Matkalla Helsinkiin!

Istuskelen lentokentällä kuluttamassa aikaa, kunnes pääsen lentämään Suomeen. Olen aika innoissani ja olen nyt viime viikkoina odottanut lomaa jo aika kärsimättömänä. Helsingissä on kiva käydä, kunhan tietää, että pääsee parin viikon päästä taas kotiin :)

Meillä oli eilen vielä Oliverin valmennus. Nyt viime viikon valmennussaldo on neljä kappaletta, joten aika hyvän loppuspurtin tein vielä ennen taukoa. Oliverhan nyt tosiaan liikuttaa Acasinan, joten ei sille tule ihan täyttä lomaa. Tahtoisin, että Oliver hyppäisi Acasinalla ainakin pari kertaa, mutta en kyllä tiedä, että aikooko hän nyt sitten hypätä vai ei. Hänen mielestään kun on oikein hyvä idea, että kehityttäisiin Acasinan kanssa yhdessä ja tehdään Acasinasta hevonen, jolla voi myöskin amatööri ratsastaa. Ihan hyvä ideahan se on kyllä toisaalta, mutta olisihan se hyvä, että Acasinalla hyppäisi välillä myös joku, joka on vähän varmempi.

Eilen näin nimittäin taas, että olen kyllä aikamoinen nössö. Aluksi hypättiin ihan vain kavaletteja, joiden väliin piti saada neljä tai viisi laukka-askelta, toisen kavaletin päälle Oliver laittoi yhden puomin. Ensimmäisen kerran, kun lähestyttiin kakkoskavalettia, veti Acasina liinat kiinni, kun rakennelma taisi näyttää sen mielestä liian kyseenalaiselta. Tokalla kerralla mentiin nätisti yli. Muutaman onnistuneen kerran jälkeen Oliver teki toisesta kavaletista esteen, niin että kasasi heti kavaletin jälkeen pystyn. Noh, sehän sitten aiheutti minulle heti paineita ja voi terve, kun minua rupesi jännittämään. Este oli niin lähellä nurkkaa, että jännitin sitä, kuinka muka kerkeän ohjaamaan Acasinaa kunnolla, ilman, että vedetään päin seinää. Oliver teki pystystä myös sen verran korkean, että menin ihan lukkoon, kun olisi pitänyt lähteä sitä lähestymään.

Pidettiin aika pitkä keskustelutauko siitä, että onko minun muka pakko ylittää tuo minun mielestäni ihan hirveän korkea este. Oliver sitten mittasi esteen, jotta näkisin, että eipä olisi mitenkään karsean korkea, mutta kyllä se vain siltä näytti. Metrin este oli minulle tässä vaiheessa liikaa. Oliver vakuutteli, ettei missään tapauksessa kasaisi estettä sen korkuiseksi, ettei me siitä muka yli päästäisi. Aika kauan keskusteltiin asiasta ja lopuksi Oliver suostui sen madaltamaan parilla reijällä.

Siitä sitten mentiin aikamoisella vauhdilla yli, tein vähän liikaa painetta ja vedettiin väli ensimmäisellä kerralla kolmella askeleella. Seuraavaksi saatiin jo neljä, mutta tarkoitus oli saada hallittua laukkaa paremmin ja vetää väli viidellä. Kerran onnistuin lyhentämään laukkaa tarpeeksi ja saatiin se viisi askelta. Acasina vetäisi aina ihan järjettömällä ilmavaralla ja se innostui jopa vähän liikaa.

Lopuksi madallettiin estettä vielä vähän, jotta saisin Acasinan vähän parempaan kontrolliin. Viimeiset kierrokset menivät kivasti ja sain Acasinan vauhtia vähän hillittyä, mutta olisin kyllä saanut ratsastaa vähän rohkeammin.

Valmennuksen jälkeen juteltiin vielä Oliverin kanssa ja hän kysyi minulta, että mikä minua oikeasti pelottaa. En osaa vastata. En ihan oikeasti tiedä, mikä tuossa touhussa muka niin jännittää. Acasinalla kun ei ainakaan ponnu lopu kesken, mitä isompi este, sitä paremmin se hyppää. Se ei myöskään kiellä, jos vain muistan ratsastaa. Se imee esteille oikeasti hyvin. Pitäisi vain saada pää pois päältä, jotta ei aina miettisi kaikkia kauhuskenaarioita ja kaikkea, mitä VOISI tapahtua.

Nyt on sitten kaksi viikkoa aikaa pohtia ja yrittää saada vähän selvitettyä, että millä tavalla saisin jännitystäni hillittyä. Itävaltalainen tapa olisi vetäistä snapsi tai kaksi ennen hyppäämistä (esim kisoissa on AINA snapsia myynnissä juuri siksi!), mutta ehkäpä yritän löytää jonkun toisen keinon saada itseäni vähän rauhallisemmaksi.. ;)

Höyryävä Acasina treenin jälkeen :)