Palailua arkeen

Dessien kiima on onneksi nyt laantunut, joten yritin eilen vähän palailla normaalimpaan treenaukseen. Dessie oli ihan todella energisellä tuulella, mikä ei tosin yllättänyt taaskaan. Se oli aluksi ihan jees, mutta rupesi sitten temppuilemaan oikein kunnolla. Se rupesi kyttäämään maneesin ovipäätyä aivan samalla tavalla, kuin silloin ihan alussa. Se teki sivuloikkia, peruutti ja yritti jopa hypätä pystyyn. Se oli sitä mieltä, että ovipääty, jota ollaan ohiteltu puoli vuotta joka päivä, on niin karmaisevan pelottava, että vammailu pitää aloittaa jo keskellä pitkää sivua. Taistelin sitä sitten lyhyelle sivulle ja sain kyllä taas kokea sen, miltä tuntuu, kun hevonen tosissaan kusettaa ihmistä. Jos joku sanoo minulle, että inhimillistän Dessietä liikaa, kun sanon, että se kusettaa minua, niin voin kyllä sanoa, että juuri sitä se tekee. Se kokeilee, että onko ihan pakko. Mielestäni hevonen kyllä ymmärtää, että milloin voi yrittää päästä helpommalla ja Dessien eilinen touhu on siitä oikein loistava esimerkki.

Dessie meni muuten kyllä kivasti, se on nyt oppinut hakemaan ihan itse oikeaa asentoa, eikä se enää jännitä alakaulaansa edes aluksi. Hyvät pätkät tuntuivat todella kivoilta ja jossakin vaiheessa sain sen menemään myös ovipäädyn lyhyelle sivulle. Otin laukkaakin hiukan molempiin suuntiin, mutta nyt lähdetään vasta vähitellen tekemään treeniä taas rankemmaksi. Dessiellä menohaluja olisi kyllä riittävästi, mutta sen takajalkojen palautumisen takia yritän vähän hidastella lomaltapaluuta. 

Koko viime viikon mietiskelin, että Dessie olisi pitänyt pestä. Sen iho hilseilee muutamasta kohdasta, mitä se ei ennen laidunlomaa ole koskaan tehnyt. Se oli muutenkin pölyinen ja likainen. En saanut viime viikolla oikein mitään ylimääräistä hommaa tehtyä, kun olin niin flunssainen, joten eilen, kun olo alkoi olemaan parempi, päätin pestä Dessien ihan kunnolla shampoolla. Sain siitä ihanan puhtaan ja kiiltävän ja hilseetkin lähtivät. 

Dessie pitäisi saada toiseen karsinaan tai sitten sille täytyisi saada kumimatot karsinan seiniin. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että jalkojen turvotus johtuu iskuista seiniin. Silloin kun itse olen paikalla, ei Dessie ole kertaakaan potkaissut seinään, mutta tallilaiset aina kertovat minulle, mitä Dessie touhuaa, kun minä en ole paikalla. Potkaisihan se silloin keväällä sen juoma-automaatinkin rikki, joten pakkohan se on uskoa, että se terrorisoi. Se tulee kyllä toimeen toisen karsinanaapurinsa kanssa, ne aina paddockin aitojen yli rapsuttelevat toisiaan, eikä Dessie vihoittele siihen suuntaan. Oikealla puolella olevan tamman kanssa Dessie taas ei oikein ole ystävystynyt. Ne ovat toistensa ruuista kateellisia ja varsinkin silloin, kun naapuritamma saa ruokia, rupeaa Dessie hermostumaan ja siinä yhteydessä potkii seiniä. Eipä se tosiaan voi hyvää tehdä jaloille, jos ne joutuvat jatkuvasti tuollaisia iskuja kestämään. Täytyy jutella tallin omistajien kanssa, josko Dessie saataisiin johonkin rauhallisempaan karsinaan. Kumimatot olisivat tietysti vaihtoehto, mutta se ei ole ratkaisu, vaan ainoastaan helpotus. Eivätkä ne matotkaan ihan halpoja ole, joten eiköhän sitä vain kannattaisi kokeilla toista karsinaa..

Välillä Dessien moniongelmaisuuden takia tulee kyllä Remington ja sen helppous mieleen.. Dessien kanssa joutuu jokaista asiaa vääntämään ja kääntämään, kun Remingtonin kanssa ainut ongelma oli suihkepullot... No, kaipa se on niin, että mitä vaikeampaa on, sitä paremmilta ne hyvät hetket sitten tuntuvat. Ja onhan niitä hyviäkin hetkiä onneksi sen verran, että ne huonot eivät aina tunnukaan niin huonoilta :)