Kappas, taas esteitä..

Huh, olipas taas aikamoinen estevalmennus.. Remi oli aluksi ok, mutta sitten se taas tajusi miten jännittynyt olin ja siitä vasta riemu repesikin. Remi kusetti minua 6-0, rupesi kieltämään, pukittamaan ja taisi se pystyynkin hypätä. Se käytti minun jännitystäni ja epävarmuuttani kyllä täysin hyväkseen. Vähän aikaa Jaro katseli meidän pelleilyä, kunnes käski minut alas selästä ja käski yhden valmennettavansa Remingtonin selkään. Roman hyppäsi selkään mukisematta, vaatetus oli vähän puutteellinen, mutta eipä crocsit ja shortsit paljoa menoa haitanneet.. Remi jatkoi kusettamistaan ja hyppi pystyyn, kuin mikäkin lahopää. Jaro käski Romanin ratsastamaan ensin puomien yli ja vähitellen sitten nosti ristikkoa isommaksi. Katselin sivusta kauhuissani ja pelästyin, että olenko jännittämiselläni pilannut hevoseni... Onneksi Roman on todella rohkea ratsastaja ja sai Remin rauhoittumaan.
Kun Roman ja Remington olivat menneet useaan kertaan esteen ongelmitta, hyppäsin taas itse selkään. Otin itseäni niskasta kiinni ja sammutin aivoni, ihan hevosen takia päätin, että ei samperi, en varmasti suostu tuollaiseen.
Hypättiin pientä rataa ja jouduin tekemään valtavasti töitä, etten olisi vaan hypännyt alas selästä ja lähtenyt menemään, Jaro vaan ei antanut muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa ja tsempata. Loppuvalmennus menikin sitten hyvin, kesti vaan aikamoinen aika saada itseni rauhoittumaan valmennuksen jälkeen.. Käytiin tekemässä vielä pieni maastolenkki ja pesin Remin kunnolla. Oli kyllä aikamoinen hikitreeni, niin hevoselle kuin ratsastajallekin..
Valmennuksen jälkeen puhuin Jaron kanssa vielä aika pitkään ja hän sanoi, että tietää kyllä pakottaneensa minut tekemään jotakin, mihin minä en oikeasti tällä hetkellä vielä kykenisi, mutta että hän ei vaan todellakaan tahdo, että luovutan. Menin tänään kyllä yli oman uskallusrajani aika rytinällä, mutta tästä on hyvä jatkaa.