Jacky - postaus

Viime aikoina en ole paljoa Jackystä kirjoitellut, vaikka se on edelleen touhussa mukana. Ei vain olla tehty sen kanssa yhtään mitään ihmeellistä, olen vain liikuttanut sen ja se on sitten ollut siinä. Enempää en vain yksinkertaisesti ole jaksanut, kun energia ei vain ole riittänyt sen suurempaan treenaamiseen. Käyn kuusi kertaa viikossa tekemässä voimaharjoittelua punttisalilla, opiskelen ja käyn parina päivänä viikossa töissä, jonka lisäksi tietysti treenaan Acasinan kanssa, joten energia on vähän kortilla.. Jacky on nyt jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, mutta viime viikon aikana on tullut muutos sen liikutukseen, kun olen innostunut vaatimaan siltä taas enemmän ja kiinnostus sen kanssa kehittymiseen on taas löytynyt.

Koko tämän viikon olemme ahkeroineet Jackyn kanssa oikein kunnolla ja sen motivaatio työtä kohtaan on selvästi kasvussa. Jacky on parhaimmillaan ulkona, se on kentällä usein aika pörheänä ja sen saa motivoitumaan paljon paremmin, kuin maneesissa.

Jacky on talven aikana kehittynyt ylipäätänsä todella paljon ja meidän ihan perusliikuttelut ovat saaneet sen liikkuvaisemmaksi. Nyt se on niskastaan paljon parempi, kuin ennen talvea, joten on oikeastaan ollut aika hyvä, että olen vain liikutellut sitä.

Viime viikon olen taas pistänyt sen enemmän töihin ja se on ollut todella vastaanottavainen ja motivoitunut tekemään hommia. Jos homma jatkuu näin hyvällä fiiliksellä, niin eiköhän se minun kisalisenssini lähde maksuun ja pakkohan se on käydä starttaamassa edes joku ihan helppo koululuokka. Jotenkin minulla vain on Jackyn kanssa niin luottavainen fiilis ja se tuntuu niin helpolta Acasinan jälkeen, vaikka se onkin varsin haastava ratsastettava.

On kyllä hienoa, että minulla on kaksi niin täysin erilaista hevosta ratsastettavana. Acasina on iso, pitkäselkäinen tamma, jolla on pitkä ja kapea kaula, Jacky taas on pienempi, kompakti ja paksukaulainen. Molemmista saa hyviä ideoita toisen hevosen ratsastamiseen ja täytyy aina miettiä, mitä on tekemässä. Jackya ja Acasinaa täytyy ratsastaa todella erilaisilla tavoilla, mutta yhteistä molemmissa on herkkyys ja se, ettei kumpikaan anna mitään ilmaiseksi. Jos antaa Jackyn humputella menemään, menee se edestä aivan rullalle ja laahaa takajalkojaan, kun taas Acasina vilistää pää taivaissa ja juoksee pois alta.

Tänään fiilis oli erityisen hyvä ja pystyin ratsastamaan, vaikka lantion megamustelma varsinkin harjoitusravissa muistutteli olemassaolostaan. Muuten kroppa alkaa olemaan muutenkin jo varsin käytettävissä, vaikka lihakset ovatkin edelleen melkoisen kipeät. Mutta eiköhän liikunta auta ;)

Käytiin tekemässä Acasinan, Marliesin ja Napoleonin kanssa maastolenkki, jotta meille ei jäisi mitään jännityksiä maastoilusta. Laukattiin muutamat pätkät, mutta tällä kertaa niin, että Acasina meni edellä. Hepat olivat superkiltisti ja pidettiin pieni taukokin ja annettiin hevosten syödä, kun molemmat olivat niin kiltisti.