Kotona taas!

Hain Dessien jo heti sunnuntaina taas takaisin kotiin ja sain kyllä niin kivan vastaanoton, että sydän meinasi sulaa. Nousin tallin pihassa autosta ja kerkesin ottamaan ehkä kaksi askelta, kun kuulin, kuinka Dessie hörisi ja juoksi ikkunalle. Kävelin talliin ja Dessie tuli heti korvat hörössä vastaan karsinan ovelle. Aika erikoinen fiilis, kun huomaa, että hevonen on oikeasti iloinen nähdessään minut. Kun on kyse vielä Dessiestä, niin myönnän, että tuo pieni ele tuntui aikamoiselta askeleelta eteenpäin. Onhan Dessie viime aikoina aina ollut korvat hörössä vastassa, mutta mietiskelin jo, että mitenhän Dessie minuun suhtautuu, kun sen pariksi viikoksi "hylkäsin".

Dessie oli pikkuisen päässyt laihtumaan, mutta nyt alkaa kyllä oikein kunnon lihotuskuuri, sillä se on kyllä liian hoikka. Kuumat ilmat ja Dessien kuumumisen takia tekemämme kova treeni kyllä kuihdutti sitä aikalailla. Nyt täytyy opetella jonkinlainen muu tapa, millä saan sen kuumumista vähennettyä, kuin ruuan vähentäminen ja treenin koventaminen. Tuolla yhdistelmällä varsin loogisesti se vain laihtui, mikä ei tietystikään jo valmiiksi hoikan hevosen kohdalla olisi ollut kovin toivottavaa. Nyt sitten syötän enemmän ja liikutan vähemmän, katsotaan mitä tästä seuraa.. Maissin määrää nostan nyt puoleentoista litraan päivässä ja sen lisäksi syötän myöskin maissicobsia, eli pellettiä, mikä sisältää koko maissikasvin.

Kävin eilen Dessien kanssa ihan vain käyntimaastossa ja se oli oikein mallikkaasti. Se hyppäsi kiltisti isompienkin purojen yli, vaikka joutuikin ennen maastoilukaveria menemään yli. Maastokaveri issikka oli ihan hirveän törkeä, eikä meinannut mennä puroista yli millään. Käännyttiin yhdessä kohdassa takaisin, kun ei viitsitty yrittää, että menisikö issikka polulle kaatuneen puun yli, mutta jouduttiinkin sitten taistelemaan puron ylityksen kanssa aivan käsittämättömän pitkään. Ihan karseaa, kun poni tuollalailla rupeaa kusettamaan.. Dessie se vain asteli yli, mutta issikkaa ei saanut yli suostuttelemalla, pakottamalla, eikä millään muullakaan tavalla. Löydettiin onneksi vähän kauempaa kohta, josta saatiin poni yli. Dessie odotteli todella kärsivällisesti, eikä hermostunut, vaikka seisoskeltiinkin viimeisen puron luona yli puoli tuntia. Se tuntui nauttivan maisemista, katseli vain tyytyväisen oloisena ympärilleen.

Tänään ajattelin käydä tekemässä ensin pienen maastolenkin ja mennä ensimmäistä kertaa yksin vähän kauemmaksi. Nyt olisi tarkoitus ruveta maastoilemaan enemmän, kun yksi vaarallinen puro on hoidettu kuntoon, eikä ole enää vaaraa jäädä siihen kiinni, kuten meille keväällä jo kerran kävi. Meidän mäkiset maastot olisivat kyllä hyvä tapa saada Dessielle selkälihaksia ja saada vähän vaihtelua tekemiseen.

Voisin tänään maastolenkin jälkeen vähän jo ravailla ja tutkailla, että miltähän Dessie tuntuu lomailun jälkeen. Palataan normaaliin liikutukseen nyt aika varovaisesti, sillä haluan, että Dessie saisi ensin vähän lihottua, ennen kuin lähdetään treenaamaan kovempaa. Nyt se on nimittäin niin slimmissä kunnossa, etten todellakaan halua ottaa riskiä, että se pääsisi laihtumaan enää ollenkaan. Dessie kyllä ihmetteli eilen, kun sai minulta kaksi kertaa ruokaa ja kävin siinä välissä antamassa vielä muutaman herkunkin. Pieniä annoksia usein on varmasti paras tapa syöttää, mutta Dessiellä ei selvästi ollut todellakaan nälkä, kun vein sille toista annosta vielä illalla ennen, kuin lähdin kotiin.

On kyllä kiva olla kotona, vaikka toinkin inhottavan kurkkukivun tuliaisiksi.. Nyt pitää sitten omastakin puolesta aloitella ratsastusta vähän varovaisemmin!