Karsinaongelma

Dessien hankaluus on tullut minulle esille monissa tilanteissa, mutta yksi tilanne, missä en sitä koskaan itse huomaa, on sen karsinakäyttäytyminen. Ongelma on se, että itse en ole koskaan nähnyt sen riehumista karsinassa. Dessie lopettaa riehumisen heti, kun tulen tallille. Pelkästään se, että istuskelen terassilla tai olen niinkin kaukana, kuin maneesissa tai kentällä, riittää pitämään sen rauhallisena. Kun Dessie kuulee, että lähden autollani pihasta, kuoriutuu siitä lähes välittömästi hirviö. Se potkii seiniä, hyppii pystyyn, laukkailee paddockin ja karsinan väliä, hyökkii karsinan ohi kävelevien ihmisten suuntaan hampaat irvessä... Tämä ongelma on Dessien ehkä suurin pahe, sillä se hajottaa itseään karsinassa sellaisella voimalla, että kohta se varmaan hajoittaa jalkansa lopullisesti.

Olen nyt tutkinut tätä asiaa muutaman ihmisen kanssa ja olemme huomanneet, että ihan kuin Dessie vaistoaisi milloin olen paikalla. Nyt viikonlopun aikana sovittiin, että yksi kaverini ottaa minulle videota Dessien käytöksestä. Dessiellä on uusi karsinanaapuri, joka on vain pahentanut tilannetta. Dessiellä on taas oikea takajalka turvonnut, sillä se potkii varsinkin oikean puolen naapuria kohti. Huonoin on se, kun Dessie potkii myös paddockin metallitankoja päin. Jänteet eivät ole onneksi (vielä) kärsineet, mutta vuohisnivel kyllä. Nivelen ympärille kerääntyy nestettä, joka kuitenkin onneksi vielä lähtee pois liikutuksessa. Kamalinta on se, että en todellakaan tiedä milloin se isku tulee, kun koko nivel menee säpäleiksi tai jänne poksahtaa.

Kuten olen nyt viime viikkoina kirjoittanut, on minulla elämässäni tällä hetkellä vähän liikaa stressiä tallin ulkopuolellakin. Olen ihan lopussa, kun en tiedä, mitä ihmettä Dessien kanssa pitäisi tehdä. Alatallin karsinoihin sitä ei voi viedä, sillä se on liian iso ja siellä se olisi kolmen orin lähellä. Paddockeja ei ole vapaana, eikä paddock-karsinan vaihto johonkin muuhun karsinaan ole mahdollinen, kun ei yhtään sopivampia naapureita olisi oikein missään muussakaan karsinassa. Dessien tämänhetkiset naapurit ovat koko ylätallin rauhallisimmat. Juttelin tänään tallinomistajien kanssa ja he sanoivat, että suurin ongelma on aamuisin ja aamupäivisin, muuten Dessie on suhteellisen ok talliasukki, se ei esim riehu ruokinta-aikaan, kuten melkeinpä kaikki muut.

Juteltiin siitä vaihtoehdosta, että laitettaisiin muovimatot seiniin. Yritän keksiä paddockin tankoihin jotakin, jolla voisin niitä vuorata. Tangot ovat siis tuollaiset, kuin mitkä kuvassa on.
Olisiko jollakin jotakin ideoita, millä nuo voisi vuorata niin, että pehmuste myös pysyisi edes jonkin aikaa? Jotakin muovia, mutta millä sen saisi pysymään?

Yksi vaihtoehto olisi myös se, että Dessieltä ottaisi takakengät pois, mutta en uskalla kokeilla, sillä Dessiehän oli minulla pari kuukautta kengättömänä ja kaviot kuluivat liikaa. Jollakin tavalla on kuitenkin pakko saada iskut vaimennettua, sillä muuten Dessie on kohta jalaton. Se pitäisi saada jonnekin pyöreään, pehmustettuun karsinaan, jossa ei ole naapureita ja jossa se seisoisi itsekin kuplamuoviin käärittynä..

Tänään se oli minun ärsytyksestä huolimatta kuitenkin oikein hyvä ratsastaa. Sain alussa vähän muistutella sitä, mitä se työnteko nyt oikein tarkoittaakaan. Vähitellen se vertyi ja lopussa se laukkasi aivan ihanaa laukkaa! Silloin, kun se laukassa myötää niskasta kunnolla ja ottaa oikein kunnolla painon takaosalle, voisi laukkaamista jatkaa vaikka vuorokauden. Annoin sen lopuksi laukata pitkin ohjin ihan omaa tahtiaan ja se oli tänään kyllä aikamoista vauhtia. Nyt se on kuitenkin taas hallinnassa, vaikka se innostuisikin. Alkuviikosta ei olisi tullut vielä mieleenkään antaa sen laukata pitkin ohjin, mutta nyt saan sen taas ihan vain äänellä hidastamaan, eikä tarvitse tehdä vahvoja pidätteitä ohjalla, kuten alkuviikosta.

En ole nyt loman jälkeen ottanut ainoatakaan vaihtoa, sillä ennen lomaa Dessie rupesi niitä vähän liikaa ennakoimaan ja kuumui, kun tajusi, että pääsee vaihtamaan. Tänään Dessie kuitenkin oikeaa laukkaa nostaessa vähän kuumui, joten päätin helpottaa elämääni ja nostettiin oikea laukka vaihdon kautta. Vaihto oli puhdas ja suht huomaamaton, eikä todellakaan mikään pukin kautta räjäytetty, kuten silloin, kun en saa sitä pitämään painoaan kunnolla takapäällään ennen vaihtoa. Tein vielä muutaman vaihdon ja nekin onnistuivat oikein hyvin, kerran meni ristilaukaksi, mutta Dessie korjasi sen muutaman askeleen jälkeen. Sain lopuksi onneksi sen oikean laukankin nousemaan käynnistä ilman hätäisyyttä ja liikaa kuumumista.

Annoin sen lopuksi laukata pitkin ohjin ihan omaa tahtiaan ja se oli tänään kyllä aikamoista vauhtia. Nyt se on kuitenkin taas hallinnassa, vaikka se innostuisikin. Alkuviikosta ei olisi tullut vielä mieleenikään antaa sen laukata pitkin ohjin, mutta nyt saan sen taas ihan vain äänellä hidastamaan, eikä tarvitse tehdä vahvoja pidätteitä ohjalla.

Eilen ja tänään olen jo ratsastanut koulusatulalla, sillä Dessie on pyöristynyt jo oikein kivasti. Sille on tullut selvästi mahaa, joka on kyllä hyvä juttu. Nyt täytyy vaan pitää huoli, että ruokamäärät pysyvät jatkossa sellaisina, ettei se pääse enää tiputtamaan massaa.

En kyllä tiedä mikä superhajuaisti Dessiellä on, kun laitoin sille ehkä gramman verran MSM-jauhetta sen ruokaan, eikä se suostunut koskemaan edes omenoihin, jotka laitoin ruoan päälle. Menen vielä illalla katsomaan, jos se on jättänyt iltapäivän pelletitkin syömättä, kun alla on niiiiin kamalan hajuista ruokaa.. Mistä vetoa, että siellä se ruokakuppi odottaa kukkurallisena.. Helppo hevonen tuo Destiny....

Synttärikankeilua

Ja taas sitä ollaan vuosi vanhempi.. Aika menee ihan käsittämättömän nopeasti ja varsinkin tämä vuosi. En kerennyt edes tajuta olleeni 22 ja nyt sitten täytin jo 23. Pitäisi varmaan vähitellen keksiä, että mitä sitä elämässään haluaisi tehdä. Tällä hetkellä elämäntavan valinta vähän ärsyttää, kun päiväjärjestykseen kuuluu taistelu Dessien kanssa.

Se oli eilen ihan ihan taulapää, en ymmärrä mikä sitä vaivasi. Se oli todella hankala ratsastaa, ihan todella energinen ja kokonaisvaltaisesti ärsyttävä. Keskittymiskykyä sillä ei ollut nimeksikään ja olin hetkittäin ihan pulassa sen kanssa, kun se ei reagoinut oikein mihinkään. Sitä ärsytti ihan valtavasti, kun vaadin siltä enemmän, kuin vain eteenpäinmenoa. Onhan se kuitenkin liikkunut Nooran kanssa, mutta selvästi kolme päivää hömpsyttelyä oli sen psyykkeelle vähän liikaa.

Hyvät pätkät menivät kyllä todella hyvin, sen liikkeet tuntuivat ihanilta ja todella irtonaisilta, mutta välillä se oli kyllä ihan idiootti, steppaili paikallaan tai yritti lähteä juoksemaan. Laukka oli todella rankkaa, se tuntui ihan todella vahvalta. En saanut sitä hidastettua pelkällä istunnalla, kuten yleensä, vaan jouduin käyttämään kättä todella paljon, eikä Dessie tuntunut tuntevan pidätteitä ollenkaan. Jouduin muutaman kerran repäisemään aika kovasti. Jos normaalisti tekisin niin, niin Dessie pysähtyisi, kuin seinään, mutta eilen piti tehdä vielä senkin jälkeen uusi pidätys. Kyllästyin sen touhuun, joten päätin ottaa sen liinan päähän ja antaa sen irrotella, jos sen kerran teki mieli. Se juoksi ihan järjetöntä vauhtia ja pukitteli. Harvemmin se villiintyy noin juoksuttaessa, mutta saipahan purettua energiaansa. Nousin vielä lopuksi selkään ja annoin sen laukata, mutta jouduin hidastelemaan sitä, kun muuten oltaisiin varmaankin kaaduttu tai juostu läpi seinästä.

Tänään tein pienen kokeilun, jonka takia mentiin ihan vain kävelemään maneesiin. Taluttelin ja syöttelin Dessielle herkkuja, sillä nyt lähtivät kokeiluun nämä:

Tarkoitus ei ole ruveta vielä lähiaikoina kunnolla ratsastamaan kangilla, mutta tulevaisuutta ajatellen rupesin totuttamaan Dessietä niihin. Aluksi se leikki kuolaimilla, mutta rauhoittui aika nopeasti. Mielestäni on hyvä, jos totuttaa hevosen kankiin mielummin liian varovaisesti, kuin, että tunkee ne suuhun ja lähtee heti ratsastamaan. En ole oikein koskaan ollut kankien suurin fani, mutta nyt, kun sain  Lennyn vanhat kanget, niin ajattelin, että ehkä niitä voisi kokeilla Dessielle.

Olen nyt sen verran stressaantunut, että tuntuu jotenkin epäreilulta ratsastaa Dessiellä. Se kun vaistoaa jokaisen tuntemukseni ja stressi ja ahdistuneisuus ovat niistä juuri ne, jotka Dessie varmasti huomaa. Olen vähitellen oppinut kuuntelemaan itseäni ja tajunnut, että huonoina päivinä ei ihan oikeasti kannata ruveta vaatimaan itseltään sitä rauhallisuutta, mitä esimerkiksi Dessie vaatii. Eli ehkä odotan vielä hetken ennen kuin palataan täyteen treeniin, jotta säästytään samanlaisilta taisteluilta, kuin mitä esimerkiksi eilen jouduttiin kokemaan. Olisihan se ihanaa päästä taas normaaliin treenirytmiin, mutta niin kauan, kuin oma pää ei ole sataprosenttisesti mukana, kannattaa ottaa vähän rennommin. Kuhan selviän seuraavasta parista viikosta, niin minun pitäisi saada muutamia asioita selvitettyä ja voisin taas keskittyä muuhunkin, kuin stressaamiseen. Sitten on taas reilumpaa Dessietä kohtaan, se kun ei valitettavasti ymmärrä, miksi se kuski on niin huonolla tuulella..

Ja taas on maanantai..

Viime viikot olen stressannut niin käsittämättömän paljon lähitulevaisuutta ja kaukaisempaa tulevaisuutta, että päätin lähteä kaverin kanssa pariksi päiväksi reissuun. Lähdin hakemaan vähän elämänmotivaatiota vuoristosta ja nyt on kyllä edes vähän parempi mieli.
Sain Nooran hoitamaan Dessien ja oli kyllä onnistunut kokeilu, Noora pärjäsi oikein hyvin. Dessie oli pikkuisen kiukutellut lauantaina, mutta eilen ja tänään touhu oli jo sujunut oikein kivasti.

Käytiin keskiviikkona kunnon pitkällä maastolenkillä kaverin kanssa, käveltiin yli tunnin ajan. Dessie oli todella kiltisti, rentona käveli kaverihepan takana ja nautti, kun kaveri heilutteli hännällä ötökät pois naamasta. Löytyi kyllä selvästi Dessielle sopiva maastoilutapa, pitää vain kävellä mahdollisimman lähellä maastolukaveria, niin eivät pääse ötökät ärsyttämään.

Torstaina Dessie oli ihan idiootti, en saanut sitä kiinni laitumelta.. Se oli juuri päästetty ulos, kun menin tallille, eikä sitä kiinnostanut pätkääkään tulla sisälle. Se jopa hyökki pari kertaa suuntaani ja oli ihan kuin silloin tammikuussa ensimmäisinä viikkoina, kun en meinannut saada sitä karsinasta kiinni. En todellakaan tajua, että miksi ihmeessä se oli niin kummallinen. Jätin sen sitten rauhaan, kun ei kiinnostanut katsella sen hirveää luimimista ja kiukuttelua. Menin illalla vielä käymään ja sitten se tulikin korvat hörössä vastaan.. Perjantainakin se tuli todella iloisena karsinaan katselemaan, eikä ollut enää mitään merkkejä torstaiaamun hirviö-Dessiestä.

Perjantaina Dessie oli varsin hyvä ratsastaa, se oli vähän vahva, mutta muuten kyllä ihan jees. Se kuumui vähän liikaa laukassa ja rupesi kiihdyttelemään. Laukan jälkeen sen ravi oli ihan mielettömän hyvää, se sai kunnolla ilmaa liikkeisiinsä ja keskittyi jalkoihinsa, vaikka menikin aika kovaa. Dessien huono tapa on se, että se saattaa innoistuksissaan saada jalkansa ihan solmuun ja kompastella. Siksi esim loppuraveja ravatessa on pakko pitää huoli, ettei se lähde liikaa kiitämään, vaikka saakin juosta normaalia vapaammin.

Lähdettiin lauantaina reissuun ja tultiin tänään takaisin, joten Noora hoiti ja ratsasti Dessien lauantaina, sunnuntaina ja tänään. Noora keskittyi kuulemma enemmän siihen, miten itse istui selässä ja antoi Dessien mennä rennosti vain. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa treenejä jo aika normaalisti, sillä nyt Dessie on ollut jo kuukauden vähemmällä liikunnalla. Nyt alkaa olemaan kunnon treenejä jo hirveä ikävä!

Alla muutamat kuvat meidän lyhkäiseltä reissulta. Kyllä se vaan on pakko myöntää, että tuli kyllä silloin neljä vuotta sitten valittua ihan oikea uusi asuinmaa, täällä on niin mielettömän kaunista!

Tiistaitreenailua ja uusia kamppeita

Juoksutin Dessien tänään ennen, kuin hyppäsin selkään. Sillä tavalla sain sen menemään heti ovipäätyyn, eikä sen kanssa tarvinnut enää taistella ihan samalla tavalla, kuin eilen. Hyppäsin selkään heti, kun Dessie lopetti päädyn tuijottamisen. Se oli oikeastaan varsin hyvä ratsastaa, mutta se oli aika hidas pohkeelle. Jossakin vaiheessa se aloitti taas päädyn tuijottamisen, joten päätin kokeilla, josko saisin sen kannuksen avulla paremmin kuulolle. En ole käyttänyt Dessiellä ikuisuuksiin kannuksia ja se reagoikin niihin aika isosti, mutta sainpahan sen menemään ovipäätyyn ja reagoimaan nopeammin.

Dessie teki kyllä muutamat niin valtavat pukit, että meinasin lentää alas, se oli vähän erimieltä siitä, että saako se juosta vai ei. Se olisi taas halunnut juosta ihan hirveää vauhtia ja hermostui, kun pyysin hidastamaan. Yleisesti ottaen se meni kyllä varsin hyvin ja tasaisesti, vähän väliä koettuja pukkeja lukuunottamatta. Laukassa jouduin pitelemään aikalailla, mutta heti hyvien pätkien jälkeen annoin sen juosta, sillä tiedän sen olevan sille paras palkinto. Laukattiin ihan hirveää vauhtia ja Dessie tuntui nauttivan sydämensä kyllyydestä, kun sai kiitää omaa vauhtiaan. Dessiessä on kyllä onneksi se hyvä puoli, että vaikka antaisinkin sen kiihdytellä, on se silti aina siirrettävissä käyntiin. Vaikka se kuumuisikin, niin se ei siltikään lähde käsistä.

Ratsastin tänään pidempään, kuin mitä olin suunnitellut, mutta halusin, että Dessie lopettaisi hermostumisen, kun yritin sitä pidätellä. Lopuksi se rupesi nöyrtymään kohtaloonsa, eikä enää osoittanut mieltään. Ravissa sain sen koottua todella kivasti, se alkaa vähitellen tajuamaan kokoamisen jujun ja saa niskaansa nostettua jo varsin kivasti. Kuhan saataisiin vauhtia vähän rauhallisemmaksi, niin eiköhän päästä taas tekemään kunnolla töitä. Sen kunto ei ole ainakaan yhtään tippunut loman aikana. Isot ruokamäärät ainakin antavat sille tarpeeksi energiaa, mutta eivät ole nousseet sille päähän. Maissi taitaa olla aika sopiva ruoka Dessielle, kun se ei kuumenna, vaikka sitä syöttäisikin paljon.

Huomenna aamupäivällä mennään maastoilemaan kaverin kanssa ja toivon, että Dessie osaisi taas käyttäytyä. Tänään ilma oli ainakin vähän viileä, niin ei ollut ihan niin paljoa paarmoja. Toivoisin, että tilanne näyttäisi huomenna samalta. Sain vihdoin tilaamani korvahupun haettua, niin nyt ainakin Dessien korvat saavat olla rauhassa ötököiltä. Korvahuppu on Equilinen ihan perusmalli, tietysti minun lempiväreissäni. Jännitin vähän, että mitenhän Dessien muulikorvat mahtuvat huppuun, mutta onneksi ne mahtuvat oikein hyvin.

Otin Suomesta mukaani Devoucouxin nahkaiset etu- ja takasuojat, jotka vielä sopivat Dessielle! Ne ovat kyllä ihan parhaat suojat, ikää niillä on jo vuosia, mutta nahka on edelleen pehmeää ja ne ovat muutenkin aivan täydelliset. Ne ovat Riverboyn perintöä, joten ehkä me nämä jalassa vielä opitaan hyppäämäänkin ;)

Muutakin uutta on jäänyt kuvaamatta, tilasin joskus aikoja sitten Equilinen estehuovan ja sain sen yllättäen kotiin kuljetettuna, 7 kuukauden jälkeen tilauksesta.. Jää kyllä tuosta kaupasta ostamatta seuraavan kerran, sillä toisesta kaupasta tilattuna sain Equilinen kouluhuovan parissa viikossa.. Ihan käsittämätöntä.. Eikä kaupasta ilmoitettu yhtään mitään huovan saapumisesta tai ylipäätänsä siitä, että miksi sitä huopaa piti odotella yli puoli vuotta. No, joka tapauksessa huopa on nyt saatu, se on siis malliltaan Octagon ja tietysti tummansininen punavalkoisin yksityiskohdin ja minun nimikirjaimillani.

Seuraavat viikot ratsastan estesatulalla, sillä Dessien laihduttua ja uuden satulan vähän asetuttua koulusatula on ihan millin liian lähellä selkärankaa. Dessie on jo nyt viikon aikana hiukan pyöristynyt, joten enköhän voi taas pian ratsastaa koulusatulallakin. Ei siitä estesatulalla menemisestä kyllä mitään haittaakaan ole, kyllähän sitäkin pitää käyttää, kun sellainen kerta on. Jostain kumman syystä, kun koulusatulaa on sen hankkimisen jälkeen tullut käytettyä aika rutkasti enemmän, kuin estesatulaa..

Palailua arkeen

Dessien kiima on onneksi nyt laantunut, joten yritin eilen vähän palailla normaalimpaan treenaukseen. Dessie oli ihan todella energisellä tuulella, mikä ei tosin yllättänyt taaskaan. Se oli aluksi ihan jees, mutta rupesi sitten temppuilemaan oikein kunnolla. Se rupesi kyttäämään maneesin ovipäätyä aivan samalla tavalla, kuin silloin ihan alussa. Se teki sivuloikkia, peruutti ja yritti jopa hypätä pystyyn. Se oli sitä mieltä, että ovipääty, jota ollaan ohiteltu puoli vuotta joka päivä, on niin karmaisevan pelottava, että vammailu pitää aloittaa jo keskellä pitkää sivua. Taistelin sitä sitten lyhyelle sivulle ja sain kyllä taas kokea sen, miltä tuntuu, kun hevonen tosissaan kusettaa ihmistä. Jos joku sanoo minulle, että inhimillistän Dessietä liikaa, kun sanon, että se kusettaa minua, niin voin kyllä sanoa, että juuri sitä se tekee. Se kokeilee, että onko ihan pakko. Mielestäni hevonen kyllä ymmärtää, että milloin voi yrittää päästä helpommalla ja Dessien eilinen touhu on siitä oikein loistava esimerkki.

Dessie meni muuten kyllä kivasti, se on nyt oppinut hakemaan ihan itse oikeaa asentoa, eikä se enää jännitä alakaulaansa edes aluksi. Hyvät pätkät tuntuivat todella kivoilta ja jossakin vaiheessa sain sen menemään myös ovipäädyn lyhyelle sivulle. Otin laukkaakin hiukan molempiin suuntiin, mutta nyt lähdetään vasta vähitellen tekemään treeniä taas rankemmaksi. Dessiellä menohaluja olisi kyllä riittävästi, mutta sen takajalkojen palautumisen takia yritän vähän hidastella lomaltapaluuta. 

Koko viime viikon mietiskelin, että Dessie olisi pitänyt pestä. Sen iho hilseilee muutamasta kohdasta, mitä se ei ennen laidunlomaa ole koskaan tehnyt. Se oli muutenkin pölyinen ja likainen. En saanut viime viikolla oikein mitään ylimääräistä hommaa tehtyä, kun olin niin flunssainen, joten eilen, kun olo alkoi olemaan parempi, päätin pestä Dessien ihan kunnolla shampoolla. Sain siitä ihanan puhtaan ja kiiltävän ja hilseetkin lähtivät. 

Dessie pitäisi saada toiseen karsinaan tai sitten sille täytyisi saada kumimatot karsinan seiniin. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että jalkojen turvotus johtuu iskuista seiniin. Silloin kun itse olen paikalla, ei Dessie ole kertaakaan potkaissut seinään, mutta tallilaiset aina kertovat minulle, mitä Dessie touhuaa, kun minä en ole paikalla. Potkaisihan se silloin keväällä sen juoma-automaatinkin rikki, joten pakkohan se on uskoa, että se terrorisoi. Se tulee kyllä toimeen toisen karsinanaapurinsa kanssa, ne aina paddockin aitojen yli rapsuttelevat toisiaan, eikä Dessie vihoittele siihen suuntaan. Oikealla puolella olevan tamman kanssa Dessie taas ei oikein ole ystävystynyt. Ne ovat toistensa ruuista kateellisia ja varsinkin silloin, kun naapuritamma saa ruokia, rupeaa Dessie hermostumaan ja siinä yhteydessä potkii seiniä. Eipä se tosiaan voi hyvää tehdä jaloille, jos ne joutuvat jatkuvasti tuollaisia iskuja kestämään. Täytyy jutella tallin omistajien kanssa, josko Dessie saataisiin johonkin rauhallisempaan karsinaan. Kumimatot olisivat tietysti vaihtoehto, mutta se ei ole ratkaisu, vaan ainoastaan helpotus. Eivätkä ne matotkaan ihan halpoja ole, joten eiköhän sitä vain kannattaisi kokeilla toista karsinaa..

Välillä Dessien moniongelmaisuuden takia tulee kyllä Remington ja sen helppous mieleen.. Dessien kanssa joutuu jokaista asiaa vääntämään ja kääntämään, kun Remingtonin kanssa ainut ongelma oli suihkepullot... No, kaipa se on niin, että mitä vaikeampaa on, sitä paremmilta ne hyvät hetket sitten tuntuvat. Ja onhan niitä hyviäkin hetkiä onneksi sen verran, että ne huonot eivät aina tunnukaan niin huonoilta :)

Kiimailua......

Eilen en ratsastanut Dessietä vaan käytiin ihan maastakäsin tekemässä maastolenkki. Se oli varsin kiltisti, vaikka loppureissusta ötökät taas ahdistivat niin paljon, että Dessie rupesi käymään vähän ylikierroksilla. Niin kyllä minäkin, sillä paarmat olivat kyllä niin verenhimoisia ja nopeita syömään, ettei niitä kerennyt edes tappamaan. Kun yksi paarma kuoli niin vähintään kolme tuli sen tilalle.

Tänään olin niin poikki, että päätin yrittää edes vähän ratsastaa, kun tuskin olisin itse jaksanut kävellä. On taas pakko sanoa, että olisin kyllä saanut jättää sen tekemättä. Dessie oli raivostuttava. Sillä tuntuu olevan valtavasti energiaa, mutta se ei reagoi mihinkään. Ihan sama mitä siellä selässä teki, niin sitä ei kiinnostanut millään tavalla. Otettiin vähän ravia, kun Dessie ei tänään tuntenut sellaista askellajia, kuin käynti. Ravi oli ihan järjetöntä juoksemista, itselläni loppui kiinnostus heti, eikä Dessiekään kovin paljoa tuntunut nauttivan, kun sitä yritin hidastella. Se kyllä meni oikeastaan ihan kivan näköisesti eli siis kokosi ihan itse itseään, kun se ei tosiaan mihinkään minun tekemääni asiaan reagoinut millään tavalla. Nyt jää kyllä Dessien ratsastaminen kunnes se lopettaa kiimailemisen.

Eläinlääkärin olisi tarkoitus tulla ensi viikolla käymään, sillä en oikeasti kykene katselemaan Dessien kiimakärsimystä. Tallinomistajakin sanoi, että Dessien kiima on taas ihan yhtä kamala, kuin kevään pahimmat kiimat, joten eiköhän se Regumate-tonkka täydy ostaa. Tuntuu vaan epämiellyttävältä syöttää sille hormoneja, mutta se tuntuu kärsivän tilastaan niin paljon, että taitaa olla kaikkien kannalta parempi vain suosiolla kokeilla uutta Regumate-kuuria.

Kävin tuossa muutama päivä sitten katsomassa kaverini ponia ja uutta hevosta. Uusi hevonen on 8v täysiverinen ruuna suoraan laukkaradalta. Se on aika ongelmallinen kaveri ja juuri niin sekaisin, että itse tykästyin siihen pahan kerran. Sillä on Remingtonin silmät... Jokaikinen kerta, kun se käänsi päänsä, sen sivuprofiili oli niin remingtonmainen, ettei tuntunut edes todelliselta. Se on ollut uudella omistajallaan nyt kuukauden ja se tuli hänelle, kun muuten sen tie olisi vienyt teurastamolle.

Ruuna tykästyi minuun jotenkin erityisen paljon, se lähti heti seuraamaan minua ja pystyin koskemaan sitä ihan joka puolelle, vaikka se onkin ollut todella varovainen ja pelokas. En osaa selittää, että mikä siinä on, kun todella usein ongelmahevoset, -koirat ja -lapset tykästyvät minuun. Tämä tapaus ei todellakaan ollut poikkeus. Kaverini pyysi minua leikkaamaan ruunansa harjan, kun hän ei ollut sitä saanut tehtyä, joten otin haasteen vastaan. No, eipä siinä paljoa haastetta ollutkaan, kun ruuna se vain seisoskeli rauhallisesti ja söi heiniään. Ehkä se tarvitsi toisen ihmisen olemaan läsnä, kun sille tehtiin jotakin, mitä sille on tuskin vielä koskaan ennen tehty.

Sain parturoinnit valmiiksi ja lähdettiin sitten pihalle kävelylle. Ruuna käveli koko ajan todella kiltisti perässäni ja sain kyllä selvästi uuden kaverin siitä. Aivan ihana hevonen, teki mieli pakata autoon ja ottaa mukaan kotiin.. Taitaa kyllä jäädä kaverille, mutta hän oli kyllä sitä mieltä, että saisin häntä kyllä jeesailla, kun kerta herra minut heti hyväksyi.

Otettiin myös kuvia, joita voi sitten myöhemmin vertailla, kun se on saatu kuntoon. Nyt se on laiha ja lihakseton, mutta muuten terve, joten uskoisin, että siitä saa vielä oikein kivan hevosen. Kovin kaunis se ainakin on ja sen väritys on aika hieno ja harvinainen.

 

Nappasin kaverini ponista myös muutamat kuvat. Senkin kaverini on pelastanut teurastukselta, mutta jo monta vuotta sitten. Katsokaa nyt, miten kivan ponin siitä on vielä saanut aikaiseksi :)

 

Taistelut alkakoon..

Tiistaina ja eilen käytiin ensin maastolenkeillä, tiistaina ensimmäistä kertaa yksin vähän pidemmälle. Dessie oli vähän hermostunut, mutta tehtiin koko lenkki ihan kiltisti. Meidän maastot ovat kyllä rauhallisella hevosella ihan täydelliset, kun pääsee tekemään kunnon ylämäkitreeniä. Sain Dessien takapuolen kunnolla hommiin, kun tarvottiin reilun kilsan ihan todella jyrkkää ylämäkeä. Dessie vähän innostui ja meinasi lähteä ravailemaan, mutta säästän maastossa ravailut mielummin siihen, kun ollaan vähän kokeneempiä yksinmaastoilijoita.

Eilen yritin lähteä taas yksin tekemään lenkin, mutta Dessie oli vähän erimieltä. Ötökät hyökkäsivät meidän kimppuun aika yllättäen ja Dessie rupesi todella ärsyttäväksi. Se rupesi peruuttelemaan, joka on meidän mäkisissä maastoissa ihan vihoviimeinen asia, jota kannattaa ruveta tekemään. Ennenkuin oltaisiin katkottu raajoja, lähdin takaisin kotiin, vaikka ärsyttikin, kun jouduin luovuttamaan. Luovuttaminen Dessien kanssa on kyllä todella tyhmää, mutta en halunnut ottaa riskiä, että oltaisiin joko tiputtu syvään ojaan tai toisessa suunnassa olleeseen rotkoon. Unohdin suihkia ötökkämyrkkyä, joten saan kyllä syyttää ihan itseäni. Dessie kun raivostuu ötököistä ja rupeaa viskomaan päätään, eikä keskity jalkoihinsa ollenkaan.

Molempien maastolenkkien jälkeen menin vielä maneesiin pikkuisen ravailemaan. Dessie oli yllättävän yhteistyökykyinen, vaikkakin todella energinen. Pientä ylimotivaatiota on jotenkin turhauttavaa ruveta hillitsemään, mutta haluan nyt aloittaa rauhallisesti. Dessie haki kyllä heti kaulaa pyöreäksi, mutta rullautui aika helposti liian syvälle. En sitten tiedä, että johtuiko rullautuminen siitä, että kokeilin nyt vähän paksumpaa kolmipalaa.

Sitten päästään tähän päivään... Lähdin Dessien kanssa maastoon. Se veti liinat kiinni aika alussa, eikä sitä saanut eteenpäin millään tavalla. Hyppäsin alas ja sain sen onneksi eteenpäin, kunnes nousin takaisin selkään. Dessie peruutti... ja peruutti.. ja peruutti.. Se ei mennyt askeltakaan eteenpäin, ennenkuin hyppäsin takaisin maahan. Talutin sitä sitten, kun en taaskaan uskaltanut taistella selästä käsin, sillä joka puolella oli taas sellaisia pudotuksia, joihin en todellakaan olisi hevosen kanssa halunnut tippua. Kokeilin vähän turvallisemmassa kohdassa taas selästä, mutta ei se mennyt edelleenkään eteenpäin, ei askeltakaan. Päätin sitten kokeilla, että kuinkahan pitkälle se peruuttaa. No peruuttihan se vaikka kuinka pitkälle. Tultiin sen ison mäen alle ja yritin siinä taas saada sitä eteenpäin. Eipä mennyt, vaan edelleen vain taaksepäin. Jäin sen kanssa seisomaan mäen alle ja odottelin, että jos se vaikka jossakin vaiheessa lähtisi kävelemään. No, eipä lähtenyt. Seistiin paikallamme melkein 10 minuutti.
Sain sillä hetkellä oikein hyvältä tuntuneen idean lähteä sitten peruuttamaan sitä mäkeä ylös. Mitä tekee Dessie? No tosissaan peruuttaa jyrkkää mäkeä ylös.

Yritin kääntää sitä mäessä, mutta en onnistunut. Hyppäsin alas, sillä koko reilun kilsan pituista mäkeä en halunnut sillä peruuttaa. Talutin koko mäen ylös, puuskutin flunssassani, kuin maratonin jälkeen. Talutin sitä vielä vähän matkaa mäen jälkeen ja kokeilin vielä viimeisen kerran kavuta selkään. Kun olin nousemassa selkään, tajusin, mikä saattaisi selittää edes osan Dessien aivan käsittämättömän raivostuttavasta toiminnasta; sillä on kiima. Sain sen onneksi kävelemään lopun matkaa eteenpäin.

Mentiin vielä maneesiin, sillä en todellakaan halunnut lopettaa siihen fiilikseen, mikä maastoilusta jäi. Olisi kyllä pitänyt vain lopettaa siihen. Dessie oli niin ylimotivoitunut, että sen kanssa ei voinut tehdä yhtään mitään. Tai no, juokseminen onnistui kyllä. Tänään kokeilin oliivikolmipalaa, joka tuntui ihan hyvältä, eikä Dessie tänään mennyt rullalle. Maneesissa peruuttelu oli täysin unohdettu ja se vaihtui ihan käsittämättömään juoksemiseen, onneksi se ei tuntunut ollenkaan kuumuvan, vaan se oli vaan yksinkertaisesti aivan liian innoissaan. Sain sen kyllä ihan kivasti kuolaimelle ja juoksemaan sitten edes koko kroppansa lihaksilla. Siitä irtosi aika hienoa liikettä, mutta olo oli kyllä tuon touhun jälkeen niin sekava, etten todellakaan tiedä mitä pitäisi ajatella.

Energiaa ja työmotivaatiota Dessiestä löytyy enemmän, kuin varmaan koko tallin hevosista yhteensä, mutta sen pää on ihan sekaisin. Ensimmäinen kuuri kiimanestolääkettä ei siis todellakaan auttanut Dessien kiimakiertoa, niin kuin olisin toivonut.. Kiimaan lisättynä suuret ruokamäärät ja reilun kahden viikon loma tekee kyllä sellaisen yhdistelmän, etten kyllä todellakaan osaa enää hillitä itseäni. Olen oikeasti kärsivällinen hevosten kanssa, mutta tänään kyllä myönnän menettäneeni hermoni totaalisesti. Maastosekoilu oli jo sen tasoista hermojen kiristymistä, että teki mieli vain jättää se hevonen sinne metsään villisikojen seuraan, niiden kanssa se varmaan viihtyisi.

Huomenna en todellakaan ole nousemassa Dessien selkään. Se saa joko vapaapäivän tai sitten yritän vähän juoksuttaa sitä. Kevään karseista kiimoista oppineena on kyllä aivan turha ruveta vaatimaan Dessieltä minkäännäköistä ajattelukykyä kiiman pahimpina päivinä. En olisi todellakaan halunnut aloittaa enää Regumatea, mutta vielä vähemmän minua kiinnostaa Dessie tuollaisena. Pitää varmaankin nyt vain yrittää kestää tämä kiima ja katsoa miten nopeasti se aloittaa seuraavan.

Ehkä fiksuin idea näin ärsyttävässä flunssassa olisi vain pysyä kotona. Huonosti nukuttu yö ja ärsytys siitä, että miksi ihmeessä lähdin lomalle juuri silloin, kun Dessie oli juuri tullut niin hyväksi, vaikuttavat ehkä vielä vähän lisää tämänhetkiseen ärsytykseen. No, pakkohan se on välillä lomaillakin, mutta nyt kyllä tiedän sen, että seuraavan kerran, kun lomalle olen lähdössä, pidän huolen, että Dessie pääsee vähän enemmän liikkeelle..

Kotona taas!

Hain Dessien jo heti sunnuntaina taas takaisin kotiin ja sain kyllä niin kivan vastaanoton, että sydän meinasi sulaa. Nousin tallin pihassa autosta ja kerkesin ottamaan ehkä kaksi askelta, kun kuulin, kuinka Dessie hörisi ja juoksi ikkunalle. Kävelin talliin ja Dessie tuli heti korvat hörössä vastaan karsinan ovelle. Aika erikoinen fiilis, kun huomaa, että hevonen on oikeasti iloinen nähdessään minut. Kun on kyse vielä Dessiestä, niin myönnän, että tuo pieni ele tuntui aikamoiselta askeleelta eteenpäin. Onhan Dessie viime aikoina aina ollut korvat hörössä vastassa, mutta mietiskelin jo, että mitenhän Dessie minuun suhtautuu, kun sen pariksi viikoksi "hylkäsin".

Dessie oli pikkuisen päässyt laihtumaan, mutta nyt alkaa kyllä oikein kunnon lihotuskuuri, sillä se on kyllä liian hoikka. Kuumat ilmat ja Dessien kuumumisen takia tekemämme kova treeni kyllä kuihdutti sitä aikalailla. Nyt täytyy opetella jonkinlainen muu tapa, millä saan sen kuumumista vähennettyä, kuin ruuan vähentäminen ja treenin koventaminen. Tuolla yhdistelmällä varsin loogisesti se vain laihtui, mikä ei tietystikään jo valmiiksi hoikan hevosen kohdalla olisi ollut kovin toivottavaa. Nyt sitten syötän enemmän ja liikutan vähemmän, katsotaan mitä tästä seuraa.. Maissin määrää nostan nyt puoleentoista litraan päivässä ja sen lisäksi syötän myöskin maissicobsia, eli pellettiä, mikä sisältää koko maissikasvin.

Kävin eilen Dessien kanssa ihan vain käyntimaastossa ja se oli oikein mallikkaasti. Se hyppäsi kiltisti isompienkin purojen yli, vaikka joutuikin ennen maastoilukaveria menemään yli. Maastokaveri issikka oli ihan hirveän törkeä, eikä meinannut mennä puroista yli millään. Käännyttiin yhdessä kohdassa takaisin, kun ei viitsitty yrittää, että menisikö issikka polulle kaatuneen puun yli, mutta jouduttiinkin sitten taistelemaan puron ylityksen kanssa aivan käsittämättömän pitkään. Ihan karseaa, kun poni tuollalailla rupeaa kusettamaan.. Dessie se vain asteli yli, mutta issikkaa ei saanut yli suostuttelemalla, pakottamalla, eikä millään muullakaan tavalla. Löydettiin onneksi vähän kauempaa kohta, josta saatiin poni yli. Dessie odotteli todella kärsivällisesti, eikä hermostunut, vaikka seisoskeltiinkin viimeisen puron luona yli puoli tuntia. Se tuntui nauttivan maisemista, katseli vain tyytyväisen oloisena ympärilleen.

Tänään ajattelin käydä tekemässä ensin pienen maastolenkin ja mennä ensimmäistä kertaa yksin vähän kauemmaksi. Nyt olisi tarkoitus ruveta maastoilemaan enemmän, kun yksi vaarallinen puro on hoidettu kuntoon, eikä ole enää vaaraa jäädä siihen kiinni, kuten meille keväällä jo kerran kävi. Meidän mäkiset maastot olisivat kyllä hyvä tapa saada Dessielle selkälihaksia ja saada vähän vaihtelua tekemiseen.

Voisin tänään maastolenkin jälkeen vähän jo ravailla ja tutkailla, että miltähän Dessie tuntuu lomailun jälkeen. Palataan normaaliin liikutukseen nyt aika varovaisesti, sillä haluan, että Dessie saisi ensin vähän lihottua, ennen kuin lähdetään treenaamaan kovempaa. Nyt se on nimittäin niin slimmissä kunnossa, etten todellakaan halua ottaa riskiä, että se pääsisi laihtumaan enää ollenkaan. Dessie kyllä ihmetteli eilen, kun sai minulta kaksi kertaa ruokaa ja kävin siinä välissä antamassa vielä muutaman herkunkin. Pieniä annoksia usein on varmasti paras tapa syöttää, mutta Dessiellä ei selvästi ollut todellakaan nälkä, kun vein sille toista annosta vielä illalla ennen, kuin lähdin kotiin.

On kyllä kiva olla kotona, vaikka toinkin inhottavan kurkkukivun tuliaisiksi.. Nyt pitää sitten omastakin puolesta aloitella ratsastusta vähän varovaisemmin!

Lomailua

Olen nyt pitänyt aikalailla hepattoman loman. Tällä viikolla olen kuitenkin käynyt Ruskeasuolla ja päässyt hevosenkin selkään. Muutaman kerran kokeilin vähän ratsastaa kentällä, mutta on kyllä pakko myöntää, etten ole tuon hevosen suurin fani. Onhan se hieno, upealiikkeinen ja varsin osaava, mutta jotenkin sen ratsastaminen on ihan kummallista touhua. Yhtenä päivänä annoin sen laukata pitkin ohjin, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei se oikein tajunnut, että olisi tosiaan saanut vähän irrotella. Se vain möllötteli eteenpäin. Ihan täysin erilaista menoa, kuin mihin olen viime aikoina tottunut..
Mentiin aina lopuksi maastoon ja sain jötkäleen jopa hiukan innostumaan, kun laukattiin pitkiä matkoja oikein kunnolla eteen. Huomasi, että se vähän heräsi ja sain jopa vähän hidastella sitä.

Landor on siis edelleen totuttelua vaativa, tuo on ollut joka ikisen kokeilukertani kommentti. Voisin hyvin kuvitella, että saisin sen toimimaan, kunhan pääsisi vähän pidemmäksi aikaa kokeilemaan, mutta näin puolen vuoden välein sillä ratsastaminen ei aiheuta muita tunteita, kuin pienoista epätoivoa.

Tällä kertaa sain sen onneksi maastossa heräilemään ja maastoilu oli oikein kivaa. Kävin sen kanssa Laakson kentällä, jonne sitä ei ole ennen kukaan vienyt. Siellä se kyllä vähän pörhenteli ja hyppäsi pari kertaa vähän pystyyn, mutta sain sen onneksi rauhoittumaan. Sen hermostuminen on Dessieen verrattuna aika pientä, mutta kyllä se vähän pisti jännittämään, kun tunsin, että sen etuset nousivat maasta. Pyysin vain sitten kunnolla eteen, niin selvittiin takaisin ratsastustielle ja päästiin oikein kunnolla päästelemään laukassa.

Muutama kuvakin saatiin torstaina, kiitos kuvista kuuluu Tiinalle.

Huomenna lennänkin jo takaisin kotiin ja lähden heti kotiin päästyäni hakemaan Dessien kotiin. Dessien luona on nyt käynyt eläinlääkäri rokottamassa ja tsekkaamassa takajalat. Rokottamiset menivät hyvin, eikä takajaloistakaan löytynyt mitään hälyyttävää. Eläinlääkäri sanoi kuitenkin, että uskoo turvotuksen johtuvan rasituksesta ja suositteli minulle, että antaisin Dessielle kovien treenien jälkeen vähän enemmän vapaapäiviä. Täytyy nyt vähän paremmin ruveta suunnittelemaan viikkoja, jotta saadaan aikatauluihin sopimaan myös palauttelevia treenejä ja vapaapäiviä. Dessie on kuitenkin kuulemma viihtynyt enemmän kuin hyvin, se on jopa oikeasti nukkunut laitumella, joten se on kyllä selvästi tuntenut olonsa mukavaksi. Jännittää päästä hakemaan se kotiin, ikävä on kyllä ollut aikamoinen!