Estevalmennus!

En ole viitsinyt edes mainita, että olin suunnitellut jo jonkin aikaa kokeilevani toista estevalmentajaa, kun tuota meidän kotivalmentajaa ei taida meidän valmentaminen paljoa kiinnostaa. Saatiin Nicky tulemaan käymään, vaikka hän joutuukin ajamaan pidemmän matkan. Hän on S-tason esteratsastaja ja kokenut vähän hankalempienkin hevosten kanssa. Hyvä asia on myös se, että hän tuntee Acasinan sen sisäänratsastusajoilta. Hänellä oli siisjonkinlainen kuva siitä, minkälaisesta hevosesta on kysymys.

Oltiin sovittu valmennus jo aamulle, sillä oli luvattu niin kovaa hellettä, että aamulla ratsastaminen oli varmasti paras päätös. 

Olin koko aamun jo jännittänyt, mutta päätin, etten anna jännitykselle valtaa ja sain itseni pidettyä ihan ok kasassa. 

Verrytellessä huomasin jo, että Acasina oli oikein hyvällä tuulella ja toimi oikein hyvin. Acasina oli eilen maastossa aika kusipää, mutta siitä ei ollut onneksi enää tietoakaan. 

Ensimmäinen harjoitus oli ihan vain laukkapuomit diagonaalilla molemmissa suunnissa, niin että ratsastimme kahdeksikkoa vaihdellen suuntaa. Acasina oli melkoisen innoissaan ja sain hidastella sitä jatkuvasti, mutta se pysyi koko ajan kontrollissa. Kyllä huomaa, että olemme tehneet paljon kouluhommia, kun vauhdin ja tahdin sääteleminen onkin nyt mahdollista. Acasina ei myöskään enää heilunut edestakaisin lähestyessä esteitä, kuten se ennen teki.

Puomiharjoituksen jälkeen laitoimme pienen pystyn diagonaalille, mutta edelleen apupuomeilla ennen ja jälkeen esteen. Rauhallisesti hyppäsimme pikku estettä ja tajusin, millä tavalla saan Acasinan pysymään rauhallisempana ja Nickykin kehui, kuinka tyylikästä hyvin kouluhevosmaista, koottua laukkaa mentiinkään. Fiilis oli oikein hyvä, kun huomasin miten Acasinan etupää nousi, kun takapää rupesi kunnolla hommiin.

Meidän pikkurata, joka lopuksi ratsastettiin, oli siis ensin diagonaalilla puomit, toisesta suunnasta diagonaalilla este, taas diagonaalilla puomit ja lopuksi pitkällä sivulla okseri ja pysty.

Lopuksi minulla meinasi mennä vähän pupu pöksyyn, mutta selvisimme kunnialla, kun sain tahtoni läpi ja okserin jälkeisen pystyn vielä vähän pienemmäksi. Vaikeusaste tänään oli siis aikamoisen nolla, mutta fiilis oli koko ajan hyvä ja sehän se tällä hetkellä onkin tärkeintä.

Tästä on varmasti hyvä jatkaa :)