Jee me hypättiin!

Olen kyllä aikamoisen tyytyväinen meidän pikaiseen estehyppelyyn tänään! Remi oli jo ennen hyppäämistä aika puhki, kentän pohja oli aika raskas sateen jälkeen ja tietysti valittiin hyppypäiväksi juuri se päivä, kun kaikki esteet on raahattu kesää varten pihalle, eikä maneesissa sitten enää hypätäkään. Hyvä vaan, että siirryttiin nyt sitten kunnolla kesätreenailuun, mutta olisi se ollut kiva, jos oltaisiin voitu edes kerran hypätä maneesissa ennen ulkokautta.
Ei se kyllä meidän menoa haitannut, vaikka meinasinkin ensin peruuttaa koko hyppelyn, kun kuulin, että hypätään yksin Remin kanssa ja vielä ulkona. Viiden kuukauden hyppytauon jälkeen tuntui jotenkin ylitsepääsemättömän pelottavalta olla ihan yksin valmennuksessa, mutta ei sekään ollut ollenkaan paha.

Remi oli ihan järjettömän kiltisti. Se ei kertaakaan edes miettinyt juoksevansa ohi tai tekevänsä mitään muutakaan. Vauhti nousi välillä vähän liian kovaksi, sillä Remi oli aika innoissaan, mutta sain sen onneksi rauhallisempaan tahtiin, josta olikin heti helpompi hypätä. Eka hyppy oli kyllä tyyliltään ihan kammottava, ennen estettä rupesin itse epäröimään ja miettimään, etten ehkä sittenkään hyppää, mutta Remi jostain syystä sitten päätti mennä yli, vaikka ratsastaja olikin ihan pihalla. Tokalla kerralla olin jo varma, että kyllä Remi menee yli ja heti oli minunkin kannalta jo sujuvampaa menoa. Joka kerta sain lisää itsevarmuutta ja viimeiset hypyt menivät jo oikein kivasti.
Ennen estettä ei kertaakaan tarvinnut pyytää eteen, vaan Remington välillä jopa kiihdytti liikaa ennen estettä. Ihan omituista, kun olen tottunut siihen, että Remiä pitää vielä ennen estettä hiukan muistuttaa pohkeella. Minulla ei ollut edes kannuksia. Remi lähestyi estettä joka kerta korvat hörössä ja ihan oikeasti innoissaan.

Ei hypätty, kuin vain kahta pientä estettä, ensin pari kertaa ravissa ja sitten laukassa ensin keskihalkaisijalla oleva pysty ja siitä lyhyen sivun kautta toisen puolen keskihalkaisijalla olleelle kapealle pystylle. Ratsastin noita kahta pari kertaa putkeen ns kahdeksikkona. Remington oli loppuun saakka ihan superkiltti ja lopetettiinkin pian, kun se oli kerta kiltisti, itse en pelännyt ja Remin kuntokin alkoi loppumaan jo aika nopeasti. Tänään oli taas sen verran lämmin ilma, etten kyllä todellakaan ihmettele, että yhdistelmä raskas pohja ja lämpö saivat ponin kyllä varsin nopeasti läkähdyksiin.

Hyppäämisen jälkeen annoin Remingtonin kävellä loppukäynnit vapaana, se kyllä keskittyi enemmänkin syömiseen. Kyllä se sentään kerran piehtaroi ja tuli vähän skarpimmaksi, kun ohi käveli muutama pikkuponi taluttajineen.

Eli ihan turhaan tuli taas jännitettyä.. Hyppääminen on kyllä kivaa touhua ja se olisi vielä kivempaa, jos en aina jännittäisi noin hullun paljon.
Pitää nyt katsoa, että miten Remi selviää seuraavien päivien lämpötilat, kun jo nyt lämpö vei siltä kyllä puhtia melkoisesti. Klinikkakäynti lähenee ja olisin toivonut, että saisin vietyä klinikalle hyväkuntoisen ponin, mutta voisin kuvitella, että viikonlopun jälkeen Remin kunto on vähän lässähtänyt. Remin pitäisi asua Suomessa, kun siellä ei ole ainakaan pelkoa liian lämpimistä päivistä kovin montaa kertaa vuodessa ;)

Kuvia saatiin muutama, tuli ainakin jonkinnäköistä todistusaineistoa hyppäämisestä.