Tiistaina ja eilen käytiin ensin maastolenkeillä, tiistaina ensimmäistä kertaa yksin vähän pidemmälle. Dessie oli vähän hermostunut, mutta tehtiin koko lenkki ihan kiltisti. Meidän maastot ovat kyllä rauhallisella hevosella ihan täydelliset, kun pääsee tekemään kunnon ylämäkitreeniä. Sain Dessien takapuolen kunnolla hommiin, kun tarvottiin reilun kilsan ihan todella jyrkkää ylämäkeä. Dessie vähän innostui ja meinasi lähteä ravailemaan, mutta säästän maastossa ravailut mielummin siihen, kun ollaan vähän kokeneempiä yksinmaastoilijoita.
Eilen yritin lähteä taas yksin tekemään lenkin, mutta Dessie oli vähän erimieltä. Ötökät hyökkäsivät meidän kimppuun aika yllättäen ja Dessie rupesi todella ärsyttäväksi. Se rupesi peruuttelemaan, joka on meidän mäkisissä maastoissa ihan vihoviimeinen asia, jota kannattaa ruveta tekemään. Ennenkuin oltaisiin katkottu raajoja, lähdin takaisin kotiin, vaikka ärsyttikin, kun jouduin luovuttamaan. Luovuttaminen Dessien kanssa on kyllä todella tyhmää, mutta en halunnut ottaa riskiä, että oltaisiin joko tiputtu syvään ojaan tai toisessa suunnassa olleeseen rotkoon. Unohdin suihkia ötökkämyrkkyä, joten saan kyllä syyttää ihan itseäni. Dessie kun raivostuu ötököistä ja rupeaa viskomaan päätään, eikä keskity jalkoihinsa ollenkaan.
Molempien maastolenkkien jälkeen menin vielä maneesiin pikkuisen ravailemaan. Dessie oli yllättävän yhteistyökykyinen, vaikkakin todella energinen. Pientä ylimotivaatiota on jotenkin turhauttavaa ruveta hillitsemään, mutta haluan nyt aloittaa rauhallisesti. Dessie haki kyllä heti kaulaa pyöreäksi, mutta rullautui aika helposti liian syvälle. En sitten tiedä, että johtuiko rullautuminen siitä, että kokeilin nyt vähän paksumpaa kolmipalaa.
Sitten päästään tähän päivään... Lähdin Dessien kanssa maastoon. Se veti liinat kiinni aika alussa, eikä sitä saanut eteenpäin millään tavalla. Hyppäsin alas ja sain sen onneksi eteenpäin, kunnes nousin takaisin selkään. Dessie peruutti... ja peruutti.. ja peruutti.. Se ei mennyt askeltakaan eteenpäin, ennenkuin hyppäsin takaisin maahan. Talutin sitä sitten, kun en taaskaan uskaltanut taistella selästä käsin, sillä joka puolella oli taas sellaisia pudotuksia, joihin en todellakaan olisi hevosen kanssa halunnut tippua. Kokeilin vähän turvallisemmassa kohdassa taas selästä, mutta ei se mennyt edelleenkään eteenpäin, ei askeltakaan. Päätin sitten kokeilla, että kuinkahan pitkälle se peruuttaa. No peruuttihan se vaikka kuinka pitkälle. Tultiin sen ison mäen alle ja yritin siinä taas saada sitä eteenpäin. Eipä mennyt, vaan edelleen vain taaksepäin. Jäin sen kanssa seisomaan mäen alle ja odottelin, että jos se vaikka jossakin vaiheessa lähtisi kävelemään. No, eipä lähtenyt. Seistiin paikallamme melkein 10 minuutti.
Sain sillä hetkellä oikein hyvältä tuntuneen idean lähteä sitten peruuttamaan sitä mäkeä ylös. Mitä tekee Dessie? No tosissaan peruuttaa jyrkkää mäkeä ylös.
Yritin kääntää sitä mäessä, mutta en onnistunut. Hyppäsin alas, sillä koko reilun kilsan pituista mäkeä en halunnut sillä peruuttaa. Talutin koko mäen ylös, puuskutin flunssassani, kuin maratonin jälkeen. Talutin sitä vielä vähän matkaa mäen jälkeen ja kokeilin vielä viimeisen kerran kavuta selkään. Kun olin nousemassa selkään, tajusin, mikä saattaisi selittää edes osan Dessien aivan käsittämättömän raivostuttavasta toiminnasta; sillä on kiima. Sain sen onneksi kävelemään lopun matkaa eteenpäin.
Mentiin vielä maneesiin, sillä en todellakaan halunnut lopettaa siihen fiilikseen, mikä maastoilusta jäi. Olisi kyllä pitänyt vain lopettaa siihen. Dessie oli niin ylimotivoitunut, että sen kanssa ei voinut tehdä yhtään mitään. Tai no, juokseminen onnistui kyllä. Tänään kokeilin oliivikolmipalaa, joka tuntui ihan hyvältä, eikä Dessie tänään mennyt rullalle. Maneesissa peruuttelu oli täysin unohdettu ja se vaihtui ihan käsittämättömään juoksemiseen, onneksi se ei tuntunut ollenkaan kuumuvan, vaan se oli vaan yksinkertaisesti aivan liian innoissaan. Sain sen kyllä ihan kivasti kuolaimelle ja juoksemaan sitten edes koko kroppansa lihaksilla. Siitä irtosi aika hienoa liikettä, mutta olo oli kyllä tuon touhun jälkeen niin sekava, etten todellakaan tiedä mitä pitäisi ajatella.
Energiaa ja työmotivaatiota Dessiestä löytyy enemmän, kuin varmaan koko tallin hevosista yhteensä, mutta sen pää on ihan sekaisin. Ensimmäinen kuuri kiimanestolääkettä ei siis todellakaan auttanut Dessien kiimakiertoa, niin kuin olisin toivonut.. Kiimaan lisättynä suuret ruokamäärät ja reilun kahden viikon loma tekee kyllä sellaisen yhdistelmän, etten kyllä todellakaan osaa enää hillitä itseäni. Olen oikeasti kärsivällinen hevosten kanssa, mutta tänään kyllä myönnän menettäneeni hermoni totaalisesti. Maastosekoilu oli jo sen tasoista hermojen kiristymistä, että teki mieli vain jättää se hevonen sinne metsään villisikojen seuraan, niiden kanssa se varmaan viihtyisi.
Huomenna en todellakaan ole nousemassa Dessien selkään. Se saa joko vapaapäivän tai sitten yritän vähän juoksuttaa sitä. Kevään karseista kiimoista oppineena on kyllä aivan turha ruveta vaatimaan Dessieltä minkäännäköistä ajattelukykyä kiiman pahimpina päivinä. En olisi todellakaan halunnut aloittaa enää Regumatea, mutta vielä vähemmän minua kiinnostaa Dessie tuollaisena. Pitää varmaankin nyt vain yrittää kestää tämä kiima ja katsoa miten nopeasti se aloittaa seuraavan.
Ehkä fiksuin idea näin ärsyttävässä flunssassa olisi vain pysyä kotona. Huonosti nukuttu yö ja ärsytys siitä, että miksi ihmeessä lähdin lomalle juuri silloin, kun Dessie oli juuri tullut niin hyväksi, vaikuttavat ehkä vielä vähän lisää tämänhetkiseen ärsytykseen. No, pakkohan se on välillä lomaillakin, mutta nyt kyllä tiedän sen, että seuraavan kerran, kun lomalle olen lähdössä, pidän huolen, että Dessie pääsee vähän enemmän liikkeelle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti