Enpäs jäänytkään kentän reunalle katselemaan, vaan sain itseni tsempattua mukaan hyppäämään! Ja onneksi hypättiin, meni nimittäin ihan superhyvin! Aluksi Remi kielsi pari kertaa, kun selässä killuvan tyypin mielestä ei esteen yli meneminen ollut kovinkaan turvallista.. Lopetin miettimisen ja kappas, sitten ei tullutkaan enää mitään ongelmia. Loppuajasta hymyilin suunpielet korvissa ja oli kyllä ihan loistava fiilis, kun olin saanut itseni rentoutumaan.
Sain vain jatkuvasti kuulla piikittelyä kouluratsastajien pelkuruudesta ja siitä, kuinka me suomalaiset taidamme olla aikamoisen tyhmiä, kun jännitämme pikkuesteitä, jännittää saisi vasta GP-tasolla kuulemma.. Jaron kommentit ovat muutenkin luokkaa "takapuolesi selvästi painaa liikaa, kun et saa sitä ylös satulasta", mutta ehkä Jaron tasoiselta valmentajalta voikin kuunnella hiukan piikittelyä.. Jaro on aikoinaan ollut Euroopan huippuratsastajia (esim kaksinkertainen Tsekin mestari kouluratsastuksessa ja esteillä saavutuksia niin paljon "ettei jaksa edes ruveta luettelemaan") ja kertoikin tänään, kuinka hänen suurin vastuksensa oli Nelson Pessoa.. Eli ammattitaitoa tai kokemusta ei ainakaan puutu.. Ja aika hienoa, että herra jaksaa vielä yli 70veenä valmentaa!
On kyllä tosi hienoa, että aloitin esteiden menemisen juuri nyt niin päästiin Jaron valmennettavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti