Uutta viikkoa kohti

Perjantaina Acasinalla oli ihan kevyt päivä, juoksutin sen nopeasti ihan vain riimulla, jotta se pääsi vähän liikkeelle, mutta en vaatinut siltä mitään, kun se on kerta ollut koko viikon niin hyvä. Eilen sitten ratsastin sen läpi ja se vähän tuijotteli kentällä, mutta parani, kun vaan jaksoin olla tarkka, että se koko ajan keskittyi minuun. Ulkona rupesi satamaan, joten mentiin vielä hetkeksi maneesiin ja siellä Acasina toimi superhyvin! Sade loppui nopeasti, niin lähdettiin vielä tekemään maastolenkki. Tehtiin reilun kuuden kilometrin lenkki, josta noin 3 kilometriä laukattiin, loput olivatkin jyrkempiä mäkiä. Annoin Acasinan laukata niin kovaa, kuin siitä vain lähti, taas koko ajan loivaa ja mutkaista ylämäkeä, jossa se joutui keskittymään jalkoihinsa.

Olen niin onnellinen, että löysin tuon yhden metsätien, jossa voin antaa Acasinan laukata, sillä mikään ei voita sitä fiilistä, kun huomaa, miten mielellään se juoksee. Parasta on se, että sen saa hidastamaan pelkällä äänellä ihan minkä tahansa spurtin kesken eli vähitellen saatetaan uskaltaa lähteä päästelemään Tonavan rannallekin. Se olisi vähän niinkuin unelmani, kun siellä on tosiaan kilometritolkulla tasaista hyväpohjaista suoraa, jossa voisi antaa hevosen juosta sydämensä kyllyydestä.

Kun eilen oli aika rankka päivä, kun läpiratsastuksen jälkeen tehtiin vielä kovatempoinen lenkki, niin päätin tänään juoksuttaa suhteellisen kevyesti. Laitoin sivuohjat ja nyt ensimmäisen kerran Acasina juoksenteli heti alusta saakka eteen alas venyttäen! Se myötäsi kauniisti niskastaan ja humpsutteli menemään oikein hyväntahtista ravia venytellen selkäänsä. Se vaikutti oikein tyytyväiseltä, eikä ollenkaan väsyneeltä.

Minulla on nyt seuraavat kaksi viikkoa lomaa koulusta, joten minulla on ainakin tarpeeksi aikaa hepoille!

kuva otettu pari viikkoa sitten