Pikkupaniikki ja kisareissu

Lauantaina menin äärettömän väsyneenä työ- ja koulupäivän jälkeen tallille ja sain itseni motivoitumaan, vaikka ratsastus ei oikein kiinnostanutkaan. Ajattelin taas juoksuttaa Acasinan, ennen kuin hyppäisisin selkään, mutta heti ensimmäisen raviaskeleen jälkeen huomasin, että Acasina ontui vasenta takajalkaa ja ontuikin muuten oikein kunnolla. Hetkellisen paniikin jälkeen huomasin kuitenkin, että Acasinalla oli reidessä oikein hienosti turvonnut kohta. Acasina oli siis varmaankin tarhassa saanut vähän osumaa ja onneksi kuhmu oli vain pinnallinen, mutta selvästi liikkeessä aika inhottava. Jäi sitten hevosen liikuttaminen siihen ja kylmäsin kuhmua jonkin aikaa ja laitoin yöksi vielä kylmägeeliä.

Sunnuntaina aamulla lähdin mukaan kisoihin, reissuun lähdettiin kuudelta, eli kesäaikaan vaihtamisen takia oikeastaan jo viideltä.. Ennen kuin lähdettiin, kerkesin vielä vähän aikaa kylmäämään Acasinan jalkaa. Kun tultiin iltapäivällä kotiin, tehtiin pieni maastolenkki ja otettiin pieni pätkä ravia, eikä se enää arkonut jalkaansa.

Tänään juoksutin Acasinan, alussa se otti pari vähän lyhyempää askelta vasemmalla takasella, mutta liikkui sen jälkeen jo täysin puhtaasti. Kuhmu oli jo melkein kokonaan poissa, löysin sen vain, kun etsimällä etsin.

Pelästyin kyllä lauantaina melkoisesti, tuli nimittäin tuossa perjantaina sanottua taikasanat; nyt kaikki on hyvin ja olen tyytyväinen. Pakkohan maailman oli vähän näpäyttää, että ei saa olla koskaan liian tyytyväinen ;) Onneksi selvittiin ihan vain pelästymisellä!

Oliver & Cola Baby

Sunnuntain kisoissa saatiin nauttia ihanasta aurinkoisesta ilmasta, mutta valitettavasti kisat pidettiin vielä maneesissa. Muutamat kuvat sain kuitenkin otettua ja olikin hyvä, että olin ottamassa kuvia, kun hepat olivat oikein kilttejä. Meillä oli mukana kaksi nuorta, joilla Oliver starttasi ja Nadine starttasi uudella tammallaan nyt ensimmäiset kisat. Ihan pikkuluokkia siis vain tällä kertaa.

Sir Charlie (i. Stakkato)

Tuli kyllä melkoinen kisakuume minullekin.. Pitää varmaan saada Oliver taas hyppäämään Acasinalla, jotta saisin sen joskus ujutettua mukaan kisoihin. Tai sitten pitäisi itse motivoitua, mutta todennäköisempää olisi se, että Oliver starttaisi Acasinalla.

Nadine & Korsi

Hyppykuvia

Pitkästä aikaa estekuvia! On tuo aurinko ja iltaan saakka kestävä valo kyllä aika ihana asia..

Korsika Vega

Korsika Vega

Cola Baby (i. Cola)

Cola Baby

Cola Baby

Cola Baby

Palasia paikoilleen?

Josko nyt alkaisivat palaset tipahdella paikoilleen? Acasina on ollut nyt niiiin hieno! Se oli eilen ihan superhyvä jos unohdetaan muutamat pukit. Se alkaa vähitellen hyväksymään kuolaimen paineen ja vastaa siihen oikealla tavalla! Pohjeavuille se täytyy saada nopeammaksi, käynnissä ja ravissa reaktio on nopea, mutta esim laukannostot ovat liian hitaita. Paitsi jos neitokainen käy vähän ylikierroksilla, kuten tänään ;) Ulkona oli ihan järjetön tuuli, mutta pilvetön taivas, joten ratsastin päättäväisesti ulkona. Tekee tietysti myös hyvää Acasinalle, kun en anna tuulen tai minkään muunkaan ulkopuolisen asian häiritä meidän treeniä. Hevonenkin oppii olemaan välittämättä, kun jatkan samalla tavalla, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.

Olen nyt juoksuttanut Acasinaa aina muutaman kierroksen ennen kuin olen noussut selkään, sillä tavalla se saa alussa sitä kaipaamaansa vapautta ja on jo valmiiksi rennompi, kun nousen ratsaille. Tapa on ollut oikein toimiva, sillä Acasina on ollut näin aina heti alusta paljon vastaanottavaisempi.

Tänäänkin aloitin juoksuttamisella ja Acasina oli tuulesta huolimatta oikein hienosti. Toki se oli vielä normaaliakin menevämmällä tuulella, mutta se käyttäytyy niin hyvin, ettei vauhtikaan haittaa.
En kyllä oikeasti ole koskaan ollut tekemisissä vastaavanlaisen hevosen kanssa, kuin mitä Acasina on.. Sen luonne on kyllä ihan kultaa..

Tänään pidin Marliesille ja hänen kimolle ruunalleen ensimmäisen tunnin ja olin kyllä todella positiivisesti yllättynyt. Pienillä istunnan korjauksilla saatiin homma toimimaan heti paljon paremmin ja kappas vain, lopuksi olivat hevonen ja ratsastaja tyytyväisiä ja väsyneitä. Ihan turhaan siis jännitin! Illalla sain vielä viestin Marliesiltä, että hänellä on lihakset kipeänä, joten saatiin kyllä istuntaa muutettua, kun heti oli eri lihakset töissä.

Tuo tuntien pitäminen on kyllä oikeasti aika kivaa hommaa, kun joutuu pohtimaan syvemmin tekemisen tarkoitusta, jotta neuvot saa puettua sanoiksi. Hyödyn siitä siis varmasti itsekin. Vähän kyllä naurattaa välillä minun neuvoni, kun on vähän sanat hukassa.. Vaikka osaankin täydellisesti saksaa, on hevossanastossani muutama aukko, kun sanan täytyisi tulla heti, ilman mietintäaikaa. Kaikenlaisia sanaväännöksiä olen kyllä saanut aikaiseksi, mutta eiköhän ole tärkeintä saada neuvo perille, vaikka itse selitys olisikin vähän omalaatuinen ;)

Edistyksiä ja heikotuksia

Acasina oli eilen ihan mielettömän hyvä, sain sen kanssa tehtyä jopa ravilisäyksiä! Ja hitsiläinen, kyllä siitä muuten lähtee liikettä, kun pääsee kunnolla venyttämään! Oli kyllä hassu fiilis, kun se toimi niin hyvin, eikä jäänyt painamaan vastaan niskastaan.. Sunnuntaina olin antanut Acasinan kunnolla aukaista paikkojaan irtojuoksuttaessa, joten taisi tehdä hyvää.

Tänään Acasina sai vapaapäivän, kun minulle eilen illalla iski joku outo pyörtymiskohtaus ja kolautin pääni suihkun lattiaan.. En sitten tänään uskaltautunut hevosen selkään, kävin kyllä tallilla pitämässä uudelle "oppilaalleni" tunnin. Viime viikolla sattumoisin kaksi meidän tallin asukasta tuli kysymään, josko voisin antaa koulutunteja. En tosiaan osaa sanoa ei ja olihan se Remingtoninkin kanssa aika kivaa, joten kokeillaan nyt sitten, voinko olla heille jollakin tavalla avuksi. Toinen tapaus on vaikeampi, kun hevonen on entinen valjakkohevonen, joka ei osaa yhtään mitään, sen omistaja osaa vielä vähemmän. Vuokraaja, joka nyt haluaa ottaa minulta tunteja, on myöskin varsin aloittelija, joten yhdistelmä on vähän vaikea, mutta voihan sitä kokeilla.

Toinen, jolle pidän torstaina ensimmäisen tunnin, on onneksi osaavampi, mutta hänelläkin on entinen valjakkohevonen, joka ei sekään ole ihan helppo tapaus. Heille olenkin ollut tässä viime kuukausina jo useamman kerran avuksi. He ovat minun neuvoillani oppineet laukanvaidot, joten heihin suhtaudun paljon toiveikkaammin, kuin ensimmäiseen parivaljakkoon.

En pidä itseäni sen tason ratsastajana, että olisin mitenkään erityisen pätevä pitämään tunteja, mutta kaipa mieltä on ainakin joku, kun taas oppejeni perään on kyselty. Muutama ylimääräinen euro ei tietysti ole pahitteeksi ja pääseepähän itsekin oppimaan uutta, kun näkee erilaisia hevosia ja oppii näkemään mikä tapa on millekin hevoselle oikea.

Tämänpäiväisen valjakkokaakin selkään minun on varmaan aika pakko kiivetä, jotta osaan paremmin analysoida sitä ja osaan paremmin neuvoa, kun itse olen kokenut sen omituiset tavat. Se kyllä tarvitsisi ammattilaisen ratsutusta, mutta omistajan mielestä ei, joten näillä mennään. Voinhan minä ohjata oikeaan ja parempaan suuntaan ainakin.

Kesä :)

Tällä viikolla on ollut niin mielettömät ilmat, että ollaan kyllä päästy nauttimaan aikamoisen kesäisistä oloista. Toissapäivänä tein Acasinan kanssa 10km maastoreissun, josta noin 4km laukattiin. Löydettiin taas uusia teitä ja tällä kertaa löytämäni reitti oli aivan täydellinen laukkaamiselle. Tie nousi vähän ylämäkeen ja oli aika mutkainen, niin Acasina ei päässyt kiihdyttämään vauhtia liikaa ja joutui keskittymään jalkoihinsa, kun laukattiin mutkiin. Oli kyllä aivan täydellistä!

Eilen Acasina sai viettää vapaapäivän, kun oli niin lämmin ilma. Eipä lämmin ilma paljoa Acasinaa rauhoittanut, tänään sainkin sitten nauttia pukittelukoneesta, kun sillä oli vähän ylimääräistä energiaa, vaikka olin jopa juoksuttanut sen ennen, kuin hyppäsin selkään. Onneksi pukittelua kesti kuitenkin vain vähän aikaa, joten saatiin tehtyä vähän hommiakin.

Tälläisellä ilmalla oli tietysti pakko saada vähän todistusaineistoa ;)

Haflingerkokeilu

Olen nyt viime päivinä ainakin ratsastanut tarpeeksi.. Maanantaina taas kaksi hevosta ja eilen kolme. Kaverini toivoi, että voisin välillä läpiratsastaa hänen haflinger-ruunansa ja minä tuttuun tapaani en sano ei, joten kampesin itseni vähän leveämmän ja massiivisemman ratsun selkään.. Ensimmäiset raviaskeleet aiheuttivat minulle naurukohtauksen, hevonen vyöryi tasaisesti eteenpäin ja tuntui ihan todella erilaselta. En ole vuosiin ratsastanut massiivisella hevosella, joten tuntui kyllä ihan todella omituiselta. Notti on oikeastaan kuin suomenhevonen, kun se on normaalia haflingeria vähän isompi. Korkeudeltaan se tuntui tietysti Acasinan jälkeen ponilta, mutta leveydeltään se oli kyllä aikamoinen. Sain ratsastaessa hirveän krampin lonkkaan eli se taitaa kuvailla tarpeeksi Nottin leveyttä verrattuna esim Acasinaan ja Jackyyn ;)

Olen usein ihmetellyt, miten tuollaista megakaulaista hevosta kuuluu ratsastaa, joten oli kyllä kiva, että pääsin kokeilemaan. Nottilla on tällä hetkellä aika huono kunto, eikä sitä ratsasta oikein kukaan koskaan läpi, kun sen omistajalla ei terveys kestä, eikä vuokraajalla ole tarpeeksi taitoa. Se on siis suhteellisen jumissa ja sainkin jonkin aikaa taivutella sitä, jotta sen paikat rupesivat aukeamaan ja se pystyi ruveta tekemään hommia. Se kyllä puuskutti jo parin minuutin työnteon jälkeen, joten en todellakaan vaatinut siltä oikein yhtään mitään.

Acasinan kanssa hypättiin maanantaina kavaletteja, ensin juoksutin sitä kavaletin yli ja sitten hyppäsin selästä käsin. Acasina oli oikein hienosti ja sain sen väsytettyä aika hyvin, se kyllä kuumui hetkittäin aika paljon ja rupesi aika vahvaksi, mutta sain sen kyllä onneksi tuolla kavalettikorkeudella pysymään käsissä. En oikein osaa selittää, miksi minua nyt jännittää jo kavaleteillakin.. Onneksi sain henkistä tukea kaverilta, niin en ihan yksin kuitenkaan hypännyt. Nyt kavalettikorkeuskin jännitti sen verran, että jouduin itseni aikalailla pakottamaan yli, muutaman pompun jälkeen helpotti onneksi. En oikein ymmärrä mistä tuo jännitys nyt taas puskee, kun ennen joulua kuitenkin hypättiin jo isompaakin.. Ärsyttävää, kun en oikeasti saa tuota pääkoppaa yhteistyöhön. Harmittaa, kun nyt olisi käytössä oikeasti hyvä estehevonen, enkä minä kykene sen kanssa hyppäämään..

Acasina sai eilen uudet kengät ja jouduin olemaan melkein koko kengityksen sen henkisenä tukena.. Se kun inhoaa ylipäätänsä sitä, kun sen jalkoja kosketaan, niin tuollainen kauan kestävä hänen ylhäisyytensä mielestä turha lääppiminen pisti ärsyttämään sitä oikein kunnolla. Onneksi meidän kengittäjällä on pitkä pinna, mutta on kyllä hänellekin ärsyttävää, kun hevonen koko ajan ärsyttää. Acasina ei onneksi potki, eikä edes yritä, mutta se koko ajan vääntää vastaan, kun sen jalat nostaa.. Pitää siis harjoitella vähän ahkerammin jalkojen koskemista. Vaikka niiden peseminen ja putsaaminen onnistuukin jo varsin helposti, pitää kyllä tuo kengityskin saada helpommaksi.

Saatiin eilen muutama kuva minusta ja Nottista, aika hauskannäköinenhän tuollainen pallero on, mutta enköhän pysy ihan noissa puoliverisissä kuitenkin ;)

 

 

 

Väsytys alkakoon

Acasinan käyntitreenit loppuivat kuin seinään, kun menin torstaina tallille ja sain heti kuulla, kuinka se oli riehunut aamulla karsinassa ja potkaissut laudan irti karsinan seinästä. Perjantaina se oli myös kadottanut kengän toisesta takajalasta, joten minua ei enää naurattanut.

Pistin Acasinan sitten kunnolla hommiin, laukattiin melkein tunti, eikä se edes hikoillut, kuin vain vähän korvien takaa. Hienosti se kyllä laukkasi ja ravasikin oikein kivasti. Väsytys onnistui ainakin sen verran hyvin, ettei se ollut perjantaina aamulla riehunut karsinassa, vaan vasta tarhassa ;)

Tänään oli kammottava myrskytuuli, joten päätin juoksuttaa Acasinan ennen, kuin hyppäsin selkään. Onneksi se pelästyi tuulta vain yhden kerran ja oli muuten oikein kiltisti. Ratsastaessa se ei pelästynyt kertaakaan, vaan keskittyi hienosti minuun, vaikka välillä tuntuikin, että tuuli olisi ollut viemässä koko maneesin mukanaan. Laukattiin taas paljon ja laukassa tein taivutuksia, jotka Acasina vastaanotti oikein hyvin. Melkein kahden viikon venyttelyt siis tosiaan saivat kaulaa liikkuvaisemmaksi! Ravissakin huomasin edistystä, nyt Acasina myötää niskastaan paremmin.

Jackya olen tässä viime ajat ihan vain ratsastellut, kun ei ole ollut aikaa tehdä sen kanssa kunnolla töitä, mutta se on ollut pakko saada edes vähän liikkeelle, kun neiti omistajaa ei ole paljoa näkynyt. Tänään sitten pitkästä aikaa kerkesin kunnolla panostamaan myös Jackyn ratsastamiseen ja se oli äärettömän iloinen, kun pääsi kunnolla liikkumaan! Hypättiin kavalettia ja vaikka se väsyikin aika nopeasti, oli se kyllä varsin innoissaan ja teki oikein kivoja hyppyjä.

Ensi viikolla me jatkamme muissakin askellajeissa, kuin käynnissä, mutta venyttelyt jatkuvat edelleen. Pitäisi päästä pitkästä aikaa hyppäämään, mutta saas nähdä, saadaanko Oliverin kanssa aikataulut sopimaan. Minulla on nyt ihan järjetön kasa kursseja tehtävänä ja hänellä on muualla hirveä kasa uusia ratsutettavia.. Voisinhan minä tietysti yksinkin vähän hyppäillä kavaletteja, jotta sitten jos joskus saataisiin valmennus aikaiseksi, voisin ehkä mahdollisesti olla edes vähän vähemmän pihalla ;)

Keskiviikko

Käynteily jatkuu ja Acasinan hermot kiristyvät. Eilen sitä kiukutti jo oikein kunnolla, kun ei päässyt menemään, vaan joutui aina vain jumittamaan käynnissä. Sitä kiukutti hetkittäin niinkin paljon, että sen etujalat nousivat maasta ehkä sen 20 senttiä, mutta onneksi sain sen aina sitten ratsastettua eteen, jotta se ei päässyt korkeammalle hyppäämään.

Eilen jaksettiin väännellä ja käännellä tunti, ihan pienet pätkät ravia annoin Acasinan mennä, jotta sain sen vähän paremmin taas keskittymään. Tänään ratsastan sen kyllä läpi kaikissa askellajeissa ja voidaan sitten loppuviikko jatkaa taas käyntihommia.

Sabsi sanoi, että ainakin viikon saan kyllä mennä käyntiä ja viikkohan on jo ohi, mutta köhin edelleen niin paljon, etten viitsi ratsastaa rankemmin, ennen kuin yskä on lähtenyt. Sabsi oli kyllä sitä mieltä, että mitä enemmän jaksan mennä käyntiä, sitä nopeammin saan tuloksia. Pitäähän sitä kokeilla.. :)

Viikonlopuksi on luvattu sadetta, joten nyt täytyy vielä nauttia nämä pari päivää ihanasta keväästä!

Aurinkomaastoilua

En voi oikein sanoin kuvailla, miten ihana päivä tänään oli! Ilma oli aivan mieletön heti aamusta saakka, joten maastosuunnitelmat onneksi onnistuivat. Lähdettiin kolmisteen maastoon ja kuten oltiin suunniteltu, tehtiin yli kahden tunnin reissu. Mentiin Donaun rantaan, sillä siellä on pitkät suorat ja pohja ihan täydellinen.

Olisin tietysti voinut esimerkiksi juoksuttaa Acasinan ennen, kuin lähdettiin, sillä sehän oli nyt koko viikon vain kävellyt, niin sillä oli melkoisen paljon ylimääräistä energiaa. Heti ensimmäisen ravipätkän jälkeen tajusin, että käyntiä ei sitten enää mennäkään. Heti, kun kaverit ravasivat, laukkasi Acasina. Kun kaverit kävelivät, Acasina ravasi upeaa ravia. Laukatessa jouduin pitelemään sitä aikamoisesti, mutta onneksi olin vähän ennakoinut ja olin laittanut sille pelhamin suuhun. Muutamat megapukit se kyllä heitti, mutta muuten käyttäytyi oikein hienosti, vaikka olikin todella vauhdikkaalla tuulella.

Käytiin kokeilemassa veteenmenoa, jota Acasina taas arkaili. Ajattelin kokeilla, josko Acasina tulisi perässä jos minä menen ensin ja tietystihän se seurasi kiltisti. Käveltiin vedessä vähän aikaa, eikä Acasinaa näyttänyt häiritsevän, niin kauan, kuin olin sen vieressä. Pitää ensi kerralla kokeilla taas selästä käsin, enköhän saa sen vielä tottumaan.

Takaisinpäin laukattiin pitkät pätkät ja Acasina oli äärettömän innoissaan. Olisin halunnut kokeilla päästää se juoksemaan täysiä, mutta en tänään uskaltanut, kun täysiä olisi voinut tarkoittaa myöskin melkoisia pukkeja. Kovaa mentiin kyllä silti, vaikka sitä pitelinkin!

Kotona Acasina oli tyytyväisen oloinen, kun oli saanut purkaa energioitaan. Huomenna kokeillaan ravissa taivuttelua, jospa Acasina esittäisi yhtä hienoa ravia, kuin tänään maastoillessa ;)

Spring is here!

Ah, kevät. <3 

Acasinan kanssa jatkettiin tänään käyntivenyttelyä. Huomasin, että Acasinaa vähän kyllästytti, joten huomenna mennään maastoon, jotta saadaan vähän vaihtelua. Voihan siellä maastossakin taivutella.

En tänään katsonut kertaakaan kelloa ja huomasin, että oltiin taivuteltu melkeimpä tunti! Ei ollut ihan tarkoitus, mutta tulipahan taivuteltua. Nautiskeltiin auringosta ja katseltiin maisemia. Harvemmin sitä tulee tunti mentyä kentällä ihan vain käynnissä, mutta ei tule aika pitkäksi, kun on niin upeat maisemat kentältä, kuin mitkä meillä on.

Kokeilin tänään Acasinalle Dessielle ostamaani kiiltonahkaturparemmiä ja on kyllä pakko myöntää, että Acasina näytti ihan hölmöltä. Kuvissa kiiltävää ei oikein huomaa, mutta livenä se näytti niin järjettömän överiltä, että vähän hävetti. Tykkään siisteistä ja kotikäyttöön ehkä vähän liian hienoista kamppeista, mutta rajansa kaikella, ei niin näyttävälle hevoselle ei ehkä noin näyttävä turparemmi oikein sovi. Kuvissa se näyttää jopa ihan kivalta, mutta eiköhän me pidetä vielä jonkin aikaa ihan meksikolaista vain, kunnes Acasina muuttuu näyttäväksi kouluhevoseksi ;) (i wish)

Josko nyt olisi aika lopettaa kamppeiden mätchäily? ;)

Runo the tallikoira odotteli taas kiltisti kentän laidalla :)

Hyviä fiiliksiä

Tänään pääsin tallille saakka ja kykenin jopa ratsastamaan. Jatkettiin käyntitreenejä ja Acasina tajusi heti aluksi mitä siltä vaadin. Oikealle se myötäsi melkeinpä heti, vasemmalle taivuttelin jonkin aikaa, mutta lopuksi myötäys onnistui myös vasemmalle. Tuolla tavalla sain Acasinan oikeastaan ensimmäistä kertaa OIKEASTI pyöreäksi kaulasta! Sabsin neuvoista saatiin siis todella paljon irti! Heti, kun kaulaa saa liikkuvaisemmaksi, alkaa niskan pyöristäminen olemaan Acasinalle helpompaa ja mitä paremmin saan sen myötäämään niskasta, sitä paremmin voimme lähteä työstämään kaulan rakenteellisia/lihaksellisia haasteita.

Kokeilin ravia muutamat askelet ja hitsiläinen, kun tuntui hyvältä. Rupesin itse kuitenkin yskimään ja haluan kokeilla, miten paljon paremmaksi voinkaan Acasinan saada, kunhan jaksan panostaa käyntitreeniin. Hitaasti, mutta varmasti. Eiköhän siitä hyvä tule, kun vaan antaa tarpeeksi aikaa, mutta muistaa olla kuitenkin tarpeeksi vaativa.

Ilmat ovat aivan täydelliset, joten viikonloppuna tehdään varmaan samaa treeniä nauttien auringosta ja rapsutellen karvaa vaihtavaa Acasinaa. 

Flunssaa pukkaa

Itselleni iski aikamoinen flunssa näin lukukauden aloituksen kunniaksi.. Eilen olin kuumeessa, joten kävin vain katsomassa, että hepalla on kaikki kunnossa. No, loimi oli ihan säpäleinä, joten nyt olosuhteiden pakosta vaihdoin Acasinalle ohuemman loimen. Ilmatkin ovat toki lämpimät, mutta olisin toivonut, että laumaan tutustumisesta olisi selvitty uhraamalla vain yksi loimi.

Eilen ei siis tehty Acasinan kanssa mitään ja tänäänkin taitaa jäädä hevosen selkään kipuaminen välistä. Minulla ei olisi todellakaan aikaa olla kipeänä, joten yritän nyt päästä tästä olosta mahdollisimman nopeasti eroon, eikä tallilla hilluminen paljoa parantumista edistä.

Kävin vihdoin pari viikkoa sitten hakemassa tilaamani fleeceloimen. Sen saamisessa kesti melkoisen kauan, mutta onpahan nyt kyllä niin viimeisen päälle, ettei odottaminen haitannut ollenkaan. Otin vähän reilumman koon, jotta satulakin mahtuu helposti loimen alle. Tuskinpa Acasinaa pienempää hevosta tulen koskaan hankkimaan, joten loimi tulee toivottavasti sopimaan seuraavillekin hevosille. Laadultaan se on ainakin pitkäikäisen oloinen, kuten Equilinen tekstiilit yleensäkin ovat.

Onneksi Acasina riehuu laumassa enemmän, kuin tarpeeksi, joten se tuskin kärsii siitä, jos sitä en kykene ratsastamaan.. Ärsyttää kyllä tämä kipeytymisen ajankohta, mutta eipä sitä valitakaan voi..

Käyntivenyttelyä

Sabsi oli viikonloppuna käymässä, mutta valitettavasti kerkesimme Acasinan kanssa valmennukseen vain lauantaina. Olin itse ihan pihalla, eikä touhusta tullut yhtään mitään, joten Sabsi ehdotti, että hän kokeilisi. Hän hyppäsi selkään ja rupesi taivuttelemaan Acasinaa ja sai kyllä taivutella aika kauan, ennen kuin se myötäsi. Hän taivutteli käynnissä ja ravissa. Loppujenlopuksi Acasina myötäsi kumpaankin suuntaan ja pyöristyi jopa hiukan. Siinä vaiheessa, kun Sabsi sai sen läpi, hyppäsin itse vielä vähäksi aikaa selkään ja jatkoin taivuttelua ensin ravissa ja sitten vielä käynnissä.

Sain Sabsilta läksyjä ja käskyn ratsastaa seuraava viikko vain käynnissä taivutellen. Tänään oli aivan mieletön kevätilma ja mentiin sitten kentälle nauttimaan auringosta. Acasina oli vähän ihmeissään, kun mentiin tosiaan vain käyntiä, mutta oli kyllä oikein kiltisti.

Taivuttelin kaulaa reippaassa käynnissä vaihdellen taivutuksen suuntaa usein. Oikeaan suuntaan Acasina rupesi myötäämään aika paljon nopeammin, kuin vasemmalle. Noin 25 minuutin jälkeen meni taivutukset läpi kumpaankin suuntaan, Acasina myötäsi ja suunnanvaihdokset toimivat jo oikein hyvin. Aika kauan sain kyllä vääntää, mutta lopputulokseen olin kyllä oikein tyytyväinen.

Noilla taivutteluilla yritetään saada kaula liikkuvaisemmaksi, jotta niskasta myötääminen tulee helpommaksi. Acasinan kaula kun täytyy saada ns. kääntymään, tällä hetkellä sen kaula on ylälinjasta niin olematon, että kaulan pyöreäksi saaminen on todella hankalaa, kun Acasina ei pysty kantamaan itseään.

Juttelin Sabsin kanssa Acasinasta vielä yleisesti ja hän oli sitä mieltä, että tein oikean päätöksen, kun pidin sen itselläni. Hänen näkemyksensä oli, että Acasina tulee vaatimaan paljon töitä, mutta hän uskoo kyllä, että saan sen kehittymään oikeaan suuntaan. Sabsinkin mielestä Acasinan suurin ongelma on sen kaula, sillä muutenhan se toimii hyvin. Sabsi on sen liikkeisiin ja varsinkin takaosan liikemekaniikkaan oikein tyytyväinen ja on varma, että kunhan kaula saadaan auki ja saadaan ylälinjaan lihaksia, tulee Acasina antamaan minulle todella hyvän ratsastusfiiliksen. Noiden asioiden kuuleminen Sabsin suusta oli kyllä todella hieno juttu, koko keskustelu rauhoitti minua paljon ja sain vähän taas kasvatettua uskoani siihen, että saisin Acasinasta oikein toimivan ratsun.

Nyt sitten kokeillaan tämä viikko käyntityöskentelyä ja siirrytään raviin siinä vaiheessa, kun Acasina rupeaa myötäämään nopeammin käynnissä. Laukkatreeni jätetään nyt katkolle, sillä laukassa Acasina on jo ihan hyvä ja pyöristyykin, nyt täytyy keskittyä niihin askellajeihin, jotka eivät luonnostaan helpota pyöristymistä. Sain neuvon käyttää apuvälineenä martingaalia, muita apuohjia Sabsi ei suositellut.

Hommia, hommia, hommia, mutta mikäs siinä, siksihän tätä harrastusta rakastankin, kun yleensä työ palkitaan ja toimiva (ja vielä itse toimivaksi saatu!) hevonen on kyllä paras palkinto!