Torstai

Nyt on tullut sulateltua pari päivää tuota isoa päätöstä ja olen nyt rauhallisin mielin pohtinut asioita. Viime viikko oli jotenkin niin järjettömän tunteellinen, mutta nyt olen kyennyt ajattelemaan järkevämmin. Tunteiden kannalta jatkaisin Remingtonin kanssa ja unohtaisin oman kunnianhimoni, mutta siinä ei olisi mitään järkeä. Tiedän turhautuvani vain vielä enemmän jos en tee asialle jotakin. Se jotakin nyt tässä tapauksessa on vaan yrittää päästä asioiden yli ja hyväksyä tilanne.
Remington on ihana hevonen ja siksi se on ansainnut kuntonsa vaativan rauhallisemman elämän. Sen kunto ei tule mahdollistamaan niitä suunnitelmia, mitä minulla oli. Ei ole reilua vaatia sitä kehittymään, kun se ei siihen kykene. Lennyn jälkeen lupasin itselleni, ettei mikään hevonen saa tulla minulle ikinä enää niin tärkeäksi. Kun sen lupauksen pitäminen olisikin ollut helpompaa.. Hevosen kanssa tehty yhteistyö vain aiheuttaa vahvan tunnesiteen, mille ei järkevä ajattelu voi yhtään mitään.
Tällä viikolla olen liikutellut Remiä rennosti, se on saanut juosta irtona ja olen mennyt paljon käyntiä ilman satulaa. Tänään vähän ravasin ja laukkasin riimulla ja ilman satulaa, Remi oli yllättävän kiltisti, kun ottaa huomioon, että on liikkunut niin paljon vähemmän, kuin normaalisti. Kokeilin vähän pyytää Remiä edes edestä pyöreäksi, mutta heti alkoi stoppailu, joten mentiin sitten ihan vain kaula pitkänä.. Annoin sen mennä niin kovaa, kuin jaksoi ja kyllähän sillä energiaa olikin.
Lauantaina tulee hieroja hoitamaan selkää, katsotaan jos se vähän auttaisi.

Kuten arvelinkin, olen jo nyt etsiskellyt uutta hevosta.. No, selvisi, että se 4v imppaa, enkä halua impparia riesakseni, eikä tallin omistajatkaan kovin iloisia semmoisesta olisi.
Ensi viikolla selvitellään myöskin mahdollista ylläpitohevosta. 7v pikkuruuna, jota ei ole ratsastettu 1,5 vuoteen. Omistajan kiinnostus oli lopahtanut ja sen jälkeen hevosta onkin sitten joku mukava saattanut välillä vähän juoksutella. Jos en nyt ymmärtänyt väärin, niin ruuna on täysiverinen tai angloarabi, ainakin laukkasukuinen isän puolelta (niinkuin Remingtonkin). Ei olisi mikään maailman kaunein hevonen, mutta vaatisi paljon töitä ja sellaista minä nyt etsisinkin.. Luonteeltaan vaikuttaa olevan kyllä kiltti ja todella utelias, jota en kyllä ihmettele, kun ei tosiaan ihmisiltä ole niin pitkään aikaan huomiota saanut.. Sen tiedän, että ruuna on ratsutettu, mutta kuvittelisin kyllä, että aika alusta saisi alottaa. Myöhemmin olisi myös luultavasti mahdollista ostaa se, joka tietysti olisi ihan kiva asia, jos siitä oikeasti tykkään. Kuulostaisi ainakin kivalta, mutta katselen vähän ympärilleni ja mietiskelen. Toinen kokeilemani/mietiskelemäni hevonen on kyllä aina ennenkin ollut se, minkä olen sitten valinnut.. ;) Ja jotenkin alkaa jo naurattaa, kun kaikkien pidempiaikaisten heppakavereideni nimissä on ollut R (Grete, Riverboy, Lenny Kravitz, Ramis, Remington) ja niin olisi tietysti tämänkin hevosen nimessä.. Ärrävikaisena se onkin oikein kiva asia...

Hyppykuvia

Kuvasin eilen, kun valmentajamme hevonen Car pääsi hyppäämään ja on se kyllä ihan superhieno. Siitä näkee heti, kuinka se nauttii hyppäämisestä. Kunnon urheiluhevonen :) 

Eipä tuosta uskoisi sen olevan siitoskäytössä, kun se käyttäytyy moitteetta, vaikka parikin kiimaista tammaa olisi samaan aikaan maneesissa (yllättäen melkein kaikki tallin tammat ovat nyt kiimassa, kun Car muutti tänne :D). Juuri tuollainen hevosen pitääkin olla.

Edes jotakin positiivista näiden ihan kamalien päivien jälkeen oli kyllä, kun sain kuvattua vihdoin päivällä, kun maneesissa riitti valoa onnistuneisiin kuviin. Odotan kyllä kesää taas niin kovasti, maneesissa kuvaaminen kun on nyt iltaisin melkeimpä mahdotonta. 

Lopun alku.. tai jotain..

Remington on ollut nyt viimeisen viikon ollut aivan kamala ja saanut hirveydellään minulta suunnilleen elämänhalunkin kadotettua.. Se hyppii pystyyn, potkii ja pukittaa, eikä yksinkertaisesti suostu tekemään töitä. Ensin luulin sen vain olevan huonolla tuulella, mutta nyt olen kyllä aikalailla vakuuttunut, että se on kipeä. Muutaman päivän ajan ollaan vain kävelty ja maasta käsin olen vähän ravauttanut, jotta takapään lihakset vertyisivät edes hiukan.. No, eipä ole auttanut. Eilen hyppäsin ensimmäistä kertaa tiistain jälkeen selkään ja vähän ravailin ilman satulaa. En montaa kierrosta viitsinyt mennä, kun Remi on vain yksinkertaisesti mahdoton. Se ei ole ennenkään ollut mikään liitokavio, mutta nyt takajalat eivät astu alle enää ollenkaan. Koko takaosa vain tykyttää puoliksi mukana. Heti jos yrittää edes hiukan saada päätä/kaulaa alemmas, Remi pysähtyy/pukittaa/potkaisee/hyppää pystyyn.

Olen vain vihainen ja katkera. En enää jaksa. Haluan hevosen, joka ei ole kipeä. Olen nyt yrittänyt ja uskonut, että kyllä tämä tästä. No, ajoittain ehkä kyllä, mutta en kykene enää siihen, että treeni on ihan turhaa, kun en tiedä onko reilua vaatia kipeältä hevoselta yhtään mitään. Ehkä eläinlääkärit olivat sittenkin oikeassa, kun sanoivat, ettei Remistä enää tule treenattavaa ratsua.. Laidunaikana Remin vammaa ei edes huomannut ja siksi tuntuukin aivan hirveältä luovuttaa. Pari viikkoa sitten hypättiin superhyvin ja Remington oli muutenkin ihan todella hyvä ratsastaa, mutta nyt takapakki on niin valtava, etten yksinkertaisesti usko, että täältä enää noustaisiin (ilman minun hermoromahdusta).

Menen huomenna katsomaan Remille uutta kotia. En itse halua vaihtaa tallia, mutta Remi taitaakin muuttaa ilman minua. Remille täytyy löytää joku mukava köpöttelykaveri, joka pitäisi Remin liikkeessä, mutta ei rasittaisi liikaa. Joku ratkaisu on pakko keksiä, sillä en enää itse yksinkertaisesti kykene elämään niin, että joka päivä joudun miettimään, että kärsiikö Remington vai voiko se hyvin. Tähän asti, kun se on ainakin näennäisesti tyytyväisenä tehnyt töitä, olen voinut peittää ainaisen huoleni, mutta nyt en enää kykene. Olen tällä viikolla itkenyt joka päivä tallilla ja mielenterveyteni takia olen aina vain varmempi päätöksestäni. Kuoppaan Remington ei joudu, sillä se tulee elämään maastoilupollena varmasti ihan mukavan elämän. Minun ratsunani sillä ei vain enää ole tulevaisuutta. Hevostelunhan kuuluisi olla mukava harrastus, eikä jatkuva stressin aihe.. Haluan myös itse kehittyä ja näillä näkymin se ei ole Remingtonin kanssa mahdollista.

Tätä asiaa on nyt tullut mietittyä niin paljon, että en usko tekeväni väärää päätöstä. Ihan kamalaahan tämä on, varsinkin, kun hevostelutulevaisuudestani en nyt kyllä ole ihan varma. Omaa ei kyllä tähän väliin ole tulossa, sillä tuurini hevosten kanssa tuntuu olevan niin surkea, etten kykene riskeeraamaan enää ainakaan ihan heti. Kavereiden hevosia tulee varmasti ratsastettua, mutta eiköhän siinä mene alle viikko, kun jo ikävöin omaa. Ainakin ylläpitoon olisi edelleen ehkä mahdollisuus saada se 4v, josta jo pari viikkoa sitten mainitsin, mutta en tiedä. Eiköhän ajan kanssa sitten selviä, mitä tässä tapahtuu. En edes tiedä, milloin Remington muuttaisi, joten totutteluaikaa tulee nyt kyllä olemaan ja voihan sen aikana tapahtua vaikka ihmeparantuminen (i wish).

moi meikä seisoskelee mudassa

Edit: Eläinlääkäri ja hieroja/kiropraktikko on kyllä tilattu paikalle, Remi ei siis tietystikään jää tutkimatta.

Kengättömyydestä

Remington on tosiaan paljasjalkainen, sillä sen kaviot ovat niin hyvät, ettei ole ollut tarvettä kengille. Viime syksynä sillä oli vielä etusissa kengät, sillä mielestäni tuntui hassulta, ettei kunnon käytössä olevalla hevosella olisi ollenkaan kenkiä. Se oli kuitenkin ollut koko elämänsä ilman kenkiä, joten ensimmäisen kerran, kun piti kutsua kengittäjä paikalle, kenkiä ei enää naulattukkaan takaisin. Siitä lähtien Remi on saanut olla kengätön ja hyvin on tosiaan mennyt.
Viime viikolla kengittäjä kävi tsekkaamassa kaviot ja Remin kaviot saivat kyllä niin paljon kehuja, että saa poni kyllä olla edelleen ilman. Mietiskelin vain, että ei kai hypätessä kaviot kulu ja lyhene liikaa, mutta mietiskelyni on osoittautunut turhaksi.
Vuoluväli on entiseen nähden kyllä pidentynyt, sillä enemmässä käytössä kavio tietysti kuluu enemmän. Viime talvena, kun itse olin pitkään sairaslomalla ja Remington tietysti siksi vähemmällä liikunnalla, vuoluväli taisi olla noin 2 kuukautta. Nyt on pakko myöntää, etten edes muista milloin viimeksi kengittäjä on käynyt.. Ehkä ennen kesää? Olen itse viilannut muutaman kerran pieniä halkeamia, mutta muuten kaviot ovat kuluneet ihan luonnollisesti ja pysyneet jopa ihan kunnollisen muotoisina.

En olisi koskaan uskonut, että minun käytössäni hevonen olisi kengätön, mutta niin siinä vain kävi. Suomessa vielä asuessani en olisi ikinä edes tajunnut, että ihan normaali (ratsu)hevonen kykenee olemaan ilman kenkiä. En ollut Suomessa ratsupuolella koskaan törmännyt kengättömään, joten en kyllä yhtään ihmettele tätä asennettani. Täällä, kun on enemmänkin sääntö, kuin poikkeus, että hevosella on vain etuset kengitetty.
Miksi kengittäisin jos sille ei ole mitään tarvetta? Remington ei arkaile jalkojaan missään tilanteissa, eikä sille tule halkeamia, kuin ehkä yksi pieni parissa kuukaudessa (viimeksi 2 kuukautta sitten viilasin takasesta pienen halkeaman pois). Viime talvena maastoiltiinkin kengättömänä ihan normaalisti. Kunnon talvi kesti täällä viime vuonna onneksi vain muutaman viikon ja silloinkin aurinkoisina päivinä uskalsin lähteä maastoilemaan ilman, että piti pelätä liukastelua.

Tietysti heti, jos kengittäjä on sitä mieltä, että kaviot kuluvat liikaa, olen valmis laitattamaan Remingtonille kengät. Se ei vain ole ollut koko vuoden aikana tarpeellista, vaikka Remington onkin aika kovassa käytössä, varsinkin siihen nähden, mitä se on ennen tehnyt.
Olen säästänyt rahallisesti ja ajallisesti aikamoisen paljon, eikä ota ollenkaan päähän, että tuli kokeiltua kengättömyyttä. Rahallinen säästäminen ei ole kuitenkaan syy kengättömyyteen, vaan yksinkertaisesti se, ettei Remington ole tarvinnut niitä. Nuorten hevosten omistajille voin suositella kengättömyyden kokeilemistä ehdottomasti. Meillä on tallissa muutama hevonen, joita ei ole koskaan kengitetty. Nämä hevoset ovat ihan normaalissa käytössä, eikä ongelmia ole ollut heilläkään koskaan.

Sitten muita kuulumisia.. Oliverin ori saapui eilen ja on kyllä aikamoisen hieno hevonen.. Hyvin samansukuinen, kuin mitä Lenny oli. Suvusta löytyy niin Landgraf, kuin Calettokin, molemmat minulle hyvin mieleisiä periyttäjiä. Vähän oli ori kyllä laihanpuoleinen ja räjähtänyt, kun on saanut elellä keväästä saakka Puolassa laitumella. Odottelen kyllä mielenkiinnolla miten nopeasti se tuleekaan taas näyttämään yhtä hyvältä, kuin ennen. Keväällä heillä on tarkoitus startata taas S-tasolla, kivaa, kun tallissa on taas yksi korkeamman tason hevonen!
Remington tuli uuden karsinanaapurinsa kanssa oikein hyvin toimeen, ei minkäännäköisiä ongelmia edes silloin, kun annoin Remille ruuat. Tänään kiljaisi kerran, mutta ei onneksi sen enempää. Toisella puolella Boy oli kyllä vähän erimieltä naapurista, kuin Remington.. Boy onnistui heti puraisemaan pienen palan orin turvasta.. Toivottavasti Boy ei liikaa stressaannu, ori ei ainakaan, kun on ihan järjettömän selväpäinen..

Nyt on sitten vielä kysytty eläinlääkärin mielipide klippaamisesta ja hän sanoi, että kannattaa jättää karvat munuaisten päälle ja kokeilla ensin jättää muuallekin vähän pidemmäksi eli ei suositellut vetää ihan lyhyeksi.. No, pienikin apu tuohon hikoiluun on todellakin paikoillaan.. Viikonloppuna saan sitten vihdoin karvat pois :) Olen kyllä saanut nyt niin paljon taas kysymättä ihmisten mielipiteitä Remingtonin klippaamisesta ja siksi se on vain aina siirtynyt ja siirtynyt.. Mutta enköhän minä tunne Remingtonin parhaiten ja tiedä, mikä sille parhaiten sopii.. Eipä siinä muilla ole paljon sanottavaa, eikä kukaan muu siitä kärsi, jos klippaaminen ei olisikaan Remille hyväksi..

Eilen Remington oli ihan liian höhlä ratsastettavaksi ja tänään ajattelinkin ensin juoksuttaa ja sitten vasta nousta selkään. Remi kipitteli juoksuttaessa hirveää vauhtia, mutta kun hyppäsin selkään niin ei meinannut mennä mihinkään suuntaan.. Juoksutin sitten vielä hetken ja hyppäsin uudestaan selkään. Remi meni oikein kivasti, en oikein tiedä mitä tein väärin/mikä Remiä vaivasi, mutta lopuksi meni sen verran kivasti, etten enempiä ruvennut asiaa miettimään. Rupean ensi viikolla totuttelemaan Remiä kauraan, sillä muistan viime talvelta, että Remi tarvitsee talvella aika paljon enemmän ruokaa ja kaura sopi ainakin hyvin viime talvena. Ainakin hyppypäivinä kaura olisi varmaankin oikein hyvä!

No nyt ne saapuivat!

Tilasin siis Jin Stirrupit punaisena, mietiskelin väriä kyllä aika kauan, kun rautiaalle punainen nyt ei ole ehkä se sopivin väri, mutta eivätköhän nuo jalustimet tule olemaan aikalailla ikuiset (enkä usko, että seuraava hevoseni on rautias..). Remingtonin nimeen tietysti punainen sopii.. Tummansiniset olisivat olleet myös hienot, mutta Jin Stirruppeja ei ole kuin kirkkaansinisenä, enkä kyllä lähtisi pulittamaan vain värin takia esim Eurostarin vastaavista yli 200 euroa.
Lähetti toi jalustimet aamulla ja tänään olikin sitten tietysti pakko päästä kokeilemaan! Mentiin tänään kavalettiharjoitusta ja on kyllä pakko myöntää, että käytössä nuo jalustimet ovat kyllä todella hyvät, leveä jalustin sopii minun käyttööni oikein hyvin. Nyt pitää vielä hankkia uudet jalustinhihnat ja satulavyö, ettei tarvitse lainata aina koulusatulasta..

Remi meni kavaletteja ihan kivasti, laitettiin kolme kavalettia kahden laukka-askeleen välein pitkälle sivulle. Alussa sain taas herätellä sitä laukkaamaan kunnolla eteen, varsinkin kavalettien välillä. Nyt Remi ei ollenkaan kiukutellut, se oli ihan hyvällä tuulella. Takaosa tuntui olevan vähän jumissa, mutta vetreytyi kyllä suht nopeasti. Lopussa laukka oli tosi jees ja kavaletit menivät todella hyvin, tuli kunnon pyöreitä hyppyjä ja huomasi oikein kunnolla, miten Remington taas innostui. Se taitaa olla päästään vähän hidas, kun innostuu hyppäämisestä vähän jälkijunassa..

Tällä viikolla ei taideta hypätä perjantaina, yritän nyt ainakin pitää väliviikon ja mennä vaikka vielä jonakin toisena päivänä jotakin jumppaavaa kavalettiharjoitusta tai puomeja.
En olisi kyllä vielä puoli vuotta sitten uskonut, että innostuisin esteistä tällä tavalla.. Edelleen tietysti taistelen pelkoani vastaan, mutta ehkä se onkin juuri hyppäämisessä se paras juttu; kun uskaltaa tehdä jotakin, mitä ei olisi uskonut tekevänsä. Remingtonillekin tekee ihan hurjan hyvää päästä tekemään jotakin muuta, kuin ainaista kouluvääntämistä. Takaosan lihakset ovat ainakin kehittyneet ja muutenkin on kiva treenata samaa lajia, kuin muut tallin ratsukot ;) Meillä kun on talli täynnä estehevosia..

Ikävöintiä..

Puuh, tänään rupesin melkein itkemään hevosen selässä, kun rupesin niin paljon ikävöimään Lennyä... Remington taas kuseskeli ennen kuin hyppäsin selkään ja oli aivan superärsyttävä alussa, teki taas stoppeja ja välillä nousi etupää ja välillä takapää, ihan pienesti vain, mutta niin, että pisti kyllä ärsyttämään taas oikein kunnolla.. Pistin sen kunnolla eteenpäin, niin hölmöilyt loppuivat heti, mutta kiehuin sisäisesti ja tuli ratsastettua rumemmin, kuin mitä normaalisti teen.. Ärsytti ja surutti vaan jotenkin niin hirveän paljon.. Ja tietysti se ärsytys tarttuu hevoseen.. Alun jälkeen Remi olikin ihan jees, se oli taas läpi niskasta ja oli todella taipuisa. Muutamaan kertaan Remi vielä yritti vähän luistaa töistä, mutta varsinkin loppuravit olivat todella letkeät ja kaulaa sai käänneltyä mihin päin vain ja niska oli ihan rentona ja todellakin läpi. Kävelin maasta käsin vielä 20 minuuttia kuivatellen Remingtonia ja yritin saada itseni ymmärtämään, että olen todellakin onnekas, kun minulla on Remi. Pieni hölmö hevonen, joka välillä saa minut niin kovin onnelliseksi, mutta välillä taas kihisemään raivosta..
Itsepä olen hevoseni valinnut, mutta jotenkin vain tänään nousivat tunteet pintaan ja valtava ikävä aikoja Suomessa, silloin, kun Lenny vielä oli olemassa.. Eipä Lenny ikinä tule takaisin, eikä Remington siksi muutu, mutta harmitti vaan niin vietävästi, että elämäni hevonen, se joka sopi minulle täydellisesti, ei ole kanssani juuri nyt täällä ja tässä hetkessä.. Remington on minulle tietysti valtavan rakas, mutta jos tietää millaista on, kun yksinkertaisesti kaikki natsaa, niin kaikki muu tuntuu vaan puolikkaalta.

Huh, tulipas avautuminen, mutta oli pakko purkaa jonnekin. Mites teillä, onko teillä ollut sellaisia hevosia, joita aina muistelee valtavalla kaiholla?

Esteitä, taas

Kyllä sittenkin hypättiin tänään ja oli ihan hyvä, että hypättiin, vaikka alussa olikin hiukan hankaluuksia. Remington oli alussa ihan järjettömän ärsyttävä, potki ja hyppäsi taas muutaman kerran pystyyn ja oli ihan kummallinen. Valitin vain, että Remington on ihmeellinen ja ääk sitä vaivaa joku ja nyt ei ole kaikki kunnossa... Se steppasi ja energiaa riitti kyllä niin paljon, että jalkoja sai nostettua korkeuksiin, mutta eteenpäin ei sitten voinutkaan mennä. Oliver sanoi, että nyt pistä se eteenpäin ja kappas, siihen loppuivat hölmöilyt. Sitä ei vain selvästi alussa kiinnostanut pätkän vertaa ruveta töihin. Muut hevoset taas häiritsivät ja kaikki asiat pelottivat.. Oliver hyppäsi Remin selkään ja pisti sen kunnolla eteen, kun itselläni rupesi kiehumaan Remingtonin jumittaminen. No, rupesihan se laukka menemään eteenkin päin, eikä vain ylös.

Heti, kun oli saatu Remington taas ymmärtämään mistä on kyse, toimi koko touhu oikein hyvin. Tänään tuli kyllä yksi kielto, kun jostain syystä jännitin innaria, mutta muuten olin kyllä todella tyytyväinen. Remington on siksi kyllä ihan hyvä estehevonen, kun se kääntyy niin pienessä tilassa. Laukkavolttien treenaaminen on todella tuottanut tulosta, sillä nyt Remi pysyy hyvässä tahdissa, vaikka menisi kuinka pieniä teitä. 

Ensi kerralla kokeilen kyllä samaa verryttelytekniikkaa, kuin mitä olen nyt koulutreenaustakin varten käyttänyt eli annan Remin alussa huristella eteenpäin oikein kunnon vauhtia ravissa ja varsinkin laukassa.

Saa nähdä, millainen ori Remingtonista alkuviikosta kuoriutuu, kun sen karsinanaapuriksi, Remin ja Boyn väliin, muuttaa Oliverin ori. Aika mielenkiintoiseen karsinaan se kyllä muuttaa, kun Boy ja Remington ovat molemmat vähän hölmöjä ruunia, kun niiltä löytyy aina välillä orimaisuuksia.. Katsellaanpa millainen kiljumiskuoro meidän alatalliin oikein nyt saadaankaan..

Ja kyllä tosiaan vähän liian aikasin hehkutin uutta heppaa, olen nyt sittenkin päättänyt, että yksi saa riittää, kun tärkeintähän tosiaan on tällä hetkellä saada koulu loppuun.. Onhan yliopiston jälkeen sitten tarpeeksi vuosia jäljellä toteuttaa unelmia :) Päätin mielummin hankkia vielä sivutyön firman pyörittämisen ja opiskeluiden (ja tietysti hevostelun) lisäksi, joten enköhän pian unohda unelman toisesta hevosesta ihan aikataulunkin takia..

Mittwoch

Remington on selvästi muuttumassa takaisin oriksi.. Se kiljui tänään pariin otteeseen tallissa, luimi ratsastaessa muille hevosille, hyppäsi pari kertaa oudosti pystyyn ja oli muutenkin vähän ihmeellinen. Remington ja sen tarhakaveri Boy olivat molemmat saaneet iskua tarhaillessa, Boyllä oli naama auki ja riimu rikki, Remin selästä puuttui aikamoinen karvatuppo.. Tsekattiin molemmat hevoset kunnolla läpi, mitään muuta ei ainakaan pintapuolisesti löytynyt.
Ajattelin tänään ratsastaa vähän rennommin ja meninkin riimulla. Remington toimi todella kivasti, vaikka tosiaan hyppäsi muutaman kerran pystyyn ja väisteli muita hevosia vähän oudosti. En oikein ymmärrä mikä sitä vaivasi, taitaa olla pojilla vähän ryppyjä rakkaudessa.. Viime talvenakin kyllä molemmilla oli kyllä aika paljon osumia, ehkä ne kylmien ilmojen takia nahistelevat enemmän, mene ja tiedä..
Pitää vähän katsella millainen Remington on huomenna.. Energiaa sillä ainakin riitti, vähän jopa liikaa, mutta yllätyin kyllä todella positiivisesti miten hyvin se toimi riimulla. Sain sen oikein kunnolla töihin alun hölmöilyiden jälkeen, huomasin kyllä, että se oli vähän jäykkä eilisen treenin jälkeen.
Remi on taas viimeiset päivät ollut ihan superhyvä. Teen alkuverkat taas vähän erilailla, nyt ensin venyttelen sitä käynnissä ja pyydän väistöjä heti alusta saakka. Sitten annan sen ravata niin kovaa, kuin kintuistaan pääsee ja lopuksi annan myös laukata kunnolla eteen, pitkillä sivuilla otetaan vielä kunnon spurtit. Kun ruvetaan töihin niin tehdään todella paljon voltteja ja jyrkkiä kiemuroita, näin olen saanut sen todella vetreäksi ja niskan kunnolla läpi. Olen saanut sen nyt kunnolla venyttämään kaulaansa alas.
Eilen tehtiin avoja pitkillä sivuilla ja meni kyllä superhyvin, vaikka ei olla menty niitä pariin kuukauteen (koska Remi rupesi kiemurtelemaan pitkillä sivuilla, vaikka niitä ei pyytänyt..). Tehtiin myös väistöjä ja suoraan väistöstä laukannosto. Alkuvuodesta Remington ei tähän kyennyt, kun tuli liikaa asioita samaan aikaan, nyt se pystyy keskittymään kunnolla ja oikea laukka nousee heti.
Tänään en kylläkään vaatinut oikein mitään, kevensin koko ajan, kun selkäni on taas ollut inhottava, huomenna menen magneettikuvaan ja tsekataan, että mikä ihme minua vaivaa. Laukattiin aika paljon ja sain taas kuivatella Remiä ikuisuuden, tällä viikolla olisi tarkoitus keretä klippaamaan, olen vain nyt mietiskellyt aika paljon, että miten se nyt sitten klipataan. Munuaisten päälle kun haluan ehdottomasti jättää karvat, mutta muuten saisi kyllä olla mahdollisimman paljon poissa, tulee kyllä aikamoisen tyhmän näköinen klippaus.. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos klipataan, niin sitten klipataan kaikki pois, mutta tietysti Remin terveys menee ulkonäön edelle..
Perjantaiksi on nyt sovittu estevalmennus, mutta en vielä tiedä, että hypätäänkö sittenkään. Haluaisin pitää hyppäämisen sellaisena vähän harvinaisempana herkkuna, että se pysyisi molemmille hauskana, mutta toisaalta vaan hyppäämällähän sitä oppii..

Oltiin sunnuntaina spontaanisti katsomassa este GP:tä, jonka meni ja voitti itävaltalainen 70v ratsastajalegenda Hugo Simon.. Aikamoinen teräspappa! Alla muutama vähän heikkolaatuinen kuva, kädet olivat niin jäässä, etten jaksanut kuvata kuin uusinnan (vain 4 ratsukkoa oli uusinassa 35 ratsukosta) ja senkin vähän sinnepäin. Näkyi kyllä hienoja hevosia ja hyvää ratsastusta, kiva, että tuli mentyä :)

Manfred Ege - Utopia (Saksa)

Kristian Kniha - Taalex (Saksa)

Kristian Kniha - Taalex

Hugo Simon - C.T. 

Hugo Simon - C.T.

Hugo Simon - C.T.

Theo Muff - Leszek (Sveitsi)

Theo Muff - Leszek

Uusi takki ja ehkä jotain muutakin uutta .. :)

Nyt onkin sitten talven shoppailut shoppailtu, kun ostin itselleni vihdoinkin kunnon talvitakin, Kingslandin Orionin punasinisenä. Palelen todella helposti, joten päätin nyt hankkia niin lämpimän takin, ettei todellakaan tarvitse jäätyä.
Suomen talveen verrattuna kotikaupunkini talvi ei ole mitenkään erityisen kylmä jos asteita katsoo, mutta täällä esim nolla tuntuu samalta, kuin Helsingin -10. Ja tallilla tietysti tuulee usein, kun ollaan niin korkealla.. Muutaman päivän käyttökokemuksen jälkeen on kyllä pakko sanoa, että hyvin tuntuu takki toimivan. Ratsastaessa se on sopivan lyhyt eli ei häiritse ollenkaan, mutta sen saa vedettyä hiukan alemmas, kun ei ole hevosen selässä. Eikä ole edes tönkkö olo ratsastaessa, vaikka takki onkin paksu. Eli oli kyllä hyvä ostos :)

Eilen juoksutin Remingtonin rennosti eteen alas, tuntui olevan vähän jumissa perjantain valmennuksesta. Serkkuni sai keikkua selässä ja käveli taas pitkät alku -ja loppukäynnit. Remington on kyllä niin hurjan kiltti aloittelijoiden kanssa.. Sen selkään uskaltaa päästää oikeasti ihan kenet vaan. Ihan kuin se vaistoaisi, kun ihminen on vähän pihalla, eikä oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä.
Tänään olisi sitten tarkoitus ratsastaa ihan kunnolla, olen kyllä aikamoisen väsynyt, mutta motivaatio on taas huipussaan, kun Remington on ollut niin hyvällä tuulella koko viikon.

Ja ainiin, nyt onkin jännät hetket edessä, minulle saattaa sittenkin tulla toinen hevonen! 4v musta ruuna.. Voi, kun nyt kaikki toimisikin minun edukseni.. Olisi nimittäin aivan superkiva mahdollisuus, olenkin nyt pari vuotta unelmoinut nuoresta hevosesta.. On aika monta asiaa selviteltävänä eli en kyllä oikein saisi vielä asiaa hehkuttaa, mutta katsotaan nyt, tuleeko tästä jotakin. Peukut pystyyn!

Hyppelöintiä

Tämä viikko on mennyt ahkerasti treenaten, menin muutaman päivän putkeen taas ilman satulaa niin, että juoksutin sivuohjilla ennen kuin hyppäsin selkään. Remington toimi tosi kivasti, mutta sain taas selkäni jumiin ilman satulaa menemisellä, joten nyt en kyllä vähään aikaan ainakaan paria päivää putkeen mene ilman satulaa. Muutenkin Remington on ollut todella hyvällä tuulella, se on hurjan energinen ja sitä on oikein saanut väsyttämällä väsyttää. 

Eilen meillä oli estevalmennus ja oli kyllä oikein harvinaisen kivaa! Remington ei kieltänyt kertaakaan eikä edes yrittänyt mennä kertaakaan ohi eli olen saanut itseni paljon määrätietoisemmaksi. Ongelmani on ollut, että lähden hyppyyn liian aikaisin ja niin lähestyminen on jäänyt vähän kesken. Nyt olen oppinut pitämään jalat kiinni ennen estettä ja lähtemällä hyppyyn, kun Remington tosiaan myös lähtee hyppäämään.

Aloitettiin harjoituksella, jossa Oliver laittoi pääty-ympyrälle kolme kavalettiä innareiksi. Heti alusta Remi meni kivasti, kun vain muistin kääntää tarpeeksi aikaisin kavaletille, ettei kaarre mennyt liian pitkäksi. Remillä taas kesti vähän aikaa herätä, mutta innostui kovasti, kun tajusi, että nyt taas hypätään.

Kavalettien jälkeen mentiin kolmen esteen innaria, ensin pysty, keskellä leveä ristikko ja lopuksi taas pysty. Jännitin, että vetääkö Remington ohi, kun ennen ollaan hölmöilty juuri innarisarjoilla, mutta ei ollut lähelläkään. Mentiin oikein kivasti yli ja minä sain pidettyä jalat kiinni ja lähdin hyppyyn oikeaan aikaan.

Seuraava harjoitus olikin hiukan hankalampi, kun nurkasta piti ensin kääntää kavaletille ja sieltä kaarevalta uralta pystylle, jonka jälkeen tuli myöskin jyrkkä kaarre. Jännäsin sitä hiukan, mutta hyvinhän se meni. Lopuksi mentiin vielä myös nurkasta kavaletti ja kaarevalta uralta keskihalkaisijalle olevalle okserille. Se olikin sitten jotenkin vähän jännittävä, mutta ylipä mentiin, vaikka tyyli olikin aika erikoinen.. Kerran ratsastin liian lähelle ja vetästiin oikeastaan vaan esteestä läpi.. No, pieni pelästys ja jatkettiin taas, seuraavalla kerralla meni jo paremmin. Lopuksi halusin vielä hypätä okserin vain pystynä, koska jotenkin huomasin jännittäväni sitä okseria.. Viimeinen hyppy menikin sitten oikein kivasti niin lopetettiin siihen.

Remington hikoili kyllä oikein urakalla, joten se sai kävellä pitkät loppukäynnit täällä tällä hetkellä vierailevan serkkuni kanssa. Eipä Remi pitkistä loppukäynneistä huolimatta kuivunut, joten seisotin sitä vielä solariumissa.

Serkku sai otettua meistä kuvia, vihdoin taas!