Kengätöntä menoa

Acasina oli eilen aamulla kadottanut takajalastaan kengän, mutta ratsastin silti, kun se ei sitä näyttänyt häiritsevän. Se oli oikein hyvä ratsastaa, vähän kyllä tuijotteli, mutta oli muuten todella tasainen ja hyvä molempiin suuntiin. Laukatessa se heitti muutamat pukit, mutta kun taas keskityin nopeampaan pohjeapuun ja siihen, etten jää kädellä (enkä jalalla) kiinni, saatiin hyvät pätkät tehtyä.
Pääsin kunnolla ratsastamaan ja otettiin pieniä pätkiä hitaampitempoisessa ravissa, jossa tehtiin pieniä kokoamisharjoituksia. Acasinaa ärsyttää jos pitää pohkeet kunnolla kiinni, mutta sen nyt vain täytyy tottua pohjeapuihin. Sen kanssa kyllä oppii varomaan ylimääräisten apujen käyttöä, kun se näyttää heti, jos painetta on liikaa, mutta välillä tarvitsisin enemmän jalkaa, kuin mitä Acasina sietää.

Kengittäjän oli tarkoitus tulla tänään käymään, mutta hän ei kerennytkään. Ratsastus jäi tänään sitten välistä, kun kavion reuna oli vähän lohjennut, enkä uskaltanut ottaa riskiä, että kaviosta lohkeisi yhtään isompaa palaa. Kengittäjä lupasi tulla huomenna, toivottavasti pitää lupauksensa.. Hän saa sitten samalla uusia kaikki muutkin kengät, kun kerta joutuu sitä kengätöntä varmasti parantelemaan lohkeaman takia.

Välillä kyllä ärsyttää, kun kengittäjä lupaa tulla, mutta ei sitten tulekaan.. Pakkohan se on ymmärtää, kun meidän kengittäjällä on tosiaan tarpeeksi hommia, mutta silti ärsyttää, kun tuli tälläinen turha välipäivä TAAS. Onneksi selkäni sentään kesti eilen ratsastuksen, tänään kävin hierojalla rääkättävänä ja sain hartioiden jumeja auki, joten huomenna luultavasti pääsen ratsastamaan jo täysin ilman kipuja. Kunhan vaan saadaan hevoselle kaikki kengät jalkaan...

rentoa meininkiä