Maanantai, taas..

Huomasin tässä viimeisen viikon aikana, kuinka hankalaa onkaan, jos oma pää vetelee jossain ihan muualla, kun yrittää saada hevosen kanssa jotakin aikaiseksi.. Jos olen kovin stressaantunut, niin pysyn ihan reilusti vaan poissa tallilta, sillä ei ole mielestäni reilua hevosta kohtaan, jos olen huonotuulinen jo valmiiksi, kun tulen tallille. Huonotuulisuus kun tarttuu ainakin Remingtoniin, eikä kaksi huonotuulista ole kovinkaan hyvä yhdistelmä. Viime viikon alku olikin sitten vähän rennompi, mutta eipä se paljoa haittaa. Nyt minulla on ainakin vielä viikko lomaa ja sitten olisi tarkoitus palata koulun penkille ja töihin. Syksyt ovat minulle aina aika kamalia, jotenkin aina kaikki hajoaa käsiin syksyllä.. Ehkä tämän syksyn stressit ja romahdukset olisi nyt jo takanapäin..
Viime viikon aikana aloitettiin taas treenaamaan kootumpaa laukkaa ja tosiaan aina vaan ilman satulaa, kun se ei vaan yksinkertaisesti istu enää. Saadaan se topattua tällä viikolla eli onneksi viikonloppuun mennessä pitäisi olla taas istuva satula.
Tuntuu kyllä vähän joka paikassa, että on tullut ratsastettua paljon ilman satulaa, mutta hyvähän se vaan on. Eilen kyllä hyppäsin tietysti estesatulalla ja voisinhan sillä muutenkin mennä, mutta en vain saa samalla lailla pohkeitani käytettyä ja tulee käytettyä kannusta ihan liikaa, joten menen mielummin ihan vain ilman satulaa.
Eilen hypättiin taas ihan vain pientä ja aika vähän aikaa, sillä halusin taas lopettaa, kun itsellä oli vielä hyvä fiilis. Remington hyppäsi kivasti eikä kieltänyt tai juossut ohi kertaakaan, on muuten ensimmäinen kerta, kun ei edes yrittänyt! Kerran kyllä esteen jälkeen teki jotakin kummallista ja lensin kuperkeikalla alas, kukaan ei oikein kerennyt näkemään mitä oikein tapahtui. Remi kyttäsi lastenvaunuja ja lapsia, kuin ei olisi koskaan mitään vastaavaa nähnyt... Kai se sitten esteen jälkeen kuvitteli lasten hyökkäävän kimppuun ja hurautti eri suuntaan, kuin mihin olin itse menossa. No, esteratsastuksessa tosiaan sattuu ja tapahtuu.. Hyppäämisen jälkeen menin vielä maneesiin, annoin Remin laukata kunnolla ja loppuravit ravailtiin kunnolla eteen alas, ravasi kyllä tosi hyvin. Annoin sen lopuksi taas kävellä loppukäynnit vapaana, ihan superhelppoa, kun voi tehdä niin, kun se tosiaan myös kävelee todella nätisti.
Tein eilen päätöksen, että pysyn mielummin siinä, mitä osaan ja vähennetään hyppäämistä. Kerran viikossa on minulle vähän liikaa. Voidaan vaikka mennä kavaletteja sun muita pieniä juttuja vähän useammin ja ottaa valmennuksia vaikka kaksi kertaa kuussa. Eiköhän se riittäisi oikein hyvin, niin saadaan pidettyä hyppääminen hauskana niin minulle, kuin Remingtonillekin.
Tänään Remington saa vähän rennomman päivän ja huomenna jatkuu taas laukkatreeni. Motivaationi treenaamiseen on nyt aika korkealla, kun tässä kuukausi ollaan kesätauon jälkeen treenattu ja huomaan selvästi, että Remin kunto on kohonnut oikein kohinalla.
Olin suunnitellut, että tällä viikolla aloittaisin loimittamisen, mutta nyt onkin keskiviikosta lähtien luvattu taas helteitä. Hyvä vaan, että syksy ei sittenkään vielä alkanut. Saa Remingtonkin vielä vähän nakuilla :)

Silakka-Remington