Ridakuvia ja laidunkausi alkoi!

Sain vihdoin kuvia minusta ja Remingtonista! Eipä kestänyt kuin sopivasti yli puoli vuotta, että sain meistä ensimmäiset ratsastuskuvat.. Noh, tällästä tämä valokuvaajan elämä on, muut saavat hienoja kuvia ja itse ei ole koskaan kuvattavana.
Remi oli tänään varsin energisellä tuulella ja jopa teki pienen pukin. Ilma oli kyllä niin sairaan kuuma, että väsyttiin molemmat aika nopeasti.. 32 asteen helteessä ei kyllä tosiaan ole fiksuinta kauheasti ahkeroida, mutta sain Remin mukavasti läpiratsastettua ja venyteltiin vähän pohkeenväistöjä tehden. Oli kyllä tosi kivaa ja Remikin tuntui nauttivan.

Kuten alla olevista kuvista näkee, hevoset pääsivät tänään isolle laitumelle! Oli kyllä aikamoisen onnellista porukkaa, enkä ole koskaan nähnyt Remin juoksevan niin kovaa, kuin mitä vauhtia se lähti, kun päästin sen irti. Ei ole kipeydestä kyllä havaintoakaan...

Heppamessut ja hellettä

Oltiin eilen Welsin hevosmessuilla ja oli kyllä aikamoisen valtavat messut. Huomasi kyllä, että blingi-tavarat ovat edelleen todella in, nähtiin aivan superupea koulusatula, joka oli koristeltu blingein.. No, itse selvisin messuilta ihan vain yhden ostoksen kanssa, sillä en tällä hetkellä oikeasti tarvitse yhtään mitään. Teki kyllä harvinaisen paljon mieli ostella vaikka mitä, mutta tosiaan raippa oli ainut, joka oli oikeasti ostoslistalla. Olen käyttänyt vuosikaudet Fleckin raippoja, mutta en ole saanut otettua omaani mukaan Suomesta, joten oli jo aikakin saada ostettua taas oma raippa. Fleckin raipat ovat mielestäni todella hyviä, joten kun näin merkin tämän kesän malliston, niin en kyllä miettinyt hetkeäkään, että ostaisinko yhden. Valinnanvaikeus iski, sillä värejä oli vaikka minkälaisiä, yleensä kun Fleckin Perfect Balance-raippoja näkee mustana niillä puisilla palleroilla (joka itsellänikin on Suomessa), niin nyt niitä oli vaikka missä väreissä. Olen siitä(kin) vähän outo, että käytän itse oikeastaan vain sini-puna-valkoisia vaatteita ja niin kyllä Remikin, että sini-puna-valkoinen raippa sopii oikein hyvin minulle.. Onhan se aika ruma, mutta kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät tämän värifiksaationi.. :D
Jo nyt lämpötila on noussut yli helteen ja olisi luvattu yli 30 asteen lämpöä täksi päiväksi.. Saa nähdä, että mitä jaksetaan tänään tehdä Remin kanssa. Voisin pestä sen kunnolla, nyt kun on ainakin aivan varma, että se kuivuu nopeasti. On kyllä ihan mahtavaa, että on tälläinen ilma! Ei todellakaan saa valittaa ;)

Hihhulointia

Tänään lämpötila nousi taas helteen puolelle ja oli kyllä aikamoisen työn takana saada tsempattua itseni tallille. Meninkin sitten vähän myöhemmin, jottei olisi ollut niin kuuma.. No, olihan siellä lämmin vielä illallakin.. Ratsastin Remin ja oli muuten taas aikamoista haipakkaa meidän meno. Remin energiamäärä on huvittava, senhän pitäisi olla toipilas, mutta se on kuin elämänsä kunnossa.. Laukkahevossuku näkyi kyllä tänään aikalailla, mutta vauhtia hidasti minun päänsisäinen varoituskello.. En uskalla tehdä mitään ns. ylimääräistä, ratsastaa vain läpi ja monilla tauoilla pitkin ohjin. Eilenkin Remillä oli valtavasti energiaa, enkä olisi millään uskonut, että tänään sitä olisi saman verran tai jopa enemmän. Ehkä tämä on hyvä merkki. Remin laukka oli tänään superhyvä, todella tarmokas ja Remi kokosi itseään oikein hyvin, vaikka en oikeastaan vaatinut muuta, kuin eteenpäin menoa.. Saatiin rutkasti kehuja, eikä kukaan voi ymmärtää Remin saamaa ennustetta. Sillä kun selvästi menee hyvin ja se näytti todella tyytyväiseltä tehdessään töitä ja päästessään kunnolla liikkeelle. Saisi nämä pari viikkoa seuraavaan klinikkareissuun saakka mennä aika kovaa vauhtia...

Olemme nyt tehneet kunnon tutkimusta munuaisongelmista ja alkaa tuntua siltä, että jossakin vaiheessa tämä on mennyt vähän yli.. Nyt Remi syö kaikenmaailman yrttejä ja jotain kummaa yrttiteetä, luomu porkkanoita ja omenoita, lisäaineetonta müsliä ja lisäksi tätä pimahtamista alleviivaavat pari erilaista homeopaattista "lääkettä". No, eipä noista haittaakaan pitäisi olla ja jos joku auttaa, niin hieno juttu, hävittävää kun ei ole, niin onpa nyt sitten kaikki mahdolliset (ja senkin yli...) keinot käytössä.
Noiden hihhulijuttujen lisäksi Remi saa rautaa sisältävää elektrolyyttivalmistetta, sillä klinikkareissun jälkeen rauta-arvoissa oli häikkää. Munuaisilla on kuulemma tärkeä tehtävä punasolujen tuoton stimuloinnissa, niin alhaiset rauta-arvot voisivat johtua siitä, mutta vaikea sanoa.
Yksi eläinlääkäri sanoi, että munuaisongelmat ovat usein seuraus jostakin muusta, joten Remiä ruvetaan nyt tutkimaan jokaisesta suunnasta. Esim sydämessä voisi olla jotakin häikkää, mutta en vain millään pysty uskomaan, että niin olisi. Turhaa tai ei, kaikki yritetään tutkia..
Toinen eläinlääkäri kertoi mahdollisuudesta tehdä sen toimimattoman munuaisen poisto niin, että hevonen leikattaisiin sen seistessä, tämä mahdollistaisi pienemmän leikkauksen. Pienempi leikkaus tarkottaisi pienempää riskiä komplikaatioihin, lyhyempää kuntoutumisaikaa ja pakko se on tätäkin ajatella, alempaa hintaa. Olen kuullut nyt niin paljon erilaisten eläinlääkäreiden pohdiskeluita, että alkaa kyllä tulla jo vähän liikaa informaatiota.. Tällä hetkellä ei ole edelleenkään löytynyt eläinlääkäriä, joka olisi hoitanut vastaavaa tai edes kuullut vastaavasta. Klinikan eläinlääkäri kertoi, että hänen tietämänsä mukaan Euroopassa olisi kahdelta hevoselta poistettu munuainen. Eipä olisi se leikkaus tosiaan mikään rutiinitoimenpide..
Nyt pitää Remin liikutuksen kanssa olla vielä seuraavien päivien lämpötilojenkin takia hiukan varovainen. Taitaa mennä liikuttaminen aika myöhäiselle illalle, ettei aivan läkähdytä..

Viikonlopun sääennuste... ;)

Tiistai

Maisemia tallilta

Remi oli tänään taas varsin pirteällä tuulella, mutta tänään sai riittää ihan vain kävely ja syöttely ulkona. Hieroin sen kunnolla läpi ja siinä samalla karvaa lähti taas hurjan paljon. Viikonlopuksi on luvattu 30 astetta, eli saa tosiaan Remi tiputtaa jokaisen ylimääräisen karvan ennen sitä. Päivän ehdottomasti paras juttu oli kyllä se, että Remington SÖI. Kun otin sen sisään niin se hyökkäsi heti ruokien kimppuun ja myöhemmin sille syöttämäni müslikin upposi hetkessä, ilman mitään nirsoilua! Ihan mieletön fiilis, nyt Remi tosiaan tuntuu voivan paremmin kuin koskaan.. Huomenna olisi tarkoitus kokeilla taas vähän ratsastaa Remiä. Yksi talliton päivä auttoi minua selvittämään ajatuksia ja tänään olin heti paljon rauhallisemmin mielin Remin kanssa. Minua vaan harmittaa niin valtavasti, että tässä kävi näin.. Pitää keksiä Remille joku uusi juttu, jota sen kanssa voisin ruveta tekemään, jotta jaksan mielenkiinnolla sen kanssa touhuta.. Ehdotuksia?

Ratsastin tänään Salome 261:n eli "Sallyn" ja sillä oli vähän enemmän energiaa, kuin sunnuntaina. Oli kyllä kivaa, vaikka pitää nyt totutella ratsastamaan eri tyylillä, kuin Remingtonin kanssa. Remi kun on parempi oikeaan kierrokseen niin Sally tietysti vasempaan ja muutenkin, onhan nuo kaksi hevosta muutenkin aivan eri maailmoista. Sally on onneksi varsin kompaktin kokoinen, ei tunnu yhtään liian isolta tai edes oikeastaan isommalta, kuin mitä minun mini-Remington on, vaikka kookkaampi onkin. Tänään ratsastin ihan vain perusläpi, ei mitään kummempaa, yritän nyt tutustua tammaan ennen kuin rupean siltä jotakin vaatimaan. En kyllä vielä ole saanut kokea sen luonteikkuutta, mistä olen saanut kuulla kyllä todella paljon.. Sallyn omistaja ei olisi uskonut, että uskallan hevosensa selkään nousta, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että jokaista hevosta, jota tarjotaan, pitää ehdottomasti kokeilla. Tähän saakka olen niin myös tehnyt, yhtä poikkeusta lukuunottamatta.. Se oli 3v ori, jonka selkään pääsi vain, jos se käytävällä pysähtyi tamman eteen.. No, se jäi silloin kokeilematta, mutta luulisin, että nyt minä olisin vaikka sinnekin kavunnut.
Sally vaatii kyllä töitä, sillä on keskitytty oikeastaan pelkästään esteisiin, mutta nyt siitä olisi tarkoitus saada myös koulupuolella jotakin irti. Suunnitelmissa olisi Sallyn astutus, joten eipä olisi huono idea, että olisi kahdesta lajista lähtöjä.
Sallyn isä on Sion eli yksi tunnetuimmista kouluhevosperiyttäjistä Oldenburg-kantakirjassa, joten eiköhän me saada Sallysta vielä kelpo kouluratsukin. Sallyn veli on aivan mielettömän upea kouluori Sir Oldenburg, joka on ulkonäöllisesti juuri sitä, mitä hevosen mielestäni pitää olla.. Kyllä kelpaisi.

Eiköhän tämä tästä..

Kokeilin tänään sitä tammaa ja kyllähän se minulle sopi. Ratsastan sen tiistaina uudestaan ja katsotaan sitten eteenpäin, että mitä tehdään. Hiukan laiskaa menoa oli kyllä tänään, mutta normaalisti tamma on aikamoinen hysteerikko. Olin kyllä todella iloinen, kun pääsin kunnolla ratsastamaan ja vielä kun kaikki toimi niin mikäs sen parempaa. Aloittelin ihan vain pysähdyksillä ja siirtymisillä, huomasin heti, että yhteistyömme toimii. Laukka on ehdottomasti tamman vahvin askellaji, ihanan pyörivää! Ravikin oli mukava istua eli minulle jäi hyvin positiivinen olo ja olen oikeasti innostunut tekemään töitä sen tamman kanssa.
Remi oli taas oikein harvinaisen pirteä, ratsastin eilen ja se olisi mielellään tehnyt enemmän, kuin viitsin pyytää. Minua pelottaa ratsastaa Remiä, kun en tiedä, missä se raja on, että milloin ratsastus on sille liian raskasta.. En tiedä mitä tekisin tämän pelkoni kanssa, sillä nyt minua suurimmaksi osaksi vain ärsyttää touhuta Remin kanssa.. Se on niin pirteä ja hyvinvoivan oloinen, mutta jännitän koko ajan, että teen jotakin väärin ja tulisikin takapakkia.. Tänään juoksutin, jotta pystyin tarkkailemaan helpommin miten Remi liikkuu. Se liikkui oikein hyvin, eikä millään meinannut malttaa pysyä ravissa. Laukassa vähän jopa heitteli innoissaan päätään ja näytti nauttivan liikunnasta oikein kunnolla.. Juuri siksi minusta tuntuu niin kamalalta pyytää siltä niin vähän ja lopettaa ennen kuin ollaan päästy edes kunnolla alkuun. Huomenna pidän kokonaan tallittoman päivän, jotta saan taas ajatuksia vähän kasaan. Pitää saada vähän koulujuttujakin tehtyä, enkä jatkuvan Remistä huolehtimisen välissä saa hetkeäkään rauhaa ajatella jotain muuta.. Odottelen sitä kuukauden päässä olevaa klinikkakäyntiä, sillä toivon, että Remin ennustetta vielä jotenkin muutettaisiin hiukan positiivisempaan suuntaan.. Aina voi toivoa.

Uusia tuulia?

Nousin tänään Remin selkään, eikä minkään tuntunut muuttuneen.. Valitettavasti totuus on vähän jotain muuta. Remi olisi selvästi jaksanut tehdä vaikka mitä, mutta jätin liikuttamisen ihan vain pariin rundiin ravia ja ihan pienet pätkät laukkaa, 40 min käyntiä ja pikkuinen maastolenkki. Eli tosiaan Remi täytyy pitää liikkeessä, aloitan nyt paljolla käynnillä, vaikka lääkäri sanoikin, ettei ravaamisessa ja laukassa ole mitään ongelmaa. Olen vain huomannut, että Remi ei todellakaan näytä jos sitä sattuu eli yritän olla todella varovainen. Ruokahalu sillä ei ole vielä palannut normaaliksi. Heinä kyllä uppoaa, mutta müsli ei oikein. Onneksi se ei kyllä paljoa muuta kuin heinää tarvitsekaan, mutta eiköhän tilanne normalisoidu.

Tälläinen hevonen olisi tarkoitus koeratsastaa, katsotaan jos olisi minulle sopiva treenattava. 10v oldenburgilainen estetamma on kyseessä, ovat omistajansa kanssa kisanneet menestyen esteillä yli 120 sentin luokkia. Luonnetta tältä tammalta löytyy, mutta työtä vaativista hevosista kun tykkään, niin voisin kuvitella, että tästä voisi vaikka tulla hyväkin juttu. Katsellaan..

Estetreeniä alkuvuodesta

Kotona taas

Haettiin Remi tänään kotiin, pirteä poika oli kyllä, ehkä vähän liiankin pirteä.. Nyt sitten alkaa odotteleminen ja lääkitseminen jatkuu.. Kuukauden päästä Remi viedään klinikalle ja munuaista taas puhdistetaan ja lopullinen tuomio kuullaan silloin. Nyt hoito-ohje on se, että Remiä täytyy liikuttaa, mutta sitä ei saa rasittaa.. Maastoilu ja köpöttely on siis ok, laukata ja kaikkea muuta saa tehdä, kuhan seurailee jaksamista. Tämä hoito tulee luultavasti pätemään koko Remin loppuelämän eli kehittyminen ja treenaus on nyt sitten ohi. Yritän löytää Remille jonkun vuokraajan, joka olisi kiinnostunut maastoilusta.. Tänään puhuttiin jo parin hevosen koeratsastuksesta, tallin omistajien estekilpurit kun tahtoisivat koulutreeniäkin.. Eli minulle tulee kyllä treenattava tallilta, jossa Remi asuu. Pitää syksyllä sitten miettiä uudestaan Remin asuminen, mutta nyt pysytään ainakin samassa paikassa ja Remi saa rauhassa laiduntaa ja nauttia kesästä, toivottavasti toinen munuainen selviää vielä monet vuodet.. Nyt onneksi vaan tietää varautua, että jotakin voi tapahtua oikeastaan milloin vaan.. Ei elämä tosiaan aina mene niin, kuin on suunnitellut..

Taas niitä huonoja uutisia...

Remington pääsee huomenna kotiin, mutta ei tule kuntoutumaan enää treenattavaksi. Toinen munuainen on lopettanut toimintansa, eikä toinenkaan enää toimi 100 prosenttisesti. Tärkeintä on, että Remi pystyy kuitenkin vielä elämään hevosen elämää, lääkäri sanoi, että kyllä varmasti tulee vielä ratsastettavaan kuntoon, mutta rasitus pitää unohtaa. Remi pysyy kyllä minulla, tallissa on onneksi kyselty, että voisinko ruveta treenaamaan muita hevosia eli enköhän minä vielä hevosen selkään pääse... Suunnitelmat menivät kyllä nyt uusiksi, mutta tälläistä tämä näiden hevosten kanssa on.. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.. Tällä kertaa näin..

Klinikalla

Käytiin äsken katsomassa Remingtonia klinikalla ja ihan tyytyväisen oloiselta se siellä näytti. Oli ihan normaali oma itsensä, mitä nyt pissasi about koko ajan, kun saa koko ajan tipan kautta suolaliuosta, jotta rakko ja munuainen puhdistuisi. Katsottiin tähystysvideota ja aikamoista mömmöä siellä rakossa oli, mutta lääkäri oli saanut mätää pois ihan tähystyslaitteella irtoamaan ja jälkeen-video oli kyllä aikamoisen puhtaan näköinen. Tulehdusarvot ovat laskeneet hurjasti, perjantaina mitattiin 400 ja nyt arvot olivat 10 eli on kyllä parannusta tapahtunut hurjan nopeasti.
Käytiin kävelemässä Remin kanssa ja se tuntui pirteältä ja uteliaalta omalta itseltään eli eiköhän tässä olla jo hiukan voiton puolella, toivottavasti ainakin.
Huomenna munuaiset ja rakko vielä ultrataan niin saadaan vähän päivitettyä tietoa, että miltä siellä näyttää. Uutta tähystystä lääkäri ei halua tehdä, ei kuulemma viitsi kiusata Remiä enää tokaa kertaa.
Saattaa olla, että Remi joutuu kyllä vielä olemaan jokusen päivän klinikalla, koska tällä hetkellä eläinlääkäritilanne on todella huono, sillä tällä alueella eniten hevosia hoitava lääkäri on sairaslomalla ja muut joutuvat hoitamaan vielä hänenkin potilaansa. Remille kun pitäisi antaa lääke vielä suoraan suoneen, eikä kukaan oikein kerkeisi tulla sitä tallille antamaan. Soitellaan vielä parille lääkärille jos joku kerkeisi.. En nimittäin halua seisottaa Remiä sisällä, enkä ensi viikolla itse kerkeä ajelemaan klinikalle sitä ulkoiluttamaan.. Tärkein on kyllä nyt, että edistystä on tapahtunut, katsellaan huomenna sitten, että mitäs sillä ultralla näkeekään.

Huonoja uutisia..

Menin aamulla tallille ja Remi oli aika surkean näköinen, taisi poitsulla olla aikamoiset kivut, kun ei tiennyt miten oikein olisi ollut.. Pakattiin sitten poni traikkuun.. Remington jäi klinikalle, lääkäri soitteli äsken, että virtsarakontulehdus on levinnyt munuaiseen.. Nyt Remi saa onneksi vahvaa kipulääkettä ja antibioottia, katsellaan sitten huomenna mitä tässä nyt tapahtuu. Ei kyllä tunnu hyvältä ei, olen aivan rikki ja toivon vaan, että saadaan poni kunnossa takaisin kotiin. Maanantaihin saakka Remi nyt on ainakin klinikalla ja minun puolestani saa olla vaikka pidempäänkin, kuhan se tulee kuntoon..

Takaisin kotona

Eipä ollut kovin hyviä uutisia odottamassa, kun tulin takaisin kotiin Itävaltaan, tallissa odotteli surullisen näköinen Remington.. Sille oli tullut akuutti virtsarakontulehdus, jonka oireita oli luultu ähkyksi, mutta onneksi olikin "vain" tulehdus. Eipä ollut poni sittenkään nauttinut lomailusta.. No, hoito-ohjeisiin kuuluu liikutus ja varsinkin laukkaaminen, jotta takaosan lihakset rentoutuisivat ja rakko toimisi paremmin. Tosiaan liikutus auttoi, sillä heti kun oli kävelty jokin aikaa niin Remi pystyi pissaamaan ja näytti heti paljon tyytyväisemmältä. Remi ei vaan millään meinannut suostua syömään ruokiaan, joten lääkkeiden anto meni nyt kyllä varsin kinkkiseksi.. Remi kyllä karkasi karsinasta syömään heiniä eli kyllä sillä ruokahalua on, mutta kaipa se sitten maistaa lääkkeen kaiken piilottelunkin alta.. Onneksi olen tänään ja huomenna koko päivän tallilla, kun kuvaan tallilla järjestettävät kisat niin voin vahtia, että se lääke varmasti jotenkin saadaan kurkusta alas.
Ratsastin Remin eilen hyvin kevyesti, mutta oli kyllä ihan mielettömän ihanaa olla hevosen selässä, jonka kanssa homma vaan yksinkertaisesti toimii. Olin Suomessa jo aivan hulluuden partaalla, kun kapusin Landorin selkään eikä siitä tullut siis yhtään mitään. Oli kuin olisin menettänyt ratsastustaitoni kokonaan ja kuin Landorilla ei olisi ollut koskaan ennen ratsastajaa selässä. En ole koskaan luovuttanut tai menettänyt lopullisesti hermojani hevosen selässä, mutta sunnuntaina Landorin selässä tapahtui kyllä jotain kovin outoa ja lopputulos oli täydellinen epätoivo. No, onneksi Rusalla tunnetusti pyörii paljon taitavia valmentajia ja sain ihan pyytämättä apua yhdeltä ja jopas rupesikin toimimaan, aikamoisen väännön ja taistelun jälkeen, mutta ainakin loppuravit ( :D) toimivat.. Ihan kamalaa, mutta onneksi sain neuvoja, muuten olisin tuskin koskaan enää kavunnut Landorin selkään. Tiistaina menin katsomaan, kun Landorilla mentiin tokaa kertaa yli vuoteen kangilla ja oli kyllä melkoista menoa, Landor oli aivan mielettömän upea ja ehdottomasti parhaimmillaan. Ratsuttaja kokeili mennä ulkona kentällä, mutta taisi olla vähän liikaa Landorin päälle ja turvallisuuden nimissä mentiinkin sitten takaisin maneesiin. Onneksi kuvasin, sillä kenttäreissun jälkeen maneesissa Landorista lähti kyllä aivan mieletöntä liikettä! On se kyllä niin upea hevonen.. Kesällä minun olisi tarkoitus olla Suomessa vähän pidempään ja sovittiin Landorin omistajan kanssa, että saan valmentautua jos tahdon ja kyllähän minä tahdon, sillä en ole koskaan luovuttanut minkään hevosen kanssa, eikä minulla ole koskaan tullut minkään hevosen kohdalla sellaista fiilistä, että ei oikeasti toimi. Pitää sitten kesällä saada ehdottomasti toimimaan, sillä kyllä se on työn arvoista, Landor on todella hieno jos vaan saisin itseni rauhalliseksi ja tiedänhän minä, että se on ennen toiminut niin eiköhän se rupea taas toimimaan.

Alla kuvia tiistailta, selässä ratsuttaja Sari Aimia.

Suomikuvia

Suomessa tulee aina kuvattua paljon hevosia ja siellä saan välillä myös jonkun kuvaamaan, kun itse olen hevosen selässä. Landorin ja minun hiukan haparoivasta yhteistyöstä en oikein olisi halunnut saada todisteita, mutta tässä nyt pari, joissa näytämme siltä, että ainakin hetkittäin jotakin suhteellisen toimivaa olisi tapahtunut..

Kiitos Eva kuvista

Landoria on mukava kuvata, kun se hallitsee poseeraamisen, mutta sen koon takia siitä on hiukan hankala saada hyviä kuvia. Minun pitäisi aina seista vähän korkeammalla niin saisin oikeasta kuvakulmasta kuvattua, mutta se nyt ei valitettavasti ole aina kovinkaan helposti mahdollista. Tässä kuitenkin pari onnistunutta kuvaa.

Kuvasin myöskin Aino Kuivalahden kasvattia Rivendeliä, joka on mielestäni aivan järjettömän ihana! Mikaela Soratien ratsatamana Ripsu onkin jo aikamoisen menestynyt ja onhan se kantakirjattukin kakkospalkinnolla eli ei tosiaan vain minun mielestäni todella hieno!

Suomiheppailua

Kerkesin talleilemaan vasta eilen ja yllätin itseni, kun minua rupesi jännittämään kavuta Landorin selkään.. En ole viimeisen puolen vuoden aikana ratsastanut kuin vain kerran muulla hevosella kuin Remingtonilla. Tuli taas eilen tajuttua, että kyllä ehdottomasti pitäisi välillä ratsastaa muillakin hevosilla.. Landor on täysin erilainen kuin Remi; valtava (175cm), liikettä ja massaa löytyy kuin muille jakaa, koulutustaso hipoo taivaita, yms... Minun oli todella vaikea päästä Landorin tahtiin mukaan ja se tyyli, jolla Remiä ratsastan, ei sopinut Landorille ollenkaan. Noh, loppuravit meni hyvin.. Onhan Landor upea hevonen, mutta itselleni sopivat ehdottomasti paremmin kevyemmät ja pienemmät hevoset. Ratsastan Landorin vielä tässä joku päivä niin toivottavasti jäisi vähän parempi maku suuhun, nyt en ollut ollenkaan tyytyväinen, varsinkin kun ottaa huomioon, että kesällä opin Landorille sopivan tyylin. Onhan se hyvä tietää, että joskus on toiminut, mutta nyt oli kyllä aikamoista räpellystä.. Tästä sen huomaa, että kyllä hevosissa on aivan valtavia eroja, eikä jokaista hevosta voi ratsastaa samalla tyylillä.