En ole oikeastaan koskaan ollut poniratsastaja, aloitin ratsastuksen melkein 12-vuotiaana ja olin jo silloin saavuttanut täyden pituuteni (tai lyhyyteni)... Olin silloin muita alkeisratsastajia tietysti pidempi, kaikki muut kun olivat alle 10-vuotiaita, joten sain aina ratsastaa isoimmilla poneilla. Ponittoman taustani takia sain tänään kyllä naureskella valtavan ratsuni selässä aika lailla.. Tuntui, kuin olisin itse juossut, kun yritin keventää ja tuntui kyllä oikein harvinaisen hölmöltä. Poni tarvitsisi ratsuttajan ja sen omistaja yrittää saada palkattua minut siihen hommaan, mutta en tiedä kuinka järkevä idea se olisi. Kuvia katsellessa en näytä mitenkään aivan käsittämättömän isolta, vaikken tietystikkään poniratsastajaltakaan näytä.. Oli kyllä melkoisen hauskaa touhua, mutten kylläkään tiedä, että jaksaisinko ratsastaa ponia pari kertaa viikossa. Pitää miettiä, vaikka tänään hurjan huvittavaa menoa olikin!
Ratsastin tänään myös Remingtonin, ensimmäistä kertaa reissuni jälkeen. Remi oli äärettömän energisellä tuulella, kyllä huomasi, että viime viikko meni maastoillessa ja juoksuttettavana. Remi tuntui kuin uudestisyntyneeltä, se liikkui todella tyytyväisenä ja oli jopa hiukan kuuma. Tänään muistui mieleen, miltä se Remi oikeasti motivaatioltaan tuntuikaan, tälläinen se oli syksyllä, kun se minulle tuli.
Kentällä hyppäsi toinen ratsukko samaan aikaan, kun ratsastin ja Remi innostui hirveästi esteistä, korvat hörössä katseli, kun toinen hevonen pääsi hyppäämään. Minulle heräsi taas pieni innostus hyppäämisestä, nyt kun kerta saatiin toinen mahdollisuus niin tällä kertaa oikeasti yritän saada itseni tsempattua hyppäämään. Se tekisi todella hyvää niin Remille, kuin minullekin. Remi tuntuu olevan niin hurjan hyvässä kunnossa, että voitaisiin vaikka jo aika pian yrittää soluttautua mukaan estevalmennukseen. Katsellaan, että nauretaanko meidät pihalle vai kuoriutuisiko minusta vielä pienen pieni esteratsastaja.. No, kuhan ylitetään ensin vaikka kavaletti....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti