaat, mutta haluamani suutari ei ollutkaan paikalla.. Pitää siis odottaa uusia saappaita kevääseen, sillä haluan ehdottomasti juuri sen tietyn italialaisen saappaat. Sain kuitenkin hankittua vihdoin uudet hanskat, vanhat Roecklit olivat kyllä nähneet jo kauan sitten parhaat päivänsä. Ostin taas siniset, mutta tällä kertaa valkoisilla rajoilla.

Katsottiin Youngsters Cupin finaali. Harmitti, ettei Anna-Julia Kontio osallistunut, sillä ennen Salzburgia hän oli rankingissä kolmantena ja tippui seitsemänneksi. Hyvä saavutus tuo seitsemäskin sija on, mutta harmi, että viimeinen osakilpailu jäi häneltä väliin.
Viikonlopun huipennus oli 1,60 metrin GP, johon osallistui niin John Whitaker, kuin tietysti muitakin maailman huippunimiä. Taas kerran oli kyllä upeita hevosia katseltavaksi ja hyvää ratsastusta. Rata oli todella vaikea ja alussa näyttikin siltä, että uusintaan pääsisi vain muutama ratsastaja, mutta lopun lähtijöistä moni sai vielä nollaradan. Uusinnassa ratsasti 9 ratsastajaa, kaksi heistä nollana. Voiton vei hollantilainen Maikel Van der Vleuten VDL Groep Verdillä.

Sain muutaman kuvan napattua, mutta keskityin kyllä katsomaan mielummin muuten, kuin linssin läpi ;) Alla kuvia Youngsters Cupista, laitan GP:n kuvia toiseen postaukseen.

Emil Orban (HUN) - Viper

Emil Orban (HUN) - Viper

Denis Nielsen (GER) - Come Undone 

Monika Noskovicova (SLO) - Giunco della Loggia

Antonia Andersson (SWE) - Ouganda la Silla

Maria Madenova (RUS) - Silvana 

Pippa Allen (GBR) - Cupido Z

Vanessa Borgmann (GER) - Quismy des vaux

Voittoon ratsasti Ruotsin Antonia Andersson ja Ouganda la Silla 

Torstai

Nyt on tullut sulateltua pari päivää tuota isoa päätöstä ja olen nyt rauhallisin mielin pohtinut asioita. Viime viikko oli jotenkin niin järjettömän tunteellinen, mutta nyt olen kyennyt ajattelemaan järkevämmin. Tunteiden kannalta jatkaisin Remingtonin kanssa ja unohtaisin oman kunnianhimoni, mutta siinä ei olisi mitään järkeä. Tiedän turhautuvani vain vielä enemmän jos en tee asialle jotakin. Se jotakin nyt tässä tapauksessa on vaan yrittää päästä asioiden yli ja hyväksyä tilanne.
Remington on ihana hevonen ja siksi se on ansainnut kuntonsa vaativan rauhallisemman elämän. Sen kunto ei tule mahdollistamaan niitä suunnitelmia, mitä minulla oli. Ei ole reilua vaatia sitä kehittymään, kun se ei siihen kykene. Lennyn jälkeen lupasin itselleni, ettei mikään hevonen saa tulla minulle ikinä enää niin tärkeäksi. Kun sen lupauksen pitäminen olisikin ollut helpompaa.. Hevosen kanssa tehty yhteistyö vain aiheuttaa vahvan tunnesiteen, mille ei järkevä ajattelu voi yhtään mitään.
Tällä viikolla olen liikutellut Remiä rennosti, se on saanut juosta irtona ja olen mennyt paljon käyntiä ilman satulaa. Tänään vähän ravasin ja laukkasin riimulla ja ilman satulaa, Remi oli yllättävän kiltisti, kun ottaa huomioon, että on liikkunut niin paljon vähemmän, kuin normaalisti. Kokeilin vähän pyytää Remiä edes edestä pyöreäksi, mutta heti alkoi stoppailu, joten mentiin sitten ihan vain kaula pitkänä.. Annoin sen mennä niin kovaa, kuin jaksoi ja kyllähän sillä energiaa olikin.
Lauantaina tulee hieroja hoitamaan selkää, katsotaan jos se vähän auttaisi.

Kuten arvelinkin, olen jo nyt etsiskellyt uutta hevosta.. No, selvisi, että se 4v imppaa, enkä halua impparia riesakseni, eikä tallin omistajatkaan kovin iloisia semmoisesta olisi.
Ensi viikolla selvitellään myöskin mahdollista ylläpitohevosta. 7v pikkuruuna, jota ei ole ratsastettu 1,5 vuoteen. Omistajan kiinnostus oli lopahtanut ja sen jälkeen hevosta onkin sitten joku mukava saattanut välillä vähän juoksutella. Jos en nyt ymmärtänyt väärin, niin ruuna on täysiverinen tai angloarabi, ainakin laukkasukuinen isän puolelta (niinkuin Remingtonkin). Ei olisi mikään maailman kaunein hevonen, mutta vaatisi paljon töitä ja sellaista minä nyt etsisinkin.. Luonteeltaan vaikuttaa olevan kyllä kiltti ja todella utelias, jota en kyllä ihmettele, kun ei tosiaan ihmisiltä ole niin pitkään aikaan huomiota saanut.. Sen tiedän, että ruuna on ratsutettu, mutta kuvittelisin kyllä, että aika alusta saisi alottaa. Myöhemmin olisi myös luultavasti mahdollista ostaa se, joka tietysti olisi ihan kiva asia, jos siitä oikeasti tykkään. Kuulostaisi ainakin kivalta, mutta katselen vähän ympärilleni ja mietiskelen. Toinen kokeilemani/mietiskelemäni hevonen on kyllä aina ennenkin ollut se, minkä olen sitten valinnut.. ;) Ja jotenkin alkaa jo naurattaa, kun kaikkien pidempiaikaisten heppakavereideni nimissä on ollut R (Grete, Riverboy, Lenny Kravitz, Ramis, Remington) ja niin olisi tietysti tämänkin hevosen nimessä.. Ärrävikaisena se onkin oikein kiva asia...

Hyppykuvia

Kuvasin eilen, kun valmentajamme hevonen Car pääsi hyppäämään ja on se kyllä ihan superhieno. Siitä näkee heti, kuinka se nauttii hyppäämisestä. Kunnon urheiluhevonen :) 

Eipä tuosta uskoisi sen olevan siitoskäytössä, kun se käyttäytyy moitteetta, vaikka parikin kiimaista tammaa olisi samaan aikaan maneesissa (yllättäen melkein kaikki tallin tammat ovat nyt kiimassa, kun Car muutti tänne :D). Juuri tuollainen hevosen pitääkin olla.

Edes jotakin positiivista näiden ihan kamalien päivien jälkeen oli kyllä, kun sain kuvattua vihdoin päivällä, kun maneesissa riitti valoa onnistuneisiin kuviin. Odotan kyllä kesää taas niin kovasti, maneesissa kuvaaminen kun on nyt iltaisin melkeimpä mahdotonta. 

Lopun alku.. tai jotain..

Remington on ollut nyt viimeisen viikon ollut aivan kamala ja saanut hirveydellään minulta suunnilleen elämänhalunkin kadotettua.. Se hyppii pystyyn, potkii ja pukittaa, eikä yksinkertaisesti suostu tekemään töitä. Ensin luulin sen vain olevan huonolla tuulella, mutta nyt olen kyllä aikalailla vakuuttunut, että se on kipeä. Muutaman päivän ajan ollaan vain kävelty ja maasta käsin olen vähän ravauttanut, jotta takapään lihakset vertyisivät edes hiukan.. No, eipä ole auttanut. Eilen hyppäsin ensimmäistä kertaa tiistain jälkeen selkään ja vähän ravailin ilman satulaa. En montaa kierrosta viitsinyt mennä, kun Remi on vain yksinkertaisesti mahdoton. Se ei ole ennenkään ollut mikään liitokavio, mutta nyt takajalat eivät astu alle enää ollenkaan. Koko takaosa vain tykyttää puoliksi mukana. Heti jos yrittää edes hiukan saada päätä/kaulaa alemmas, Remi pysähtyy/pukittaa/potkaisee/hyppää pystyyn.

Olen vain vihainen ja katkera. En enää jaksa. Haluan hevosen, joka ei ole kipeä. Olen nyt yrittänyt ja uskonut, että kyllä tämä tästä. No, ajoittain ehkä kyllä, mutta en kykene enää siihen, että treeni on ihan turhaa, kun en tiedä onko reilua vaatia kipeältä hevoselta yhtään mitään. Ehkä eläinlääkärit olivat sittenkin oikeassa, kun sanoivat, ettei Remistä enää tule treenattavaa ratsua.. Laidunaikana Remin vammaa ei edes huomannut ja siksi tuntuukin aivan hirveältä luovuttaa. Pari viikkoa sitten hypättiin superhyvin ja Remington oli muutenkin ihan todella hyvä ratsastaa, mutta nyt takapakki on niin valtava, etten yksinkertaisesti usko, että täältä enää noustaisiin (ilman minun hermoromahdusta).

Menen huomenna katsomaan Remille uutta kotia. En itse halua vaihtaa tallia, mutta Remi taitaakin muuttaa ilman minua. Remille täytyy löytää joku mukava köpöttelykaveri, joka pitäisi Remin liikkeessä, mutta ei rasittaisi liikaa. Joku ratkaisu on pakko keksiä, sillä en enää itse yksinkertaisesti kykene elämään niin, että joka päivä joudun miettimään, että kärsiikö Remington vai voiko se hyvin. Tähän asti, kun se on ainakin näennäisesti tyytyväisenä tehnyt töitä, olen voinut peittää ainaisen huoleni, mutta nyt en enää kykene. Olen tällä viikolla itkenyt joka päivä tallilla ja mielenterveyteni takia olen aina vain varmempi päätöksestäni. Kuoppaan Remington ei joudu, sillä se tulee elämään maastoilupollena varmasti ihan mukavan elämän. Minun ratsunani sillä ei vain enää ole tulevaisuutta. Hevostelunhan kuuluisi olla mukava harrastus, eikä jatkuva stressin aihe.. Haluan myös itse kehittyä ja näillä näkymin se ei ole Remingtonin kanssa mahdollista.

Tätä asiaa on nyt tullut mietittyä niin paljon, että en usko tekeväni väärää päätöstä. Ihan kamalaahan tämä on, varsinkin, kun hevostelutulevaisuudestani en nyt kyllä ole ihan varma. Omaa ei kyllä tähän väliin ole tulossa, sillä tuurini hevosten kanssa tuntuu olevan niin surkea, etten kykene riskeeraamaan enää ainakaan ihan heti. Kavereiden hevosia tulee varmasti ratsastettua, mutta eiköhän siinä mene alle viikko, kun jo ikävöin omaa. Ainakin ylläpitoon olisi edelleen ehkä mahdollisuus saada se 4v, josta jo pari viikkoa sitten mainitsin, mutta en tiedä. Eiköhän ajan kanssa sitten selviä, mitä tässä tapahtuu. En edes tiedä, milloin Remington muuttaisi, joten totutteluaikaa tulee nyt kyllä olemaan ja voihan sen aikana tapahtua vaikka ihmeparantuminen (i wish).

moi meikä seisoskelee mudassa

Edit: Eläinlääkäri ja hieroja/kiropraktikko on kyllä tilattu paikalle, Remi ei siis tietystikään jää tutkimatta.

Kengättömyydestä

Remington on tosiaan paljasjalkainen, sillä sen kaviot ovat niin hyvät, ettei ole ollut tarvettä kengille. Viime syksynä sillä oli vielä etusissa kengät, sillä mielestäni tuntui hassulta, ettei kunnon käytössä olevalla hevosella olisi ollenkaan kenkiä. Se oli kuitenkin ollut koko elämänsä ilman kenkiä, joten ensimmäisen kerran, kun piti kutsua kengittäjä paikalle, kenkiä ei enää naulattukkaan takaisin. Siitä lähtien Remi on saanut olla kengätön ja hyvin on tosiaan mennyt.
Viime viikolla kengittäjä kävi tsekkaamassa kaviot ja Remin kaviot saivat kyllä niin paljon kehuja, että saa poni kyllä olla edelleen ilman. Mietiskelin vain, että ei kai hypätessä kaviot kulu ja lyhene liikaa, mutta mietiskelyni on osoittautunut turhaksi.
Vuoluväli on entiseen nähden kyllä pidentynyt, sillä enemmässä käytössä kavio tietysti kuluu enemmän. Viime talvena, kun itse olin pitkään sairaslomalla ja Remington tietysti siksi vähemmällä liikunnalla, vuoluväli taisi olla noin 2 kuukautta. Nyt on pakko myöntää, etten edes muista milloin viimeksi kengittäjä on käynyt.. Ehkä ennen kesää? Olen itse viilannut muutaman kerran pieniä halkeamia, mutta muuten kaviot ovat kuluneet ihan luonnollisesti ja pysyneet jopa ihan kunnollisen muotoisina.

En olisi koskaan uskonut, että minun käytössäni hevonen olisi kengätön, mutta niin siinä vain kävi. Suomessa vielä asuessani en olisi ikinä edes tajunnut, että ihan normaali (ratsu)hevonen kykenee olemaan ilman kenkiä. En ollut Suomessa ratsupuolella koskaan törmännyt kengättömään, joten en kyllä yhtään ihmettele tätä asennettani. Täällä, kun on enemmänkin sääntö, kuin poikkeus, että hevosella on vain etuset kengitetty.
Miksi kengittäisin jos sille ei ole mitään tarvetta? Remington ei arkaile jalkojaan missään tilanteissa, eikä sille tule halkeamia, kuin ehkä yksi pieni parissa kuukaudessa (viimeksi 2 kuukautta sitten viilasin takasesta pienen halkeaman pois). Viime talvena maastoiltiinkin kengättömänä ihan normaalisti. Kunnon talvi kesti täällä viime vuonna onneksi vain muutaman viikon ja silloinkin aurinkoisina päivinä uskalsin lähteä maastoilemaan ilman, että piti pelätä liukastelua.

Tietysti heti, jos kengittäjä on sitä mieltä, että kaviot kuluvat liikaa, olen valmis laitattamaan Remingtonille kengät. Se ei vain ole ollut koko vuoden aikana tarpeellista, vaikka Remington onkin aika kovassa käytössä, varsinkin siihen nähden, mitä se on ennen tehnyt.
Olen säästänyt rahallisesti ja ajallisesti aikamoisen paljon, eikä ota ollenkaan päähän, että tuli kokeiltua kengättömyyttä. Rahallinen säästäminen ei ole kuitenkaan syy kengättömyyteen, vaan yksinkertaisesti se, ettei Remington ole tarvinnut niitä. Nuorten hevosten omistajille voin suositella kengättömyyden kokeilemistä ehdottomasti. Meillä on tallissa muutama hevonen, joita ei ole koskaan kengitetty. Nämä hevoset ovat ihan normaalissa käytössä, eikä ongelmia ole ollut heilläkään koskaan.

Sitten muita kuulumisia.. Oliverin ori saapui eilen ja on kyllä aikamoisen hieno hevonen.. Hyvin samansukuinen, kuin mitä Lenny oli. Suvusta löytyy niin Landgraf, kuin Calettokin, molemmat minulle hyvin mieleisiä periyttäjiä. Vähän oli ori kyllä laihanpuoleinen ja räjähtänyt, kun on saanut elellä keväästä saakka Puolassa laitumella. Odottelen kyllä mielenkiinnolla miten nopeasti se tuleekaan taas näyttämään yhtä hyvältä, kuin ennen. Keväällä heillä on tarkoitus startata taas S-tasolla, kivaa, kun tallissa on taas yksi korkeamman tason hevonen!
Remington tuli uuden karsinanaapurinsa kanssa oikein hyvin toimeen, ei minkäännäköisiä ongelmia edes silloin, kun annoin Remille ruuat. Tänään kiljaisi kerran, mutta ei onneksi sen enempää. Toisella puolella Boy oli kyllä vähän erimieltä naapurista, kuin Remington.. Boy onnistui heti puraisemaan pienen palan orin turvasta.. Toivottavasti Boy ei liikaa stressaannu, ori ei ainakaan, kun on ihan järjettömän selväpäinen..

Nyt on sitten vielä kysytty eläinlääkärin mielipide klippaamisesta ja hän sanoi, että kannattaa jättää karvat munuaisten päälle ja kokeilla ensin jättää muuallekin vähän pidemmäksi eli ei suositellut vetää ihan lyhyeksi.. No, pienikin apu tuohon hikoiluun on todellakin paikoillaan.. Viikonloppuna saan sitten vihdoin karvat pois :) Olen kyllä saanut nyt niin paljon taas kysymättä ihmisten mielipiteitä Remingtonin klippaamisesta ja siksi se on vain aina siirtynyt ja siirtynyt.. Mutta enköhän minä tunne Remingtonin parhaiten ja tiedä, mikä sille parhaiten sopii.. Eipä siinä muilla ole paljon sanottavaa, eikä kukaan muu siitä kärsi, jos klippaaminen ei olisikaan Remille hyväksi..

Eilen Remington oli ihan liian höhlä ratsastettavaksi ja tänään ajattelinkin ensin juoksuttaa ja sitten vasta nousta selkään. Remi kipitteli juoksuttaessa hirveää vauhtia, mutta kun hyppäsin selkään niin ei meinannut mennä mihinkään suuntaan.. Juoksutin sitten vielä hetken ja hyppäsin uudestaan selkään. Remi meni oikein kivasti, en oikein tiedä mitä tein väärin/mikä Remiä vaivasi, mutta lopuksi meni sen verran kivasti, etten enempiä ruvennut asiaa miettimään. Rupean ensi viikolla totuttelemaan Remiä kauraan, sillä muistan viime talvelta, että Remi tarvitsee talvella aika paljon enemmän ruokaa ja kaura sopi ainakin hyvin viime talvena. Ainakin hyppypäivinä kaura olisi varmaankin oikein hyvä!

No nyt ne saapuivat!

Tilasin siis Jin Stirrupit punaisena, mietiskelin väriä kyllä aika kauan, kun rautiaalle punainen nyt ei ole ehkä se sopivin väri, mutta eivätköhän nuo jalustimet tule olemaan aikalailla ikuiset (enkä usko, että seuraava hevoseni on rautias..). Remingtonin nimeen tietysti punainen sopii.. Tummansiniset olisivat olleet myös hienot, mutta Jin Stirruppeja ei ole kuin kirkkaansinisenä, enkä kyllä lähtisi pulittamaan vain värin takia esim Eurostarin vastaavista yli 200 euroa.
Lähetti toi jalustimet aamulla ja tänään olikin sitten tietysti pakko päästä kokeilemaan! Mentiin tänään kavalettiharjoitusta ja on kyllä pakko myöntää, että käytössä nuo jalustimet ovat kyllä todella hyvät, leveä jalustin sopii minun käyttööni oikein hyvin. Nyt pitää vielä hankkia uudet jalustinhihnat ja satulavyö, ettei tarvitse lainata aina koulusatulasta..

Remi meni kavaletteja ihan kivasti, laitettiin kolme kavalettia kahden laukka-askeleen välein pitkälle sivulle. Alussa sain taas herätellä sitä laukkaamaan kunnolla eteen, varsinkin kavalettien välillä. Nyt Remi ei ollenkaan kiukutellut, se oli ihan hyvällä tuulella. Takaosa tuntui olevan vähän jumissa, mutta vetreytyi kyllä suht nopeasti. Lopussa laukka oli tosi jees ja kavaletit menivät todella hyvin, tuli kunnon pyöreitä hyppyjä ja huomasi oikein kunnolla, miten Remington taas innostui. Se taitaa olla päästään vähän hidas, kun innostuu hyppäämisestä vähän jälkijunassa..

Tällä viikolla ei taideta hypätä perjantaina, yritän nyt ainakin pitää väliviikon ja mennä vaikka vielä jonakin toisena päivänä jotakin jumppaavaa kavalettiharjoitusta tai puomeja.
En olisi kyllä vielä puoli vuotta sitten uskonut, että innostuisin esteistä tällä tavalla.. Edelleen tietysti taistelen pelkoani vastaan, mutta ehkä se onkin juuri hyppäämisessä se paras juttu; kun uskaltaa tehdä jotakin, mitä ei olisi uskonut tekevänsä. Remingtonillekin tekee ihan hurjan hyvää päästä tekemään jotakin muuta, kuin ainaista kouluvääntämistä. Takaosan lihakset ovat ainakin kehittyneet ja muutenkin on kiva treenata samaa lajia, kuin muut tallin ratsukot ;) Meillä kun on talli täynnä estehevosia..

Ikävöintiä..

Puuh, tänään rupesin melkein itkemään hevosen selässä, kun rupesin niin paljon ikävöimään Lennyä... Remington taas kuseskeli ennen kuin hyppäsin selkään ja oli aivan superärsyttävä alussa, teki taas stoppeja ja välillä nousi etupää ja välillä takapää, ihan pienesti vain, mutta niin, että pisti kyllä ärsyttämään taas oikein kunnolla.. Pistin sen kunnolla eteenpäin, niin hölmöilyt loppuivat heti, mutta kiehuin sisäisesti ja tuli ratsastettua rumemmin, kuin mitä normaalisti teen.. Ärsytti ja surutti vaan jotenkin niin hirveän paljon.. Ja tietysti se ärsytys tarttuu hevoseen.. Alun jälkeen Remi olikin ihan jees, se oli taas läpi niskasta ja oli todella taipuisa. Muutamaan kertaan Remi vielä yritti vähän luistaa töistä, mutta varsinkin loppuravit olivat todella letkeät ja kaulaa sai käänneltyä mihin päin vain ja niska oli ihan rentona ja todellakin läpi. Kävelin maasta käsin vielä 20 minuuttia kuivatellen Remingtonia ja yritin saada itseni ymmärtämään, että olen todellakin onnekas, kun minulla on Remi. Pieni hölmö hevonen, joka välillä saa minut niin kovin onnelliseksi, mutta välillä taas kihisemään raivosta..
Itsepä olen hevoseni valinnut, mutta jotenkin vain tänään nousivat tunteet pintaan ja valtava ikävä aikoja Suomessa, silloin, kun Lenny vielä oli olemassa.. Eipä Lenny ikinä tule takaisin, eikä Remington siksi muutu, mutta harmitti vaan niin vietävästi, että elämäni hevonen, se joka sopi minulle täydellisesti, ei ole kanssani juuri nyt täällä ja tässä hetkessä.. Remington on minulle tietysti valtavan rakas, mutta jos tietää millaista on, kun yksinkertaisesti kaikki natsaa, niin kaikki muu tuntuu vaan puolikkaalta.

Huh, tulipas avautuminen, mutta oli pakko purkaa jonnekin. Mites teillä, onko teillä ollut sellaisia hevosia, joita aina muistelee valtavalla kaiholla?