Meillä oli aamulla estevalmennus ja kyllähän me ihan hypättiinkin! Kun tultiin maneesiin, olin jo ihan valmis luovuttamaan. Tallityöntekijä siivosi tallissa katonrajasta pölyjä ja piti hirveää melua. Acasina vetäisi heti aluksi oikein kunnon sinkoamisen sivulle ja meinasin jo siinä vaiheessa päästä maistelemaan hiekkaa. Koko tallinpuoleinen pitkä sivu olikin sitten niiin vaarallinen, ettei sinne voinut mennä, kuin vain kauheassa jännitystilassa. Vähitellen Acasina kuitenkin rauhoittui, mutta oli edelleen hermostunut.
Muutaman sinkoilun jälkeen hermostuin itsekin aikalailla, kun tarkoitushan oli ruveta hyppäämän, mutta mitenpäs sitä oikein hyppää, kun hevonen on ihan pöljä, eikä keskity yhtään mihinkään? Verkattiin todella pitkään, kun Oliver aloitti radan suunnittelemisen vasta, kun oltiin Acasinan kanssa jo maneesissa.
Sanoin jo Oliverillekin, että nyt taitaa käydä niin, että hän saa kyllä hypätä. Eipä hän hyväksynyt sitä vaihtoehtoa, vaan pakkohan se oli sitten kokeilla, vaikka jännittikin. Hypättiin ensin ravista tuo kuvassa näkyvä oranssimusta este. Heti alusta sain ohjattua Acasinan keskelle estettä ja esteen jälkeenkin vielä suoraan eli jotakin olen oppinut, kun tuo on yleensä suurin ongelmani.
Seuraavaksi jatkettiin mustaoranssilta ravissa diagonaalilla olevalle liilavalkoiselle. Ekalla yrityksellä Acasina rupesi tuijottamaan ja menin itse ihan lukkoon. Heppa jäi sitten heti ensimmäisen puomin jälkeen seisomaan. Ärsytti, kun en vain yksinkertaisesti uskaltanut ratsastaa kunnolla..
Tokalla yrityksellä muistin pitää pohkeet kiinni ja kappas vain, ylihän me mentiin ja jopa ihan hyvin! Fiilis alkoi nousta ja uskalsin ruveta ratsastamaan.
Seuraavaksi kokeiltiin ensin edelleen ravissa oranssi, sitten liila ja siitä jatkettiin jumppasarjalle, joka näkyy kuvassa vasemmalla. Ensin kavaletti, sitten pysty, sitten okseri, pysty ja lopuksi vielä kavaletti, kaikki innariväleillä. Sarjat ovat minulle juuri se pahin, mutta hitsiläinen, mehän mentiin yli, vaikka aluksi vähän jännittikin!
Vähän hektisesti mentiin, mutta yli on yli ja parasta on se, että Acasina kaikista minun virheistäni huolimatta hyppäsi kiltisti. Muutaman kerran otettiin puomeja mukaan ja kerran ohjasin vahingossa ohi viimeisestä kavaletista, mutta yleisesti olin kyllä todella tyytyväinen.
Kokeiltiin lopuksi vielä jatkaa liilalta laukassa jumppasarjalle. Ensimmäisellä kerralla tein liikaa painetta ja Acasina hyppäsi melkein koko sarjan yhdellä hypyllä. Minulta lähti jalustimet ja olin jo ihan varma, että nyt sitä sitten lennetään, mutta joidenkin mysteerivoimien avulla sain itseni pysymään selässä ja ylitettiin vielä lopuksi kavalettikin.
Seuraavalle kerralle Oliver vähän helpotti ja teki okserista ristikon. Rupesin kuitenkin jännittämään ja muutaman kerran pysäytin Acasinan ennen sarjaa, kun en uskaltanut sitä ylikään ohjata. Hetkeksi minua rupesi ärsyttämään oma nössöyteni ja päätin näyttää itselleni, että kyllä sitä vaan yli mennään. Ja mentiinhän me :) Lopetettiin heti, kun päästiin jumppasarjasta yli myöskin laukassa.
Aikamoisen rankka treeni oli kyllä meille molemmille, kun molempia vähän jännitti. Oliver koko ajan muistutteli, että Acasina on nuori hevonen ja on ihan normaalia, että se epäröi. Jossakin vaiheessa rupesin kuitenkin luottamaan siihen, että kyllä se yli menee, kunhan vain osaan pyytää oikein tai edes vähän sinne päin.
Selvästi on homma on jo puoliksi hoidettu, kun luottamus toimii. Heti, kun vain osaan tehdä oikean päätöksen, ei Acasina kyseenalaista minua, vaan tekee juuri niin, kuin pyydän. Kyllä hyvä hevonen vaan helpottaa asioita ihan todella paljon! Kunhan saadaan liika epävarmuus pois, niin voisin kuvitella, että hyppäämisestä voisikin vielä tulla oikein kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti