Sain vihdoin aikaiseksi tehdä uuden bannerin.. Eipä mennyt kuin vain puoli vuotta siitä, kun Dessie lähti.. Olipahan aika päivittää vanhat muistot pois ja nyt näkyy nykyiset hevoset pääasiassa ja takana kaikkia kivoja entisiä ratsuja näiden nykyisten lisäksi.
Tänään tehtiin taas maastoreissu Marliesin ja Napoleonin kanssa, kun oli niin kaunis ilma vielä illallakin. Oli kyllä taas melkoisen ihanaa.. Annettiin heppojen laukata lempipätkääni ihan täyttä juoksua ja Acasina veti oikein kunnon spurtin ja vilisti niin kovaa, ettei juoksukaveri pysynyt perässä. Jos haluan tehdä Acasinan onnelliseksi niin annan sen laukata, se nauttii juoksemisesta aivan selvästi. Muuten yritimme kävellä rauhallisesti, mutta Napoleonin käyntivauhti on niin järjetön, ettei meinata pysyä Acasinan kanssa sen vauhdissa. Loppumatkasta sai Acasina kävellä edellä, jotta vauhti pysyisi edes jyrkissä alamäissä kohtuullisena, Napoleon kun marssii menemään, kuin mikäkin juna.
Olin kyllä suunnitellut, että tänään oltaisiin tehty töitä, mutta kerkeäähän sitä myöhemminkin. Minulla on harvinainen viikonloppu, kun on lauantaina vapaata. Pitää varmaan keksiä lauantaille jotakin normaalista poikkeavaa tekemistä, kun normaalisti olen aina kaikki lauantait töissä.
Nyt alkaa kyllä olla jo ihan täysin kesäfiilis, metsässä tuoksuu kesä ja on aika mahtavaa, kun voi vielä illallakin lähteä maastoon. Nyt vain täytyy aina katsoa, että kotiudumme ennen seitsemää, sillä täällä alkaa huomenna kauriiden metsästys. Metsästäjät ovat hommissaan tasan seitsemältä, eikä oikein kiinnosta ottaa riskiä, että hevosia luultaisiin vahingossa kauriiksi..
Acasina on nyt ollut viimeiset päivät vähän ihmeellisen rauhallinen ja jopa väsyneen oloinen. Lauantaina sillä oli vapaapäivä, kun en ollut kotona, joten olisin kuvitellut sen olevan sunnuntaina virkeä, mutta se meinasi nukahtaa pystyyn. Vähän aikaa ratsastin, mutta aika paljon käynnissä venyttelyä, kun ei ollut ainakaan liikaa vauhtia meidän menossa.
Madotus osui nyt sitten vielä tähän samaan syssyyn, madotin Acasinan sunnuntaina ratsastuksen jälkeen. Acasina otti matomönjän kiltisti, vähän piti komentaa pitämään päänsä paikoillaan, mutta hienosti se sitten alistui kohtaloonsa ja sai ällöttävän makuisen mönjän suuhunsa (ja naamaansa).
Pidän madotuksen jälkeen aina yhden vapaapäivän ja vielä sitäkin seuraavana päivänä otetaan rennosti. Eilen se siis vain tarhaili, mutta tänään juoksutin sitä muutamat kierrokset ja annoin sen sitten piehtaroida maneesissa ja vähän aikaa hengailla siellä yksikseen. Aluksi se oli kyllä normaalia rauhallisempi, mutta loppujenlopuksi se innostui oikein kunnolla ja vetäisi jopa kunnon ilopukinkin.
Enpä tiedä miksi se tuntui niin väsähtäneeltä, ehkäpä tämä nopeasti vaihteleva ilma saa senkin kropan vähän sekaisin. Lauantaina ja sunnuntaina aamupäivällä oli helle, mutta sunnuntaina illalla tuli sitten ihmeellinen painostava ilma ja tietysti myöhemmin vielä ukkonen. Eilen ja tänäänkin on ollut samanlainen ihme ilma. Lämpötilat vaihtelevat 13 asteesta yli 20 asteeseen monta kertaa päivässä, niin eipä se kai ole ihmekään, että hevonen on niin väsähtänyt.
Pitää nyt seurailla, että jatkuuko väsähtäneisyys vielä, vai heräsikö Acasina kuitenkin tänään kunnolla juoksutuksen aikana. Seuraavien päivien aikana hepat pääsevät laitumelle <3 Ihanaa! Se tulee tekemään Acasinalle varmasti ihan järjettömän hyvää! Laitumet ovatkin jo ihanan muhkeassa kunnossa, niin on hyvä, että hepat pääsevät nauttimaan isommasta tilasta ja kunnon vihreästä.
Acasina on edelleen jatkanut hyvää kauttaan ja olen enemmän, kuin tyytyväinen! Tiistaina Acasinalla oli juoksutuspäivä, juoksutin sen sivuohjilla ja se oli oikein mallikkaasti, se jää aina vain vähemmän vetämään ohjista ja kantaa itsensä jo ihan itse.
Eilen ratsastin ja Acasina oli heti alusta saakka oikein hyvä. Se oli vähän hermostunut ja katseli ympärilleen, kun ei olisi oikein jaksanut keskittyä. Vähitellen se kuitenkin rentoutui ja tehtiin taas ennätyksiä siinä, kuinka pitkän ajan se pysyy kunnolla avuilla, eikä turhaan jännity. Tänään sama fiilis jatkui ja edelleen rikottiin omia ennätyksiämme! Tänään se oli kyllä aluksi vähän hankala ja jännittynyt, huomasi, että oltiin eilen tehty kunnolla hommia ja sillä oli varmasti vähän lihakset kipeänä. Acasina kuitenkin rentoutui suhteellisen nopeasti ja oli sitten todella hyvä ratsastaa, pääsin kunnolla ratsastamisen makuun! En kuitenkaan viitsi kauaa pyytää Acasinalta itsensä kunnolla kantamista, sillä haluan lopettaa, kun fiilis on vielä hyvä, eikä Acasina kerkeä väsymään.
Tänään laukat nousivat paremmin, kuin hyvin ja tuli ihan todella hyvä fiilis! Kävimme vielä lopuksi laukkaamassa pellon ympäri, se on Acasinalle varmaan paras palkinto, kun se saa juosta ihan täysiä.
Tällä hetkellä alan oikeasti uskomaan, että Acasinasta saa vielä vaikka mitä irti! Onhan sen kaula edelleen hankala ja meillä on vielä valtavasti tekemistä, mutta vihdoin alkaa olla vaikein aika takana. Kyllä se vaan kannattaa nähdä se vaiva, se fiilis, kun heppa alkaakin toimimaan, on oikeasti yksi parhaista fiiliksistä koko maailmassa! I'm so happy with my horse :)
Tehtiin tänään ihana retki syömään pääsiäispäivällinen. Ratsastimme reilun puolen tunnin matkan ravintolalle ja oli oikeastaan tarkoitus, että ravintolalla olisi ollut meidän hevosille tehty tarha, mutta se tehdäänkin vasta myöhemmin tällä viikolla. No, eipä se paljoa haitannut, sillä sidoin Acasinan puuhun ja Napoleon oli kiinni aidassa, molemmat pääsivät syömään vihreää sillä aikaa, kun me söimme vieressä terassilla.
Acasina oli aluksi hermostunut, koska se ei ole varmastikaan koskaan joutunut mitään tuollaista tekemään. Koko ravintolan terassi oli täynnä ihmisiä ja Acasina olisi halunnut osallistua ruokailuun myöskin, sitä ärsytti, kun joutui seisoskelemaan yksikseen. Se kuitenkin onneksi rauhoittui jossakin vaiheessa ja keskittyi syömiseen.
Ruokailun jälkeen nautimme vielä auringosta ja annoimme heppojen syödä lisää. En ole koskaan nähnyt Acasinan piehtaroivan ja tänään se piehtaroi jopa kaksi kertaa! Se tuntui nauttivan elämästään oikein kunnolla ja vaikutti todella tyytyväiseltä.
Niin hirveä kiire piehtaroimaan, että on kukatkin vielä suupielessä ;)
Kotiinpäin laukkasimme taas kivat pätkät ja selvisimme taas onneksi ilman jännityshetkiä, hepat olivat kiltisti. Olimme reissussa reilut kolme tuntia, josta oikeastaan suurimman osan nautimme ihanasta aurinkoisesta ilmasta. Aika rento maanantai siis.
Viime aikoina en ole paljoa Jackystä kirjoitellut, vaikka se on edelleen touhussa mukana. Ei vain olla tehty sen kanssa yhtään mitään ihmeellistä, olen vain liikuttanut sen ja se on sitten ollut siinä. Enempää en vain yksinkertaisesti ole jaksanut, kun energia ei vain ole riittänyt sen suurempaan treenaamiseen. Käyn kuusi kertaa viikossa tekemässä voimaharjoittelua punttisalilla, opiskelen ja käyn parina päivänä viikossa töissä, jonka lisäksi tietysti treenaan Acasinan kanssa, joten energia on vähän kortilla.. Jacky on nyt jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, mutta viime viikon aikana on tullut muutos sen liikutukseen, kun olen innostunut vaatimaan siltä taas enemmän ja kiinnostus sen kanssa kehittymiseen on taas löytynyt.
Koko tämän viikon olemme ahkeroineet Jackyn kanssa oikein kunnolla ja sen motivaatio työtä kohtaan on selvästi kasvussa. Jacky on parhaimmillaan ulkona, se on kentällä usein aika pörheänä ja sen saa motivoitumaan paljon paremmin, kuin maneesissa.
Jacky on talven aikana kehittynyt ylipäätänsä todella paljon ja meidän ihan perusliikuttelut ovat saaneet sen liikkuvaisemmaksi. Nyt se on niskastaan paljon parempi, kuin ennen talvea, joten on oikeastaan ollut aika hyvä, että olen vain liikutellut sitä.
Viime viikon olen taas pistänyt sen enemmän töihin ja se on ollut todella vastaanottavainen ja motivoitunut tekemään hommia. Jos homma jatkuu näin hyvällä fiiliksellä, niin eiköhän se minun kisalisenssini lähde maksuun ja pakkohan se on käydä starttaamassa edes joku ihan helppo koululuokka. Jotenkin minulla vain on Jackyn kanssa niin luottavainen fiilis ja se tuntuu niin helpolta Acasinan jälkeen, vaikka se onkin varsin haastava ratsastettava.
On kyllä hienoa, että minulla on kaksi niin täysin erilaista hevosta ratsastettavana. Acasina on iso, pitkäselkäinen tamma, jolla on pitkä ja kapea kaula, Jacky taas on pienempi, kompakti ja paksukaulainen. Molemmista saa hyviä ideoita toisen hevosen ratsastamiseen ja täytyy aina miettiä, mitä on tekemässä. Jackya ja Acasinaa täytyy ratsastaa todella erilaisilla tavoilla, mutta yhteistä molemmissa on herkkyys ja se, ettei kumpikaan anna mitään ilmaiseksi. Jos antaa Jackyn humputella menemään, menee se edestä aivan rullalle ja laahaa takajalkojaan, kun taas Acasina vilistää pää taivaissa ja juoksee pois alta.
Tänään fiilis oli erityisen hyvä ja pystyin ratsastamaan, vaikka lantion megamustelma varsinkin harjoitusravissa muistutteli olemassaolostaan. Muuten kroppa alkaa olemaan muutenkin jo varsin käytettävissä, vaikka lihakset ovatkin edelleen melkoisen kipeät. Mutta eiköhän liikunta auta ;)
Käytiin tekemässä Acasinan, Marliesin ja Napoleonin kanssa maastolenkki, jotta meille ei jäisi mitään jännityksiä maastoilusta. Laukattiin muutamat pätkät, mutta tällä kertaa niin, että Acasina meni edellä. Hepat olivat superkiltisti ja pidettiin pieni taukokin ja annettiin hevosten syödä, kun molemmat olivat niin kiltisti.
Meillä oli eilen samalla elämäni ihanin ja kamalin maastoreissu. Lähdettiin heti aamusta liikkeelle, jotta olisin kerennyt liikuttamaan molemmat hevoset ennen töihinmenoa. Itävallassa Pitkäperjantai ei ole vapaapäivä, joten olin tietysti menossa töihin.
Marlies ja Napoleon lähtivät meille seuraksi ja lähdettiin Donaun rantaan, kun aamupäivällä siellä on vähemmän koiria, niin ei tarvitse olla jatkuvasti varomassa. Laukattiin pitkät pätkät, molemmat hepat olivat kilttejä ja Acasinakin pysyi pöksyissään, vaikka laukattin ihan tasaisia suoria.
Käytiin Donaussa kahlaamassa ja Acasinakin meni aivan todella kiltisti veteen ja käveli jopa kauemmas rannasta. Olin niin ylpeä Acasinasta, että kahlaaminen täytyi ikuistaa videolle!
Anteeksi vinosta kuvasta, innoissani en tajunnut pitää puhelinta sivuttain ;)
Acasina otti vahingossa pari raviaskelta ja pelästyi roiskuvaa vettä ja se hypähti rannalle ja hetken panikoi, mutta rauhoittui kyllä nopeasti, niin mentiin vielä takaisin veteen. Aikamoisen täydellistä.
Kun jatkettiin matkaa, tuli sanottua taikasanat: elämä tuntuu täydelliseltä ja vaikka Dessien menetys olikin kamalaa, se mitä siitä seurasi, on kyllä aivan liian hyvää ollakseen totta.
Hetki tuon sanomiseni jälkeen otettiin pätkä laukkaa, Napoleon pelästyi ja vetäisi sivuun, Marlies tippui Napoleonin selästä ja samassa Acasinakin veti sivuloikan ja minäkin tipuin. Tipuin Marliesin päälle ja Acasina juoksi meidän molempien yli. Molemmat hevoset olivat tietysti vapaana ja lähtivät juoksemaan karkuun pyörätietä pitkin. Ne kiihdyttivät heti aivan järjettömään vauhtiin ja ennen viimeistä mutkaa, jossa ne vielä nähtiin, näikyi vielä, kun Acasina huitaisi mielettömän potkun Napoleonin suuntaan ja lähti sen jälkeen vielä kovempaa vauhtia.
Lähdettiin tietysti juoksemaan niiden perään, mutta eihän se mitään enää auttanut. En ole elämäni aikana koskaan juossut niin kovaa.. Ohikulkija soitti poliisit, jotta me voitiin jatkaa juoksemista. Vastaantulleet pyöräilijät ja kävelijät kertoivat, että hepat olivat juosseet ohi aivan täydessä laukassa. Muutaman kilometrin jälkeen pyöräilijät sanoivat, että hevoset ovat juosseet vastaan jo pari kilometriä sitten.. No siinähän sitten jatkettiin juoksemista.. Ainakin ne vielä juoksivat, joka tarkoitti, ettei kumpikaan ollut vielä ainakaan katkonut jalkojaan.
Jossakin vaiheessa tuli vihdoin poliisiauto vastaan, joka nappasi meidän kyytiin. Kun istuttiin autossa, soittivat toiset poliisit, että hevoset on saatu kiinni.. Ajeltiin sitten poliisikyydillä viimeiset kilometrit.. Se fiilis, kun näin hevoset ja poliisi pysäytti auton, oli aivan järjetön, juoksin autolta heppojen luokse niin kovaa, etten ole koskaan spurtannut semmoista vauhtia. Hevoset seisoivat rauhallisesti syöden ruohoa.. Kaksi pyöräilijää oli saanut ne kiinni.. Kuulemma valkoinen hevonen ei ollut enää pysynyt vauhdissa, joten iso ruskea oli sitten hiljentänyt vauhtia ja ne olivat sitten loppujenlopuksi vain lönkötelleet ravissa ja pyöräilijät olivat saaneet ne kiinni. Ne kerkesivät juoksemaan noin 8 kilometriä, poliisiautot ottivat meidät kyytiin kuuden kilometrin jälkeen...
Istuskeltiin sitten poliisien ympäröimänä rauhoittelemassa itseämme ja minä tutkin heppoja, kuin sekopää, että kai niillä on kaikki kunnossa.. Poliisit otti meidän tiedot ylös ja kauhistelivat mitä olisikaan voinut tapahtua.. Hepat oli saatu kiinni juuri viimeisestä kohdasta, mistä ne olisivat jatkaneet sitten kohti autotietä.. Ei siis ihme, että poliisiautoja oli ainakin neljä..
Poliisit olivat jo soittamassa meille ambulanssia, kun oltiin melkoisen näköisiä, mutta kaipa se menee shokin piikkiin, ettei todellakaan tajuttu, että oltiin molemmat kyllä aika rikki. Isompaa ei siis käynyt meillekään, mutta molemmilla venähti ja revähti lihaksia ja ollaan mustelmilla ja tietysti järkyttävästä juoksemisesta on molemmilla joka ikinen lihas muutenkin kipeänä.. Marliesilla tuli lievä aivotärähdys ja minulla on lantiossa järjetön mustelma ja iho auki, mutta saamme kyllä olla todella onnellisia, ettei mitään sen suurempaa käynyt.
Mutta mites sitten hevoset.. Niissä ei tosiaan ollut naarmuakaan, eikä Acasina ollut edes väsynyt. Napoleon oli aika poikki, mutta kävellessä kotiin vaikuttivat molemmat olevansa elämänsä kunnossa.
Selvittiin siis järjettömällä säikähdyksellä, sillä tuossa tilanteessa olisi voinut käydä ihan mitä vain. Aika sanattomaksi veti kyllä loppupäiväksi.. Takaisin tallilla kylmäsin Acasinan jalat, laitoin kylmägeeliä ja kävin vielä illalla kylmäämässä uudestaan. Jaloissa oli illalla ihan hiukan nestettä (Acasinalla on muuten aina täysin kuivat jalat), mutta eipä ole ihme 8 kilometrin asfaltilla juoksemisen jälkeen.. Napoleonkin oli illalla ihan normaali, joten saadaan kyllä kiittää jokaista suojelusenkeliä, jotka tuolla reissulla meitä vahti...
Nyt se sitten tapahtui; meillä klikkasi. Acasina myötäsi niskastaan, pyöristi itsensä ja kantoi kaulansa ilman käteni tukea! Eikä siis vain muutamaksi metriksi, kuten viime aikoina jo useammin, vaan ihan kierroksien ajaksi! Käynnissä, ravissa ja laukassa. Unbelievable.
Sabsihan on minulle juuri sitä yrittänyt selittää, että jos näen sen vaivan, että venyttelen Acasinan kaulaa, tapahtuu jokin päivä click ja sitten voin alkaa ratsastamaan. Olen ollut vähän skeptinen kyvyistäni, mutta kappas vain, kaikki se vääntäminen ja kääntäminen näyttää nyt sittenkin tuottavan tulosta.
Acasina vähän tuijotteli kentällä, kun oli aika tuulinen ilma, joten olin aluksi aika varma, ettei tänään saada mitään aikaiseksi. Kuitenkin aloitin hommat ja heti huomasin, että Acasina rentoutui oikein kivasti, niin heti iski motivaatio saada jotakin aikaiseksi. Viime päivät Acasina oli ollut oikein hyvä ja venyttelyiden jälkeen myödännyt hienosti, mutta tänään ei tarvinnut käynnissä venytellä oikeastaan ollenkaan, kun Acasina jo myötäsi ja pyöristyi. Ravissa sama juttu. Eilen se oli hankalampi oikeaan suuntaan ja tänään sitten vasempaan, mutta loppujenlopuksi olivat molemmat suunnat oikein hyvät.
Suurimmaksi osaksi ratsastan pääty-ympyröillä, sillä saan korjaavat sisäasetukset helpommin läpi, kun hevonen on jo valmiiksi hiukan asettunut. Korjaavalla asetuksella tarkoitan siis Sabsin neuvomaa tapaa korjata Acasinan kaulaa jos se pääsee jännittämään alakaulaansa edes hiukan. Hänen neuvonsa on viedä sisäkäsi hiukan sivulle (pitäen se silti ylhäällä ja käsivarsi kiinni kropassa). Tällä tavalla ei tule häirittyä tahtia, eikä vaikutettua ollenkaan hidastavasti. Acasina vastaa tuohon pieneen apuun todella hyvin ja voin pienentää liikettä koko ajan. Ylitaivutuksesta ollaan siis päästy vain pieneen sivuttaisliikkeeseen.
Laukkaa otettiin vain muutamat kierrokset molempiin suuntiin, kun se toimi heti hyvin. Lopuksi käytiin vielä kiertämässä pelto ja annoin Acasinan laukata oikein kunnon vauhtia, jotta se sai edes vähän enemmän mennä rakastamaansa askellajia ;) Pellon reunassa pelästyi peura ja ensimmäisen kerran koskaan maastossa vetäisi Acasina ihan pienen sivuloikan, kun se pelästyi ihan vierestä pompannutta peuraa. Ihan täydessä laukassakin Acasina jatkoi kiltisti matkaa pienestä pompusta huolimatta, heti, kun se tajusi, että peurahan se vain oli.
Perjantaina Acasinalla oli ihan kevyt päivä, juoksutin sen nopeasti ihan vain riimulla, jotta se pääsi vähän liikkeelle, mutta en vaatinut siltä mitään, kun se on kerta ollut koko viikon niin hyvä. Eilen sitten ratsastin sen läpi ja se vähän tuijotteli kentällä, mutta parani, kun vaan jaksoin olla tarkka, että se koko ajan keskittyi minuun. Ulkona rupesi satamaan, joten mentiin vielä hetkeksi maneesiin ja siellä Acasina toimi superhyvin! Sade loppui nopeasti, niin lähdettiin vielä tekemään maastolenkki. Tehtiin reilun kuuden kilometrin lenkki, josta noin 3 kilometriä laukattiin, loput olivatkin jyrkempiä mäkiä. Annoin Acasinan laukata niin kovaa, kuin siitä vain lähti, taas koko ajan loivaa ja mutkaista ylämäkeä, jossa se joutui keskittymään jalkoihinsa.
Olen niin onnellinen, että löysin tuon yhden metsätien, jossa voin antaa Acasinan laukata, sillä mikään ei voita sitä fiilistä, kun huomaa, miten mielellään se juoksee. Parasta on se, että sen saa hidastamaan pelkällä äänellä ihan minkä tahansa spurtin kesken eli vähitellen saatetaan uskaltaa lähteä päästelemään Tonavan rannallekin. Se olisi vähän niinkuin unelmani, kun siellä on tosiaan kilometritolkulla tasaista hyväpohjaista suoraa, jossa voisi antaa hevosen juosta sydämensä kyllyydestä.
Kun eilen oli aika rankka päivä, kun läpiratsastuksen jälkeen tehtiin vielä kovatempoinen lenkki, niin päätin tänään juoksuttaa suhteellisen kevyesti. Laitoin sivuohjat ja nyt ensimmäisen kerran Acasina juoksenteli heti alusta saakka eteen alas venyttäen! Se myötäsi kauniisti niskastaan ja humpsutteli menemään oikein hyväntahtista ravia venytellen selkäänsä. Se vaikutti oikein tyytyväiseltä, eikä ollenkaan väsyneeltä.
Minulla on nyt seuraavat kaksi viikkoa lomaa koulusta, joten minulla on ainakin tarpeeksi aikaa hepoille!
Tiistaina aamulla oli ihan kamala painostava kuumuus, joten päänsärkyisenä ratsastin Acasinan ihan vain käynnissä venytellen ja painuin loppupäiväksi sängynpohjalle. Eilen tehtiin taas pitkä maastoreissu, mutta tällä kertaa saatiin Acasinan kanssa maastoiluseuraa. 11 kilometriä puolessatoista tunnissa, joten tahti oli aikamoinen, vaikka kiivettiin mäkiä taas oikein urakalla.
Acasina nautti taas suunnattomasti ja tykkäsi selvästi laukata kilpaa kaverin kanssa, vaikka sitä jouduinkin pitelemään, kun kaveri ei ole ihan samanlaisessa kunnossa, kuin meidän maratoonari Acasina.. Neljän kilometrin laukkapätkän jälkeen Napoleon oli aivan läpimärkä hiestä ja ihan vaahtosi, kun taas Acasinan kaula oli ihan pikkuisen kostea.. Loppumatka mentiinkin sitten Napoleonin tahdissa...
Acasina oli tänään ihan mieletön! Se oli ihan järjettömän hyvä ratsastaa, se ei ole vielä koskaan ollut noin rento ja hyvä! En tiedä, että teinkö itse jotakin erilailla, vai onko meidän pitkät maastolenkit vain yksinkertaisesti tehneet Acasinalle todella hyvää, mutta fiilis oli tänään kyllä todella hyvä. Aloitin ihan vain käynnissä venyttelemällä kaulaa ja siitä siirryttiin vähitellen raviin, jossa jatkoin venyttelyä. Yhtäkkiä Acasina rentoutui, kantoi kaulansa ja liikkui tasaista tahtia eteenpäin. Ravailtiin pitkät pätkät ja fiilis sen kun vain parani paranemistaan.
Laukassa sain aluksi hiukan venytellä, mutta sama hyvä fiilis tuli laukkaankin, kun oltiin muutama kierros laukattu. Ei tehnyt mieli millään lopettaa ratsastusta, kun Acasina oli niin toimiva, mutta maltoin kuitenkin lopettaa, jotta tuli lopetettua, kun fiilis oli vielä hyvä.
Hymyssäsuin vein hevosen talliin ja olin tyytyväinen, kun pääsin niin aikaisin lähtemään tallilta. No, kaipa fiilis oli taas liian hyvä ja maailma halusi taas palauttaa minut tasaisesti maanpinnalle.. Meidän tallinmäessä tuli auto aivan keskellä tietä vastaan ja kapealla tiellä jyrkässä mäessä jouduin ohjaamaan sivuun.. Täräytin oikein kunnolla tien sivussa olevan sadevesiviemärin terävää kantta päin ja autostani puhkesi sitten oikein lahjakkaasti molemmat renkaat oikealta puolelta... Ai että, kun otti päähän, kun oli vielä tarkoitus ajaa nuo vanhat talvirenkaat nyt kesän aikana loppuun ja hankkia uudet kesärenkaat vasta ensi vuonna.. No, eipä ihan mennyt taas niin, kuin olin suunnitellut.. Onneksi meidän tallinomistajalla on autokorjaamo, joten hänen avulla saatiin homma nopeasti hoidettua ja käytiin vielä ostamassa uudet kesärenkaatkin, jotka hän jopa kerkesi laittamaan alle jo tänään.
En kyllä ollut edes mitenkään hirveän vihainen, vaikka tietysti vähän pistikin ärsyttämään. Muutama kuukausi sitten olisin luultavasti itkenyt koko loppupäivän, mutta nyt olen oppinut olemaan välittämättä, kun näitä maanpinnalle palauttamisia tapahtuu. Eipä päivä mennyt edes pilalle, sillä olihan vähintään hevonen ollut hyvä ratsastaa. Ja vihdoin se sadekin tuli, jota pääni on tässä maanantaista saakka odotellut.. Ja tärkeintä on tietysti, ettei käynyt pahempaa ja että tuo tapahtui tallinmäessä niin sain heti apua.
Meillä oli perjantaina oikein onnistunut valmennus. Ei tehty oikein mitään ihmeellistä, keskityimme ihan vain tasaiseen tahtiin ja siihen, että muistin myödätä tarpeeksi nopeasti. Sabsi oli meihin oikein tyytyväinen ja sanoi meidän kehittyneen paljon sitten viime näkemän. Oli kyllä kiva kuulla, että edistyksen huomaa ja työ alkaa poikimaan tuloksia. Nopeasti ei varmasti saada suuria harppauksia tehtyä, mutta Sabsi oli sitä mieltä, että nyt suunta alkaa olemaan oikea ja hän uskoo vieläkin enemmän, että Acasinasta saa vielä kouluratsastuksellisestikin jotakin irti. Menomme näytti kuulemma harmoniselta, joten saan kai olla varsin tyytyväinen!
Sabsi ratsasti Acasinan lauantaina, kun en itse ollut paikalla ja sunnuntaina Acasina sai pitää vapaapäivän, kun tulinkin kotiin vasta yöllä. Tänään tehtiin ihana maastolenkki, tällä kertaa tehtiin vähän lyhyempi lenkki, mutta sitäkin vauhdikkaampi. Annoin Acasinan laukata oikein sydämensä kyllyydestä ja sehän päästeli menemään aikamoista vauhtia, kun annoin sille vapauden päättää vauhdistaan itse. Hyppäsimme ojan yli ensimmäistä kertaa ilman minkäänlaista epäröintiä! Ja muutenkin Acasina oli tietysti todella kiltti.
Jackyllä minun oli tarkoitus hypätä tänään, mutta suunnitelmat vaihtuivatkin maastolenkkiin, kun saatiin seuraa lenkille. En ollut vielä koskaan lähtenyt Jackyn kanssa pidemmälle maastolenkille, mutta tulipahan nähtyä, että senkin kanssa maastoilu onnistuu oikein stressittömästi. Lenkkeiltiin ihanalle terassille juomaan Almdudlerit ja hepat saivat syödä sillä aikaa vihreää. Jackyn kannalta tauon pitäminen oli hyvä idea, sillä huomasin taas, kuinka huono kunto sillä on.. Oltiin ihan vain kävelty koko matka ja Jacky oli jo hikoillut itsensä ihan läpimäräksi. Lämpötilakin oli kyllä hellelukemissa, mutta ei ole kyllä ihan normaalia, että suhteellisen kevyt maastokävely saa hevosen noin paljon hikoilemaan.. Täytyy kyllä ruveta panostamaan Jackyn liikutukseen taas enemmän, jotta saataisiin sen kunto taas kohoamaan.. Minulla vaan ei ole tarpeeksi aikaa päivittäiseen kahden hevosen treenaamiseen. Kyllähän Jacky liikuntaa saa, mutta en kyllä voi viimeaikojen ratsastuksia kauheasti kehua kovinkaan rankoiksi. Acasina menee tietysti Jackyn edelle.. Ja valitettavasti menee koulu vielä Acasinankin edelle..
Nyt täytyy vielä jaksaa tämä viikko ja sitten on kahden viikon pääsiäisloma, jonka ajattelin pysyä ihan vain kotona, vaikka kyllä tekisikin mieli lähteä jonnekin.. Niiden kahden viikon aikana voisin panostaa Jackyyn taas enemmän ja yrittää motivoida neiti omistajaa myös välillä liikuttamaan hevosensa.. Tässä yli 5 viikon aikana, kun kyseinen henkilö on liikuttanut Jackyn niinkin usein, kuin neljä kertaa..
Ollaan oltu Acasinan kanssa ahkeria nyt koko viikko. Toissapäivänä oli vielä vähän viileämpi ilma, mutta eilen ja tänään oli jo 24 astetta, joten aikamoisen kesäisissä lämpötiloissa ollaan saatu treenailla. Eipä olla tehty mitään sen ihmeempiä, keskitytty edelleen siihen, että kaula ja koko kroppa taipuu.
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että haluaisin kokeilla Acasinaa hackamorella ja nyt sitten hankin sellaisen omaksi, kun sain jo valmiiksi edullisen vielä -20%. Kokeilin hackamorea ensin muutamat kierrokset maneesissa ja kun Acasina hyväksyi sen ongelmitta, lähdettiin maastoon. Tehtiin pitkä maastoreissu ja oli kyllä aivan mielettömän ihanaa.. Acasina ei taaskaan pelästynyt mitään ja oli järjettömän kiltti. Hypättiin jopa leveämmän puron yli, vaikka vesi on vielä vähän pelottavaa.. Aina vaan ihmettelen, miten maastovarma Acasina voikaan olla. Tänäänkin ohitettiin vaikka mitä koliseviä puurekkoja metsätiellä, peuroja ja kaikenlaista potentiaalista pelottavaa, mutta Acasina se vaan humpsutteli ohi.
Tälläinen maastoreissu tehtiin ja tuohon vielä lisäksi se, että maastomme ovat siis todella mäkisiä, tasaisia pätkiä ei ollut oikeastaan koko matkalla.. Laukattiin ehkä noin 5-6 kilometriä ja muuten kiivettiin mäkiä. Aikamoisen tehokasta treeniä!
Huomenna aamulla meillä on Sabsin valmennus! Jes! Lähden huomenna sunnuntaihin saakka reissuun, joten on hyvä, että huomenna kerkeän vielä kuitenkin valmennukseen. Ajattelin pyytää Sabsia ratsastamaan Acasinan lauantaina ja sunnuntaina yritän keretä itse vielä valmennukseen, mutta taitaa mennä vähän kiireiseksi. Olen nyt ollut taas monta viikonloppua putkeen ihan vain kotona ja nyt tietysti, kun Sabsi tulee, en ole kotona.. Odotan sitä Sabsi-viikonloppua, kun kerkeän kaikkina kolmena päivänä valmennukseen.. No joo, vähintään huomenna ja on kyllä kiva, niin saadaan taas neuvoja meidän touhuihin ja uusia harjoituksia, joita voidaan sitten tehdä siihen saakka, kun Sabsi taas seuraavan kerran pääsee meitä neuvomaan.
