Kesäsuunnitelmia..

Tänään hypättiin, meni ihan kivasti. Remi kielsi kerran ja juoksi kaksi kertaa ohi, kaikki kolme siksi, että itselle tuli hetkellinen "apua, iiks, nyt me kuollaan"-olo. Kiellosta humpsahdin maahan, mutta onneksi jaloilleni. Otti niin hirveästi päähän, kun tänään taas piti olla tyhmä ja  jännittää.. Piti oikein keskittyä siihen, että pistän aivoni pois päältä ja lopuksi onneksi onnistuinkin siinä. Olen kyllä oikeastaan ihan tyytyväinen, vaikka nyt aluksi piti taas vähän etsiskellä sitä uskallusta.
Oli taas todella kuuma, niin ei hypätty kauaa ja mentiin vain tosi pieniä. Hyppäämisen jälkeen käytiin tekemässä pieni lenkki metsässä ja käytiin juomassa purolla. En tajua, miten Remi jaksoi vielä hyppäämisen jälkeen kyttäillä maastossa, tänään kyttäiltiin sitten vaihteeksi paikoillaan seisovaa ihmistä.. Purollakin pitää joka kerta ensin pöristä ja steppailla, mutta kyllä se turpa sittenkin aina uppoaa puroon.
Varasin tänään lennot Suomeen, kahden viikon päästä olisi lähtö. Päätin, että olenkin Suomessa vähän pidempään, vaikka aluksi olin ajatellut olevani tänä vuonna aika lyhyen ajan. Minun pitää kesän aikana saada Bachelor-työ kirjoitettua/kuvattua, enkä saa täällä mitään aikaiseksi, kun on niin järjettömästi tekemistä. Suomessa saan kesätyöpäivät sovittua todella joustavasti, täällä en yksinkertaisesti normaalin arjen lisäksi kerkeä kirjoittamaan. Tietysti myös rahallisesti on nyt fiksumpaa olla Suomessa, sillä siellä voin asua vanhempieni luona. Syksyllä kun olisi tarkoitus hankkia auto, niin ei tuokaan syy ole ihan turha. En vaan enää jaksa autottomuutta.. Autolla pääsen suhauttelemaan helposti tallin, koulun, työn ja kuvauskeikkojen välillä, nyt kaikki tämä on tapahtunut huonolla menestyksellä pyörällä ja ratikalla ja alkaa kyllä menemään lopullisesti hermot (eniten tällä järjestelyllä on kärsinyt koulu..).
Näissä minun kesäsuunnitelmissani on kyllä tietysti yksi aika iso miinus, sillä sitten jää kyllä Remington treenaamatta ja 6 viikon treenitauko on kyllä aikamoinen.. Remi on kyllä ansainnut laidunloman, mutta kuusi viikkoa laitumella olisi kyllä aivan liian pitkään. Taitaisi tulla aikamoinen lihakseton tankkeri vastaan, kun tulisin takaisin.. No, tässä on nyt kaksi viikkoa aikaa keksiä joku fiksu ratkaisu. Perushoidon Remi saa kyllä varmasti, siitä ei onneksi tarvitse huolehtia ollenkaan, se puoli on sovittu jo, maastoilua ja juoksutusta unohtamatta. Katsotaan miten hulluksi tulen, kun en näe Remiä noin pitkään aikaan.. Mutta pakko se on Suomessakin välillä kävästä ja pääsenpähän sitten syksyllä hurauttelemaan (stressittömästi) tallille :)

Esteinnostusta

Ääk, alan olemaan vähän pelottavan kiinnostunut esteratsastuksesta.. Eilen Salomen omistaja hyppäsi molemmilla hevosillaan ja minä olin taas katsomassa ja kuvaamassa. En olisi uskonut tämän päivän tulevan, että tekee mieli joka päivä katsella, kun joku hyppää tai hypätä jopa itse aina välillä.. Olen aina ollut sellainen, että opin parhaiten, kun katson muita ratsukkoja. Rusalla oli tietysti aina hienoa päästä katsomaan kouluratsukkoja. Meillä täällä Itävallassa talli on täynnä estehevosia niin ehkä ei ole ihme, että vähitellen porukat ovat onnistuneet käännyttämään minua.. Kyllä kouluratsastus varmasti pysyy edelleen sinä suurimpana intressinä, mutta esteharjoittelu tuo vähän rentoutta siihen ainaiseen vääntämiseen (mitä kyllä rakastan yli kaiken!).
Suunnittelen reissua Suomeen, on jo sovittu, että liikutan sitten Landoria (saa muuten ilmoitella jos joku etsii hoitohevosta Rusalta...) ja siitä olen kyllä tosi innoissani. Pääsee taas treenailemaan vähän hankalampia juttuja ja se jos mikä on hyvä syy lähteä reissuun!

Eilen juoksutin Remin sivuohjilla, pakko myöntää, että on kyllä vierähtänyt hetki siitä, kun Remi on joutunut kunnolla töihin juoksuttaessa. Vaikka eilen olikin taas ihan hirveän kuuma, niin silti Remi jaksoi hyvin ja näytti tyytyväiseltä. Lopuksi Remi sai juosta ilman sivuohjia ja venyttikin kaulaansa pitkälle eteen alas. Hiki lensi taas melkoisesti, mutta tällä hetkellä hepat hikoilevat jo ihan tallissa seisoskellessa...

Tässä taas vähän estekuvia, ekaksi N hyppäsi 5v-kilpatammallaan ja sitten Sallylla.

Hyppelyä

Estevalmennus meni tosi, tosi hyvin! Olen ihan superylpeä itsestäni ja Remistä! Aluksi vähän jänniteltiin sitä uutta mainostaulua kentän vieressä, mutta parin pikku pystyynhyppimisen ja pörinöiden jälkeen Remi tuntui unohtaneen taulun kokonaan.. Hypättiin rauhallisesti ja mukavasti, minua ei jännittänyt vaan olin todella innoissani. Tuli vaan yksi tyhmä kielto ja sekin vain siksi, että lähestyin huonosti ja Remi juoksi ohi, kun tuskin olisi fiksusti ristikon reunasta yli päässyt. Kerran tuli hölmö hyppy, kun tajusin vasta lähestyessä okseria, että sitä oli korotettu ja oltaisiinkin tarttettu vähän enemmän vauhtia. Yli mentiin onneksi silti, tyyli oli ehkä vähän omituinen. Menin tänään ilman martingaalia, kun jotenkin minusta viimeksi tuntui, kuin se olisi häirinnyt Remiä. Jää kyllä tästä eteenpäin pois kokonaan, en sitten tiedä, että menikö tänään myös siksi paremmin, ettei ollut martsaria häiritsemässä ponia..

Ukkonen möyrysi melkein valmennuksen alusta saakka, mutta uskallettiin kuitenkin ratsastaa. Juuri, kun lopeteltiin alkoi satamaan, hetki sen jälkeen iski aivan järjetön ukkosmyrsky. Meilläpäin ukkoset ovat lähes jokailtainen herkku.. Eikä näitä ukkosia voi edes verrata Suomen ukkosiin, en ole koskaan nähnyt samanlaista salamoiden määrää, kuin tänään.. Kunnon trooppinen ilma, lämpöä on edelleen nyt yöllä 24 astetta, vaikka ulkona sataa.. Loppuviikoksi on onneksi luvattu vähän mukavampia helteitä, näitä reilusti yli 30 asteen hellepäiviä ei oikeasti jaksa kovinkaan montaa peräkkäin jos täytyy jotakin muutakin tehdä, kuin loikoilla rannalla. 

Remi on kyllä kestänyt lämmön todella hyvin, nyt alkaa vähitellen oikeasti uskomaan, että poni tulee kyllä pärjäämään yhdellä munuaisellaan ihan normaalisti, kun kerta nämä megahelteetkään eivät ole kuntoa häirinneet. Aloitan kyllä vielä jonkunlaisen homeopaattisen kuurin ennen kuin Remi pääsee nauttimaan kesälomastaan ja saa olla jonkun aikaa ihan vain laitumella. 

Valmennuksesta ei ole valitettavasti kuvia, mutta pari söpöä kuvaa Remistä löytyi, joskus viime viikolla kuvattuja :)

Hieno ilma ja hienot hepat

Kuumus senkun jatkuu, eilisen 36 asteen jälkeen tämän päivän 32 tuntui jo melkein viileältä.. Ajattelin tehdä Remingtonin kanssa mukavan pienen maastolenkin, mutta kappas, tehtiinkin sitten kunnon takaosatreeni ja vedettiin mäkiä oikeen urakalla. Löydettiin uusia teitä ja ravailtiin ihanaa hiekkatietä pitkät pätkät, Remi oli superkiltisti, eikä säikkynyt kertaakaan. Oli kyllä tosi kivaa maastoilla, en ole ollut koskaan mikään maastoiluihminen ja nyt olinkin ekaa kertaa koskaan ihan yksinäni kauempana maastossa. On kyllä hyvä tietää, että Remiä ei yhtään häirinnyt rämpiä yksikseen pitkin metikköä. Oli kyllä niin suloista, kun Remi pysähtyi jokaisen puron kohdalla juomaan, sai aina ottaa pienet huikat ja sitten jatkettiin taas matkaa. Palailtiin tallille reilun tunnin lenkin jälkeen aivan litimärkinä hiestä. Käveltiin kentällä vielä jokunen kierros, kentän laidalle kun on tuotu iso mainostaulu, jota Remi pelkää ihan järjettömästi.. Huomenna kun olisi estevalmennus kentällä, niin olisi ihan kiva, jos poni ei sinkoilisi päättömästi joka kerta, kun mennään taulun ohi...
Pesin Remin ratsastuksen jälkeen ja huomasin, että sen vatsan alta valui verta, paarmat olivat tehneet aika hurjaa jälkeä.. Pitää huomenna yrittää myrkyttää paremmin, mutta nyt iholle ei kyllä voi laittaa mitään, kun on haavoilla :/

Sally ja sen omistaja hyppäsivät tänään ja jäin kuvaamaan heitä, kun treenailu meni niin hyvin. Sallyllä on ollut pienoisia hyppäämisongelmia, joita kevään aikana on hoideltu ja nyt sen omistaja sanoikin, että seuraaviin kisoihin Sally lähtee kyllä mukaan. On se kyllä vaan niin hieno tamma :)

Sunnuntai

Menin tänään vähän aikaisemmin tallille, kuin mitä olin suunnitellut, sillä ilma oli järjettömän paahtava. Ajattelin, että Remi voisi mielellään tulla aikaisemmin sisään laitumelta, sillä iltapäivällä paarmoja on aivan valtavan paljon ja aurinko porottaa oikeastaan koko laitumelle. Annoin Remin sitten vilvotella tallissa ennen ratsastusta. 

Remi oli tahmean oloinen, enkä kyllä yhtään ihmettele, tällä ilmalla ei kyllä oikeasti jaksa tehdä yhtään mitään. Halusin kuitenkin liikuttaa Remiä edes vähän, ridasin ilman satulaa kunnolla avuille ja annoin sitten juosta vapaana maneesissa. Remi on kyllä tosi kiva irtojuoksutettava, kun se vaihtelee itse suuntaa ja jos ei vaihda itsekseen niin vaihtaa heti käskystä. Remi ei onneksi myöskään juokse mitenkään päättömästi tai riehu.

Maneesi oli kuin sauna, mutta ulkona auringossa oli kyllä vieläkin kuumempi. 

Kisapäivä superhelteessä

Meillä oli tänään aika kiva kisailma.. Itse en luonnollisesti kisannut, mutta olin mukana samassa estevalmennuksessa minun kanssa olevien kisahoitajana. Kisahoitajana olo on mielestäni ihan parasta, pääsee mukaan kisahumuun, mutta ei itseä jännitä kuin vähän muiden puolesta niin voi keskittyä katsomaan hienoja hevosia ja hienoja suorituksia. Meidän porukalla meni todella hyvin, haflinger-Notti sijoittui isojen hevosten seassa ainoana hafina metrin luokassa!
Ekoissa kisoissaan ollut kaverini sijoittui toiseksi 80 sentin tyyliluokassa saaden hyvät tyylipisteet, vaikka tarkoituksena oli vain päästä rata läpi, tietysti paras saavutus on kun ylittää odotuksensa!  Hänen hevosensa 7v-oldenburger Springpferd (enpä ole ennen kuullut, että olisi virallinen rotu, mutta aina oppii uutta) Boy olisi kyllä kepeästi selvinnyt isommastakin luokasta, mutta pienistä on hyvä aloittaa :)
Kisat olivat sillä tallilla, missä minulla oli Ramis, oli kyllä kiva käydä vanhalla tallilla, mutta 100 hevosen jättiläistalli on kyllä aikamoisen kaoottinen. Tuli taas tajuttua, että nykyinen tallini on ihan paras, olen supertyytyväinen, että tuli vaihdettua :)

On kyllä ihan pakko myöntää, että täällä Itävallassa kisat on niin rennolla meiningillä järjestetty, että melkein tekisi ihan pikkusen mieli joskus startata.. Nyt kun hyppäämispelkoa kadotellaan, niin seuraavaksi voisi ottaa haasteeksi kisapelon poistaminen.. No, ehkä joskus..

Alla pari kuvaa meidän päivästä!

Boylla on vähän virtaa..

Hienot kunniakierroksella

Hienot pojat pakattuna kotimatkalle

Kisapäivän jälkeen en jaksanut ratsastaa Remiä, oli niin samperin kuuma, ettei kyllä Remikään näyttänyt kovin kiinnostuneelta liikkumaan..
Huomenna menen kyllä vasta yötä vasten ratsastamaan, alkuviikon lämpötilat näyttävät myös sen verran hurjalta, että katsotaan, että onko fiksua kauheasti rasittaa Remiä.. Taitaa tulla vähän rennommat pari päivää..

Loppuun pieni avautuminen.. Olen aina vihannut tallijuoruiluja ja viime estevalmennuksen jälkeen sain itse ensimmäistä kertaa olla tallijuorujen kohteena. Porukkaa oli puhuttanut meidän valmennus vähän liikaa ja mielestäni on aika mielenkiintoista, miten ihmisillä on pokkaa arvostella täysin tietämättöminä asioita, jotka eivät heille kuulu.
Olen nyt sen viime valmennuksen jälkeen pitänyt parin viikon tauon hyppäämisestä, sillä en todellakaan tahdo enää koskaan kuulla, että joku kyseenalaistaa arvostelukykyni (ja Jaron!) hevosasioihin liittyen.
Minä ja Jaro kuulemma stressattiin Remingtonia liikaa, en tajua mitä puskailijoita nämä juoruilijat ovat, kun heidän mielestään hevonen saa kusettaa ihan rauhassa, eikä siitä saisi tulla mitään seuraamuksia..
Sovittiin Jaron kanssa, että ensi viikolla hypätään taas ja saan jättää juoruilijat omaan arvoonsa. Jos jollakin on jotakin minun ja Jaron tapoja vastaan, niin saisi kyllä tulla sanomaan ihan päin naamaa tai vaikkapa näyttää, mitä itse tekisi samassa tilanteessa...
Inhottaa vaan kuulla, että joku ajattelee, etten ajattelisi hevoseni hyvinvointia, kun olen aina pistänyt Remin terveyden jopa oman terveyteni edelle..

Elämäni hevonen/hevoset

Haastetta taas..

Päivä 12 - Elämäni hevonen/hevoset

Tähän voisi kyllä luetella melkeimpä jokaisen hevosen, jonka kanssa olen ollut vähän enemmän tekemisissä. Ihan ensimmäisestä hoitoponista lähtien jokainen on opettanut minulle jotakin uutta ja tärkeää.

Tärkeimmät ovat olleet Ripa, Iso G, Lenny, Ramis ja Remington. Lenny on se, josta olisi varmasti tullut vielä enemmän elämäni hevonen, jos sen elämä olisi kestänyt pidempään. 

Ramis ja Remington ovat kuitenkin ne, jotka ovat opettaneet minulle, millaista on, kun pitää hevosesta yksin huolen ja kuinka suuri vastuu ja huoli hevosesta voikaan olla. Remingtonista tulee puhuttua ihan tarpeeksi, joten Ramis ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa, kunnon kuvapläjäyksen kera ;)

Ramisin kanssa koettiin paljon huonoa, mutta myös paljon hyvää. Se näytti minulle, miten tärkeää luottamus on ja miten paljon voikaan saavuttaa, jos uskoo hevosesta vain hyvää, eikä jää miettimään, mitä se on joskus jollekin tehnyt. Kun Ramis tuli minulle, se oli kuukautta aikaisemmin heittänyt ratsastajan niin pahasti selästään, ettei kyseinen nainen kävele edelleenkään normaalisti, saati ratsasta. 

Ramis oli luonteeltaan kärttyinen ja monet kutsuivat sitä vaaralliseksi. Vaikka se olikin ruuna, se oli enemmän orimainen, kuin mikään tuntemani ori. En edes halua tietää, millainen Ramis oli orina.. Se ruunattiin vasta 13-vuotiaana, siihen saakka se oli ollut siitosorina, joten orimaisuus ei todellakaan ihmetyttänyt minua.

Uskoin siihen, että Ramis tarvitsee aikaa ja rakkautta. Aloitin sen kanssa ihan vain maasta käsin metsässä kävellen. Käveltiin monta viikkoa ennen kuin aloitettiin luottamuksen kasvattaminen myös selästä. 

Ramis oli kuuma ja nopeatahtinen entinen estehevonen, josta rupesin koulimaan itselleni kivaa koulukaveria ja kyllähän minä siinä onnistuinkin. Opetin 17-18-vuotiaalle hevoselle piaffin, näytin kaikille, että kyllä Ramiskin rupeaa toimimaan, kuhan sille antaa aikaa ja paljon tekemistä, jottei se tylsisty. Sen kanssa piti aina muistaa tehdä jotakin, sillä se kyllä keksi kaikenlaista hölmöä riehumista jos sille tuli tylsää.

Aluksi olin se hullu suomalainen, joka otti hullun ongelmahevosen. Sain aina ihmetteleviä katseita, kun vaikka lähdin maastoon tai menin ilman satulaa, sillä Ramisin maine oli levinnyt aika kauas. Ei kylläkään mennyt kauaa, kun olin se hullu suomalainen hevoskuiskaaja, joka teki hullusta hevosesta aikamoisen kivan harrastuskaverin. Valehtelematta, minulla oli usein yleisöä, kun tehtiin töitä Ramisin kanssa.. Sain paljon ihmettelyä pitkäpinnaisuudesta ja kärsivällisyydestäni, eikä kukaan ymmärtänyt, miten jaksoin vaivautua, kun maailma on täynnä hevosia, joiden kanssa elämä olisi tuhat kertaa helpompaa..

Ramisin ja minun yhteistyö kesti reilun vuoden, mutta tallinvaihdon yhteydessä Ramisin luonne muuttui niin kamalaksi, ettei se ollut enää ollenkaan käsiteltävissä. Muuton jälkeen Ramis oli kuin 2-vuotias ori, jota ei olisi koskaan edes koskettu.. Muuton tarkoitus oli saada Ramis laitumelle isossa laumassa, mutta Ramisia ei voinut päästää lähellekään muita hevosia, sillä se rupesi suojelemaan tammoja ja hyökki muiden hevosten kimppuun.. Laumailusuunnitelma vaihtuikin sitten tarhailuun yksin pienessä tarhassa.. 

 

Ensimmäisen kahden viikon aikana Ramis laihtui valtavasti, sai hirveän kolhun jalkaansa, kun oli hypännyt kaksimetrisen aidan yli ja potkaissut metallitankoon päästessään karkuun tarhasta. Annoin Ramisille aikaa tutustua talliin, se onneksi rauhottui, mutta ratsastusyritykset aidattomalla kentällä olivat aika hurjia, eikä Ramis todellakaan nauttinut elämästään, joten se sai jäädä eläkkeelle.
Päätös siitä, että Ramisin ura ratsuna loppuisi oli todella vaikea, mutta en vain kyennyt aloittamaan 18-vuotiaan hevosen kanssa uudestaan täysin nollasta. Ramis saa viettää "nuoren orin elämäänsä" rauhallisesti maalaistallilla avokarsinassa.

Parhaat hevoskuvani

Jatketaan haasteella :)


Päivä 27 - Parhaat hevoskuvani (itsekuvatut)


Olen tosiaan ammatiltani valokuvaaja, joten hyviä heppakuvia minulla on koneen muisti täynnä. Pari ehdotonta lempparia löytyy tietysti, tässä pari, jotka tulivat mieleen! Tämmöisen postauksen voisin tehdä uudestaankin niin laitetaan tähän nyt vaikka vain pääkuvia :) Parhaat kuvat Remingtonista tulee vielä omassa postauksessa, tässä nyt muita hevosia vuosien varrelta.

eestinhevos -r. Reaal

entinen hevoseni tsekkiläinen pv-r. Ramis

"Suomihoitoheppani" oldenburg-r. Landor

FWB-t. Rivendell

holstein-r. Lenny Kravitz

Lenny

Lenny

Lenny

Lopuksi vielä loppukevennykseksi laadultaan vähän huono, mutta tilanteeltaan aika super kuva Ripsusta, joka näytti, että eiköhän ne esteetkin voisi luonnistua ;)

Rivendell