Mentiin aina lopuksi maastoon ja sain jötkäleen jopa hiukan innostumaan, kun laukattiin pitkiä matkoja oikein kunnolla eteen. Huomasi, että se vähän heräsi ja sain jopa vähän hidastella sitä.
Landor on siis edelleen totuttelua vaativa, tuo on ollut joka ikisen kokeilukertani kommentti. Voisin hyvin kuvitella, että saisin sen toimimaan, kunhan pääsisi vähän pidemmäksi aikaa kokeilemaan, mutta näin puolen vuoden välein sillä ratsastaminen ei aiheuta muita tunteita, kuin pienoista epätoivoa.
Tällä kertaa sain sen onneksi maastossa heräilemään ja maastoilu oli oikein kivaa. Kävin sen kanssa Laakson kentällä, jonne sitä ei ole ennen kukaan vienyt. Siellä se kyllä vähän pörhenteli ja hyppäsi pari kertaa vähän pystyyn, mutta sain sen onneksi rauhoittumaan. Sen hermostuminen on Dessieen verrattuna aika pientä, mutta kyllä se vähän pisti jännittämään, kun tunsin, että sen etuset nousivat maasta. Pyysin vain sitten kunnolla eteen, niin selvittiin takaisin ratsastustielle ja päästiin oikein kunnolla päästelemään laukassa.
Muutama kuvakin saatiin torstaina, kiitos kuvista kuuluu Tiinalle.
Huomenna lennänkin jo takaisin kotiin ja lähden heti kotiin päästyäni hakemaan Dessien kotiin. Dessien luona on nyt käynyt eläinlääkäri rokottamassa ja tsekkaamassa takajalat. Rokottamiset menivät hyvin, eikä takajaloistakaan löytynyt mitään hälyyttävää. Eläinlääkäri sanoi kuitenkin, että uskoo turvotuksen johtuvan rasituksesta ja suositteli minulle, että antaisin Dessielle kovien treenien jälkeen vähän enemmän vapaapäiviä. Täytyy nyt vähän paremmin ruveta suunnittelemaan viikkoja, jotta saadaan aikatauluihin sopimaan myös palauttelevia treenejä ja vapaapäiviä. Dessie on kuitenkin kuulemma viihtynyt enemmän kuin hyvin, se on jopa oikeasti nukkunut laitumella, joten se on kyllä selvästi tuntenut olonsa mukavaksi. Jännittää päästä hakemaan se kotiin, ikävä on kyllä ollut aikamoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti