Tuholaisdessie

Halusin pitää tänään Dessien kanssa stressittömän päivän ja lähdettiin tekemään maastolenkki. Dessie huitoi päällään kuin mikäkin psykopaatti, sillä kimpussamme oli ehkä miljoona polttiaista. Eli se siitä stressittömyydestä. Oltiin Sophian ja Jackyn kanssa ja Jackykin oli raivostuttavalla tuulella, joten ei tehty kovinkaan pitkää lenkkiä.
Takaisinkävelymatkalla Dessien takajalka jäi kiinni, kun ylitettiin puroa ja Dessie riuhtaisi jalkansa aikamoisella voimalla irti. Sinnepä sitten jäi tietysti kenkä.. Kenkä lähti onneksi todella siististi irti, joten oli kyllä onni onnettomuudessa. Meillä kävi vielä lisäksi hyvä tuuri, kun kengittäjä oli sopivasti tallilla, joten Dessie sai heti kenkänsä takaisin.

Dessiellä on nyt joku itsensä tuhoamiskausi, eilen huomasin, että sillä on oikeassa takajalassa haava ja tänään oli uusi haava kyljessä. En todellakaan tiedä miten se oikeasti onnistuu ja odotan jo kauhulla sunnuntaina alkavaa laidunkautta.
On kyllä ihanaa, että Dessie pääsee sunnuntaista lähtien kunnolla ulkoilemaan ja vielä kaverin kanssa, mutta loukkaantumisriskit tietysti kasvavat. En kuitenkaan halua seisottaa Dessietä koko kesää paddockissa ja kyllä se vaan on hevosen kannalta kiva, että pääsee kaverin kanssa touhuamaan. Dessie tulee olemaan kyllä varmasti todella innoissaan ja sehän se on tärkeintä.
Remington pääsee laitumelle tietysti oman laumansa kanssa. Remingtonin kohdalla en oikeastaan jännitä ollenkaan, sillä sehän on tosiaan vuoden ympäri laumassa.

Vähän epäonnistuneen rentoilun jälkeen lähdin aika epämotivoituneena ratsastamaan Remingtonin. Alkuratsastus oli kyllä niin kiukkuista menoa, että minulta meinasi mennä hermot jo hetkessä. Remi pukitteli ja kiukutteli, vastusteli työntekemistä kyllä oikein kunnolla. Pistin sen kuitenkin töihin ja kyllähän se sitten rauhoittui. Laukattiin aika paljon tänään, sillä Remi harvemmin kiukuttelee laukassa. Aika nopeasti siltä alkoi loppumaan puhti, joten heti, kun se meni kiltisti, lähdettiin tekemään maastolenkki. Käveltiin rauhallinen puolen tunnin lenkki ja huhkittiin muutama oikein jyrkkä mäki ylös. Annoin Remin juoda lähteellä ja se joikin paljon, mutta hyvä vaan, sillä se hikosi taas aika paljon.

Ratsastuksen jälkeen pesin Remingtonin. Harjasin sen kosteana vielä kunnolla läpi ja sain karvaa irti aikamoisen kasan. 

Huomaa kyllä selvästi, että Remi kiukuttelee tuollalailla vain jos Ursula on ratsastanut pari päivää putkeen.. Ursula oli myös eilen antanut Remille vahingossa kauraa, joka selittää Remin kiukuttelua vielä enemmän.
Pidin Ursulalle ja Remille toissapäivänä ja eilen tunnit, eilen kyllä ratsastin itse vähän aikaa ensin. Olen nyt oppinut, että se helposti kusettaa Ursulaa ja esittää, ettei muka jaksaisi liikkua eteenpäin.. Eilen pistin Remin ennen Ursulan ratsastusta oikein kunnolla eteen ja sain sen kunnolla hereille. Ursula oikein ihmetteli, että kappas vain, tältäkö se eteenpäinpyrkimys tuntuu.

Dessie on nyt ollut viimepäivät todella energinen ja kiva ratsastaa, joten tänään se sai ansaitun kävelypäivän. Kävin illalla ennen kotiinlähtöä tekemässä sen kanssa vielä maasta käsin lenkin, ilma oli vähän viilentynyt, niin ötökät eivät enää hyökänneet kimppuun samallalailla, kuin iltapäivällä.

Loppuviikosta pitäisi saada estesatula takaisin Kiefferiltä, joten voisin vähitellen ruveta suunnittelemaan kavalettituntia Oliverin kanssa. Tai sitten vain pistän Oliverin kokeilemaan ihan esteitäkin... Itselläni menee pupu pöksyyn pelkästä ajatuksesta, että joskus hyppäisin Dessien kanssa, niin ehkä olisi hyvä idea nähdä, että miten Dessie ylipäätänsä käyttäytyy hypätessä.... Aina vaan tulee väännettyä hyppäämisen aloittamisesta, toisaalta olisi todella kivaa, mutta toisaalta minua kyllä ehkä jännittää vielä liikaa.. Mitä ihmettä voisin tehdä tuolla idioottimaiselle hyppäämisjännitykselle?