Takapakkitorstai

Acasinan kengätön kavio oli lohjennut vielä hiukan lisää ja kengittäjällä oli melkoinen homma saada kenkä takaisin ja takakaviot taas symmetrisiksi. Acasina ei oikein tykkää kengityksestä ja jo muutenkin todella pitkään vienyt kengittäminen venyi vielä lisää, kun Acasina aina välillä väänsi vastaan, eikä jaksanut pitää jalkojaan kiltisti ylhäällä.

Gerald sanoi jo ensin, että ei todellakaan tule olemaan helppoa saada takasiin kengät, kun jo muutenkin todella ohuet seinämät olivat nyt melkein lopullisesti poissa, kun kavio oli niin paljon lohjennut. Hän kuitenkin ymmärsi huoleni siitä, etten todellakaan voi liikuttaa Acasinaa normaalisti, jos sillä ei ole takasissa kenkiä, joten hän sai kyllä melkoisen työn jälkeen kengät laitettua. Vasempaan takaseen hän laittoi vahvikkeeksi kuitua.

Märän kuidun päälle laitettiin ensin kelmu, joka otettiin nopeasti kuivuneen kuidun päältä pois. Kuitu kovettui kavioaineksenlaiseksi puolessa tunnissa ja sen jälkeen kavio oli jo käyttökunnossa.

Acasinalla on kyllä aivan kamalat kaviot, ne olivat alussa ennen ensimmäisiä kenkiä tarjoilulautasen kokoiset ja Gerald on niitä nyt syksystä lähtien yrittänyt saada paremman muotoisiksi. Seinämät ovat lähestulkoon olemattomat, joten kengittäminen on ollut todella haastavaa jo ihan ilman lohkeamiakin. Etukavioiden muoto on nyt eilisen kengityksen jälkeen jo aikamoisen hyvä, mutta ei noita kavioita kyllä mielellään esittele edelleenkään.

Keskiviikkona en ollut liikuttanut Acasinaa, joten se oli sitten illalla riehunut karsinassaan ja tuhonnut juoma-automaattinsa. Eilen minun oli siis pakko pistää Acasina vielä töihin, vaikka tiesin, että kengityksen jälkeen se tulee varmasti olemaan todella raivostuttava ratsastaa. Acasina loukkaantuu kengittämisestä ja klippaamisesta ja kaikesta sen mielestä epämiellyttävästä niin paljon, että olisi paras antaa sen vain olla seuraavat päivät.. En kuitenkaan halunnut sen tuhoavan enää yhtään mitään ja olinkin varautunut huonoon ratsastuskertaan, varsinkin kun kengitys kuidun kuivatteluineen oli venynyt parituntiseksi operaatioksi..

No, olisipa täytynyt varautua vielä enemmän.. Acasina oli kamala. Se hyppi jopa pystyyn.. Olisi vain pitänyt lähteä tekemään maastoreissu, jotta se olisi saanut purkaa energioitaan, mutta ei olisi joutunut hommiin.. Oli vain liian myöhäistä siinä vaiheessa, kun pelleily oli jo kerennyt alkaa. Oikeaan suuntaan homma toimi hyvin, mutta vasemmassa suunnassa autotien puoleinen pitkä sivu oli silkkaa taistelua. Se ei ole normaalisti Acasinalle minkäänlainen ongelma, mutta eilen siitä ohi ei vain voitu mennä. Acasina jumitteli ja onnistui pariin otteeseen hyppäämään hiukan pystyyn. Komensin ja yritin pistää sen hommiin, mutta siitäpä vasta riemu repesi ja Acasina vetäisi aivan järjettömän hypyn ja tipuin sen selästä, kun sen pystyynhyppy oli jo niin korkea, että pelkäsin sen kaatuvan taaksepäin..

Suutuin valtavasti ja vähän jopa liikaa, minun olisi täytynyt pysyä rauhallisena ja hypätä heti takaisin selkään. Olin jotenkin niin shokissa, että luovutin ja raivon partaalla talutin hevosen maneesiin ja hyppäsin vasta siellä takaisin selkään. Maneesissa pistin sen enemmän hommiin, kuin koskaan ennen. Muutaman kerran se yritti vammailla vielä maneesissakin, mutta alkoi jossakin vaiheessa väsymään niin paljon, että yksinkertaisesti se vain luovutti. Mentiin uudestaan kentälle, sillä minua otti oma luovuttamiseni niin paljon päähän, että minun täytyi vielä kokeilla uudestaan.

Kentällä pelleily alkoi uudestaan, mutta päätin, että en todellakaan luovuta. Ratsastin niin kauan, kunnes Acasina meni pitkän sivun vasemmassa suunnassa ilman jumitteluita ja kyttäilyjä.

Myönnän, että reagoin väärin ja hoidin tilanteen väärällä tavalla. En olisi saanut hermostua, enkä todellakaan pistää kokematonta hevosta tuolla tavalla hommiin rangaistukseksi. Pystyyn hyppääminen vain pelottaa minua valtavasti, varsinkin kun tiedän, että tuo hevonen on sitä ennen tehnyt niin paljon, että se on estänyt normaalin ratsastuksen kokonaan. Jos tuollaista tapahtuu vielä uudestaan, tiedän reagoida eritavalla, joten opinpahan ainakin jotakin. Hevosen väsyttäminen ei todellakaan ollut oikea ratkaisu, vaikka lopputulos olikin se, että hevonen uskalsi rentoutua ja mennä ongelmakohdasta ohi.

Huonon omatunnon soimaamana ei Acasina joutunut tänään töihin. Ehkä väärä päätös sekin, mutta ainakin tiedän tehdä seuraavalla kerralla erilailla.

Huonon ratsastuskerran jälkeen pesin Acasinasta hiet pois ja menin vielä syöttelemään sitä. Hevonen vaikutti tyytyväiseltä, vaikka olisin kuvitellut, että siltä olisi ollut aikalailla puhti poissa. Täytyy toivoa, että ongelmat menivät ihan vain pitkän kengityksen aiheuttaman stressin piikkiin..