Nyt se sitten tapahtui; meillä klikkasi. Acasina myötäsi niskastaan, pyöristi itsensä ja kantoi kaulansa ilman käteni tukea! Eikä siis vain muutamaksi metriksi, kuten viime aikoina jo useammin, vaan ihan kierroksien ajaksi! Käynnissä, ravissa ja laukassa. Unbelievable.
Sabsihan on minulle juuri sitä yrittänyt selittää, että jos näen sen vaivan, että venyttelen Acasinan kaulaa, tapahtuu jokin päivä click ja sitten voin alkaa ratsastamaan. Olen ollut vähän skeptinen kyvyistäni, mutta kappas vain, kaikki se vääntäminen ja kääntäminen näyttää nyt sittenkin tuottavan tulosta.
Acasina vähän tuijotteli kentällä, kun oli aika tuulinen ilma, joten olin aluksi aika varma, ettei tänään saada mitään aikaiseksi. Kuitenkin aloitin hommat ja heti huomasin, että Acasina rentoutui oikein kivasti, niin heti iski motivaatio saada jotakin aikaiseksi. Viime päivät Acasina oli ollut oikein hyvä ja venyttelyiden jälkeen myödännyt hienosti, mutta tänään ei tarvinnut käynnissä venytellä oikeastaan ollenkaan, kun Acasina jo myötäsi ja pyöristyi. Ravissa sama juttu. Eilen se oli hankalampi oikeaan suuntaan ja tänään sitten vasempaan, mutta loppujenlopuksi olivat molemmat suunnat oikein hyvät.
Suurimmaksi osaksi ratsastan pääty-ympyröillä, sillä saan korjaavat sisäasetukset helpommin läpi, kun hevonen on jo valmiiksi hiukan asettunut. Korjaavalla asetuksella tarkoitan siis Sabsin neuvomaa tapaa korjata Acasinan kaulaa jos se pääsee jännittämään alakaulaansa edes hiukan. Hänen neuvonsa on viedä sisäkäsi hiukan sivulle (pitäen se silti ylhäällä ja käsivarsi kiinni kropassa). Tällä tavalla ei tule häirittyä tahtia, eikä vaikutettua ollenkaan hidastavasti. Acasina vastaa tuohon pieneen apuun todella hyvin ja voin pienentää liikettä koko ajan. Ylitaivutuksesta ollaan siis päästy vain pieneen sivuttaisliikkeeseen.
Laukkaa otettiin vain muutamat kierrokset molempiin suuntiin, kun se toimi heti hyvin. Lopuksi käytiin vielä kiertämässä pelto ja annoin Acasinan laukata oikein kunnon vauhtia, jotta se sai edes vähän enemmän mennä rakastamaansa askellajia ;) Pellon reunassa pelästyi peura ja ensimmäisen kerran koskaan maastossa vetäisi Acasina ihan pienen sivuloikan, kun se pelästyi ihan vierestä pompannutta peuraa. Ihan täydessä laukassakin Acasina jatkoi kiltisti matkaa pienestä pompusta huolimatta, heti, kun se tajusi, että peurahan se vain oli.
Tästä on hyvä jatkaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti