Kisapäivä superhelteessä

Meillä oli tänään aika kiva kisailma.. Itse en luonnollisesti kisannut, mutta olin mukana samassa estevalmennuksessa minun kanssa olevien kisahoitajana. Kisahoitajana olo on mielestäni ihan parasta, pääsee mukaan kisahumuun, mutta ei itseä jännitä kuin vähän muiden puolesta niin voi keskittyä katsomaan hienoja hevosia ja hienoja suorituksia. Meidän porukalla meni todella hyvin, haflinger-Notti sijoittui isojen hevosten seassa ainoana hafina metrin luokassa!
Ekoissa kisoissaan ollut kaverini sijoittui toiseksi 80 sentin tyyliluokassa saaden hyvät tyylipisteet, vaikka tarkoituksena oli vain päästä rata läpi, tietysti paras saavutus on kun ylittää odotuksensa!  Hänen hevosensa 7v-oldenburger Springpferd (enpä ole ennen kuullut, että olisi virallinen rotu, mutta aina oppii uutta) Boy olisi kyllä kepeästi selvinnyt isommastakin luokasta, mutta pienistä on hyvä aloittaa :)
Kisat olivat sillä tallilla, missä minulla oli Ramis, oli kyllä kiva käydä vanhalla tallilla, mutta 100 hevosen jättiläistalli on kyllä aikamoisen kaoottinen. Tuli taas tajuttua, että nykyinen tallini on ihan paras, olen supertyytyväinen, että tuli vaihdettua :)

On kyllä ihan pakko myöntää, että täällä Itävallassa kisat on niin rennolla meiningillä järjestetty, että melkein tekisi ihan pikkusen mieli joskus startata.. Nyt kun hyppäämispelkoa kadotellaan, niin seuraavaksi voisi ottaa haasteeksi kisapelon poistaminen.. No, ehkä joskus..

Alla pari kuvaa meidän päivästä!

Boylla on vähän virtaa..

Hienot kunniakierroksella

Hienot pojat pakattuna kotimatkalle

Kisapäivän jälkeen en jaksanut ratsastaa Remiä, oli niin samperin kuuma, ettei kyllä Remikään näyttänyt kovin kiinnostuneelta liikkumaan..
Huomenna menen kyllä vasta yötä vasten ratsastamaan, alkuviikon lämpötilat näyttävät myös sen verran hurjalta, että katsotaan, että onko fiksua kauheasti rasittaa Remiä.. Taitaa tulla vähän rennommat pari päivää..

Loppuun pieni avautuminen.. Olen aina vihannut tallijuoruiluja ja viime estevalmennuksen jälkeen sain itse ensimmäistä kertaa olla tallijuorujen kohteena. Porukkaa oli puhuttanut meidän valmennus vähän liikaa ja mielestäni on aika mielenkiintoista, miten ihmisillä on pokkaa arvostella täysin tietämättöminä asioita, jotka eivät heille kuulu.
Olen nyt sen viime valmennuksen jälkeen pitänyt parin viikon tauon hyppäämisestä, sillä en todellakaan tahdo enää koskaan kuulla, että joku kyseenalaistaa arvostelukykyni (ja Jaron!) hevosasioihin liittyen.
Minä ja Jaro kuulemma stressattiin Remingtonia liikaa, en tajua mitä puskailijoita nämä juoruilijat ovat, kun heidän mielestään hevonen saa kusettaa ihan rauhassa, eikä siitä saisi tulla mitään seuraamuksia..
Sovittiin Jaron kanssa, että ensi viikolla hypätään taas ja saan jättää juoruilijat omaan arvoonsa. Jos jollakin on jotakin minun ja Jaron tapoja vastaan, niin saisi kyllä tulla sanomaan ihan päin naamaa tai vaikkapa näyttää, mitä itse tekisi samassa tilanteessa...
Inhottaa vaan kuulla, että joku ajattelee, etten ajattelisi hevoseni hyvinvointia, kun olen aina pistänyt Remin terveyden jopa oman terveyteni edelle..