Happy days :)

Oltiin Acasinan ja tallikaverin issikan kanssa lauantaina tekemässä kahden tunnin maastolenkki. Lähdettiin Tonavan rannalle, sillä siellä on kilometritolkulla niittyjä, joilla on täydellinen pohja, joka ei edes kostealla ilmalla tule liukkaaksi. Vaikka olenkin paljon maastoillut, varsinkin silloin vielä Remingtonin kanssa, en ole koskaan vielä lähtenyt Tonavalle, vaikka aina olisikin tehnyt mieli. Yksin en kuitenkaan niin pitkälle uskalla, joten nyt, kun kaveriksi oli lähdössä kiltti kaveri, niin päätettiin tehdä pitkä reissu.

Muutamat pätkät ravailtiin ja maastoilukaveri-issikka tölttäsi, suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan vain käveltiin. Otin Acasinan kanssa pienen laukkapätkän, mutta en oikein uskaltanut päästää sitä juoksemaan kunnolla, kun maastokaveri kävi vähän kierroksilla, eikä viitsitty ottaa turhia riskejä, kun en vielä kuitenkaan niin hyvin tunne Acasinaa.
Acasina oli ihan superkiltisti, vaikka jouduttiin ylittämään isompi autotie ja ohitettiin vaikka mitä potentiaalisesti pelottavaa. Kun käveltiin kotiinpäin, pelästyi Acasina kerran lentoon lähteviä sorsia, eikä se kerran meinannut ohittaa roskista, mutta ylipäätänsä Acasina oli aivan superkiltisti.

Eilen Acasina joutui kunnolla hommiin, sillä se tuijotteli ovipäätyä, enkä halunnut luovuttaa, ennenkuin se antaisi periksi ja lopettaisi tuijottelun. Se oli vähän normaalia hankalampi. Se aukoi suutaan taas pitkästä aikaa suhteellisen paljon, enkä ihan ymmärtänyt miksi, kun se ei ole sitä enää pariin viikkoon harrastellut. Sen suu oli laukassa ok, mutta ravissa huomasin sen aukovan suutaan. Pyydän Oliverin tänään tai huomenna ratsastamaan sen niin, että olen itse katsomassa, jotta näen, että tekeekö se Oliverinkin kanssa samaa.

Laukassa se oli kuitenkin todella hyvä, se oli oikein ryhdikäs ja laukkasi todella kivaa, tahdikasta laukkaa. Nyt se ei onneksi enää tarjoa ollenkaan väärää laukkaa vasempaan suuntaan, vaan nostaa aina ihan oikein. Tehtiin taas paljon siirtymisiä ja mitä enemmän tehtiin siirtymisiä, sitä paremmaksi Acasina tuli. Se keskittyy heti paljon paremmin, kun sille tarjoaa enemmän tekemistä. Eilen sen kanssa täytyi tehdä paljon kaikenlaista, jotta se unohti ovipäädyn pelottavuuden. Lopuksi se oli kuitenkin jo oikein kiltisti, vaikka korvat vähän väliä kuuntelivatkin, että mitä siellä oven takana oikein tapahtuikaan..

Viime torstaina minun oli tarkoitus tehdä "Tallipäivä kuvina"-postaus, mutta se jäi silloin tekemättä, kun minun kotinettini on hajalla, enkä saanut lisättyä kuvia Bloggeriin. Nojoo, parempi nyt, kuin ei milloinkaan :)

Ensimmäinen aamu, kun auton ikkuna oli jäässä ja pakkastakin oli... Y-Ö-K.

Rapsipelto kukassa.. Ei siis vielä oikein olisi aika pakkaselle..

Acasina aamupalalla. 

"En muuten varmasti lähde töihin!"

Putsauspaikalla

Aamuliikutuksen hyvä puoli: koko maneesi vain meille.

Pelottavan vedenkeittimen takia piti pöristä.

Lumisade lähestyy.

11.15 ja pääsen lähtemään kotiin.

Klo 20.00: koulupäivän jälkeen uudestaan tallille liikuttamaan heppa numero kaksi.

Valmiina töihin :)

Myöhäisen iltaliikutuksen hyvä puoli: koko maneesi vain meille.

Klo 21.00: Vihdoin valmiita ja ulkona on ällöttävän pimeää ja luntakin maassa :(