Tänään olin niin poikki, että päätin yrittää edes vähän ratsastaa, kun tuskin olisin itse jaksanut kävellä. On taas pakko sanoa, että olisin kyllä saanut jättää sen tekemättä. Dessie oli raivostuttava. Sillä tuntuu olevan valtavasti energiaa, mutta se ei reagoi mihinkään. Ihan sama mitä siellä selässä teki, niin sitä ei kiinnostanut millään tavalla. Otettiin vähän ravia, kun Dessie ei tänään tuntenut sellaista askellajia, kuin käynti. Ravi oli ihan järjetöntä juoksemista, itselläni loppui kiinnostus heti, eikä Dessiekään kovin paljoa tuntunut nauttivan, kun sitä yritin hidastella. Se kyllä meni oikeastaan ihan kivan näköisesti eli siis kokosi ihan itse itseään, kun se ei tosiaan mihinkään minun tekemääni asiaan reagoinut millään tavalla. Nyt jää kyllä Dessien ratsastaminen kunnes se lopettaa kiimailemisen.
Eläinlääkärin olisi tarkoitus tulla ensi viikolla käymään, sillä en oikeasti kykene katselemaan Dessien kiimakärsimystä. Tallinomistajakin sanoi, että Dessien kiima on taas ihan yhtä kamala, kuin kevään pahimmat kiimat, joten eiköhän se Regumate-tonkka täydy ostaa. Tuntuu vaan epämiellyttävältä syöttää sille hormoneja, mutta se tuntuu kärsivän tilastaan niin paljon, että taitaa olla kaikkien kannalta parempi vain suosiolla kokeilla uutta Regumate-kuuria.
Kävin tuossa muutama päivä sitten katsomassa kaverini ponia ja uutta hevosta. Uusi hevonen on 8v täysiverinen ruuna suoraan laukkaradalta. Se on aika ongelmallinen kaveri ja juuri niin sekaisin, että itse tykästyin siihen pahan kerran. Sillä on Remingtonin silmät... Jokaikinen kerta, kun se käänsi päänsä, sen sivuprofiili oli niin remingtonmainen, ettei tuntunut edes todelliselta. Se on ollut uudella omistajallaan nyt kuukauden ja se tuli hänelle, kun muuten sen tie olisi vienyt teurastamolle.
Ruuna tykästyi minuun jotenkin erityisen paljon, se lähti heti seuraamaan minua ja pystyin koskemaan sitä ihan joka puolelle, vaikka se onkin ollut todella varovainen ja pelokas. En osaa selittää, että mikä siinä on, kun todella usein ongelmahevoset, -koirat ja -lapset tykästyvät minuun. Tämä tapaus ei todellakaan ollut poikkeus. Kaverini pyysi minua leikkaamaan ruunansa harjan, kun hän ei ollut sitä saanut tehtyä, joten otin haasteen vastaan. No, eipä siinä paljoa haastetta ollutkaan, kun ruuna se vain seisoskeli rauhallisesti ja söi heiniään. Ehkä se tarvitsi toisen ihmisen olemaan läsnä, kun sille tehtiin jotakin, mitä sille on tuskin vielä koskaan ennen tehty.
Sain parturoinnit valmiiksi ja lähdettiin sitten pihalle kävelylle. Ruuna käveli koko ajan todella kiltisti perässäni ja sain kyllä selvästi uuden kaverin siitä. Aivan ihana hevonen, teki mieli pakata autoon ja ottaa mukaan kotiin.. Taitaa kyllä jäädä kaverille, mutta hän oli kyllä sitä mieltä, että saisin häntä kyllä jeesailla, kun kerta herra minut heti hyväksyi.
Otettiin myös kuvia, joita voi sitten myöhemmin vertailla, kun se on saatu kuntoon. Nyt se on laiha ja lihakseton, mutta muuten terve, joten uskoisin, että siitä saa vielä oikein kivan hevosen. Kovin kaunis se ainakin on ja sen väritys on aika hieno ja harvinainen.
Nappasin kaverini ponista myös muutamat kuvat. Senkin kaverini on pelastanut teurastukselta, mutta jo monta vuotta sitten. Katsokaa nyt, miten kivan ponin siitä on vielä saanut aikaiseksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti