Tuholaisdessie

Halusin pitää tänään Dessien kanssa stressittömän päivän ja lähdettiin tekemään maastolenkki. Dessie huitoi päällään kuin mikäkin psykopaatti, sillä kimpussamme oli ehkä miljoona polttiaista. Eli se siitä stressittömyydestä. Oltiin Sophian ja Jackyn kanssa ja Jackykin oli raivostuttavalla tuulella, joten ei tehty kovinkaan pitkää lenkkiä.
Takaisinkävelymatkalla Dessien takajalka jäi kiinni, kun ylitettiin puroa ja Dessie riuhtaisi jalkansa aikamoisella voimalla irti. Sinnepä sitten jäi tietysti kenkä.. Kenkä lähti onneksi todella siististi irti, joten oli kyllä onni onnettomuudessa. Meillä kävi vielä lisäksi hyvä tuuri, kun kengittäjä oli sopivasti tallilla, joten Dessie sai heti kenkänsä takaisin.

Dessiellä on nyt joku itsensä tuhoamiskausi, eilen huomasin, että sillä on oikeassa takajalassa haava ja tänään oli uusi haava kyljessä. En todellakaan tiedä miten se oikeasti onnistuu ja odotan jo kauhulla sunnuntaina alkavaa laidunkautta.
On kyllä ihanaa, että Dessie pääsee sunnuntaista lähtien kunnolla ulkoilemaan ja vielä kaverin kanssa, mutta loukkaantumisriskit tietysti kasvavat. En kuitenkaan halua seisottaa Dessietä koko kesää paddockissa ja kyllä se vaan on hevosen kannalta kiva, että pääsee kaverin kanssa touhuamaan. Dessie tulee olemaan kyllä varmasti todella innoissaan ja sehän se on tärkeintä.
Remington pääsee laitumelle tietysti oman laumansa kanssa. Remingtonin kohdalla en oikeastaan jännitä ollenkaan, sillä sehän on tosiaan vuoden ympäri laumassa.

Vähän epäonnistuneen rentoilun jälkeen lähdin aika epämotivoituneena ratsastamaan Remingtonin. Alkuratsastus oli kyllä niin kiukkuista menoa, että minulta meinasi mennä hermot jo hetkessä. Remi pukitteli ja kiukutteli, vastusteli työntekemistä kyllä oikein kunnolla. Pistin sen kuitenkin töihin ja kyllähän se sitten rauhoittui. Laukattiin aika paljon tänään, sillä Remi harvemmin kiukuttelee laukassa. Aika nopeasti siltä alkoi loppumaan puhti, joten heti, kun se meni kiltisti, lähdettiin tekemään maastolenkki. Käveltiin rauhallinen puolen tunnin lenkki ja huhkittiin muutama oikein jyrkkä mäki ylös. Annoin Remin juoda lähteellä ja se joikin paljon, mutta hyvä vaan, sillä se hikosi taas aika paljon.

Ratsastuksen jälkeen pesin Remingtonin. Harjasin sen kosteana vielä kunnolla läpi ja sain karvaa irti aikamoisen kasan. 

Huomaa kyllä selvästi, että Remi kiukuttelee tuollalailla vain jos Ursula on ratsastanut pari päivää putkeen.. Ursula oli myös eilen antanut Remille vahingossa kauraa, joka selittää Remin kiukuttelua vielä enemmän.
Pidin Ursulalle ja Remille toissapäivänä ja eilen tunnit, eilen kyllä ratsastin itse vähän aikaa ensin. Olen nyt oppinut, että se helposti kusettaa Ursulaa ja esittää, ettei muka jaksaisi liikkua eteenpäin.. Eilen pistin Remin ennen Ursulan ratsastusta oikein kunnolla eteen ja sain sen kunnolla hereille. Ursula oikein ihmetteli, että kappas vain, tältäkö se eteenpäinpyrkimys tuntuu.

Dessie on nyt ollut viimepäivät todella energinen ja kiva ratsastaa, joten tänään se sai ansaitun kävelypäivän. Kävin illalla ennen kotiinlähtöä tekemässä sen kanssa vielä maasta käsin lenkin, ilma oli vähän viilentynyt, niin ötökät eivät enää hyökänneet kimppuun samallalailla, kuin iltapäivällä.

Loppuviikosta pitäisi saada estesatula takaisin Kiefferiltä, joten voisin vähitellen ruveta suunnittelemaan kavalettituntia Oliverin kanssa. Tai sitten vain pistän Oliverin kokeilemaan ihan esteitäkin... Itselläni menee pupu pöksyyn pelkästä ajatuksesta, että joskus hyppäisin Dessien kanssa, niin ehkä olisi hyvä idea nähdä, että miten Dessie ylipäätänsä käyttäytyy hypätessä.... Aina vaan tulee väännettyä hyppäämisen aloittamisesta, toisaalta olisi todella kivaa, mutta toisaalta minua kyllä ehkä jännittää vielä liikaa.. Mitä ihmettä voisin tehdä tuolla idioottimaiselle hyppäämisjännitykselle?

Huh, hellettä..

Ilmat ovat nyt olleet niin järjettömät, ettei heppailuun ole oikein ollut kovinkaan paljoa voimia jäljellä. Olen kuitenkin liikuttanut molemmat joka päivä, vaikka olenkin ollut ihan puhki.
Remingtonin kanssa rupesin keskiviikkona oikein hurjaksi ja hypättiin ilman valmennusta! "Este" oli minimaalinen ristikko, mutta minulle mikä tahansa kavalettia edes sentin korkeampi on este. Remi oli ihan superkiltisti ja kunnolla veti esteelle, oli kyllä todella kivaa. En edes muista, että olenko joskus elämäni aikana hypännyt ilman valmennusta mitään muuta, kuin kavalettia, joten keskiviikon spontaani innostus pisti kyllä ihmetyttämään aikalailla. Hyvä ideahan se oli, sillä vain hyppäämällä saan varmuutta hyppäämistä varten.
Dessietä kiusasin keskiviikkona oikein kunnolla ja pistin sen kävelemään käyntiä kentällä puolisen tuntia. Dessie kun on vähän malttamaton, eikä se oikein viitsisi kävellä kunnon alkukäyntejä.... varsinkaan kentällä.... Kentällä Dessie on nyt keksinyt tuijottelemisen, joten tuli kyllä tehtyä vähän kurinpalautusta. Sain kyllä vääntää oikein kunnolla, että sain sen lopettamaan tuijottelemisen. Otettiin ulkona vain muutama kierros ravissa ja mentiin sitten maneesiin tekemään lopputreeni.
Torstaina jatkoin Dessien kiusaamista kentällä, mutta tällä kertaa maasta käsin. Juostiin ravipuomeja ja kavalettia ylitettiin käynnissä. Dessie oli innoissaan ja oli ihan todella kiltisti.

varjossa....

Eilen ja tänään lämpötilat hipoivat jo 30 astetta, eilen en jaksanut millään nousta selkään, joten juoksutin Dessien pessoalla. Tänään jatkoin taas kenttäharjoittelua, Dessie oli kiltisti, mutta laukassa lähti vetämään esteille. Kentälle oli jätetty radallinen esteitä, 135 cm korkuisia ja pöllöpää Dessien päässä taisi napsahtaa ja se taisi kuvitella olevansa estehevonen. Sain pidätellä sitä oikein kunnolla, ettei se olisi oikeasti lähtenyt hyppäämään. En viitsinyt ruveta kokeilemaan, että olisiko se tosiaan mennyt yli, joten sain sitten itse oikein kunnon habatreenin, kun jouduin pitelemään sitä aikalailla. Dessie ei tuijotellut tai hölmöillyt muuten, joten onneksi kenttäsiedätyshoidosta on ollut apua.

Odottelen jo innolla laidunkauden aloitusta niin Dessie pääsee kaverin kanssa ulkoilemaan. Uskoisin, että kunnon tarhailu tulee auttamaan myös takajalkojen nesteiden kanssa. Näillä ilmoilla Dessie seisoskelee koko päivän paddockissa, se ei oikein päivällä syö heinääkään kovin ahkerasti. Yön aikana kaikki heinä katoaa kyllä, mutta päivisin Dessie ei eväänsä liikauta jos ei ole ihan pakko. Väkirehut se käy kyllä hotkaisemassa, mutta muuten se vain ottaa aurinkoa. Viileämmällä ilmalla se liikkuu paddockin ja karsinan väliä aika paljon, mutta heti helteillä se jumittaa ulkona ja saa takasensa keräämään nestettä.

Olen nyt joka päivä käynyt päivällä tekemässä Dessien kanssa pienen kävelylenkin, jotta saisin sitä päivän aikana edes vähän liikkeelle. Lenkin jälkeen olen antanut sen syödä vihreää ja kylmännyt sen takaset. Dessie kyllä lähtee karsinasta innoissaan ja kävelee reippaasti, on ratsastaessakin energinen. Se siis selvästi nauttii auringonottamisesta, joten en edelleenkään ole kovinkaan huolestunut sen takasista. Eläinlääkärin määräyksestä olen laittanut hauteet yöksi, tänään kokeilin ilman ja jännittää kyllä kovasti, että millainen tönkköjalka-Dessie huomenna minua odottaakaan..

Ihana Dessie (ja Remi, tietysti)

Meillä oli eilen Dessien kanssa Sabsin kouluvalmennus. Alku tuntui hankalalta, kun Dessie oli toissapäivänä ihan samperin ärsyttävä ja tuijotteli jokaista nurkkaa ja oli ihan pöllöllä päällä. Valmennuksen alussa jotenkin hermostuin heti jos Dessie katseli ja keskityin vain siihen. Dessie jännitti alakaulansa ja ristiselkänsä ja oli ihan hirveä. Vähitellen se rupesi myötäämään selästä, kun tehtiin käynnissä yliasetusta ja heti, kun se myötäsi, minun kuului väistättää takaosaa.
Olin alussa jotenkin ihan maani myynyt, kun Dessie oli niin karsea ja se vaan kamaloitui enemmän, kun minä vain valitin, enkä pystynyt keskittymään itse ratsastukseen. Sabsi pysäytti meidät ja selitti minulle, että minun täytyy vaan jatkaa eteenpäin, vaikka Dessie katselisikin. En saa keskittyä vaan negatiivisiin asioihin. No, tukin suuni ja homma rupesi toimimaan jo paremmin. Heti, kun muistin pitää kädet ylhäällä, Dessie myötäsi. Ihan käsittämätön fiilis, kun se rupesi rentoutumaan ja kuunteli ihan todella pieniä apuja. Koko homma lähti kyllä vain käsieni asennosta. Minun ei oikeastaan tarvinnut tehdä mitään muuta, kuin pitää kädet ylhäällä ja vierekkäin. Heti jos tein jotain muuta, Dessie jännittyi, mutta Sabsin muistutuksen jälkeen nostin kädet taas sinne missä niiden kuuluukin olla ja kappas vain, Dessie haki heti sillä sekunnilla alas ja rentoutti selän ja alakaulan.
Vähitellen touhu alkoi tuntumaan hyvältä ja sain itseni herkemmäksi, enkä enää raivonnut siitä, että Dessie tuijotteli. Laukannosto vasempaan suuntaan oli hyvä ja saatiin työstettyä laukkaa hyväksi. Tahtia piti kyllä hidastella, mutta en saanut jäädä vetämään ohjasta, vaan myöskin laukka mentiin suht pitkin ohjin, sain ruveta ottamaan ohjia enemmän tuntumalle vasta sitten, kun Dessie myötäsi selästä. Tehtiin laukassa yliasetuksia sisään ja heti myödätessä annoin sisäpohkeella avun ja näin saatiin laukka tahdikkaaksi ja Dessie koko kropan läpi rennoksi.
Ensimmäinen laukannosto oikeaan suuntaan oli hyvä ja heti Dessie laukkasi pyöreää, aivan ihanaa laukkaa. Kerran nousi ristilaukka ja kerran se potkaisi nostossa taakse, mutta heti noston jälkeen laukka oli jotenkin ihan taivaallista. Hassua kyllä, että oikea laukka nousee vähän hankalammin, mutta sitten kun päästään laukkaamaan, myötää Dessie oikeastaan heti ja pääsen vaikuttamaan istunnalla paljon paremmin.
Laukan jälkeen ravikin tuntui jotenkin niin hyvältä, etten ole kyllä saanut Dessietä noin rennoksi koskaan aikaisemmin. Se myötäsi ylälinjasta ja sen kaula tuntui jotenkin niin pyöreältä, ettei se tuntunut todelliselta. Ja tämä kaikki suurimmaksi osaksi vaan sillä, että minä pidin käteni ylhäällä ja istuin suorassa. Ihana, ihana, ihana hevonen.
Dessien kanssa huomaan miten paljon omat istunnalliset virheeni vaikuttavatkaan hevoseen. Homma rupeaa toimimaan niin minimaalisilla muutoksilla, että tuntuu jotenkin ihan hölmöltä miten paljon tulee tehtyä ihan turhia, pieniä asioita.
Harmittaa kovasti, että Sabsi pääsee vain niin harvoin pitämään valmennuksia, kun hänen tapansa on jotenkin meille niin hyvin sopiva. Hän painottaa istuntaa ja osaa selittää minulle, että miksi jokin tekemäni asia vaikuttaa niin, kuin se tekee. Suurin ongelmani on kuulemma, että lopetan ratsastamisen, kun Dessie myötää.

Tänään Dessie taas osoitti kyllä ihanuuttaan, sillä tehtiin maastolenkki! Käytiin aikaisemmin maasta käsin vähän harjoittelemassa ja mentiin vähän matkan päähän tallista syömään ruohoa, jotta Dessie yhdistäisi tallilta lähdön johonkin mukavaan. Talutellessa Dessie vetäisi pari kertaa sivuloikan, mutta oli muuten kiltisti.
Myöhemmin illalla lähdettiin sitten selästä käsin tekemään käyntilenkki. Ainut asia, mikä vähän jännitti, oli puron yli hyppääminen, mutta muuten Dessie ei katsellut koko lenkin aikana yhtään mitään. Oltiin yhden toisen tamman kanssa, joka oli vähän hitaammanpuoleinen. Jouduin pidättelemään Dessietä, mutta se ei edes pidättelystä hermostunut, joten olen kyllä maastoilua jännittänyt ihan turhaan..
Jotakin pieniä ötököitä taisi kyllä olla aika paljon, sillä Dessie hermostui ja viskeli päätään. Se käänsi jopa pari kertaa päänsä minuun päin ihan kuin pyytääkseen, että ottaisin ötökät pois naamasta. No, minähän sitten tosiaan hätistin ötököitä pois ja "raavin" turpaa, kun sitä selvästi kutitti. Dessie oli heti rauhallisempi ja keskittyi taas olemaan kiltti.

Menin vielä lenkin jälkeen maneesiin ja oli tarkoitus pikkuisen vielä ravailla, mutta innostuinkin sittenkin vielä tekemään töitä. Ratsastin eiliset neuvot mielessä ja Dessie toimi varsin hyvin. Laukkakin oli molempiin suuntiin jees. Käytiin vielä kentällä kävelemässä pitkät loppukäynnit, joten Dessiellä oli tänään kyllä aikamoisen monipuolinen päivä.
Ratsastuksen jälkeen kylmäsin jalat ja laitoin molempiin takasiin yöksi essigsaure Tonerde (en todellakaan tiedä mikä se aine on suomeksi) hauteet.
Oikean takajalan turvotuksen ja oikeastaan kaiken nesteen sain nimittäin eläinlääkärin neuvolla tuon avulla pois, joten päätin kokeilla sitä toisenkin takasen nesteiden poissaantiin. Nesteet kyllä lähtevät todella hyvin liikunnalla liikkeelle, mutta kokeilen, josko ne eivät  hauteen avulla kertyisi ollenkaan.

Remingtonilla oli tänään juoksutuspäivä. Pessoan kanssa se liikkuu kyllä kivasti ja sen avulla saa sen ristiselkää vähän venytettyä. Remin takajalat ovat yleisesti laukassa vähän tönköt, varsinkin ennen kuin se vertyy. Pessoan avulla laukka on alusta saakka vähän vetreämpää.
Remi oli helteestä huolimatta aikamoisen energinen ja nosteli laukkoja itsestään, mitä se harvemmin tekee. On kyllä kiva nähdä, kuinka mielellään se liikkuu, se jopa vetäisi muutamat ilopukit.
Huomenna Remillä on Ursula-päivä eli se tulee pääsemään helpommalla, tiistaina se sitten pääsee taas kunnolla töihin.

Vähitellen Remi alkaa näyttämään jo hevoselta!

Ja alla vielä tämänpäiväisiä estevalmennuskuvia. On kyllä ihanaa, kun pääsee kuvaamaan ulkona :)

Hugo

Boy

Notti

pientä keskustelua tippumisen jälkeen..

Salome

Treeniä, treeniä..

Viimeiset pari päivää ovat olleet nyt niin järjettömän kesäiset, että on tuntunut ihan heinäkuulta. Heppoja on pesty ja kärpäsiä huidottu ja tänään Remingtoniin iski jo kiinni ensimmäinen paarmakin.
Molemmat hepat ovat nyt olleet kilttejä ja ahkeria. Remington on nyt joutunut kunnolla töihin ja siitä on alkanut kuoriutumaan aikamoisen ahkera. Kokoamisaste laukassa on nyt jo todella hyvä, saan sen koottua niin hyväksi, että pystytään tekemään jopa laukkaväistöjä, eikä todellakaan mitään loivia, vaan saan sen tekemään kunnollista sivuttaisaskelta.
Nyt taas muistan miksi tuo hevonen on minulle alkujaan tullut ja miksi sen eteen on tehty niin paljon, se on vain niin hirveän ahkera, vaikkei rakenteensa puolesta olekaan mikään kouluhevonen. Se yrittää niin täysillä, ettei sitä selästä käsin edes huomaa, että se vie itsensä omille rajoilleen. Tänään varsinkin pääsin oikeasti nauttimaan sen käsittämättömästä ratsastettavuudesta. Nyt parin päivän kurinpalautuksen jälkeen se ei kyttäile tai pukittele tai auo suutaan edes alussa, joten kyllä sen vaan huomaa, että sen pää tarvitsee töitä.
Näiden neljän kunnon treenipäivän jälkeen on kyllä ihan selvä, että Remingtonin kunto alkaa vähitellen kohoamaan normaaliksi. Sen kroppakin alkaa normalisoitumaan ja se jaksaa kantaa itsensä jo paljon paremmin. En vaan voi hehkuttaa Remingtonia tarpeeksi, sen luonne on kyllä ihan täysi kymppi.
Jätin satulan alta lampaankarvankin pois, kun satula istuu nyt taas hyvin, nyt selkäranka ei enää paista ihan niin hurjasti läpi. Pari kuukautta sitten kun ei olisi tullut mieleenkään heittää paljaaseen selkään satulaa, nyt tilanne alkaa näyttää jo varsin hyvältä.

Dessien kanssa ollaan nyt myös ahkeroitu oikein kunnolla. Sen oikea takanen on nyt ollut vähän turvonnut, mutta turvotus lähtee liikutuksella kokonaan. Eläinlääkäri oli minun kanssani samaa mieltä, että katselen nyt vielä pari päivää ja jätän maissin nyt kokonaan pois ruokinnasta, niin näkee, että onko sillä vaikutusta. Hassua on kyllä, että vain yksi jalka tuollalailla turpoilee, mutta se ei tosiaan ole lämmin, Dessie ei aro sitä ja liikkeetkin ovat täysin puhtaat. Eläinlääkärin mielipiteen mukaisesti jään nyt tarkkailemaan tilannetta, liikutan joka päivä kunnolla ja kylmäilen jalkoja hyvin.

Toissapäivänä juoksutin Dessien ja pistin juoksutusuralle maapuomin ja kavaletin. Alussa Dessie vähän ihmetteli, mutta innostui sitten oikein kunnolla ja rupesi oikein vetämään kavaletille. Alussa pidin kavaletin pikkuisen matalampana, mutta kun kerta Dessie meni nätisti yli niin korotin sitä ja kappas vain, Dessie hyppi nätisti yli. Se kyllä vähän kuumui ja innostui ehkä vähän liikaa, mutta ei pukitellut tai muutenkaan hölmöillyt. Aika pitkän aikaa laukkautin sitä molemmissa suunnissa kavaletin yli ja lopuksi huomasin, kuinka se rupesi antamaan myöten selästä. Hyppääminen tekisi siis sillekin hyvää, mutta aloitan nyt ihan pienillä harjoituksilla ensin maasta käsin ja vähitellen nostan vaatimustasoa. Voisin nimittäin kuvitella, että Dessie tulee kuumumaan aikalailla hypätessä, joten haluan sille ensin vähän varmuutta, ennen kuin rupean sen kanssa enemmän räpeltämään. Aikaahan meillä on, joten en todellakaan kiirehdi aloittamaan hyppäämistä, ennen kuin olen itse varmempi.

Ostin Dessielle rintaremmimartingaalin, jota olen nyt parin päivän ajan kokeillut. Jotenkin martingaali antaa minulla pikkuisen varmuutta, vaikka ei sitä oikeasti edes tarvittaisi. Näyttäähän se tietysti koulusatulan kanssa vähän hassulta, mutta jos se kerta antaa minulle edes hiukan varmuutta, niin mikäpä siinä. Olen aika skeptinen apuohjien kanssa, vaikka esimerkiksi goguen kanssa saatiin Dessien kanssa kyllä paljon aikaiseksi, mutta pidemmäksi ajaksi en sellaista käyttöön halua. Martingaali on tietysti eri asia, sillä sen vaikutus on niin lyhytaikainen jos sitä edes tarvitaan.
Tänään laukattiin Dessien kanssa oikein pitkät laukkapätkät, vaikka ilma olikin ihan järjettömän kuuma. Kuuma ilma ja laukkailu saivat kyllä Dessien lihakset hyvin auki. Oltiin molemmat ihan läpimärkiä hiestä ja lopussa oltiin kyllä molemmat ihan poikki ja tyytyväisiä. Yleensä annan Dessien lopussa ravata pitkin ohjin omaa tahtiaan kunnolla eteen, mutta tänään loppuravit olivat kyllä todella rauhalliset. Taisi olla nyt ensimmäinen kerta, että sain Dessien pöllöilyenergiatkin käytettyä.

Ratsastuksen jälkeen pesin Dessien ihan shampoolla ja jätin sen kuivattelemaan aurinkoon. Huomasi, että se oli aika poikki, kun se ei viitsinyt hölmöillä, vaan seisoi todella nätisti ja katseli kiinnostuneena ympärilleen, vaikka istuinkin vähän kauempana siitä. Dessie tuli ihanan puhtaaksi, olenkin jo ikuisuuden unelmoinut sen pesemisestä, sillä se on kyllä ollut koko ajan hirveän pölyinen ja oikeasti likainen. Olen vain pesemisen kanssa aika varovainen, sillä Dessien karsina on nyt yötä päivää auki, enkä tietystikään halua, että se tulee kipeäksi. Sain sen kyllä tänään auringossa ihan hetkessä kuivaksi, sillä lämpöasteita oli 28 ja illalla yhdeksän aikoihin edelleen 20, joten ei kyllä ainakaan tänään tarvinnut pelätä kylmettymistä.

Tajusin tänään, etten ole kahteen viikkoon ollut valmennuksessa Dessien kanssa, jotenkin aika menee niin nopeasti, etten ole asiaa huomioinut ollenkaan. Lauantaina päästään onneksi Sabsin kouluvalmennukseen, jännittää kyllä, että mitäs hän sanoo Dessien kehityksestä. Viimekerrasta kun on vierähtänyt jo yli kuukaus ja juuri tämän reilun kuukauden aikana on tapahtunut sen verran paljon. On kyllä hyvä, että juuri lauantaina Dessie pääsee kunnolla töihin, kun en sunnuntaina tule luultavasti pääsemään ollenkaan tallille.
Meilläpäin järjestetään maraton ja asun sopivasti niin, etten pääse autolla liikenteeseen koko päivänä, sillä tie on suljettu 04-23. Jos minulla olisi edes pyörä ajettavassa kunnossa.. No, eipä kai yksi täysin nellitön päivä heppoja paljoa haittaa, mutta eriasia on, että mitä ihmettä minä muuten oikein teen sunnuntaina.. Sunnuntai on aina pyhitetty hepoille (no, mikäpä päivä ei olisi..), enkä edes muista, milloin olisin viimeksi sunnuntaina tehnyt yhtään mitään muuta. Itävallassa sunnuntait ovat kyllä muutenkin niin kuolleita, ettei täällä kyllä sen puoleen olekaan oikein muuta tekemistä..

Tähän loppuun vielä kuvia muiden estevalmennuksista. On se kyllä kiva, että pystyy hyppäämään ulkona, niin kuvien laatukin lähtee tästä taas nousemaan. Pitää vaan taas totutella siihen, että valoa kyllä riittää..

 

Lauantai

Dessie ei tänään ratsastaessa kiimaillut lähes ollenkaan, se oli jopa varsin hyvä. Huomasi kyllä, että heti jos rupesin vaatimaan enemmän ravissa, rupesi Dessie vähän vastustelemaan eli selvästi kiima aiheuttaa sille kyllä jonkinnäköistä epämukavuutta. Siksi keskityttiin taas vaan eteenpäinmenoon.
Laukassa pyysin jo vähän kootumpaa menoa, mentiin voltteja laukassa nyt ihan ensimmäistä kertaa. Laukkaa pääsee nyt siis jo työstämään varsin hyvin. Molemmat laukat nousivat käynnistä, oikeassa nostossa pienen pukin kautta ensimmäisellä nostolla, mutta toinen nousi jo pukitta.
Lopuksi annoin Dessien vedellä taas omaan tahtiinsa ravia ja se tuntui tosi kivalta. Pitkin ohjin se venytti kivasti eteen alas ja venytti askelta kyllä tosi kivasti.
Ratsastuksen jälkeen taas kylmäsin jalat. Nyt Dessie kävelee jo kiltisti pesupaikalle ja seisoo nätisti koko sen ajan, kun kylmään jalkoja. Edistystä on siis tapahtunut sen käsiteltävyydessäkin vaikka kuinka paljon.

Rankan työn raataja nälkäisenä..

Remington oli eilisen hyppäämisen jälkeen vähän jumissa takaa, mutta vertyi kyllä oikein kivaksi. Laukassa pyysin kunnolla eteen ja lopussa huomasin, että se alkoi rentoutua takaa. Se aluksi vähän vastusteli kuolainta, kokeilen sille nyt varmaan alaturpista, jottei se pääsisi kuolaimen vaikutusta karkuun suunsa aukomisella.
Ensi viikolla ratsastan sen kolmena päivänä putkeen kunnolla läpi, teen vähän tutkimustyötä sen kunnosta, että miten se jo vähitellen jaksaisi rankempaa treeniä. Nyt se on kyllä ollut liikkeessä joka päivä, mutta enemmän ja vähemmän rankasti. Vaatimustasoa voisi vähitellen ruveta nostamaan, jotta saataisiin kuntoa nousemaan.

Huomiseksi on luvattu yli 20 astetta. Remington on jo ollut kokonaan ilman loimea muutaman päivän, mutta Dessiellä on vielä ollut öisin ohut loimi. Laitoin loimen vielä ensi yöksikin, mutta nyt taitaa olla kyllä viimeinen loimellinen yö.
Kyllä kesä vaan on ihanaa aikaa :)

Jee me hypättiin!

Olen kyllä aikamoisen tyytyväinen meidän pikaiseen estehyppelyyn tänään! Remi oli jo ennen hyppäämistä aika puhki, kentän pohja oli aika raskas sateen jälkeen ja tietysti valittiin hyppypäiväksi juuri se päivä, kun kaikki esteet on raahattu kesää varten pihalle, eikä maneesissa sitten enää hypätäkään. Hyvä vaan, että siirryttiin nyt sitten kunnolla kesätreenailuun, mutta olisi se ollut kiva, jos oltaisiin voitu edes kerran hypätä maneesissa ennen ulkokautta.
Ei se kyllä meidän menoa haitannut, vaikka meinasinkin ensin peruuttaa koko hyppelyn, kun kuulin, että hypätään yksin Remin kanssa ja vielä ulkona. Viiden kuukauden hyppytauon jälkeen tuntui jotenkin ylitsepääsemättömän pelottavalta olla ihan yksin valmennuksessa, mutta ei sekään ollut ollenkaan paha.

Remi oli ihan järjettömän kiltisti. Se ei kertaakaan edes miettinyt juoksevansa ohi tai tekevänsä mitään muutakaan. Vauhti nousi välillä vähän liian kovaksi, sillä Remi oli aika innoissaan, mutta sain sen onneksi rauhallisempaan tahtiin, josta olikin heti helpompi hypätä. Eka hyppy oli kyllä tyyliltään ihan kammottava, ennen estettä rupesin itse epäröimään ja miettimään, etten ehkä sittenkään hyppää, mutta Remi jostain syystä sitten päätti mennä yli, vaikka ratsastaja olikin ihan pihalla. Tokalla kerralla olin jo varma, että kyllä Remi menee yli ja heti oli minunkin kannalta jo sujuvampaa menoa. Joka kerta sain lisää itsevarmuutta ja viimeiset hypyt menivät jo oikein kivasti.
Ennen estettä ei kertaakaan tarvinnut pyytää eteen, vaan Remington välillä jopa kiihdytti liikaa ennen estettä. Ihan omituista, kun olen tottunut siihen, että Remiä pitää vielä ennen estettä hiukan muistuttaa pohkeella. Minulla ei ollut edes kannuksia. Remi lähestyi estettä joka kerta korvat hörössä ja ihan oikeasti innoissaan.

Ei hypätty, kuin vain kahta pientä estettä, ensin pari kertaa ravissa ja sitten laukassa ensin keskihalkaisijalla oleva pysty ja siitä lyhyen sivun kautta toisen puolen keskihalkaisijalla olleelle kapealle pystylle. Ratsastin noita kahta pari kertaa putkeen ns kahdeksikkona. Remington oli loppuun saakka ihan superkiltti ja lopetettiinkin pian, kun se oli kerta kiltisti, itse en pelännyt ja Remin kuntokin alkoi loppumaan jo aika nopeasti. Tänään oli taas sen verran lämmin ilma, etten kyllä todellakaan ihmettele, että yhdistelmä raskas pohja ja lämpö saivat ponin kyllä varsin nopeasti läkähdyksiin.

Hyppäämisen jälkeen annoin Remingtonin kävellä loppukäynnit vapaana, se kyllä keskittyi enemmänkin syömiseen. Kyllä se sentään kerran piehtaroi ja tuli vähän skarpimmaksi, kun ohi käveli muutama pikkuponi taluttajineen.

Eli ihan turhaan tuli taas jännitettyä.. Hyppääminen on kyllä kivaa touhua ja se olisi vielä kivempaa, jos en aina jännittäisi noin hullun paljon.
Pitää nyt katsoa, että miten Remi selviää seuraavien päivien lämpötilat, kun jo nyt lämpö vei siltä kyllä puhtia melkoisesti. Klinikkakäynti lähenee ja olisin toivonut, että saisin vietyä klinikalle hyväkuntoisen ponin, mutta voisin kuvitella, että viikonlopun jälkeen Remin kunto on vähän lässähtänyt. Remin pitäisi asua Suomessa, kun siellä ei ole ainakaan pelkoa liian lämpimistä päivistä kovin montaa kertaa vuodessa ;)

Kuvia saatiin muutama, tuli ainakin jonkinnäköistä todistusaineistoa hyppäämisestä.

 

Tammailua..

Eilen hepoilla oli vähän rennommat päivät, kun tein taas tyhmän pääni kanssa kuolemaa. Dessie ei kyllä tänään näyttänyt pätkääkään välittävän vapaapäivästä, vaikka yleensä kyllä vaparin huomaa seuraavana päivänä selvästi. Dessie on nyt tosiaan ihan hirveän kamalassa kiimassa. En ole saanut syötettyä sille sitä munkinpippuria, niin saan nyt taas nauttia tamman parhaista puolista.
Kuten tiistaina kirjoitin, olen nyt onneksi oppinut, että Dessie vaan täytyy saada menemään eteenpäin, jos annan sen alussa kusettaa, on se aivan selvä, etten tule saamaan sitä askeltakaan eteenpäin. Tänään jouduin kyllä muistuttamaan aika moneen otteeseen raipalla, että maneesissa ei kuseskella ympäriinsä ja kun pyydän eteen niin se tosiaankin myös tarkoittaa sitä, että jollakin tahdilla pitäisi edetä. Se jokin tahti oli tänään aikamoinen. En tehnyt tai pyytänyt Dessieltä tänään mitään muuta, kuin sitä, että se menee eteenpäin. Kiidettiin ihan hullua vauhtia ravissa ja laukassakin. Ensimmäisen kerran uskalsin pyytää sitä laukassakin oikein kunnolla eteen ja kyllähän se menikin. Dessie yritti kyllä nostella häntäänsä, mutta ei suurimmaksi osaksi yksinkertaisesti kerennyt, kun jo pyysin sitä taas kiitämään eteenpäin.
Laukka nousi pukitta ja oli oikein mukavaa, pätkittäin kyllä tuntui, että nyt muuten lähtee polle käsistä, mutta ei se onneksi lähde. Siinä vaiheessa, kun se tuntuu edestä vahvalta, minun täytyy ottaa puolipidäte ja sitten heti myödätä ja niin se tulee kevyemmäksi. Myötääminen vain vaatii uskallusta, sillä edelleenkin Dessie tuntuu siltä, kuin se räjähtäisi joka suuntaan, jos annan sille yhtään ohjaa. Onneksi niin ei käy ja vähitellen alan onneksi pääsemään tuosta yli ja opin kunnolla myötäämään.

Dessie ole kyllä ihan puhki tuon pikajuoksusession jälkeen, mutta ainakin se meni eteenpäin, eikä jäänyt jumittelemaan. Ihan kamalalta touhu varmaan näytti, mutta en todellakaan anna sen ruveta kusettamaan itseäni, sillä tasan tiedän mitä siitä seuraa.
Ratsastuksen jälkeen kylmäsin jalat kunnolla. Dessie tuntui yllättävän tyytyväiseltä. Huomasi kyllä, että sen lavat aukesivat aika hyvin ja ihan varmasti kropan jokainen lihas lämpeni tuon kiitoravailun ja laukkailun aikana.
Huomenna menen liikuttamaan Dessien ennen töitä ja illalla pitäisi sitten kivuta Remingtonin selkään ja mennä, ääääääääk, estevalmennukseen. Oliver oli kyllä sitä mieltä, ettei Remi ole vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa, mutta millähän muulla se kunto kohoaa, kuin treenaamisella.. Ja estekorkeus saa pysyä siinä about polvenkorkuisena, siis omien polvieni ;) Enempään ei riitä Remin, eikä kyllä minunkaan rahkeet, näin 5 kuukauden hyppytauon jälkeen..
Jännittää ihan hirveästi, mutta kuten sanoin Oliverillekin, jos touhusta ei tule mitään, niin sittenpä ei tule. Jos huomaan, ettei Remington jaksa, niin lopetan varmasti heti. Voidaan sitten tehdä vaikka maastolenkki, jos ei poni pysty tuon kuntoisena vielä hyppäämään, ei se ainakaan minun maailmaani kaada.

Kävin tänään kaverini koiran kanssa tallin ympäristössä lenkillä ja kävin samalla näyttämässä sille heppoja. Fuerteventuranpaimenkoira 1v Chupito oli vähän skeptinen, mutta selvästi kovin kiinnostunut hevosista, joten enköhän saa siitä vielä kunnon talleilukaverin.

Kevätnäkymiä tallille päin, aina vain ja joka päivä nautin kyllä näistä näkymistä.. En olisi voinut kovin paljoa parempaa asuinpaikkaa valita. :)

Ihana ilma :)

Eilen käytiin tosiaan Remingtonin kanssa tekemässä oikein kunnon mäkitreeni. Ihanassa aurinkoisessa säässä vedeltiin pitkin metsiä ja oli kyllä aika ihanaa. Nähtiin useita peuroja ja kaikenlaisia lintuja ja muita metsän pieniä eläimiä. Rinteet olivat valkoisena valkovuokoista tai keltaisena leskenlehdistä. Yliteltiin solisevia puroja ja laukattiin taas lempikohtani parin kilometrin ylämäki. Ihanan idyllistä katsella ylhäältä koko kaupunkia ja sen läpi virtaavaa Tonavaa ja kaupungin takana alkavia Alppeja. Tuli kyllä oikein onnellinen olo, kun tajusin miten onnekas olenkaan, kun pääsen Remingtonin kanssa vielä tuollaista tekemään ja näkemään.
Remi oli tietysti ihan superkiltisti, ei pelästynyt edes peuroja, vaikka niitä yleensä pitääkin vähän tuijotella. Noustiin oikein kunnon jyrkkiä mäkiä ylös, eikä Remi kyseenalaistanut reittejäni kertaakaan. Kun saavuttiin tallille yli tunnin lenkiltä, oli Remington ihan läpimärkä hiestä. Annoin sen kävellä itsekseen kentällä itseään vähän kuivemmaksi. Yleensä, kun sen päästää irti, se kyllä edes vähän juoksentelee ympäriinsä, mutta eilen se vain käveli rauhallisesti kenttää ympäri eli sain siitä kyllä aika hyvin puhdin pois maastolenkillä.

 

Dessiellä oli eilen juoksutuspäivä ja senkin päästin työnteon jälkeen kävelemään vapaana maneesissa. Se tietysti meni heti piehtaroimaan, kuten aina. Kumma kyllä, ei sekään juoksunnellut ollenkaan vaan tyytyväisenä nuuhki maata ja käppäili ympäriinsä. Maahan jäi kunnon karvakasa piehtaroinnin jäljiltä.. Tänään sitten harjasin ulkona auringossa Dessietä puolisen tuntia. Karvaa lähti ihan järjettömästi. Penkin avulla sain selästä kunnolla harjattua ja varsinkin takapään päältä karvaa lähti ihan tajuttaman paljon.
Dessien oikea takajalka oli tänään vähän turvonnut vuohisen sivusta. Pelkkää nestettä se vain oli ja lähti liikutuksessa kokonaan pois. Johtuu varmaan siitä, että nostin maissin määrää ruokinnassa, nyt kun liikunta on rankempaa, tarvitsisi Dessie vähän enemmän sapuskaa. Taitaa kyllä jäädä maissin määrä entiselleen ja pitää kokeilla jotakin muuta. Liika proteiini on kuulemma ennenkin saanut Dessien vuohiset turpoamaan, joten taitaa kyllä olla ihan selvä syy tuolle turpoamiselle.
Nyt on taas se aika kuukaudesta, kun Dessie rupeaa ahkerammin kiimailemaan.. Onneksi opin viime kiimasta sen, että minun täytyy saada se vain kunnolla eteen, niin se ei kerkeä kiimailemaan. Pistin sen siis tänään heti alusta saakka ahkerasti juoksemaan ja kappas vain, heti tuntui paremmalta. Laukat nousivat kivasti, oikea laukkakin pukitta ja taas juuri tuo oikea laukka oli aivan ihanaa.
Tein aika nopean liikutuksen, mutta sitäkin tehokkaamman. Pidin tahdin koko ajan aikamoisen kovana, sillä heti, kun hidastin, alkoi häntä nousemaan. Siinä vaiheessa, kun Dessie pääsee kunnolla aloittamaan kiimailun, tuntuu sen kyljet raudalta, eikä se tunne pohjetta sitten millään.
Annoin sen taas lopuksi ravata pitkin ohjin oikein kunnolla eteen. Se kolisuttaa kantojaan kyllä aika ahkerasti jos sen päästää vipeltämään kunnon vauhtia, joten aina välillä sen vauhtia pitää vähän rauhoitella.
Loppukäynnit käytiin kävelemässä kentällä ja ratsastuksen jälkeen kylmäsin jalat. Ilma oli sen verran lämmin, että olisin hyvin voinut jättää Dessien loimetta, mutta yöt ovat sen verran kylmät, etten kuitenkaan viitsinyt. Viikonloppuna pitää kyllä jättää loimi pois, kun tänne on vihdoin luvattu vuoden ensimmäiset helteet! Niitä onkin jo odoteltu!

Vihdoin kunnon kuvia!

Sain vihdoin minusta ja Dessiestä vähän laadukkaampaa kuvamateriaalia! Olen todella huono kysymään ketään kuvaamaan, aina kuvaan vain muita, mutta itsestä ei saa koskaan kuvia. No, tuskin kenelläkään valokuvaajalla on toisin, ei taideta olla niitä suurimpia linssiludeja.

Kokeiltiin mennä kentällä, mutta Dessie oli sen verran ärsyttävä, että parin kuvan jälkeen siirryin maneesiin. Ulkona Dessie ei keskittynyt minuun sitten millään, hetkittäin oli ok, mutta suurimmaksi osaksi vain juoksi alta. Saatiinpahan ainakin parit hyvät kuvat, kuvissa meno näyttää ihan mukavalta, mitä se toki hetkittäin olikin, mutta on kyllä pakko myöntää, että tuntui siltä, kuin alla olisi ollut tikittävä aikapommi. Kuvaaja sanoikin, ettei tullut kovin montaa kuvaa, kun suurimmassa osassa minulla oli niin vihainen ilme, ettei niitä kehtaa edes näyttää..
Ennenkuin koko ratsastus olisi vain mennyt ihan taisteluksi, päätin suosiolla mennä sisään. Maneesissa Dessie yritti aluksi juosta alta ja pöllöillä menemään, mutta alkukeskustelun jälkeen rupesi ravi rullaamaan. Dessie oli ihan superhyvä ja laukassa varsinkin. En voi edes käsittää, että varsinkin oikea laukka oli aivan järjettömän hyvä. Ei oltu edes yksin maneesissa, vaan oli pari muutakin ratsukkoa ja silti Dessie oli hyvä tai enemmänkin todella hyvä.
Oikea laukka nousi ehkä pikkuisen hätäisesti, mutta ilman pukkia. Heti noston jälkeen Dessie rentoutui ja laukkasi kunnon pyöreää ja ihanaa laukkaa. Annoin Dessien laukata pitkät pätkät molempiin suuntiin. Nostin taas tietysti vasemman laukan ensin, koska laukan jälkeen Dessie on aina rennompi ja niin se oikeakin saadaan nostettua paremmin. Nyt laukka nousee jo käynnistäkin eli takaosaan on saatu lisää voimaa. Annoin Dessien lopuksi ravata kunnolla eteen alas ja sekin onnistui oikein kivasti. Vauhti oli aikamoinen, mutta jos se kerta haluaa juosta, mutta silti pysyy pitkin ohjin hallittavissa, niin mikäs siinä, juoskoon sitten. Olin todella tyytyväinen ja lopetin aika nopeasti, kun kerta fiilis oli molemmilla hyvä.
Ensimmäisen kerran koko sinä aikana, kun Dessie on minulla ollut, tuli sellainen suuri rakkausfiilis. Tuo hevonen on ihan mieletön, kun se toimii. Kaikki taistelu tuntuu taas mitättömältä.

Tuo koulusatula tuntuu todella hyvältä, ei se kovin huonosti voi istua, kun Dessie liikkuu niin hyvin. Itse istun jo hiukan paremmin, mutta tuntuu ihan käsittämättömän vaikealta saada tuo kammottava etukeno pois. Koulusatulassa ei ole onneksi mahdollista nojata mitenkään ihan järjettömästi eteen, joten eiköhän tuo istunta lähde tuosta taas paranemaan, nyt varsinkin, kun olen ongelman huomannut.
Heti, kun tuon etukenon saisin pois, pitäisi saada muutkin nyt vasta lähiaikoina tulleet istuntaongelmat hoidettua pois päiväjärjestyksestä. En ole nimittäin ennen päästänyt käsiänikään valumaan minne sattuu, mutta olen nyt huomannut, että heti jos saan itseni suoraan, nousevat ne kädetkin.
Ikuinen ongelma on tietysti tuo, ettei sitä katsetta saa pois hevosen niskasta, mutta se nyt tuntuu pienimmältä ongelmalta tuon kamalan yläkropan asennon jälkeen. Se nyt on tullut kyllä selväksi, etten todellakaan voi käyttää estesatulaa pidempiä aikoja putkeen, sillä saan sillä vain istuntani ihan hölmöksi ja selkälihakset jumiin.
Jospa alettaisiin vaikka vähitellen näyttämään hiukan enemmän kouluratsukolta.. Erilaiset jalustimet pitäisi kyllä saada koulusatulaan, vähän jotakin hillitympää saisi kyllä olla, mutta hitsiläinen, kun nuo Jinit vaan ovat niin hurjan hyvät käytössä..

Remington joutui eilen kanssani kunnolla töihin, mentiin kentällä ja Remi oli todella jees. Laukattiin pitkät pätkät ensin vain kunnolla eteen ja sitten kootumpana voltteja. Lopuksi annoin sen laukata rennommin kunnolla eteen pitkin ohjin ja se tuntui kyllä todella hyvältä. 

Tänään pidin Remille ja Ursulalle taas tunnin ja Remi tuntui aluksi vähän hitaalta. Pistin Ursulan ratsastamaan temponmuutoksia ja niin sain Ursulan taas ratsastamaan herkemmin ja Remikin rupesi kuuntelemaan. Tällä kertaa Ursula uskalsi nostaa laukankin pari kertaa, mutta nousin kyllä itse vielä selkään, jotta Remi joutuisi edes vähän töihin. 

Laukattiin taas kunnolla eteen ja välillä pieniä pätkiä kootumpana, hidasta tahtia, jotta takapää olisi aktivoitunut kunnolla. Remi oli tänäänkin ihan superhyvä ratsastaa, se on kyllä ollut nyt niin ahkera, etten voi olla muuta, kuin tyytyväinen. 

Huomenna se joutuu taas kanssani kunnolla töihin tai sitten jos on hyvä ilma, mennään maastoon tekemään taas mäkitreeniä. Kavalettejakin voitaisiin harjoitella, olisi nimittäin nyt todellakin tarkoitus päästä estevalmennukseen perjantaina. Hyppäämisestä on nyt tullut puhuttua jo pieni ikuisuus, mutta nyt Remi alkaa oikeasti olemaan sen verran hyvä, että uskallan sillä ruveta taas hyppäämään. Jännittää vaan niin pirusti, että toivon uskaltavani. Remin kanssa olisi tarkoitus saada omaan hyppäämiseeni vähän varmuutta ja sitten, kun alkaa toimimaan Remin kanssa, voisin vasta kuvitella hyppääväni Dessien kanssa. Annan itselleni nyt oikeasti aikaa, sillä en halua kiirehtiä, kun ei ole minnekään kiirekään.

Remin takapään lihakset ovat jo kasvaneet jonkin verran ja hyppäämällähän niitä saa kehitettyä lisää, joten en näe mitään syytä, miksi ei jo voitaisi hypätä. Muutenkin Remin lihaksisto kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Kaula on vielä ihan rimpula (eikä se Remillä koskaan paksuksi kyllä tulekaan), mutta kyllähän ne lihakset kovalla työllä tulevat takaisin. Selän lihakset ovat kyllä myös kasvaneet, enää selkäranka ei ole ihan niin kamalalla tavalla esillä, kuin vielä pari kuukautta sitten. Arpi on muuten kadonnut jo kokonaan, pitääkin napata huomenna pari päivitettyä kuvaa kadonneesta arvesta ;)

Miltäs tuo Dessie teidän mielestä näyttää?