Olin ihan supervihainen, mutta päätin, että tämän päivän stressitasolla (huomenna opparin palautus..) ei ole ehkä mitenkään erityisen outoa, että jännitys jostakin syövereistä löytyi.. Ratsastin Remingtonin kunnolla avuille ja pistin sen vielä vähän töihin, jotta sain sen tajuamaan, että minua ei kannata kusettaa.
Sanoin Jarolle valmennuksen jälkeen, että seuraavalla kerralla jatketaan kyllä ihan täysin perusasioilla, ei mitään estesarjaa kaarteella.. On kyllä vähän luuseriolo.. En tajua mistä se johtuu, että olen niin varovainen esteillä ratsastaessa, koulupuolella olen todella määrätietoinen ja jos hevonen yrittää kusettaa, niin se jää aina vain yritykseksi.. No, tästä ei voi kuin vain nousta ylös ja tehdä töitä sen eteen, että se varmuus tulisi myös sinne esteiden lähestymisen seutuville.. Ehkä joskus..
Saappaani vetoketju meni vielä tänään sopivasti rikki.. Jouduin tekemään aikamoisen homman, että sain saappaan loppujenlopuksi jalasta.. Sentään jotakin hyvääkin tapahtui; koeajoin auton ja ostan sen huomenna!
Tähän loppuun oikein kunnon luuserikuva...
voi sen esteen ylittää ilman hevostakin.. |
Mä istuin eilen ihan samassa asennossa keskellä kenttää! Meillä ei tosin ollut estettä välissä ja ponin suitset oli mun takamuksen alla... Mutta samoja fiiliksiä tuli itsellekkin siinä mieleen kun aloin niitä solkia siinä availemaan ja suitsimaan ponia uudestaan. Suunta on vain ylöspäin! Kyllä ne teidän estetreenitkin alkavat sujua (:
VastaaPoistano pakkohan tästä on nousta :) ja on sovittu jo, että ens kerralla jaro keskittyy ihan täysillä meihin ja yritetään saada homma toimimaan :)
Poista