Haflingerkokeilu

Olen nyt viime päivinä ainakin ratsastanut tarpeeksi.. Maanantaina taas kaksi hevosta ja eilen kolme. Kaverini toivoi, että voisin välillä läpiratsastaa hänen haflinger-ruunansa ja minä tuttuun tapaani en sano ei, joten kampesin itseni vähän leveämmän ja massiivisemman ratsun selkään.. Ensimmäiset raviaskeleet aiheuttivat minulle naurukohtauksen, hevonen vyöryi tasaisesti eteenpäin ja tuntui ihan todella erilaselta. En ole vuosiin ratsastanut massiivisella hevosella, joten tuntui kyllä ihan todella omituiselta. Notti on oikeastaan kuin suomenhevonen, kun se on normaalia haflingeria vähän isompi. Korkeudeltaan se tuntui tietysti Acasinan jälkeen ponilta, mutta leveydeltään se oli kyllä aikamoinen. Sain ratsastaessa hirveän krampin lonkkaan eli se taitaa kuvailla tarpeeksi Nottin leveyttä verrattuna esim Acasinaan ja Jackyyn ;)

Olen usein ihmetellyt, miten tuollaista megakaulaista hevosta kuuluu ratsastaa, joten oli kyllä kiva, että pääsin kokeilemaan. Nottilla on tällä hetkellä aika huono kunto, eikä sitä ratsasta oikein kukaan koskaan läpi, kun sen omistajalla ei terveys kestä, eikä vuokraajalla ole tarpeeksi taitoa. Se on siis suhteellisen jumissa ja sainkin jonkin aikaa taivutella sitä, jotta sen paikat rupesivat aukeamaan ja se pystyi ruveta tekemään hommia. Se kyllä puuskutti jo parin minuutin työnteon jälkeen, joten en todellakaan vaatinut siltä oikein yhtään mitään.

Acasinan kanssa hypättiin maanantaina kavaletteja, ensin juoksutin sitä kavaletin yli ja sitten hyppäsin selästä käsin. Acasina oli oikein hienosti ja sain sen väsytettyä aika hyvin, se kyllä kuumui hetkittäin aika paljon ja rupesi aika vahvaksi, mutta sain sen kyllä onneksi tuolla kavalettikorkeudella pysymään käsissä. En oikein osaa selittää, miksi minua nyt jännittää jo kavaleteillakin.. Onneksi sain henkistä tukea kaverilta, niin en ihan yksin kuitenkaan hypännyt. Nyt kavalettikorkeuskin jännitti sen verran, että jouduin itseni aikalailla pakottamaan yli, muutaman pompun jälkeen helpotti onneksi. En oikein ymmärrä mistä tuo jännitys nyt taas puskee, kun ennen joulua kuitenkin hypättiin jo isompaakin.. Ärsyttävää, kun en oikeasti saa tuota pääkoppaa yhteistyöhön. Harmittaa, kun nyt olisi käytössä oikeasti hyvä estehevonen, enkä minä kykene sen kanssa hyppäämään..

Acasina sai eilen uudet kengät ja jouduin olemaan melkein koko kengityksen sen henkisenä tukena.. Se kun inhoaa ylipäätänsä sitä, kun sen jalkoja kosketaan, niin tuollainen kauan kestävä hänen ylhäisyytensä mielestä turha lääppiminen pisti ärsyttämään sitä oikein kunnolla. Onneksi meidän kengittäjällä on pitkä pinna, mutta on kyllä hänellekin ärsyttävää, kun hevonen koko ajan ärsyttää. Acasina ei onneksi potki, eikä edes yritä, mutta se koko ajan vääntää vastaan, kun sen jalat nostaa.. Pitää siis harjoitella vähän ahkerammin jalkojen koskemista. Vaikka niiden peseminen ja putsaaminen onnistuukin jo varsin helposti, pitää kyllä tuo kengityskin saada helpommaksi.

Saatiin eilen muutama kuva minusta ja Nottista, aika hauskannäköinenhän tuollainen pallero on, mutta enköhän pysy ihan noissa puoliverisissä kuitenkin ;)