Takaisin kotona

Eipä ollut kovin hyviä uutisia odottamassa, kun tulin takaisin kotiin Itävaltaan, tallissa odotteli surullisen näköinen Remington.. Sille oli tullut akuutti virtsarakontulehdus, jonka oireita oli luultu ähkyksi, mutta onneksi olikin "vain" tulehdus. Eipä ollut poni sittenkään nauttinut lomailusta.. No, hoito-ohjeisiin kuuluu liikutus ja varsinkin laukkaaminen, jotta takaosan lihakset rentoutuisivat ja rakko toimisi paremmin. Tosiaan liikutus auttoi, sillä heti kun oli kävelty jokin aikaa niin Remi pystyi pissaamaan ja näytti heti paljon tyytyväisemmältä. Remi ei vaan millään meinannut suostua syömään ruokiaan, joten lääkkeiden anto meni nyt kyllä varsin kinkkiseksi.. Remi kyllä karkasi karsinasta syömään heiniä eli kyllä sillä ruokahalua on, mutta kaipa se sitten maistaa lääkkeen kaiken piilottelunkin alta.. Onneksi olen tänään ja huomenna koko päivän tallilla, kun kuvaan tallilla järjestettävät kisat niin voin vahtia, että se lääke varmasti jotenkin saadaan kurkusta alas.
Ratsastin Remin eilen hyvin kevyesti, mutta oli kyllä ihan mielettömän ihanaa olla hevosen selässä, jonka kanssa homma vaan yksinkertaisesti toimii. Olin Suomessa jo aivan hulluuden partaalla, kun kapusin Landorin selkään eikä siitä tullut siis yhtään mitään. Oli kuin olisin menettänyt ratsastustaitoni kokonaan ja kuin Landorilla ei olisi ollut koskaan ennen ratsastajaa selässä. En ole koskaan luovuttanut tai menettänyt lopullisesti hermojani hevosen selässä, mutta sunnuntaina Landorin selässä tapahtui kyllä jotain kovin outoa ja lopputulos oli täydellinen epätoivo. No, onneksi Rusalla tunnetusti pyörii paljon taitavia valmentajia ja sain ihan pyytämättä apua yhdeltä ja jopas rupesikin toimimaan, aikamoisen väännön ja taistelun jälkeen, mutta ainakin loppuravit ( :D) toimivat.. Ihan kamalaa, mutta onneksi sain neuvoja, muuten olisin tuskin koskaan enää kavunnut Landorin selkään. Tiistaina menin katsomaan, kun Landorilla mentiin tokaa kertaa yli vuoteen kangilla ja oli kyllä melkoista menoa, Landor oli aivan mielettömän upea ja ehdottomasti parhaimmillaan. Ratsuttaja kokeili mennä ulkona kentällä, mutta taisi olla vähän liikaa Landorin päälle ja turvallisuuden nimissä mentiinkin sitten takaisin maneesiin. Onneksi kuvasin, sillä kenttäreissun jälkeen maneesissa Landorista lähti kyllä aivan mieletöntä liikettä! On se kyllä niin upea hevonen.. Kesällä minun olisi tarkoitus olla Suomessa vähän pidempään ja sovittiin Landorin omistajan kanssa, että saan valmentautua jos tahdon ja kyllähän minä tahdon, sillä en ole koskaan luovuttanut minkään hevosen kanssa, eikä minulla ole koskaan tullut minkään hevosen kohdalla sellaista fiilistä, että ei oikeasti toimi. Pitää sitten kesällä saada ehdottomasti toimimaan, sillä kyllä se on työn arvoista, Landor on todella hieno jos vaan saisin itseni rauhalliseksi ja tiedänhän minä, että se on ennen toiminut niin eiköhän se rupea taas toimimaan.

Alla kuvia tiistailta, selässä ratsuttaja Sari Aimia.